Tein tässä hiljan haastattelun Wille Yli-Luoman kanssa. Hän on portlandilaisen Heart Roasters -paahtimon ”pääjehu”. Haastattelun voi lukea täältä. Haastattelun tekemisen yhteydessä tuli tottakai blogijutut puheeksi ja Heart Roasters laittoi oman kortensa kekoon kahvipakettien muodossa. Suuri kiitos vielä Willelle tästä! Ensimmäinen niistä on nyt avattu, haisteltu ja maisteltu.
Tämä oli myös sikäli merkittävä maistelu, että kanssamaistelemassa oli ensikertalainen. Ystäväni Pirkka otti rohkeasti osaa maisteluun ja annoin hänen valita Heartin kahveista ensimmäisen maisteltavan. Diktaattorimaisesti kuitenkin hoidin valmistustavan valinnan sekä itse valmistamisen. Pirkan hyppysiin tarttui pussillinen Guatemala Santa Isabel -kahvia. Nimi oli tutun kuuloinen ja tajusinkin, että olin itseasiassa maistellut sen, tosin espoolaisen Caffin paahtamana. Tuon maistelun voit lukaista täältä.
Heartin nätin ja näppärän kokoisen pakkauksen etiketistä löytyy seuraavat kahvia koskevat tiedot:
- Sijainti: San Cristóbal Verpaz
- Lajike: Caturra
- Käsittely: fully washed, eli pesty
- Kasvukorkeus: 1400-1600 metriä
Lisäksi etiketistä löytyi makukuvailu, mutta ennen maistelun alkua peitimme etiketistä kaiken muun infon paitsi nimen, jottemme johdattelisi omia aistejamme ”oikeaan suuntaan”.
Paahtoasteeltaan noin keskipaahtoinen Santa Isabel sopisi varmasti mainiosti Aeropressille. Valmistin kaksi annosta (kummallekin oma kupillinen) suhteella 16 grammaa Aeropress-karkeuksista kahvia ja 220 grammaa vettä. Mutta ennen valmistusta oli luonnollisesti tehtävä……
Kuivatuoksun tutkinta! Jauhoin kahvin purkkiin ja ojensin purkin Pirkalle. Pirkka tarttui haasteeseen pelkäämättä. Ja heti alkoi tuoksuhavaintoja satelemaan: tummaa kaakaota ja punaviinimarjaa. Löysin itsekin saman punaviinimarjaisen tuoksun ja sen lisäksi jotain pippurisia vivahteita. Uuttajatarkin kävi pari sanaa vaihtamassa ja tuoksuttelemassa kahvin. Hänen hajuaistinsa rekisteröi punaviiniä ja makeaa mandariinia. Kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että ”ensituoksu” oli pistävä, mutta pehmeni haistelun myötä miellyttäväksi.
Valmistin annokset molemmille, kaivoin makuympyrän esiin ja aloitimme makujen analysoinnin. Pirkka otti esimerkillisesti maisteluryystämisen haltuun. Keittiössä kävi nimittäin aika korina kun yhdessä maistelimme kahvia. Omaan suuhuni kahvi oli kirpsakka, marjainen, hapokas ja bodyltaan hiukan teemäistä paksumpi. Jälkimaku käännähti puolukan tai karpalon suuntaan. Pirkka löysi mausta punaviiniä. Lisäksi hän huomasi, ettei kahvissa ollut sitä samaa tupakkaista makua, joka on päällimmäisenä huoltoasemien kahvikupillisissa.
Jäähtyessä marjainen karvaus voimistui, mutta silloinkin tämä oli vielä helppo juotava. Tällaisena sopisi varmasti yhteen jonkin hapokkaan tai jopa kirpeähkön jälkiruoan kaveriksi, mutta toimii mainiosti myös ihan seurustelukahvinakin. Aamukahviksikin tässä oli hyvät ainekset. Aivan eivät meidän omat makuhavainnot sattuneet etiketin kanssa yksiin, mutta mitäpä sen väliä. Meillä oli hauskaa, kävimme hyvää kahvikeskustelua ja kun juotavakin oli ensiluokkaista, niin ei voi valittaa. Maistelun päätteeksi Uuttajatar nosti vielä pöytään vastavalmistuneen pannarin ja hienosti Santa Isabel toimi senkin parina. Aika herkkusuita.
