Huomautus: kuvan Mikko-kissa ei liity tuotteeseen eikä sen valmistamiseen millään tavalla. Tuote ei siis ole maatiaiskissakahvia tai mitään vastaavaa. Mikko on vain tuomassa internet- ja somenäkyvyyttä ja tykkäyksiä.
Noniin, huumori sikseen. Tällä kertaa valmistelin pressopannulla jotain pikkaisen erikoisempaa, eli cascaraa. Cascara on kahvimarjojen kuorista ja hedelmälihasta uutettua teenkaltaista juomaa. Sitä mainostetaan terveellisenä ja miellyttävänä juotavana, jonka voi nauttia niin kuumana kuin kylmänäkin.
Minulle tämä sattui kohdalle Helsinki Coffee Festivalilla jutellessani Porin Paahtimon Teijo Villan kanssa. Hän esitteli tämän ”koe-erätuotteen” minulle ja maistatti sitä. Tykästyin siinä määrin että päätin ostaa purkin verran marjoja kotiin maisteltavaksi.
Takaetiketin mukaan kyseessä on melkoinen terveystuote. Kahvimarjat pitävät sisällään esimerkiksi tanniineja, mineraaleja ja proteiineja. Kofeiinipitoisuus on 0,58%. Perinteisesti kahvimarjat käytetään tiloilla lannoitteena ja joissain harvoissa tapauksissa tilojen emännät saattavat valmistaa niistä eräänlaista hilloketta, mutta sittemmin on alettu ymmärtämään niiden mahdollisuus myös juomana. Tällaisena aikana, kun ihmiset hakevat elämyksiä ja kaikenmaailman superfoodeja, on myös kahvimarjajuomalle kysyntää. Lisäksi purkin kyljestä löytyy seuraavanlaista infoa itse marjoista:
- Alkuperämaa: Honduras
- Alue ja kasvukorkeus: Santa Bárbara / 1411 m
- Tila: San José
- Lajike: Bourbon
- Prosessointi: aurinkokuivattua
Cascaran valmistamiseksikin on ohjeita jos jonkinmoisia, joten päätin mennä siitä mistä aita oli matalin ja tein tölkin kyljessä olevan ohjeen mukaisesti. Valmistusohje oli 4 grammaa marjoja 1,65 desilitraan 90-92 asteista vettä ja haudutusaika 2-3 minuuttia. Helppoa ja hauskaa kuin kissan syöminen, eikö vain?
Oma pressopannuni vetää 3 desiä vettä, joten annostelin marjoja hieman yli 7 grammaa ja pressopannu täyteen vettä. Ajastimeen 2:30 ja jännityksellä odottelemaan että kuinka eka valmistus onnistuu. Samalla kun juoma uuttuu, niin avasin purkin vielä kerran ja tutkin marjojen kuivatuoksua. Aromit olivat kyllä moninaiset: kuivattua luumua, rusinaa ja punaista omenaa. Mistään edes kahvia muistuttavasta tuoksusta ei ollut tietoakaan. Samalla oli hauska seurata veden värjäytymistä siman väriseksi. Alussa väri oli kauniin meripihkamaistakin.
Tuoksun puolesta juoma oli siis lähempänä mehua tai teetä kuin kahvia. Tavallaan se oli sitä myös maun puolestakin. Kahville se ei maistunut tippaakaan. Maultaan cascara oli makeaa ja pehmeää. Maussa oli hunajaista makeutta, rusinaa ja kanelin häivähdyksiä. Cascara oli tavallaan jopa raikasta juotavaa näin lämpöisenäkin, joten tämä olisi varmasti mainio kesäjuotava kylmänä ja jäiden kera. Kun otin ensimmäisen kupillisen maisteluun, niin jätin pressopannuun vielä tarkoituksella toisen kupillisen verran vettä marjojen kanssa uuttumaan maistaakseni, että tuleeko santsikupillisesta kitkerä vai voiko juoman ”unohtaa” uuttumaan pidemmäksi aikaa. Kaikkiaan santsikupillinen tekeytyi melkein 20 minuuttia, mutta kitkeryydestä ei silti ollut tietoakaan. Makuun oli tullut marjaisa säväys ja juomasta tullut suutuntumaltaan aavistuksen paksumpi, mutta se oli edelleen todella herkullista.
Tällainen terveellinen, raikas ja makea juotava on kyllä omiaan varsinkin kesällä. Tämä kävisi täysin teen korvikkeena ja vaikka mehujenkin tilalla (sillä erotuksella toki, että cascarassa on kofeiinia). Parasta juomassa oli mielestäni sen makeus, pehmeys sekä miellyttävä suutuntuma sekä todella kevyt hapokkuus. Kahvia tällä ei kuitenkaan korvaa, ainakaan minun mielestäni. Tässä ei ole tarpeeksi potkua ottamaan kahvin paikkaa. Seuraava askel on kokeilla tätä jäiden kanssa kylmänä. Onneksi marjoja on iso purkillinen. Jos jossain tulee mahdollisuus maistaa tai hankkia tätä kotiin, niin suosittelen vahvasti. Saatatte nimittäin löytää jotain todella hyvää!
