Vihreä tee: Alishan Gaba Green / Chaya

Jälleen kurkkaamme teekaapin puolelle ja kaivelemme sieltä pussillisen maisteltavaa. Chaya-yhteistyötuotteista on pari vielä maistelematta ja otetaan nyt yksi maistelematon: taiwanilainen vihreä tee nimeltä Alishan Gaba Green. Tämä(kin) tee on saatu yhteistyötarkoituksissa.

Alishan Gaba Green ei ole aivan tavallinen vihreä tee. Ennen lehtien poimintaa (tarkalleen ottaen kaksi viikkoa ennen) Gaba-teen lehdet varjostetaan, jolloin lehtien glutamiinihappojen määrä lisääntyy. Ja siinä missä teelehtiä yleensä hapetetaan, tämä tee onkin saanut typpikäsittelyn. Typpi muuttaa teen glutamiinihapot gamma-aminovoihapoiksi. Gaba-tee sisältääkin edellämainittua happoa melkoisen korkean määrän. Gamma-aminovoihappo on tärkein aivojen ja muun keskushermoston välittäjäaine, joka jarruttaa hermosolujen toimintaa. Hapon puute voi aiheuttaa ahdistuneisuutta, epileptisiä kohtauksia sekä masentuneisuutta. Tee kasvaa Taiwanin Alishan vuoristossa.

Kyseessä oli siis melkoisen ainutlaatuinen taiwanilainen tee. Teelehdet oli pyöritelty pieniksi papanamaisiksi palleroiksi, joten niiden koosta ei oikein päässyt selvyyteen ennen niiden hauduttamista. Lehtiä oli kuitenkin helppo tuoksutella. Lehdissä oli hiukan merilevämäinen aromi ja samalla hunajaista makeutta. Tuoksu oli yllättävänkin raikas, kun ottaa huomioon, että kuinka pieni pussillinen oli kyseessä (25 grammaa teetä pienessä sulkijalla varustetussa pussukkassa).

Ei muuta kuin valmistelemaan. Päätin valmistella teetä itselleni neljä desiä. Pussin etiketti ohjeisti seuraavasti: 1-2 teelusikallista lehtiä kahteen vesidesiin, 1-3 minuutin haudutus ja 90-100 -asteinen vesi. Tuo veden lämpötila kuulosti äkkiseltään aika korkealle, niin hauduttelin itse 85-asteisella vedellä. Lehtiä mittasin 3 teelusikallista ja haudutusajaksi päätin 2:30 minuuttia.

Jälleen kerran edessäni oli tee, jonka lehtien avautumista hauduksen aikana oli mahtava seurata. En sekoitellut lehtiä sen kummemmin, vaan annoin niiden kellua ja liikkua kannussa vapaasti samalla kun tarkkailin niiden käyttäytymistä. Osa avautui hyvinkin suuriksi, lähes kokonaisiksi lehdiksi, mutta seassa oli myös pienemmäksi jääneitä sekä rikkoutuneita lehtiä. Olipa siellä vielä muitakin yllätyksiä…

Teelehtien seassa oli oikein tikkuyllätyksiäkin

Lehtien seasta avautui myös pitkiä varsia tai oksia. Ei tämä minulle mikään katastrofi ole eikä tästä vankilaan joudu, mutta oli yllättävää nähdä, että sellaisista pienistä palleroista avautui vähän kaikennäköistä. Kaadoin valmiin teen sihdin läpi lasiini, jotta pääsisin ihailemaan valmiin teen väriä kunnolla.

Valmis tee oli kellertävänvihreää, lähes kirkasta. Sen tuoksu oli miellyttävän raikas ja selkeästi makea. Makeutta oli myös maussakin runsaasti. Makeuden lisäksi mausta nousi esiin jokin hassu ja hyvä vehnäleipäinen maku. Suutuntuma oli lähes kermainen ja jälkimaku jätti suuhun raikkaan tunteen. Makeus jatkui aina ensiryystöstä jälkimakuun saakka. Mitään kovin vahvaa ominaismakua ei esiin noussut tuon edellämainitun vehnäleipämäisen maun lisäksi.

Vihreät teet harvoin nousevat minulla huipputeen asemaan. Paitsi jos ne ovat erinomaisia. Alishan Gaba Green on nyt yksi näitä harvoja, joita voin oikeasti ylistää. Suurensuuri makeus, paksu suutuntuma ja varsinkin jälkimausta erottuva raikkaus olivat jotain sellaista, mitä vihreältä teeltä harvoin olen voinut odottaa, saati sitten maistanut. Tässä voisi ollakin yksi tee Lapsang Souchongin lisäksi, jota kaappiin voisin hankkia pahan päivän varalle enemmänkin. Onnistuisikohan tällaisen teen valmistaminen gaiwanilla sitten kun sellaisen on saanut hankittua…

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *