Slurp tekee kyllä kahvihommat helpoksi! Ei tarvitse kuin kieli pitkällä odotella ja kahvia tulee postiluukusta suoraan kotiin. Ja vieläpä kattavasti eri paahtimoilta. Myös sellaisilta vähän pienemmiltäkin tai sellaisilta, joiden tuotteita ei kahvikulmauksessa ole aikoihin näkynytkään.
Niin kävi tällä(kin) kertaa, kun paketista paljastui helsinkiläisen Kaffe Obscuran kolumbialainen Excelso Santa Lucia. Yiver Vargasin viljelemä kahvi pitää sisällään kahta lajiketta: Castilloa sekä Tamboa. Kahvia kasvatetaan 17 hehtaarin tilalla (josta kuusi hehtaaria aarniometsää) noin 1650 metrin korkeudella meren pinnasta La Platalla Huilan alueella. Tila työllistää Yiverin lisäksi kolme hänen aikuista lastaan sekä hänen aviomiehensä. Kahvi on prosessoinniltaan pestyä ja se on pisteytetty 87 pisteen kahviksi. Laatuluokka on nimen mukaisesti ”excelso”. Lisäksi pakkauksessa on maininta siitä, että Kaffe Obscuran paahtaja (tässä tapauksessa uskoisin kyseessä olevan Lasse Wuori) on käynyt itse paikan päällä valitsemassa tämän kahvin paahtimonsa valikoimaan. Kahvi on vaaleapaahtoinen.
Tuoksuista ensimmäisinä nenään iskivät appelsiinin, herukoiden sekä jossain määrin kuivan nurmikon vivahteet. Seassa oli myös miellyttävä makeus. Makeuden tyyppi ei ollut hunajaista, vaan ehkä enemmänkin johonkin ruokosokeriin tai vastaavaan viittaavaa. Ehkä makeus toi myös mielleyhtymän mustaan teehen, jota tuoksusta olin myös onkivinani. Jauhettuani pavut kahvimaailma räjähti ja tuoksukirjat menivät lähes tyystin uusiksi. Tuoksuun tuli runsaasti eri hedelmiä ja hurja määrä makeutta. Ehkä seassa oli jauhamisen jälkeen myös löydettävissä pieni vaniljaisuus? Aivan kuin se jossain taustalla vaanisi. Kokonaisuudesta voisin hyvin sekoittaa tämän johonkin kenialaiseen kahviin, sen verran löytyy samankaltaisuuksia, vaikka ihan sitä samaa mehumaisuutta ja kirkkautta ei tästä kuitenkaan löytynyt.
Kahvi päätyi maisteltavaksi Chemexillä. Se on monesti osoittautunut hedelmäisten kahvien kohdalla älyttömän hyväksi menetelmäksi ja menin tähänkin maisteluun puhtaasti tähän muistikuvaan luottaen. Kahvin valmistus tapahtui seuraavanlaisella reseptillä: 30 grammaa karkeahkoksi jauhettua kahvia, viisi desiä 92-asteista vettä. Vedestä ensin 100 grammaa kahvin päälle ja ”bloomingin” sekoitus lusikalla. Loput vedet sitten rauhalliseen tahtiin kahdessa erässä. Lopuksi vielä reipas pyöräytys että kahvi sekoittuu karahvissa. Kokonaisuuttoajaksi tuli aika tarkka viisi minuuttia.
Noniin. Tuoksu oli siis varsin erinomainen. Mites sitten maku? Ryystely ja hörppiminen oli harrasta ja vaati pari kupillista, että sai kaiken haluamansa kirjattua ylös. Excelso Santa Lucian maussa oli runsasta herukkaisuutta ja sen seassa sieltä täältä löytyi myös vivahteita muihin marjoihin. Body oli kevyt ja suutuntuma todella miellyttävä. Hapokkuus oli yllättävän matala, mikä oli yllätys märkäprosessoidun kahvin kohdalla. Jälkimaussa marjat maistuivat pitkään ja löytyipä seasta mielestäni pieni kukkaisuuskin.
Toistan aiemmin sanomaani: olisin voinut helposti kuvitella tämän afrikkalaiseksi kahviksi. Hienoa huomata olevansa väärässä ja tavallaan ennakkoluulojensa uhri! Näin sitä oppii! Excelso Santa Lucia oli kertakaikkisen mainio Chemex-kahvi: sen hedelmäisyys oli enemmän kuin mieleen, sen kirkas ja kevyt body korosti hedelmäisiä ja marjaisia makuja ja matalahappoisuus teki siitä helposti nautittavan hetkenä minä tahansa. Ehdottoman paikallaan tämä olisi ruoan jälkeen, kun olet viittä vaille ähkyyn ahdettu. Vaan erinomaisesti se maistuu vaikkei vatsassa olisikaan mitään. Aijaijai!
