Kalusto: La Pavoni Europiccola

Kaikessa hiljaisuudessa tulin hankkineeksi pientä lisäystä kalustopuolelle kesän aikana. Isoimpina tekijöinä tähän varmasti orastava espressokonekuume sekä kevyehkö hiillostus Papuja ja polkuja -blogin kirjoittajan Jukan puolelta (kiitos Jukalle laitteesta ja opastuksesta sen pariin!). Hän kun oli omaa laitettaan kauppaamassa ja tietenkin tarjotteli sitä myös minulle. Pitkään mietin, pohdin ja harkitsin ja lopulta sorruin. Enkä ole päätöstäni toistaiseksi katunut. Hyvät lukijat, saanko esitellä…

La Pavoni Europiccola -vipuvarsikeitin!

La Pavoni on nätti kuin aamukasteinen mustikkavarvukko aamu-usvan väistyessä auringon tieltä. Kauniita yksityiskohtia löytyy joka senttimetriltä ja kromin kiiltoon ei kyllästy. Jukka laittoi koneen mukana tulemaan kaiken, mitä hän oli alunperinkin siinä saanut mukana. Sekä bonuksena Joe Frex -merkkisen tampperin. Jälkeenpäin olen itse tilannut puhdistuspyyhkeitä, putsausharjan sekä kumisen tamppausmaton.

La Pavonilla on pitkä historia. Ensimmäiset koneet tulivat ulos jo vuonna 1961. Europiccola on itseasiassa suunniteltu jo -50-luvulla. Täsmennettäköön, että tämä laite on kuitenkin huomattavan paljon uudempi (lue: uusi). Vipuvarsikeittimen periaate on, että kun kone on lämmennyt ja vesi boilerissa oikean lämpöistä voi kahvin valmistamisen aloittaa. Espressokarkeudelle jauhettu kahvi kahvaan, kahva paikoilleen ja vivusta väännetään käsivoimin sopiva paine, jotta juoma saadaan valumaan kuppiin. Sähköä tarvitaan siis vain koneen lämmittämiseen. Se, mikä Europiccolassa on suurensuuri etu verrattuna moneen muuhun espressokoneeseen on se, että Europiccola lämmittää 0,8 litran kokoisen boilerin noin viidessä minuutissa. Tämän jälkeen se on käyttökunnossa. Ei tarvitse kolmea varttia seisoskella kahvinpuutostuskasta kärsien.

Maidonvaahdutuskannu odottaa jo innolla, että koska se äijä alkaa harjoittelemaan tosissaan latte artin tekoa

Tottahan toki koneesta löytyy myös maidonvaahdotin, jolloin oman espressonsa voi halutessaan vaahdotetun maidon avulla muuttaa mieleisekseen espressopohjaiseksi maitokahvijuomaksi. Tämä tosin kysyy jo hiukan kehittyneempää baristataituruutta ja itselläni on toistaiseksi vielä ihan riittävästi opeteltavaa tasalaatuisten espressojen valmistuksen kanssa. Olen huomannut, että jauhatuskarkeutta saa säädellä papukohtaisesti ihan jonkin verran.

Ai niin! Millä minä jauhan kahvit tätä varten? Vai ostanko minä valmiiksi jauhettua kahvia espressokoneessani käytettäväksi? En todellakaan osta. Riittääkö jo omistamassani Graefin myllyssä puhtia ja tarkkuutta jauhaa niinkin hienoa kuin espresso? Ratkaisin tämän ongelman…..no, enpäs kerrokaan vielä. Olkoot sekin omassa jutussaan.

Vaikka kone on näyttävä, seksikäs ja hurmaava, niin tässä on pikkuhiljaa syntynyt ideoita hiukan sen muokkaamiseen. Koneessa on kolme muoviosaa, jotka ovat äärimmäisen näkyvällä paikalla: maidonvaahdottimen käyttökytkin, boilerin tulppa sekä vipuvarren kahva. Mustaa, kiiltävää muovia. Ei sinänsä paha, musta ja kromi istuu ihan kivasti yhteen. Mutta mitäpä jos ne olisivatkin vaikka pähkinäpuuta? Aijaijaijai, olis nimittäin kahviharrastaja-puusepän mieleen se näky! Samoin netissä tulee välillä vastaan kuvia, joissa La Pavoniin on istutettu painemittareita. Boilerin paineen mittaamista en niin pidä tärkeänä tai olennaisena, mutta uuttopäähän painemittari olisi erittäin tervetullut pikku modaus, joka toimi omanlaistaan herkullisuutta ulkonäköönkin.

Jos sinuakin alkoi tällainen kiinnostamaan, niin käännyppäs esimerkiksi Creman puoleen (La Pavoni Europiccola 729€).

Harjoitukset jatkuvat ja teen blogiin lisää juttua, kunhan pääsen käsiksi myös tuohon maidonvaahdottamiseen. Sitä ennen on kuitenkin pohjatyön, eli espresson, oltava kunnossa.

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *