Turun Kahvipaahtimo mainosti omalla Facebook-sivulla uutuuskahviaan, joka kävi allekirjoittanutta kiehtomaan välittömästi. Ja muutaman minuutin päästä olikin jo tilaus tehtynä kyseisestä paketista.
Kyseinen uutuustuote oli indonesialainen erikoisuus Frinsa Estate. Erikoisuudeksi nimitän tätä siksi, että kahvi on lajikkeeltaan vähemmän tunnettua Sigarar Utang -lajiketta. Aasian suunnalta tulevat kahvit ovat muutenkin olleet viime aikoina nosteessa ja senkin puolesta tällainen erikoisuus oli aikalailla pakollinen hankinta testattavaksi.
Frinsa Estate tulee samannimiseltä tilalta Länsi-Javan provinssista Weninggalihin alueelta. Kasvukorkeus on 1400 metriä merenpinnan yläpuolella, kahvi on käsinpoimittua (pakkauksessa on kerrottu jopa poiminnan ajankohta: 06-08/2018) ja märkäprosessoitua eli pestyä. Kahvin on annettu kuivaa kahdesta kolmeen viikkoa korotetuilla pedeillä. Kahvin viljelijöiksi ilmoitetaan Wildan ja hänen vaimonsta Atieq.
Papujen tuoksu oli varsin maanläheinen, hiukan puunkuorimainen ja siitä seasta pystyi erottamaan pienet viittaukset mangoon ja luumumaiseen makeuteen. Papujen jauhaminen nosti hedelmäisiä aromeja enemmän esiin, kuten myös kukkaisuutta. Aivan sellaista etiopialaiskukkien herkkää jasmiininkukkaisaromia ei löytynyt, mutta siihen suuntaan tuoksu selvästi kuitenkin kumarsi. Ehkä tuoksuun tuli jauhamisen myötä sellainen pieni tupakkamaisuus, muttei todellakaan niin paljoa, että se yököttämään tai inhottamaan kävisi. Tavallaan voisi kuvitella, että tuoksusta löytyi aromijanan molemmat ääripäät.
Valmistusmenetelmäksi tähän maisteluun päätyi lopulta Aeropress. Tutulla reseptillä mentiin jälleen, eli 15 grammaa kahvia, 230 grammaa 90-asteista vettä, puolet vedestä sisään kahvin kanssa, sekoitus, loput vedet, esikasteltu suodatinpaperi päälle, ympäri kupin päälle ja 30 sekunnin painalluksella kahvi nautittavaksi (valmistin kahvin myöhemmin myös ”oikeinpäin”-menetelmällä samalla suhteella, mutta makuhavaintoihin ei tullut niin suuria muutoksia, että niistä erikseen olisi tarvetta raportoida).
Hiukan puskista ja puun takaa maistelussa ensimmäisenä suussa erottuu pieni yrttimäisyys. Vasta tämän jälkeen makuun tulee tuoksupuolelta tuttu hedelmäisyys ja suhteellisen rikas makumaailma. Ohut suutuntuma muistutti mustaa teetä ja bodykin oli huomattavan kirkas. Jokainen ryystö ja hörppy tuntui tuovan suuhun ja nenään jotain uutta.
Frinsa Estate oli varsin mielenkiintoinen tapaus. Omassa maisteluhistoriassani tämä menee kyllä kirkkaasti parhaimpien indonesialaisten kahvien joukkoon. Aeropressin lisäksi olen kahvin valmistellut myös Chemexillä, mutta sillä se ei tuntunut pääsevän oikeuksiinsa, vaikka kuinka reseptiä hieroi ja jauhatusta varioi. Käytän pavut Aeropressillä loppuun ja joka kerralla makustelen kahvin yhä uudelleen ja uudelleen. Tällainen eksoottinen ja erikoisempi kahvi on aina kiinnostava.
