Kahvilla Berliinissä: Nano Kaffee

Lähellä Kottbus Torin metroasemaa sijaitsee Nano-paahtimon kahvila. Nano sai kunnian toimia kofeiinintankkauspaikkanamme hullunhelteisenä torstaina (lämpötila ulkona +36 astetta).

Nano oli nimensä mukaisesti pieni ja söpö tila, jossa kuitenkin piisasi korkeutta useamman metrin verran. Valkoiset seinät toivat lisää tilan ja tilavuuden tuntua, jota kuitenkin tummaksi petsatut pöytätasot ja jakkarat hillitysti rikkoivat. Sisällä oli 10 asiakaspaikkaa ja ulkona suunnilleen toinen mokoma. Pitkällä tiskillä oli espressokone, kahvimylly, muutama lasipurkillinen erilaisia keksejä ja tiskin päässä tabletti, joka toimitti kassakoneen virkaa. Parissa hyllyssä oli myytävänä Nanon omia kahveja sekä pieni määrä valmistusvälineistöä. Kahvinjuonnin taustalla kuului house- ja ska -tyylistä musiikkia, kuten tällaisissa paikoissa monta kertaa kuulee. Miten se istuukin näihin paikkoihin niin hienosti? Seinille oli ripusteltu isoja julisteita ja mainoksia seuraavalla viikolla alkavasta Berlin Coffee Festivalista (arvatkaas että kuinka lujaa otti päähän, ettei ollut mahdollisuutta ottaa osaa festivaaleille).

Kahvilassa oli runsaasti väkeä kun tulimme paikalle ja istahdimme alas. Heti meidän peräämme väkeä tuli runsain mitoin lisää ja osa joutui tyytymään pahvimukiratkaisuun ja ottamaan juotavan mukaansa muualla nautittavaksi.

Tilaukseni käsitti totuttuun tapaan sekä suodatinkahvin että espresson. Suodatinkahvi oli v60:llä valmistettu. Sekä suodatinkahvi että espresso olivat molemmat samaa perulaista kahvipapua (jota halusin ostaa vielä kotiinkin lisämaisteluja varten). Hintaa ostoksille tuli yhteensä 6,10 euroa. Pour over -kahvi oli 3,50e ja espresso 2,60e). Hyväksyn ja maksan mielelläni nämä hinnat.

Suodatinkahvi oli tumman meripihkan sävyinen, hyvin pehmeä ja kevyt ja sen maussa oli mukava omenaisuus, suklaisuutta ja viipyilevä, makeahko jälkimaku. Varsinkin suklaisuus oli läsnä myös espressossa, mutta muuten oli kuin olisi juonut kahta tyystin eri kahvia.

Myös Nano oli hieno kokemus kahviharrastelijalle. Se ei ollut kuitenkaan lempikahvilani tällä reissulla, mutta vastaavanlaisen hyväksyisin koska tahansa Tampereelle. Henkilökunta kertoi kahveista mielellään, palveli jokaista sisäänastunutta hymyssä suin, teki näyttäviä latte art -kuvioita kahvijuomiin ja vitsaili keskenään työnteon ohessa. Rento ja lupsakka ilmapiiri, hyvä kahvi ja helteinen Saksan kesäsää tekivät tästäkin päivästä jälleen kokemisen arvoisen.

Tämä oli ”Kahvilla Berliinissä” -juttusarjan neljäs ja viimeinen osa. Postailin someenkin reissun aikana kuvat kyseisistä paikoista, mutta nyt jokaisesta paikasta on olemassa myös mustaa valkoisella blogissakin asti. Jos matkasi suuntautuu Berliiniin ja hyvä kahvi maistuisi, niin pidä juttusarja mielessäsi!

Share

1 Comment on Kahvilla Berliinissä: Nano Kaffee

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *