Slurp-kahvi: Nicaragua Perro / Café Nazca

Slurp-kahvien saralla oli jälleen tummemman paahdon vuoro. Pahvipakkauksen avattuani tuumasin jälleen riemunsekaisen hallelujaan, kun kahvi tuli paahtimolta, joka on ollut blogissa aiemmin tasan kerran.

Kuopiolainen Cafe Nazca on vielä varsin pieni toimija, mutta heiltä on lupa odotella kokoajan parempia ja kehittyviä kahvituotteita. Tämänkertainen Nazca-tuote on tummahkopaahtoinen (full city -paahto) nicaragualaiskahvi Perro.

Kahvia tuottaa 370 pienviljelijän tuottama UCA San Juan del Rio Coco -niminen osuuskunta. Viljelijöistä 80 on naisia. Toiminnan keskiössä ovat kahvin korkean laadun ylläpitäminen ja kehitys. Näitä ajetaankin eteenpäin useamman projektin voimin, mutta samalla panostetaan myös paikallisten perheiden ja työläisten asuinoloihin sekä yleiseen tilanteeseen esimerkiksi koulutusta ja viljelytoiminnan kehitystä tukemalla. Perro on luomusertifioitu kahvi ja se tulee Matagalpan alueelta 1500-1600 metrin korkeudelta, koostuu useista eri lajikkeista ja on washed-prosessoitua, eli märkäprosessoitua. Cupping-pisteitä sillä on 85.

Olen pistänyt merkille, että viimeiaikaiset maistelemani tummat paahdot ovat olleet tummuutensa suhteen hillittyjä, eli niistä on pystynyt erottamaan paahteisuuden lisäksi paljon muitakin tuoksuja. Perro ei ole poikkeus: tuoksussa nougat-aromia ja pehmeää maitosuklaisuutta. Kokonaisuus ei ole mikään järin voimakas, vaan pehmeä, miellyttävä ja huomattavan tasapainoinen. Joku kommentoisi tätä varmasti sanomalla ”ihan sellainen peruskahvin tuoksu” ja pieni totuuden siemen siinä piileekin. Jauhaminen toi tuoksuun mukaan maapähkinän sävyjä ja suklaisuuteen tuntuvaa potkua kääntäen sen maitosuklaasta enemmänkin tumman tai jopa todella tumman suklaan suuntaan.

Valmistamisen suhteen etenin rohkeasti Aeropress olallani. Tuubin avulla valmistin maisteltavaksi kupillisen perinteisen reseptin mukaan: 14 grammaa kahvia ja 235 grammaa vettä. Veden lämpötilaa en tällä kertaa mitannut, mutta kiehuvaa se ei missään nimessä ollut (heitän lonkalta lämpötilan olleen 92-95 astetta). Puolet vedestä kahvin joukkoon, sekoitus ja loput vedet sekaan. Esikasteltu suodatin paikoilleen, kääntö lasin päälle ja 30 sekunnissa kahvi ulos tuubista. Wilfa Uniform -myllyn säädin oli muuten jauhaessa asennossa #20.

Kupillisen tuoksu oli jälleen sitä edellämainittua peruskahvituoksua. Hetken aikaa kahvia jäähdyteltyäni kävin sen makujen kimppuun. Lopputulos oli yllättävän mausteinen. Suutuntuma oli ohuehko, hapokkuus matala ja varsinkin jälkimaussa tuli paahteisuuttakin mukaan. Makua kuitenkin mielestäni hallitsi pähkinäisyys, paikoitellen hyvinkin runsas sellainen. Maku kahvissa ei ollut mikään ääritumma, eikä mukaantullut paahteisuus ollut mitenkään häiritsevää tai jo liiallista.

Nicaragua Perro ei tarjoile mitään erikoisuuksia. Pariin otteeseen jo mainitsin termin ”peruskahvintuoksuinen”, mutta hyvin peruskahvin kaltainen Perro muiltakin osin oli. Runsas pähkinäisyys on se valtti, jolla tämä ratsastaa eteenpäin kahvivalikoimassa. Suklaisuus ja pähkinäisyys olivat molemmat hyvin havaittavissa. Aeropress-valmistukseen verrattuna pressopannumetodi oli huomattavan paljon toimivampi (valmistin pressolla seuraavana päivänä). Kyllä se niin taitaa olla, että tumma paahto vaatii mukaan hiukan runkoa, jotta se pääsee oikeuksiinsa kunnolla. Tummien paahtojen ystävälle Nicaragua Perro on kuitenkin satavarmasti toimiva tapaus.

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *