Tuliaiskahveja Thaimaasta ja Hollannista

Pekka piipahti ulkomailla, samoin teki Uuttajattaren kaveri Pasi. Molemmat hankkivat reissultaan kahvia ja ne kaikki päätyivät myös Uuttajan pöytään maisteltaviksi. Pekka osallistui kanssani tähän haasteelliseen maistelutehtävään. Pekka avusti myös kuvaamisessa ja osa tämän artikkelin kuvista on hänen ottamiaan. Kiitos.

Kahveista kaksi oli Thaimaasta ja yksi Hollannista. Vain yhdessä näistä kahveista oli etikettiin pantu hiukan alkuperätietoja ja kaksi muuta taas olivat melkoisia mysteerejä. Hollannin tuominen oli luomuespressoblendi (tai ainakin erittäin todennäköisesti oli blendi) ja toinen thaimaalaisista taas vajaan kolmen euron hintainen markettipakkaus.

Ensimmäiseksi otettiin maisteluun valmiiksi jauhettu thaimaalainen Yellow Bourbon -kahvi, joka oli siis Pekan tuomisia. Tämä oli kattauksen ainoa pakkaus, jonka etiketistä oli mahdollista saada pientä käsitystä kahvin alkuperästä. Kyseessä oli natural-prosessoitu Yellow Bourbon -lajikkeen kahvi, joka oli paahtoasteeltaan noin keskipaahtoinen. Päädyimme valmistamaan kahvin Harion V60:llä. Kaksi muuta kahvia olivat selkeästi tätä tummempia ja niiden kanssa päädyimme pressopannuvalmistukseen. Mutta ensin tämä Thai Specialty Coffee -kahvi.

Kahvin kuivatuoksusta erottui selkeää keksisuklaan aromia pienellä marjaisella twistillä höystettynä. Tuoksu oli melko pehmeä ja hillitty. Valmistuksen aikana ja valmiina kupissa tuota edellämainittua keksisuklaan tuoksua ei enää havaittu vaan tuoksu kääntyi tyystin marjaisempaan suuntaan.

Maku oli jollain oudolla tapaa hapan/karvas. Siinä ei ollut minkäänlaista makeutta, tosin jäähtyneenä sen tuoksuun ja makuun ilmaantui miellyttävää mansikkaisuutta. Pekka löysi saman marjaisuuden ja lisäksi pienen hedelmäisyyden. Tuoksussa oli myös jotain teemäisyyttä, tarkennettuna sellaista halpaa mustaa pussiteetä. Jälkimaku oli pitkä ja mieto, vaikka siitä erottuikin palaneen sivumaku, joka tuntui kielen ja suun perällä. Kahvi jätti suuhun ”nihkeän” tunteen.

Pekka heitti ajatuksen, että ehkä V60 ei ollutkaan tälle kahville se fiksuin valmistustapa ja suunnitteli maistelevansa tämän ainakin Aeropressillä vielä uudemman kerran. Olin samoilla linjoilla. Tuntui, että kahvi jäi jotenkin tunkkaisen oloiseksi eikä antanut kaikkea sitä, mitä siitä olisi ollut mahdollista saada irti.

No, aina ei voi onnistua. Päätimme siirtyä seuraavan tapauksen kimppuun ja jättää Yellow Bourbonin tällä kertaa tähän. Seuraavana potilaana käsittelyssä tummapaahtoinen, papuina Lanta Mart -nimisestä kaupasta ostettu markettikahvi Thaimaasta. Tämän enempää ei alkuperästä ole tietoa. Hinnaksi Pekka kertoi vajaat kolme euroa. Odotukset eivät olleet kauhean korkealla, vaikka ei koskaan pitäisi tuomita ennen kokeilua.

Jauhetusta kahvista Pekka totesi seuraavaa:

”Juu-u, tummalle tuoksuu. Eipä juuri muulle.”

En voisi olla enempää samaa mieltä. Tumman, paahteisen ja pistävän tuoksun lisäksi emme pystyneet erottamaan mitään muuta. Ilman sen pidempiä nuuskuttelurituaaleja siirryimme kahvin valmistukseen. Pressopannulla neljän minuutin haudutus ja kaato kuppeihin.

Maku oli hyvin peruslaatuinen tummapaahtoinen markettikahvi. Tosin siinä oli hiukan ”monsoonmalabarmaista” rapeutta. Makuja sen sijaan tasan yksi: tummapaahtoinen. Ei suklaisuutta, ei hedelmiä, ei manteleita tai pähkinöitä. Pelkkää paahteisuutta. Melkein kuin hiiltä joisi. Ei minkäänlaista nostalgiointiarvoa jälkipolvia varten. Syötämme nämä pavut kevään tullen muuttolinnuille.

Pasi taasen oli Hollannin matkallaan muistanut Uuttajaa sen verran, että toimitti maistoon pussillisen Simon Léveltin luomupavuista kasatun espressoblendin nimeltä Corazon Espresso. Tavallisesta marketista oli tämäkin kuulemma ostettu eikä pussissa ollutkaan minkäänlaista alkuperätietoa tälläkään kertaa. Paahtoasteeltaan tämä ei ollut aivan niin tummaa kuin äsken maisteltu thaimaalainen tummapaahtopirulainen. Tuoksukaan ei ollut niin pisteliäs ja seasta oli mahdollista erottaa kirpeähköä marja-aromia, kenties tuhtia herukkaisuutta tai karpaloa.

Tällä kertaa muutimme myös hieman valmistustapaa. Pressopannulla tämä valmistettiin yhä, mutta uuttoaikaa pidennettiin viiteen minuuttiin ja ajanotto suoritettiin perinteisellä munakellolla. Ai miksi? No, sanotaan vaikka että vaihtelun vuoksi. Ja tietty sen toivossa, että tämä olisi oikeasti paremman makuista kuin se halvempi Thaimaan hirvitys.

Halleluja! Me onnistuimme! Tämä kahvi oli maukkaampi kuin se edellinen. Mausta erotimme mietoa kaakaomaisuutta. Lisäksi tämä oli huomattavasti pehmeämpi. Ei tämäkään mitään Hall of Fame -ainesta ole missään nimessä, mutta pieni askel parempaan. Tätä voisi jo uskaltaa maistaa uudestaankin, mutteripannulla tosin.

Nopea yhteenveto maistelluista kahveista: Yellow Bourbon uudelleenmaisteluun toisella menetelmällä, todennäköisesti Aeropressillä. Halvempi thaimaalainen kompostiin ja hollantilainen espressosekoitus uudelleenmaisteluun mutterilla. Mistään näistä ei voi ylistyssanoja ääneen lausua. Toisaalta ihan yleisesti tiedossa on se, että Aasian suunnalla useat kahvit ovat kehnoja. Mieleen tosin tulee ajatus, että jos he maistaisivat näitä meidän markettien vakuumiharkkoherkkuja, niin ehkä heidän reaktionsa olisi tismalleen sama.

 

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *