Noniin, synttärit on juhlittu ja on aika palata taas normaaliin päiväjärjestykseen. Uuttaja-blogin toisen vuoden avausmaisteluun otetaan viimeinen pussillinen Vits Kaffee -paahtimon kahvia, jota kaapista sattui löytymään. Kahvi on vanha tuttu intialainen Monsooned Malabar. Ei ole pitkä aika, kun maistelin saman kahvin lappeenrantalaisen Lehmus Roasteryn paahtamana.
Kuten moni muukin paahtimo, myös Vits luottaa Malabarissa keskipaahtoon. Pavut ovat kauniin monisävyiset ja tuoksu se sama tuttu maanläheinen, johon Malabarin kanssa on jo tottunut. Lisäksi seasta erottuu hienonhienoa savun tuoksua. Valmistusvälineeksi valitsin Chemexin ja kahvia valmistaisin yhteensä neljä desiä.

Tuoksutteluun tuli aivan uutta näkökulmaa, kun tuoreessa muistissa on tuo Lehmus Roasteryn oma näkemys tästä intialaisesta. Ja täytyy edelleen hehkuttaa, että se oli loistavaa. Jauhettuani Vits:n paahtamat pavut kävin tuoksuttelemaan ja kattaus oli melkoinen. Tuoksu oli ”rapea” ja tummahko, maanläheinen sekä jollain oudolla tavalla puumainen. Seasta erottui kuivattujen hedelmien hienoista aromia. Sanoisin, että tyypillisen persoonallinen siis tuoksun puolesta. Vaan entäpä maku?



Pitkä valmistusprosessi oli takana ja oli aika käydä maisteluhommiin. Heti kärkeen itselleni ylös, että jauhatus seuraavalla kerralla hienommaksi, nyt oli turhan karkeaa ja kahvi jäi hivenen omaan makuuni liian laihaksi
Makunsa puolesta tulos oli mieto ja matalahappoisen tuntuinen. Siinä oli kevyttä makeutta ja sivumaussa jotain puumaista. Suutuntumakin oli mielenkiintoinen: se oli öljyisellä tavalla pehmeä. En aivan tätä odottanut. Jos hienommalla jauhatuksella ja uudelleenvalmistuksella tulee samanmakuinen ja -tyylinen lopputulos, niin ihmettelen suuresti. Tällä kertaa Monsooned Malabar ei ollut mikään halleluja-tason makuelämys.
Tästä Malabar-näkemyksestä ei jälkipolville juuri kerrottavaa jäänyt. Edelleen pohjalla oli se sama vanha, tuttu ja turvallinen intialainen persoonallinen herkkukahvi, josta tällä kertaa joko paahtotyön, säilytyksen tai laihahkon lopputuloksen antaneen valmistusprosessin myötä nousi todella erikoisia piirteitä esiin. Maku oli hyvä, mutta ominaisuudet hiukan oudohkot. Ei missään nimessä lähellekään sitä, mitä lappeenrantalaiset kollegansa saivat aikaan. Tämä kahvi ei mennyt nappiin, mutta siihen reunoille se kilahtelee.
