Archive of ‘Valmistus’ category

Mikä ihmeen gongfu-haudutus?

Kuvan lähde: https://i.pinimg.com

Teen hauduttamiseen on olemassa monia eri menetelmiä. Ja suljetaas heti tässä vaiheessa ne pussiteet, teepyramidit ja vastaavat pois kokonaan tästä tarinasta. Nyt puhutaan laadukkaasta irtoteestä ja sen valmistamisesta nautittavaksi.

Irtoteellehän on saatavilla teepusseja, joihin voi teenlehtiä mitata haudutettavaksi kupillisesta aina litraan asti. En pidä tätä kuitenkaan omien kokemusteni perusteella läheskään parhaana menetelmänä irtoteelle, sillä pussi rajaa kauheasti sitä tilaa, jonka lehdet tarvitsevat auetakseen ja antaakseen parhaat aromit ja maut. Teekannut (esimerkiksi lasiset tai valurautaiset), joissa on kestosihti, johon haudutettavat lehdet mitataan, ovat jo askel paljon parempaan. Kuten myös mukit/kupit, joissa on oma lehtiastia, joka haudutusajan päätyttyä nostetaan valmiista juomasta pois. Lehdet voi myös mitata esimerkiksi lasikannuun ilman sihtejä tai vastaavia, hauduttaa tarvittavan ajan ja kaataa valmiin juoman kuppiin sihdin läpi. Tämä on ollut minulle mieluisin menetelmä. Ainakin tähän asti….

Teen juominen on minulle huomattavasti ”hartaampi” hetki kuin kahvin juominen. Siinä missä kahvia tulee ryysteltyä, maisteltua ja hörpittyä (ajatuksen kanssa ja rauhassa kuitenkin), niin silti teen äärellä sitä jotenkin hiljentyy ja keskittyy aivan toisella tavalla. Siksi en ihmettelekään yhtään, kun huomaan perehtyväni yhä enemmässä määrin teen gongfu-valmistukseen (kirjoitusulkoasu voi välillä olla myös kungfu) sekä siinä käytettävään välineistöön. Vaikka sana ”gongfu” voidaan tulkita monella eri tapaa, niin teen yhteydessä sen yleisin käännös on ”huolellinen/rauhallinen”.

Kiinalaisen teeseremonian mukainen gongfu-hauduttaminen eroaa roimasti meidän länsimaalaisten tavasta nauttia teetä. Ensimmäinen maininta teeseremoniasta on peräisin 1600-luvulta. Taiwanissa on oma versionsa gongfu-haudutuksesta ja heillä seremoniassa on enemmän välineistöä ja se eroaa monilta osiltaan hitusen. Gongfu-haudutuksen idea lyhyesti ja ytimeikkäästi on seuraava: runsaasti lehtiä (kolmasosa tai puolet haudutuskannusta), pieni kannullinen vettä (100-200ml), nopea haudutus ja useampi haudutuskerta. Pieni kannu siksi, että tee ei ole janojuoma vaan jalostunut nautintoaine. Huippulaatuisia oolong-teelehtiä on mahdollista ja monessa tapauksessa suotavaakin haudutella jopa seitsemän kertaa. Tällä menetelmällä suositellaankin valmistettavaksi yleensä joko oolong- tai pu’er-teetä.

Gongfu-haudutuksessa minua kiehtoo ehkä kaikkein eniten itse teekaluston laadukkuuden korostamisen lisäksi myös sen meditatiivisuus ja seremoniamaisuus. Nauttisin suuresti tilanteesta, jossa saisin vaikka kahdelle tai kolmelle ystävälleni tarjota gongfu-haudutettua teetä ja tehdä useita haudutuksia ja yhdessä tutkia, että kuinka teen maku muuttuu haudutusten myötä. Sekä tietenkin rauhoittua kaiken kiireen keskellä. Vaikkapa teemaan sopivaa musiikkia taustalla soiden.

Yksi ”olennainen” osa gongfu-seremoniaa on (jos siis valmistellaan perinteisen kaavan mukaisesti) on ottaa teelemmikki mukaan haudutusseremoniaan. Teelemmikit ovat pieniä savisia eläin- tai ihmishahmoja, joiden paikka on astioiden mukana seremoniaan kuuluvalla teetarjottimella. Teelemmikille annetaan myös teetä, eli kannusta kaadetaan valmista teetä myös lemmikin päälle. Lemmikkejä löytyy monenlaisia: on vesipuhveleita, Buddha-hahmoja, sammakoita, etanoita, kilpikonnia ja jos vaikka mitä. Osa vaihtaa väriä veden/teen lämpötilan mukaan.

Uunituore esimerkkisuoritus typistetystä gongfu-haudutuksesta löytyy kotimaisen TeaBagPackersin Youtube-kanavalta löytyvän sarjan kakkosjaksosta, jossa sankarit piipahtavat turkulaiseen Teepolku-teekauppaan. Kyseisen jakson voit katsoa alta.

Gongfu-haudutuksessa ei tietenkään ole pakko pyrkiä sen seremonimaisuuteen, vaan vaiheita voi oikoa oman maun mukaan. Lopputuloksen ja teen maun kannalta tottakai olisi suotavaa, että astiat olisivat asianmukaisia ja oikeankokoisia, ne esilämmitettäisiin ja haudutuksia tehtäisiin useita. Kaikki eivät ole niin näiden perinteiden ja hifistelyiden perään, mutta niille, jotka arvostavat hetken hiljentymistä ja meditatiivista, rauhallista tekemistä ja hyvästä teestä nauttimista, on gongfu-valmistaminen tutustumisen arvoinen juttu. Teetä voi näin nauttia seurassa tai itsekseen. Kuten kiinalaiset teegurut sanovat: ”Teetä yksin nauttiva oivaltaa parhaiten sen todellisen hengen”.

Mitä gongfu-seremoniaan sitten tarvitaan?

Kuten moneen muuhunkin hifistelyn lajiin, on myös gongfu-hauduttamiseen omat välineensä. Ja kuten Teekauppa.fi:n oma blogi välineistä sanoo: ”Valitettavasti sopivan kokoiset välineet ovat välttämättömyys gongfuttamiseen, mutta niiden hankinta on täysin gongfu-haudutuksen tuoman esteettisen edun arvoinen”. Valmiita settejä myydään ympäri internettiä ja useampi kotimainenkin teekauppa myy gongfu-astioita. Gongfu-setti perinteisesti pitää sisällään:

  • (yleensä) puinen teetarjotin, jonka alla muovinen tai metallinen valumisastia teelle ja vedelle
  • Yixing-savinen, yleensä 100-200 ml vetoinen kannu (myös Chaozhou -savinen on yleinen)
  • pienisilmäinen sihti, jonka läpi haudutettu tee kaadetaan kaatimeen
  • varsinainen teen kaatamiseen tarkoitettu kannu eli chahai (”teemeri”)
  • teemalja jokaiselle juojalle (100ml kannun kaverina 2 kpl, 200ml:n kaverina 4kpl)
  • teelemmikki
  • pyyhe
  • pinsetit maljojen käsittelyä varten
  • bambusta tai muusta puusta tehty lusikka/kauha lehtien annosteluun

Oikeasti välttämättömiä ylläolevista taitavat olla lähinnä maljat sekä savikannu. Kuitenkin kokonainen setti tuo jälleen kerran sitä paljon hehkutettua näyttävyyttä ja seremoniamaisuutta. Savikannukin on mahdollista korvata gaiwanilla (tai zhongilla), joka on pieni, usein posliininen tai lasinen, kannellinen haudutusastia. Gaiwanin kantta on hauduttamisen yhteydessä mahdollista käyttää teen tuoksun tutkimiseen. Tuoksutteluun on olemassa myös omat pienet ja juuri tähän tarkoitukseen olevat aromikupit.

Miksi en opeta, että kuinka gongfu-haudutus tulee tehdä?

Siksi, koska en omista gongfu-astioita enkä ole päässyt tätä käytännössä itse opettelemaan. Mutta voin luvata, että se on minulla opeteltavien asioiden listalla. Sen sijaan voin tarjota teille esimerkkejä ja Youtube-videoita aiheesta, jotta voitte makustella, että olisiko gongfu teillekin sopiva tapa haudutella ja nauttia teetä. Ehkä hauduttelun (ainakin minusta) tärkein pointti on, että ensimmäinen haudutus ei ole juotavaksi tarkoitettu, vaan sekä kannun että teenlehtien puhdistamiseksi. Lisäksi kastellut lehdet alkavat avautua ja ne antavat paremmin makua heti seuraavaan haudutukseen.

Kuten videoesimerkitkin sen osoittavat, on lopullinen tyyli aina hauduttajasta (tai teeisännästä, kuten seremonioiden yhteydessä on tapana kutsua) itsestään kiinni. Haudutus voi olla hyvinkin suoraviivainen ja typistetty tai vaihtoehtoisesti siihen voi hakea seremoniallisuutta musiikin, valaistuksen ja astioiden määrän avulla. Kukin tyylillään.

Olen itse yhä enemmässä määrin ihastunut tähän teenvalmistusmetodiin ja tulen iskemään omatkin kynteni siihen kiinni, kunhan aika on sopiva. Sekä tietty välineet hankittu. Olen katsellut tuntitolkulla videoita seremonioista ja aikomuksenani onkin yhyttää teehuoneita, joissa seremonia tai tällä menetelmällä haudutettu tee olisi mahdollista kokea. Teehuoneista kun ei juttua blogissani vielä olekaan. Teepolku on ehdottomasti käytävä kokemassa Turussa!

Jos sinulla on tiedossa jokin huippuhyvä teehuone, jossa gongfu-haudutus on mahdollinen tai huone on muuten vain vienyt sydämesi, niin heitä vinkki kommentteihin!

Lue lisää...

Share

Cold brew -resepti Pelican Rougen kahveilla

Sain yhteydenoton Pelican Rougelta, jossa minulta kysyttiin halukkuutta rakennella cold brew -kylmäuuttokahvin reseptiä. Eli sanomattakin ilmeisesti selvää, että juttu on tehty yhteistyössä Pelican Rougen kanssa.

Kylmäuuttokahvi on ollut viime vuosina kovassa suosiossa ja jatkuvassa nousussa. Sitä tarjoillaan sellaisenaan, erilaisin makusiirapein höystettynä, yrteillä koristeltuna ja viimeisimpänä innovaationa on nitro cold brew, jossa kylmäuutettuun kahviin lisätään typpeä. Typpi tekee kahvin pinnalle vaahdon, vähän samaan tapaan kuin Guinness-oluen pinnalle. Typpi myös tekee suutuntumasta silkkisen ja tavallista kylmäuuttokahvia paksumman.

Sain valmistelua varten Pelican Rouge -kahvipapuja, joista lähdin loihtimaan sopivaa reseptiä. Kaikki kahvi tuli (luonnollisesti) papuina, jotta saisin valmistaa kahvijuoman mahdollisimman tuoreesta tavarasta.

Päädyin papuvalinnassani Pelican Rouge Royal Blend -vaaleapaahtoiseen blendiin. Pavut jauhoin niin karkeaksi kuin myllylläni vaan onnistuu, eli niin sanotulle pannukarkeudelle. Cold brew -kahvihan on helppo valmistaa esimerkiksi isossa pressopannussa, mutta valmistukseen käy oikeastaan mikä tahansa astia. Alla valmistusohje kokonaisuudessaan:

Sekoita tarvitsemasi määrä jauhettua kahvia ja kylmää vettä suhteella 5-6 grammaa kahvia per vesidesi (enemmän kahvia -> vahvempi lopputulos). Laita kahvi uuttumaan jääkaappiin 8-12 tunniksi. Mitä pidempi uuttoaika, sitä vahvemmanmakuinen lopputulos on. Käytin itse 10 tunnin uuttoaikaa. Kun kahvi on uuttunut, sekoita sitä vielä hieman. Tämän jälkeen juoma on suodatettava, jotta kahvinpurut eivät päädy valmiiseen juomaan. Pressopannulla suodatus tapahtuu painamalla mäntä alas ja kaatamalla juoma toiseen astiaan. Muussa tapauksessa kahvin voi suodattaa vaikka kahvinkeittimen suodatinsuppilon ja suodatinpaperin läpi. Muista kuitenkin esikastella suodatinpaperi ennen suodattamista.

Annostele cold brew -kahvijuoma laseihin, lisää jääpaloja ja halutessasi hiukan sitruunamehua ja tuoreita mintunlehtiä revittyinä.

Royal Blend -pavuista tehdyssä kahvijuomassa on makeutta, hedelmäisyyttä sekä pientä kirpeää marjaisuutta. Suutuntuma on ohuehko ja mielestäni aika ihanteellinen tällaiselle kesäjuomalle.

Tummapaahtoisempaa Rich Blend -kahvipapua käyttämällä makuun tulee huomattavaa tummuutta sekä pehmeyttä. Suutuntumasta tulee tuoremehumainen ja pikkaisen Royal Blendiä paksumpi.

Nicaragua Caturra –kahvipapuja käyttäessä saa samalla sekoitussuhteella ja uuttoajalla kaikkein paksuimman suutuntuman. Lisäksi makuun tulee miellyttävää suklaisuutta, joka jälkimaussa erottuu tummana suklaana. Tämä versio ei mielestäni sietänyt sitruunaa, vaan maistui kaikkein parhaimmalle ihan sellaisenaan.

Eli vielä lyhykäisyydessään cold brew -kahvijuoman valmistusohjeen pääasiat:

– Pannukarkeudelle jauhettua Pelican Rouge –kahvia
– Valmistussuhde: 50-60 grammaa kahvia per litra kylmää vettä
– Uuttoaika: 8-12 tuntia jääkaapissa
– Lopuksi suodatus vaikkapa kahvinkeittimen suodatinsuppilolla sekä suodatinpussilla

Vielä ehdit panna tulille huippujuoman vaikkapa valmistujaisjuhlissa tarjoiltavaksi!

Jätä kommenttia, jos olet kehitellyt jotain omanlaisia cold brew -reseptejä tai löytänyt hyviä makuyhdistelmiä yrteillä, siirapeilla, hedelmillä tai vastaavilla!

Lue lisää...

Share

Hario V60

Kotitaloudestani löytyy tällä hetkellä yksi kahvilaite, jolle en ole vielä omaa esittelyartikkelia ja valmistustutoriaalia kirjoittanut. Korjataan tämä epäkohta välittömästi.

Eli tilasin itselleni Hario V60 -suodatinsuppilon. Ja tarkemmin sanottuna tilasin Crema.fi -verkkokaupasta Hario Pour Over Kit -nimisen paketin. Hintaa paketilla oli reilut parikymppiä ja se piti sisällään muovisen V60-suppilon, lasisen kannun, kahvimittalusikan sekä 100kpl V60:n omia suodatinpusseja. Hinta ei siis ole paha, jos tahtoo päästä helposti ja nopeasti sisään uuteen valmistusmenetelmään. Vastaavaa settiä myyvät monet muutkin verkkokaupat, paahtimot sekä hyvinvarustetut kaupat, jotka nyt myyvät muutakin kahvinvalmistustavaraa. Kaikkia osia voi myös ostaa erikseen, jos tuntuu että tarvitsee esimerkiksi pelkän suppilon. Tällöin vaihtoehtoja materiaalin suhteen löytyy: muovi, lasi, posliini ja metalli. Suppiloa saa kolmessa eri koossa (01, 02 ja 03) ja käytettävä suodatinpussi määräytyy tottakai koon mukaan.

Hiukan lisätietoa itse suppilosta. Laitteen ”nimi”, V60, tulee laitteen ulkomuodosta. Sivusta katsottunahan suppilo on v-kirjaimen mallinen. ”60” taas tulee siitä, että tuo edellämainittu v-kirjaimen muoto on 60 asteen kulma, joka on kuulemani mukaan ihanteellinen tällaiselle suodatinsuppilolle, joka on tarkoitettu kahvin valmistukseen. Samoin optimaalista ovat suppilon sisässä olevat ”spiraalikohoumat”, jotka ohjaavat vettä virtaamaan ihanteellisesti jauhetun kahvin seasta. Kohoumat auttavat myös kaasujen poistumisessa kastuneen kahvin seasta. Myyntipuheita? Kahvihifistelijöiden haihatusta? Myytti? Oikeasti tutkittua faktaa? Ken tietää. Mutta laite on jokatapauksessa nätti ja äärimmäisen helppo käyttää. Seuraavaksi ohjeet kahvin valmistamiseen.

Kuten aiemmin jo mainitsin, V60:lle on aivan omat suodatinpaperinsa. Eli unohtakaa ne markettien perusruskeat 1×4 -pussit ynnä muut. V60:n omat kartion malliset suodatinpaperit ovat suunniteltu niin, että niiden kärki tulee ulos suppilon pohjassa olevasta valutusaukosta. Aukon kokoa ei voi säätää, joten kahvin oikea jauhatuskarkeus korostuu. Ja muistakaa taittaa suodatinpusseissa oleva ”pykälletty” reunus, aivan kuten niiden peruskeittimien suodatinpussienkin kanssa. Kun taiteltu suodatinpussi on paikoillaan, se esikastellaan keitetyllä vedellä. Ihanteellinen veden lämpötila on 92-96 astetta. Esikastelu tapahtuu kahvikupin tai kannun päällä, jotta vesi valuu suodatinpaperista astiaan ja esilämmittää sen. Tämän jälkeen veden voi kaataa pois.

Keittiövaa’an tärkeyttä ei voi korostaa tällä valmistusmenetelmällä. Silmämääräisesti voi tottakai yrittää, mutta hyviin (ja varsinkin erinomaisiin) tuloksiin vaaka on ehdoton. Suppiloon annostellaan haluttu määrä jauhettua kahvia. Jauhatuskarkeus V60:lle on suodatinkarkeus tai hieman karkeampi ja sopiva annostelusuhde on kuusi grammaa kahvia yhtä vesidesiä kohti. Tästä sitä on jälleen kerran helppo säätää kahvikohtaisesti ja oman maun mukaan. Lähtökohtana 6g/1dl on kuitenkin erinomainen. Kahvin annosteltuasi heilauta suppiloa sen verran, että kahvi tasoittuu pussin pohjalla.

Tasoituksen jälkeen kahvin päälle kaadetaan vettä tuplasti kahvin määrä. Eli jos olet annostellut 30 grammaa kahvia, niin päälle kaadetaan vettä 60 grammaa jne. Tämä siksi, että saamme blooming:n, eli ”kukinnan” käyntiin. Vesi kaadetaan tasaisesti kahvin päälle ja koetetaan välttää suoraan paperin päälle kaatamista. Kun oikea määrä vettä on kaadettu ja blooming alkaa, isketään ajastin päälle. Kukinnan annetaan kestää 15-30 sekuntia ja tämän jälkeen aletaan hiljalleen lisäämään loput tarvittavasta vedestä. Vettä kaadetaan nättinä norona muutaman sentin kokoista ympyrää tehden ja koetetaan välttää roiskuttamista. Tuore ja laadukas kahvi alkaa vaahtoamaan ja kuplimaan kauniisti (kahvissa oleva hiilidioksidi vapautuu).

Kun tarvittava määrä vettä on kaadettu päälle, niin käydään odottamaan kahvin valumista. Kokonaisuudessaan tähän prosessiin tulisi mennä aikaa 2-3 minuuttia. Valmistuksen jälkeen suodatinpaperin puruineen voi nakata biojäteastiaan. Sekoita kahvia astiassa/mukissa lusikalla tai vastaavalla ja nauti!

V60:lle suosittelen maisteltavaksi vaaleita tai keskipaahtoisia kahveja. Eritoten afrikkalaiset kahvit saavat miellyttävää kirkkautta ja maut nousevat upeasti kupissa esiin. Tärkeimmät muistettavat asiat ovat oikea jauhatuskarkeus, blooming sekä veden kaataminen nätisti. Itsestään selvää on, että kahvin olisi hyvä olla tuoreista pavuista jauhettua ja tuoreeltaan valmistettua, jotta maksimaalinen makuelämys olisi taattu.

Suosittelen V60-suppiloa niille, jotka tahtovat helpon ja edullisen vaihtoehdon tavallisen automaattisuodattimen rinnalle. Ei tarvitse olla hifistelijä kokeillakseen toisenlaisia valmistustapoja, mutta hifistelijälle pidän tätä aikalailla ehdottomana hankintana Aeropressin ohella.

Lue lisää...

Share

1 2 3