Uuttajan viimeisimmät välinehankinnat

Uusilla leluilla on aina kiva leikkiä. Tai ei niillä tarvitse välttämättä leikkiä, niillä voi tehdä myös vaikka kahvia ja teetä.

Kahvi- ja teeharrastaminen, kuten moni muukin harrastus, on monille välineurheilua. Kahvihommissa eniten irti saa jauhamalla pavut kahvimyllyllä itse juuri ennen valmistamista ja teen makuun pääsee parhaiden juuri sillä tietynlaisella haudutuspannulla. Tiedätte tämän? Ja joskus kaluste- tai välinehankintoja perustelee vain yksinkertaisesti sillä, että näyttää hyvälle tai ”pakko tuollainen on saada”.

Oman välineosastoni viimeisimmät hankinnat ovat olleet jo hetken käytössä ja sitten yhtäkkiä mieleeni juolahti, että miksipäs en näitä vaikka blogissakin asti esittelisi. Aloitetaan isoimmasta.

Vihdoin kahvinurkkauksestani löytyy pour over -hommien kruunu, eli viimeisen päälle vedenkaatokannu. Olen vertaillut vaihtoehtoja ja etsinyt mieluista pitkin nettiä, mutta päätöksenteko (sekä budjetin saaminen kasaan) oli pitkä prosessi. Vihdoin kaikki naksahti kohdilleen ja tilasin itselleni Creman verkkokaupasta Fellow Stagg Pour Over Kettle -vesipannun. Pannun vetoisuus on litra, kannessa on lämpömittari ja väri on upea mattamusta. Tottakai olisin kelpuuttanut myös Stagg EKG:n, mutta Suomeen toimittavaa myyjää oli aika haasteellista löytää. Lisäksi hinta kipusi jo tuplaan tästä.

Staggia voi käyttää niin sähkö-, puu- kuin myös induktioliedellä. Tai tehdä kuten minä olen tehnyt: keitän veden erillisellä vedenkeittimellä ja kaatelen kuuman veden Staggin kitusiin, josta sitten varsinainen valmistuskaato tapahtuu. Ratkaisevina puolina Staggin valinnan suhteen olivat sen mattamusta väri, hiukan kompaktimpi koko kuin esimerkiksi Harion vastaavassa kannussa sekä kahvan muotoilu. Harion kannu ei oikein istunut käteeni siinä määrin luontevanoloisesti kuin tämä. Sitäpaitsi, eikö välillä ole mukava nähdä kahvinurkkaus tai keittiö, jossa on joku muu kannu kuin se tylsä Hario? Jos joku miettii, että onko se nyt kahvihommissa ihan älyttömän välttämätön tuo tuommoinen kastelukannu, niin koetas päästä kerran kokeilemaan ja tee vaikka vertailua: valmista ensin pour over -kahvi vedenkeittimellä ja sen jälkeen tällaisella. Yö ja päivä, you know.

Sitten siirrytään välineistössä pykälää pienempiin artikkeleihin. Olen kirjoittanut jo aiemmin artikkelin teen gongfu-haudutuksesta ja gongfu-seremoniasta. Näihin kuuluu olennaisena välineenä gaiwan. No, arvatkaas mitä…

Tadaa! Älkää antako huonojen kuvien häiritä, kaikki nämä välineet ovat huomattavan paljon kauniimpia luonnossa. Mutta ylläolevassa kuvassa on siis minun ensimmäinen gaiwanini. Se on hankittu Tampereen teemieheltä, eli Teekauppa Veiströmiltä. Vetoisuus tällä mallilla on hieman reilu puolitoista desiä. Ulkopinnan väriltään gaiwan on kahvinruskea, sisäpinnalta taasen maidonvalkoinen. Ulkopinta on savinen ja sisäpinnat ovat posliinia. Posliinipintaisia gaiwaneita pidetään helppoina ensikertalaisille, sillä ne eivät ”ime” itseensä teetä ja sen aromeja ja näin sillä onkin mahdollista valmistella teelaatuja laidasta laitaan. On enemmän itse teestä kiinni, että soveltuuko se gaiwanilla valmistettavaksi. Esimerkiksi jotkin pienilehtiset vihreät teet voivat olla hankalia tapauksia.

Tottakai gaiwan vaatii kaverikseen pari pientä lisäartikkelia. Gaiwanista harvemmin kaadellaan suoraan esimerkiksi kuppiin, vaikkei väärin sekään ole. On kuitenkin ehkä suositeltavampaa kaataa tee gaiwanista ensin erilliseen kaatimeen ja vielä mieluusti sihdin läpi, jottei teen sekaan tule lehtiä (mikä nyt ei varsinaisesti ole mikään ongelma). Tätä varten on olemassa niin sanottu teemeri, eli chahai.

Teemeri on siis kuvassa oikealla. Sen päällä on metallinen kestosihti, jonka verkko on todella tiheä. Teemereen ei siis pitäisi todellakaan päätyä kuin valmista teetä. Teemeri ja sihti on hankittu TeeMaa-teekaupasta. Samalla reissulla ja samasta paikasta on hankittu myös kaksi kappaletta lasisia pieniä teemaljoja.

Stagg syrjäytti vedenkeittimen kaikessa pour over -valmistamisessa kuten myös Aeropressillä tehdessä. Pressopannuvalmistus hoituu yhä perinteisellä vedenkeittimellä, mutta kaikki lajit, joissa tietynlaisen kaatamisen tärkeys korostuu, on Stagg aina hollilla ja käyttövalmiina. Teetä olen valmistellut edelleenkin pelkän kestosihdin tai valurautapannun avulla, mutta välillä gaiwanilla kikkailu on enemmän kuin paikallaan. Hiukan harjaannuttuani ja sopivien teelaatujen sattuessa kohdalle varmasti blogiinkin asti tulee jotain gaiwan-haudutetun teen maistelua tai vastaavaa. Gaiwanin seurana tahtoisin vielä olevan teetarjottimen, jottei kaikkien yli- ja ohivaluneiden vesien kanssa olisi niin kovaa huolta. Voisihan sitä käyttää tietysti vaikka isoja lautasia näiden alla roiskeiden estämiseksi, mutta siitähän syntyisi tiskiä (ja minä olen laiska).

Pienet päivitykset ja lisäykset välinepuolella ovat välillä ihan paikallaan. Näillä päästään taas hurjan paljon pidemmälle. Nähtäväksi jää, että mitä sitä seuraavaksi tulee hommattua tai minkä kokee niin ”älyttömän tarpeelliseksi”, että sellainen on vain yksinkertaisesti pakko saada.