Tämän maistelun myötä saadaan kuvioihin mukaan viimeisin kahvivälinehankinta, eli Harion V60 -manuaalisuodatinsuppilo. Laitteesta tottakai tulee vielä oma esittelyartikkelinsa ja läpsäytänpä siihen samaan artikkeliin myös oman valmistusohjeeni sille laitteelle. Nyt keskitymme tämänkertaiseen kahviin.
Kahvi tulee Kolumbiasta (Buenavista, Quindío), tottelee nimeä San Alberto ja paahtotyö on Love Coffee Roasters:n käsialaa (paahtimo toimii Lundissa, Ruotsissa). Lajikkeeltaan kahvi on Geishaa, sen kasvukorkeus on 1600 metriä ja prosessoinniltaan se on pestyä. Kahvi on peruja vuonna 2013 alkunsa saaneesta projektista, jossa viljelijä/tuottaja Juan Pablo Villota aloitti kahvitilallaan Geisha-lajikkeen viljelyn. Satoa kutsuttiin nimellä ”Code Z”, jotta se pysyisi salaisuutena siihen asti, että tulosta olisi tullut. Lajike taisteli tauteja ja sieniä vastaan ja tuotti kuin tuottikin satoa. Tästä innostuneena Love Coffee Roasters osti viljelijältä koko Geisha-sadon, eli reilut parisataa kiloa.
Joillakin kahveilla on niin hienot tarinat, että niistä voisi tehdä vaikka elokuvia. Niitä odotellessa! Avatessani papupussin pöllähti ilmoille miellyttävän sitruunainen tuoksu, jollaiseen en ole aiemmin kahvin kanssa törmännyt. Papuja nuuhkiessani tuo sitruunainen tuoksu oli edelleen läsnä, muttei kauhean vahvana. Jauhettuani pavut tuoksuun tuli makea pensasmustikan aromi, monia eri hedelmiä sekä hiuksenhienoa vaniljaa. Kertakaikkisen miellyttävä kokonaistuoksu. Tämän myötä odotus makua kohtaan nousi entisestään. Kolumbia tunnetaan monista erinomaisista kahveistaan, niin jotenkin uskalsin odottaa tämän olevan yksi niistä.
Ei muuta kuin valmis kahvi kuppiin ja lusikka kauniiseen käteen. Ensimmäisenä huomiona se, että seuraavalla kerralla kahvia saisi olla reilummalla kädellä suhteessa veteen. Lopputulos oli ensimmäisellä maistelukerralla turhan laiha makuuni. Tosin uusi uuttokerta ei tuonut muutosta makuhavaintoihin, mutta paransi kokonaismakua. Ensimmäinen varsinainen havainto kahvista oli voimakkaan sitruksinen jälkimaku. Myös hapokkuus oli sitruksista, muttei kauhean voimakasta. Muilta osin maku oli kevyen hedelmäinen ja samalla kukkainen. Olemukseltaan kahvi oli teemäinen, mutta suutuntumaltaan kuitenkin mehukas/pehmeä.
Jännän kirpsakan ensipuraisun jälkeen sitruksinen jälkimaku jättää suuhun mukavaa mutusteltavaa ja maiskuteltavaa, mutta muilta osin kahvi oli tasoa ”ihan kiva”. Ei missään nimessä minkäänlainen tajunnanräjäyttäjä. Kaksi eri maistelu-uuttoa jättivät molemmat melko pliisun kuvan kahvista, jonka maistelua odottelin sormet syyhyten. En jaksa uskoa, että kahvista olisi vielä paras terä hävinnyt, vaikka paahtopäiväksi onkin merkattu 1.marraskuuta 2016. Ehkä tämä olisi vaatinut vieläkin tuhdimman määrän kahvia suhteessa veteen? Tai Aeropress-valmistamisen? No, selvitetään se sitten seuraavasta pussillisesta. Love Coffee Roasters:n valikoimasta voisi tietty maistella monia muitakin kahveja, vai mitä olette mieltä?
2 Responses
Mä tykkäsin taannoin tuosta kahvista kovasti. Paketti meni pääosin Beehive dripperillä 6g kahvia per desi vettä. Ymmärrän, miksi kuvailet kahvia pliisuksi, mutta mulle kahvin pehmeys ja helppo juotavuus maistui.
Tilasin Love coffee roastersin geishan kanssa pari muutakin kahvia, ja mun saamasta paketista Etiopia Idido natural oli mun lemppari. Löydän pari kolme afrikkalaista natural prosessoitua kahvia vuodessa ja niissä on vain jotain. Natural prosessoitujen kahvien makeus ja suutuntuma yhdistettynä afrikkalaisten kahvien hedelmäisyyteen/kukkaisuuteen… ahh. 🙂
Moi Tuomo!
Hienoa kuulla toinenkin näkemys kyseisestä kahvista. Lisäksi huomaan, että olemme afrikkalaisten kahvien kanssa hyvin samoilla linjoilla. 🙂