Slurp-kahvi: Kolumbia Finca La Lindura / Mokkapuu

Jälleen hyppysiini on saapunut uusi Slurp-kahvi (edit: tämän maistelun julkaisu viivästyi surullisen paljon sairastelujen ja kaikenmaailman kiireiden vuoksi, pahoittelut). Ilokseni huomasin, että pitkästä aikaa saamme kustavilaisen Mokkapuun mukaan blogiin. Edellisestä Mokkapuun kahvimaistelusta on nimittäin kulunut lähes kaksi vuotta. Tuolloinkin kahvin alkuperämaa oli muuten Kolumbia.

Tämänkertainen Mokkapuun kolumbialaiskahvi on nimeltään Finca La Lindura (nimetty sitä kasvattavan tilan mukaan). Tila sijaitsee Toliman vuoristossa Ataco y Planadasin keskellä ja siellä kahvi kasvaa 1950-2200 metrin korkeudella. Alue on ilmastoltaan ihanteellinen: sen lämpötila on ympäri vuoden 19-23 astetta. Tämän lisäksi alue on vulkaaninen. Kaiken kruununa maaperä saa ravinnerikasta vettä Andesin ja Toliman vuorien sulavista jäätiköistä. Kahvia viljelee ja käsinpoimii alueella 32 viljelijäperhettä. Lajikkeita on useita: Castillo, Caturra ja Bourbon. Kahvi on prosessoinniltaan pestyä ja paahtoasteltaan Full City (numeroituna +4/7).

Finca La Linduran tuoksua voisi kuvailla seuraavasti: hentoinen suklaisuus, pähkinäisyyttä huomattavasti enemmän, tuhdinlainen ja runsas. Sieltä täältä olin havaitsevinani pieniä viittauksia esimerkiksi papaijaan ja banaaniin. Jauhettuna edellämainitut hedelmät katosivat kuin tuuleen. Jauhetun kahvin tuoksu oikein pureutui nenään ja tämän tulkitsin jotenkin niin, että luvassa voisi olla hyvinkin hapokkaampi kahvi, sellaista vahvaa keskiluokkaa. Hedelmien sijaan tuoksussa oli nyt suklaan ja pähkinöiden seassa kevyt ja miellyttävä punaisien marjojen nuotti. Kaiken lisäksi tuoksu oli nyt makeampi kuin papuina tutkiessa. Makeus toi mieleeni toffeen. Kuitenkin kaikkein vahviten tästä tuoksukokonaisuudesta mieleeni tuli joku kahvisuklaa tai mokkasuklaa tai vastaava. Kyllä te tiedätte ne suklaamakeiset tai suklaalevyt.

Koska kyseessä oli jo selkeästi tummahko paahto, niin uskalsin hyvillä mielin kaivella maisteluhommiin kaapista french pressin, eli tuttavallisemmin pressopannun. Reseptiksi valikoitui seuraavanlainen kokonaisuus: 30 grammaa puolikarkeaksi jauhettua kahvia ja viisi desiä 92-asteista vettä. Esilämmitettyyn kannuun kahvi pohjalle ja päälle kaikki vesi ympäriinsä pyöritellen, vähän niinkuin pour over -menetelmillä valmistaessa. Lopuksi sekoitus tikulla, jotta kaikki kahvi varmasti kastuu ja on kosketuksissa veden kanssa kunnolla, kansi paikoilleen ja mäntä kahvin pinnalle ja viisi minuuttia ajastimeen.

Suodatinpaperittomuudesta sekä täysimmersiouutosta johtuva kahvin rasvaisuus oli omiaan kahvin makujen kannalta. Body oli kertakaikkisen upea ja tuhti, mutta silti miellyttävän pehmeä. Tätä tuki todellakin yllättävän tuntuva hapokkuus, joka oli keskiluokkaa. Maussa suklaa ja pähkinät vilahtelivat hyvin tasapainoisesti. Muutama hörppy toi aisteille jopa kypsien hedelmien aromeja. Hyvin rikas kahvi.

Ehdottomasti aamukahvikamaa! Potkua tulee hapokkuudesta sekä pressopannuvalmistamisen myötä bodyyn tulevasta tukevuudesta, pehmeydestä sekä runsaudesta. Tasapainoiset maut, joiden ”välistä” pilkahtelee hentoinen hedelmäisyys kuin kiusoitellen. Olisipa kiva maistella sama kahvi vaaleammaksi paahdettuna ja tutkia, että olisiko hedelmäisyys runsaampaa. Makustelen loppupavut varmasti muitakin menetelmiä käyttäen, mutta tiedän kuitenkin että tällä tavalla valmistettuna ainakin toimii oikein mainiosti. Pieni kritiikki lähtee myös oman valmistuksen suhteen: väittäisin, että loputulos olisi ollut vieläkin parempi, jos uuttoaika olisi ollut vain neljä minuuttia tai jauhatus hiukan karkeampaa. Vielä on onneksi papuja kokeilla niitäkin vaihtoehtoja.