Uuttaja-blogin ensimmäisen teeartikkelin aiheena on Korea OP Jeju -teen maistelu. Kyseessä on korkealaatuinen vihreä luomutee Etelä-Korean vulkaaniselta Jejun saarelta. Tuoksu on hienostuneen heinäinen, mukavan pehmeä eikä lainkaan tyypillinen vihreän teen ”merileväinen”.
Teen haudutuksesta tulee blogiin todennäköisesti omat artikkelinsa, sillä eri teelaatuja (musta, vihreä, valkoinen ja niin edelleen) haudutetaan hiukan eri tyyleillä ja lämpötiloilla. Monesti teetä ostaessa on pakkauksessa jonkinlainen ohje teen hauduttamiseen, mutta siihen voi olla syytä suhtautua hiukan skeptisesti. Toisinaan näkee teepakkauksia, joissa vihreää teetä ohjeistetaan hauduttamaan kiehuvassa vedessä. Tosiasiassa vihreä, kuten myös esimerkiksi monet valkoiset teet, tulisi hauduttaa 75-80 asteisessa vedessä. Mutta näistä enemmän sitten omassa artikkelissaan. Nyt korealaisen kimppuun.
Korea OP Jeju on Mokkamestareilta hankittu. Etiketti antaa lyhyen kuvauksen teestä sekä suuntaa-antavan ohjeen haudutusajasta, muttei esimerkiksi käytettävästä määrästä. Tämä tottakai siksi, että oma maku ratkaisee, mutta hyvänä lähtökohtana irtoteelle voi pitää 3 grammaa teetä kupilliseen vettä (2-3dl). Teen haudutuksessa on minusta järkevämpää pelata haudutusajalla kuin teen määrällä.
Irtoteen hauduttamiseen löytyy paljon erilaisia kannuja ja mukeja, joissa on metalliset kestosihdit mukana. Suosittelen vahvasti sellaisia. Toinen vaihtoehto on monesta krääsäkaupastakin löytyvät erilaiset irtoteehauduttimet, joita saa lähes minkä näköisenä ja muotoisena tahansa. Meidän taloudesta löytyvät robotti, sukeltaja sekä ankka.
Aiemmin jo mainitsinkin veden lämpötilasta vihreän teen kohdalla. Keitin veden kiehuvaksi ja annoin jäähtyä 75-asteiseksi. Nyt mietitte, että onko pakko hankkia tätä varten erikseen joku vesilämpömittari. Se on yksi vaihtoehto, mutta monesta taloudesta löytyy jo ihan käypäinen väline lämpötilan mittaamiseen: lihalämpömittari. Toimii varmasti yhtä hyvin.
Veden jäähdyttyä riittävästi kaadoin sen kuppiin. Käytin isoa Iittalan Taika -mukia, johon menee enemmän kuin 2-3 desiä vettä, joten päätin teen haudutusajaksi tasan 2 minuuttia. Käytän irtoteen hauduttamisessa aina ajastinta, tarkemmin sanottuna Perfect Brew: Tea Timer -puhelinsovellusta (tästäkin olen ajatellut tekeväni oman artikkelin; sovellus on sen verran pätevä).
2 minuuttia haudutettuani otin teesihdin pois ja sekoitin teen vielä lusikalla. En itse käytä teessä sokeria tai hunajaa kuin aivan poikkeustapauksissa, joten ”naturellina” nauttisin tämänkin. Teen väri on upea kellertävän vihreä. Tuoksu on mieto ja pehmeä, edelleen hiukan heinäinen ja samaan aikaan hunajainen. Petrakin otti osaa haisteluun ja maisteluun ja Petran mielipide teen tuoksusta oli seuraavanlainen:
”Kukka- tai parsakaali. Ja sellainen ei-kuiva heinä.”
Jejun saaren vulkaaninen maaperä ja sen leuto ilmasto ovat ihanteelliset teen kasvattamiselle. Se myös vaikuttaa teen laatuun ja sen huomaa maussa. Maku on hivenen hunajainen ja samalla maanläheinen. Suutuntuma on pehmeä ja jälkimaku makeahko. Tee ”kuivattaa” hiukan suuta, mutta ei ole todellakaan vahva. Ja mitä teen mausta sanoo parempi puoliskoni?
”Maistuu vihreälle. Kuin uutettua heinää. Ei pahaa kuitenkaan.”
Moni vihreä tee on luotaantyöntävä sen kalaisen tai merileväisen hajun ja jälkimaun vuoksi. Korea OP Jeju on kuitenkin aivan toista maata. Pehmeänä, makeahkona ja mietona teenä se sopii erinomaisesti jälkiruokajuomaksi raskaan aterian päälle, välipalan kylkeen tai vaikka iltateeksi, samalla kun istuskelette television tai takan äärellää villasukat jaloissa. Lisää makeutta voi hakea palasella ruokosokeria tai pikkulusikallisella hunajaa, mutta ei tämä mielestäni sitä kaipaa.
