Blogi kahvista, teestä ja niiden harrastajasta
Tampereen Pienpaahtimomessujen yksi yllättävimmistä näytteilleasettajista mielestäni oli Maja Coffee Roastery. Tämä helsinkiläinen pienpaahtimo on harvoin sattunut samoihin tilaisuuksiin, joissa itse olen paikalla käynyt. Ja kun paahtimon oma sijaintikin on Helsingissä hiukan syrjäinen, niin ei ole tullut sinnekään vielä juttukeikoilla eksyttyä. Kahvipussista kauppaa käydessä sovittiin, että Uuttaja tulee Majalla vielä käväisemään, kunhan kengänkärjet jälleen Helsinkiä kohti osoittavat.
Kaffa Roasteryllä oli Pienpaahtimomessujen alla tullut ulos mielenkiintoinen uutuus: etiopialainen Nano Challa. Asioidessani heidän pilttuussaan messuilla tarjottiin sieltä pussillinen kyseistä kahvia testiin. Pussi saatu siis yhteistyön merkeissä. Tähän kahviin liittyen voi Kaffan omasta blogista lukea hienon Etiopian matkakertomuksen.
Mitä tämä Nano Challa sitten on miehiään tai naisiaan? Kahvi tulee Jimman alueelta Länsi-Oromiasta. Siellä kahvia tuottaa Nano Challan osuuskunta. Kahvin kasvukorkeus on 1850-2100metriä. Prosessoinniltaan tämä Heirloom-lajikkeen kahvi on pestyä. Heirloom tarkoittaa siis sitä, että kahvi polveutuu suoraan villeinä kasvavista etiopialaisista kahvilajikkeista.
Ensimmäiset tuoksut, jotka pussin avatessani tunnistin, olivat hyvin selkeä bergamotti sekä hentoinen vanilja. Tuoksukokonaisuus oli hyvin pehmeä. Jollain tapaa tuoksu oli myös hyvin ”epäetiopialainen”.
Jauhetusta kahvista irtosi huomattavasti tuntuvampi tuoksu. Nyt se antoi jo viitteitä hapokkuudesta sekä marjaisuudesta. Bergamot yhä voimakkaana ja vallitsevimpana tuoksuna. Vaniljaisuus hävisi jonnekin taka-alalle.
Valmistustapavalinta tälle kahville oli helppo. Aeropressillä on tullut upeita kupillisia hyvinkin erityyppisistä kahveista ja näin mielenkiintoisen tapauksen äärellä Aeropress oli oikeastaan melko itsestäänselvyys. Valmistaminen tapahtui suhteella 17 grammaa hieman suodatinkarkeutta hienompaa kahvia ja noin 230 grammaa 90-asteista vettä.
Valmistaminen tapahtui niin, että mittasin ensin esilämmitettyyn Aeropressiin kahvin. Tämän jälkeen kaadoin kaiken veden siihen perään ja sekoittelin muutaman kerran, jotta kaikki kahvi varmasti on kosketuksissa veden kanssa. Sekoitettuani annoin kahvin uuttua minuutin ajan ja sinä aikana esikastelin suodatinpaperin. Suodatin vielä tuubin päälle, kääntö lasin kanssa ympäri ja painallus 30 sekunnissa kuppiin.
Kahvin maku oli huomattavan paljon marjaisampi kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Bergamotti on maussa yhä läsnä, tosin ei ollenkaan niin voimakkaasti kuin mitä sen kohdalla tuoksu antoi odottaa. Jälkimaku oli kivan vaniljainen ja aavistuksen makea. Mukavan hapokas, suutuntumaltaan kevyt ja teemäinen kahvi tuntui hiukan kuivattavan suuta sitä maistellessa.
Erinomaista, sanoisi johtaja Burns tästä kahvista. Taas kerran etiopialaiskahvi, joka ei petä. Bergamot, vanilja ja marjat yhdessä toivat erittäin miellyttävän makumatkan kupissa nenäni eteen. Maistellessa tulin miettineeksi, että mitenkähän tämä toimisi espressona? Täytyy varmaan sitäkin testailla. Pour over -testit tämä jokatapauksessa tulee käymään vielä läpi.
Ensimmäiset Pienpaahtimomessut Tampereella olivat ja menivät. Messut olivat hyvin onnistuneet ja eiköhän jatkoa ole luvassa. Kiertelin messuja molempina päivinä ja keskustelin sekä uusien että vanhojen tuttujen kanssa. Sekä tein tietenkin kahvihankintoja. Yksi hankinnoista oli aina yhtä iloisen ja positiivisen, Voikkaalta tulevan Inka Paahtimon valikoimasta ostettu ruandalainen Huey Peaberry. Jos Pienpaahtimomessut menivät sinulta tyystin ohi, niin raporttini messuista voit lukea täältä.
Red Bourbon -lajikkeen peaberry-kahvi on kasvanut Hueyssä noin 1700 metrin korkeudessa ja se on fully washed -prosessoitua. Pesun jälkeen pavuille on annettu korotetuilla kuivauspedeillä aurinkokuivauskäsittely. Peaberryhän tarkoittaa siis sitä, että kahvimarjan sisässä on normaalin kahden pavun sijasta vain yksi, suhteellisen pieni ja pyöreä papu. Inka Paahtimo on antanut pavuille kauniin keskipaahtoisen säväyksen.
Papujen suklainen tuoksu toi mieleen unelmatortun. Voin sanoa, että samalla heräsi ehkä sellainen pienenpieni makeanhimokin. Suklaisuuden seasta oli myös erotettavissa miellyttävä tuoreen kirsikan tuoksu.
Jauhamisen jälkeen tuoksusta tulikin vielä hurjan paljon kirsikkaisempi. Ja nyt ei puhuta enää mistään kirsikankukkien hienostuneesta aromista, vaan ihan kirsikoista itsestään. Tuoksu oli hurjan hyvä. Suklaisuus alkoi olla enemmänkin pähkinäsuklainen tai sellainen Toblerone-suklaan kaltainen.
Valmistusmenetelmässä päädyin Hario V60 -suppiloon sen helppouden vuoksi. Valmistelin kahvia viisi desiä, joten kahvia jauhoin 30 grammaa. Karkeus oli sellaista hieman suodatinkarkeutta karkeampaa. Käyttämäni vesi oli noin 90-asteista.
Huey Peaberrystä löytyi miellyttävä, pieni makeus kaiken makua hallitsevan suklaisuuden rinnalla. Ei tämä kaakaota kuitenkaan ollut, kuten moni teistä varmasti mielsi, mutta maku oli todellakin suklainen. Seasta löytyi myös pieni marjaisuus sekä se kirsikka, joka oli tuoksussa erittäin voimakkaasti läsnä. Suutuntuma kahvissa oli mehumainen ja hapokkuus keskiluokkaa, kuten oli paahtoastekin (jos en sitä vielä maininnut).
Pitkästä aikaa oli Peaberry-kahvia maistossa. Huey Peaberry ei ole maistamistani ruandalaisista kahveista se kaikkein paras, mutta hyvää se oli. Suklaisuus ja kirsikka sopivat yhteen kuin talonpoika ja Elovena-tyttö ja keskipaahtoisuus sopi tähän kahviin; paahto ei peittänyt liiaksi hienoa marjaisuutta mutta toi mukaan varsinkin jälkimakuun tuota paljon mainittua suklaisuutta, joka taas tukevoitti kokonaisuutta. Oikein hyvä pieneräkahvi!
Yritin tehdä oman osani ja parhaani mukaan rummutella ennakkoon Tampereella ensimmäistä kertaa järjestettäviä Pienpaahtimomessuja, jotta paikalle saataisiin mahdollisimman paljon kahvialan osaajia, alasta kiinnostuneita ja muuten vaan kahvinystäviä tai sellaiseksi tahtovia. Messut olivat huippuhyvä mahdollisuus päästä tutustumaan pienpaahtimoiden toimintaan ja tuotteisiin. Nyt kun tästä tapahtumasta on aikaa viikko, niin on hyvä tehdä pieni tiivistys messuista omasta näkökulmastani. Jutun lopussa myös kuvagalleria tapahtumasta.
17.-18.syyskuuta järjestetyt Pienpaahtimomessut valtasivat huipputilan Tampereella: Pakkahuoneen. Paikalla oli useita pienpaahtimoita ja äärimmäisen innoissani olin siitä, että paikalla oli myös paahtimoita, joita en ole esimerkiksi Helsingin kahvifestareilla koskaan tavannut. Tällaisena mainittakoon esimerkiksi Maja Coffee Roastery. Kävin kojulla juttusilla, kuulumisia vaihdettiin pitkä tovi ja samalla kädenpaiskaamisen siivittämänä sovittiin, että Uuttaja menee Majalla käymään paikan päällä, kunhan nokka sojottaa seuraavan kerran kohti Helsinkiä jutunteon merkeissä.
Toinen uusi tuttavuus oli pieni pohjanmaalainen Kaffiinon paahtimo. Iloiset kahvinaiset ottivat tiskillä hymyillen vastaan ja juttua päästiin viskomaan heti. Rupateltuani kaffiinolaisten kanssa tulin siihen tulokseen, että myös heidän toimintaansa olisi syytä esitellä enemmän. Heillä nimittäin saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen valtti takataskustaan. Mutta siitä lisää sitten Kaffiinon omassa jutussa tai jossain muussa artikkelissa.
Kotimaisista pienpaahtimoista oli messuilla mukana oikein maittava kattaus. Isoimpina edustajina paikalla olivat Kaffa Roastery, Mokkamestarit, Pirkanmaan Paahtimo, Lehmus Roastery sekä Paahtimo Papu. Hieno nähdä, että isommatkin pienpaahtimot ovat mielellään lähdössä edustusreissuille pienempien sekaan tuomaan kahvikulttuuria ja paremman kahvin ilosanomaa esille. Paahtimoiden lisäksi paikalla oli myös raakakahvin toimittajaa sekä paahtimoille näppärän kokoista testipaahdinta valmistava Ikawa. Pakkahuoneen lava oli varattu cuppingeja eli kahvinmaisteluja, keskustelupaneelia sekä paahtimoiden omia esityksiä varten.
Erittäin hyvänä ideana messuille oli toteutettu Coffee Corner, jonka tarjonta kuului sisäänpääsyyn oikeuttavan rannekkeen hintaan. Coffee Cornerissa baristat valmistelivat maisteltavaksi espressoja 19 eri vaihtoehdon joukosta. Sen kuin astelit tiskille ja ilmoitit, että mikä kiinnostaisi ja tuossa tuokiossa sait nenäsi eteen espressokupillisen uutta maisteltavaa. Jos joku kävi maistelemassa yhtenä päivänä kaikki vaihtoehdot, ilmoittautukoon samantien, niin palkitsen sinut ruhtinaallisesti (paitsi jos sait vatsahaavan tai valvoit koko loppuviikon). 19 eri espressovaihtoehtoa olivat siis paikalle tulleiden pienpaahtimoiden tuotevalikoimista.
Koska messut olivat avoinna maanantaina klo 12-18 ja tiistaina 10-16, niin ruuhkia ei päässyt missään vaiheessa syntymään. Ihmisiä oli varsinkin maanantaina oikein sopivantuntuinen määrä ja kun haastattelin/jututin paikalle saapuneita näytteillepanijoita, niin ilmeisen tyytyväisiä olivat hekin siihen, että kaiken aikaa ei ollut kauheaa kiirettä ja että asiakkaiden ja kiinnostuneiden kanssa oli hyvin aikaa käydä keskustelua ja esitellä tuotteita ja kertoa oman yrityksen toiminnasta. Tiistai oli selkeästi hiljaisempi päivä. Mutta positiivisuuden kautta: ei tarvinnut kyynärpäiden kanssa töniä että pääsi eteenpäin.
Tarttui sitä messuilta hiukan kotiinviemisiäkin, joita esittelen taas tuonnempana omissa artikkeleissaan. Kahviharrastajana ja -intoilijana sanoisin, että messu oli erittäin hyvin toteutettu ja lopulta hyvinkin onnistunut. Järjestämisen ajankohdasta voi olla montaa mieltä ja monia taisi lipun hintakin vähän nakertaa, mutta ottaen huomioon, että kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma ja että ajankohta oli tämä, koska muita kahden peräkkäisen vapaan päivän jaksoja ei ollut tarjolla, niin onnistumisprosentti oli kyllä huomattavan paljon lähempänä sataa kuin viittäkymmentä.
Rivien välistä olin tulkitsevinani, että vuoden päästä messuillaan taas. Tältä vuodelta järjestäjä toivoi mahdollisimman paljon kaikenlaista palautetta, jotta seuraavat messut olisivat paljon paremmat. Kehitystä on tapahduttava ja virheistä on otettava opiksi. Moni kävijä vertasi Pienpaahtimomessuja Helsinki Coffee Festivaliin ja he olivat ilmeisen pettyneitä Tampereen messuihin. Mittakaava oli kuulemma liian vaatimaton ja tarjontaa ei ollut riittävästi. Kuinka minä itse näen tämän asian, eli kaksi tällaista suurempaa kahvitapahtumaa?
Mielestäni näitä kahta tapahtumaa ei tulisi edes vertailla keskenään. Tai missään nimessä niitä ei ainakaan pitäisi asettaa vihollisiksi toisilleen vaan ennemminkin päinvastoin. Siinä, missä Helsinki Coffee Festivalilla pääosassa ovat SCA Finlandin masinoimat baristakilpailut ja vastaavat, oli Tampereella keskiössä nimenomaan pienpaahtimot ja paahtimoyrittäjät. Se on täysin selvä homma, että barista on melko aseeton ilman pienpaahtimoiden laadukasta kahvia ja vastavuoroisesti pienpaahtimot tarvitsevat taitavia baristoja levittämään kahvin ilosanomaa ja valmistamaan herkullisia kahviannoksia juuri niistä heidän tuotteistaan. Nämä kaksi tapahtumaa tulisi mielestäni nähdä toisiaan tukevina. Eikä näiden tapahtumien ohjelmasisältöä tulisi sotkea keskenään, vaan pitää selkeä kontrasti niiden välillä. Helsingissä mennään baristatouhut edellä ja Tampereella valokeilassa ovat paahtimot ja muut kahvialan yrittäjät. Tällä tavalla saadaan sana paremmasta kahvista ja sen mahdollisuuksista tehokkaammin leviämään ja kukaties jonain kauniina päivänä Suomessa ylpeillään sillä, että emme enää juo eniten kahvia maailmassa, mutta juomme maailman parasta kahvia. Pienpaahtimoiden esiinmarssilla se on mahdollista. Nyt vain tarvitaan viestinviejiä, promoottoreita ja tapahtumia, joiden kautta sana leviää. Puskaradio on yllättävän tehokas väline, mutta se vain vaatii hiukan huippukahvia koneeseen toimiakseen.
Omasta puolestani hatunnosto ja suurensuuri kiitos järjestäjille: FKS-Tapahtumat Oy sekä yhteistyössä toimineet pienpaahtimot. Mahtava tapahtuma ja seuraava tulee olemaan varmasti vieläkin parempi! Kiitokset myös paikallaolijoille; niin näytteilleasettajille kuin messukävijöillekin.
Alla vielä kuvagalleria messuilta.
Keväisin Helsingissä järjestettävä kahvialan tapahtuma alkaa olemaan varmasti teille lukijoillekin aika tuttu tapahtuma. Sen, kuten monessa muussakin yhteydessä olen harmitellut sitä, että Suomen erikoiskahviskene on erittäin vahvasti pääkaupunkiseudulle painottunut. Mutta nyt….
Vihdoin on tulossa kahvitapahtuma Kehä 3:n ulkopuolelle. Ensimmäistä kertaa järjestettävä Pienpaahtimomessut – Micro roastery fair -tapahtuma Tampereen Pakkahuoneella ottaa roolin tienraivaajana kahvialan tapahtumille muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Pienpaahtimoiden omasta aloitteesta ja halukkuudesta syntynyt tapahtuma on vihdoin rakentunut yhteistyön voimin konkreettiseksi kaksipäiväiseksi tapahtumaksi. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä pienpaahtimot sekä FKS-Tapahtumat Oy.
Näytteilleasettajissa on useita kotimaan kärkipaahtimoita, esimerkkeinä mainittakoon helsinkiläinen Kaffa Roastery sekä kaksi kertaa (vieläpä peräkkäisinä vuosina) Suomen parhaaksi paahtimoksi valittu Lehmus Roastery. Lisäksi paikalta löytyy Coffee Corner, jossa on mahdollisuus päästä maistelemaan paahtimoiden tuotteita oikein ajatuksen kanssa. Paikalla on myös kahvintoimittajia sekä väline-esittelijöitä. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen mahdollisuus!
Pienpaahtimomessut järjestetään Tampereen Pakkahuoneella 17.-18.syyskuuta, eli siis jo tulevana maanantaina. Maanantaina messut ovat avoinna klo 12-18 ja tiistaina klo 10-16. Älä anna töiden olla tälle esteenä, vaan pidät reteesti vaikka parit pekkaset ja otat ilon irti kahvista sekä niiden parissa työskentelevistä ammattilaisista!
JA HEI! VIELÄ MUISTUTUKSENA!!
Uuttajan Instagram-tililtä löytyy kilpailu, jossa voit voittaa itsellesi ja kaverillesi liput Pienpaahtimomessuille! Kilpailujulkaisun ja kilpailuohjeet löydät tästä. Kilpailuaikaa sunnuntai-iltaan klo 18 asti, jonka jälkeen valitsen viisi sattumanvaraista voittajaa. Palkintoliput toimitan sähköpostitse.
