Uusin Slurp-kahvi pöydälle tiukkaan analyysiin. Postin lakkokaan ei Slurp-toimituksiin vaikuttanut, vaan homma annettiin DHL:n hoidettavaksi ja ainakin minun kahvini tulivat juuri sinne minne pitikin ja juuri silloin kun pitikin.
Tämänkertainen kahvi oli paahtoastetaulukon tummemmasta päästä, joskaan ei sitä kaikkein tumminta. Paahtopaikkakuntana Kuopio ja paahtoisäntänä Café Nazca. Onkin ehtinyt jo tovi vierähtää edellisestä ”nazcalaisten” kahvista. Kiva palata savolaisten tuotteitten iärelle, niinku ne paekalliset sannoopi.
Tämä kaunis tummapaahtoinen kahvi tulee Hondurasista Väli-Amerikasta alueelta nimeltä Marcala. Alueella toimii osuuskunta COMSA, jonka tavoitteisiin kuuluu köyhyyden torjuminen ja vähentäminen sekä edesauttaa alueen tuotantoa kestävän kehityksen suuntaan. Lagarto-nimen saanut luomusertifioitu kahvi on sekoitus Red Catuai, Icatu sekä Ihcafe 90 -lajikkeita. Kahvi kasvaa alueella 1700-1900 metrin korkeudella ja se on märkäprosessoitua.
Kahvin tuoksusta oli erotettavissa kirsikan voimakas tuoksu. Kirsikan rinnalla tuoksui kevyt kukkaisuus ja maitosuklaisuus. Kaikkiaan todella pehmeä kokonaisuus. Jauhaminen toi tuoksuun voimakkuutta, lisää kirsikkaisuutta, hiukan hedelmäisyyttä ja jopa makeuttakin. Silti kokonaisuus ei ollu kauhean vahva vaan edelleen pehmeä ja jotenkin ”hento”.
Tämän kahvin kimppuun kävin Hario V60-taktiikalla. 15 grammaa jauhettua kahvia ja 250 grammaa noin 90-asteista vettä. Reilut 60 grammaa vettä bloomingia varten, tämän jälkeen vesimäärä 160 grammaan ja hitaasti vielä loput. Kokonaisuuttoajaksi tuli aika tarkalleen kolme minuuttia.
Siinä missä tuoksu oli pehmeä, niin makupuoli ja suutuntuma oli enemmänkin paksu. Maku ei ollut järin paahteinen, vaikka tummasta paahdosta olikin kyse. Maitosuklaan lisäksi mausta löytyi pientä hedelmäisyyttä. Jännänä havaintona maistelun yhteydessä tuli se, että kahvi jättää suun ja poskien sisäpinnat jotenkin tahmaisen tuntuiseksi. Vähän kuin jotain juoksevaa hilloa joisi ja sokerin aiheuttama makeus tekee suusta tahmaisen. Tämä ei minua häirinnyt eikä mielestäni ollut millään tavalla negatiivinen merkintä kahville, se oli vain jännä huomio ja yksityiskohta.
Honduras Lagarto oli varsin jännä ja kuitenkin hyvä tapaus. Lopputulos pour over -menetelmällä oli jopa yllättävän hyvä ottaen huomioon, ettei tämä ole se kaikkein ihanteellisin menetelmä tummille paahdoille. Lagarto jää kuitenkin vielä hakemaan sitä kaikkein optimaalisinta valmistusmetodia ja -reseptiä. Turvalliseen ja hyvään alkuun kuitenkin pääsee suodatinkeittimellä ja pressopannulla, jos mielesi halajaa kevyen hedelmäistä ja maitosuklaista kahvia, jossa ei tumma paahto liiaksi maistu.
