Tarinatuokio Kolumbian kahvinviljelijöistä

Eipä olisi Uuttaja vielä puoli vuotta sitten (vai ylipäänsäkään) uskonut, että pääsisi juttelemaan kasvotusten kolumbialaisten kahvialan ammattilaisten kanssa saman pöydän ääreen. Niin nyt kuitenkin pääsi käymään ja onneksi kävi.

Paikkana tapaamiselle palveli Kampin Kahvi Charlotta -kahvila. Ai niin, en kertonut vielä, että kuinka olen tällaiseen mahdollisuuteen törmännyt! Sain sähköpostia baristana ja SCAE Finland:n viestintäkoordinaattorina toimivalta Charlottelta. Hän on auttanut kolumbialaista Francy Alarconia kahvien tuonnissa Suomeen ja hän kysyi halukkuuttani tulla keskustelemaan Francyn kanssa kahviasioista. Ja voitte olla varmoja, että meikäläistä kiinnosti! Millaisista kahviasioista oli sitten kyse?

Francy ei ole aivan tavallinen kahvityyppi. Sen lisäksi, että hän kuuluu kahvinviljelijäsukuun, niin hänen yrityksensä Cafe Andaqui toimii väylänä Kolumbian Huilan alueen pienien kahvitilojen sekä maailman paahtimoiden välillä. Cafe Andaquin piiriin kuuluu lähes 300 perhetilaa. Hänen kauttaan paahtimot saavat suorat kontaktit tiloihin, pääsevät vierailuille tutustumaan kahvitilan oloihin ja kokemaan itse esimerkiksi kahvinpoimijan kovan arjen ja työn ja näin luomaan suorat suhteet tilallisiin. Tätä kautta syntyy myös ymmärrys siitä, että miksi laadukas kahvi on oikeasti niin hintavaa ja kahvitilalliset saavat työstään ja tuotteistaan huomattavasti paremman korvauksen. Vastaavasti Kolumbian kahvitilallisilla on mahdollisuus Francyn avustuksella tulla esimerkiksi Suomeen vierailemaan ja tutustumaan paahtimotoimintaan ja ottamaan selvää suomalaisten kahvimieltymyksistä. Kolumbiassa kahvin viljelijöille maksetaan yleisesti ottaen todella huonoa hintaa myös hyvästä kahvista ja siksi he haluavat löytääkin reilumpia tapoja kaupankäymiseksi. Viljelijät myyvät mielummin kahvinsa suorilla yhteyksillä paahtimoille kuin markkinoiden, välittäjien ja tukkureiden kautta.

Francy kertoi minulle upean tarinan siitä, että millaista kahvia Kolumbiassa tavallisesti kasvatetaan ja kuinka kahvia prosessoidaan. Tarinaa ryhditti runsas valokuvasato, joita katsellessa pystyi lähestulkoon kuvittelemaan itsensä samoille tiluksille kahvimarjoja poimimaan. Kuvissa vilahteli myös tuttuja suomalaisia kahvialan ammattilaisia tutustumassa tiloihin ja niiden oloihin ja koneisiin. Viljelijöissäkin vilahteli tuttuja nimiä, kuten Gilberto Rojas ja Roman Pena. Lisäksi Francy esitteli minulle Kolumbiassa toimivan kahviakatemian, joka kouluttaa ihmisiä kahvin maailmaan ammattilaisiksi. Koulutus käsittää kaiken aina kasvattamisesta sen paahtamiseen ja juomaksi valmistamiseen saakka.

Paikalla tarinoimassa oli myös Francyn ystävä, Lontoossa baristana toimiva Christian Mejia, jolla oli hillittömän upeat viikset! Peukku niistä! Christian on myös kahvialan konkareita. Hän osallistui keskusteluun, kertoi omia tarinoitaan Francyn tarinan sekaan ja lopulta halusi esitellä minulle perinteisen kolumbialaisen kahvitilojen työntekijöiden nauttiman kahvijuoman. Jännityksellä odottelin, että millainen kahvipaukku sieltä tulee. Lopulta resepti juomalle olikin varsin yksinkertainen: juoma oli ikäänkuin pannukahvi, jota oli ryyditetty melkoisella määrällä sokeria. Ja Christian vielä korosti, ettei hän tehnyt juomasta niin makeaa kuin tiloilla se on yleensä tapana tehdä. Sokeri on energiaa ja kahvitiloilla työntekijät tarvitsevat energiaa (heidän kantamansa säkit voivat kuitenkin olla useita kymmeniä kiloja painavia ja kahvimarjojen poimiminen auringon paahtaessa vuoren rinteillä käy kuitenkin jo oikeasti kovasta työstä). Juoma oli todella suunmakuinen, vaikken makeiden kahvijuomien ystävä perinteisesti olekaan.

En pysty missään nimessä kertomaan tässä postauksessa kaikkea sitä, mitä Francy minulle kertoi ja mistä me neljä keskustelimme. Sen voin kuitenkin kertoa, että tuokio oli mahtava ja antoi minullekin aivan toisenlaista perspektiiviä näihin asioihin. Ymmärrän kahvin matkasta ja sen kasvatuksesta enemmän kuin ennen ja toivoisin, että Francyn kova työ tulisi myös muiden tietoisuuteen. Sille on nimittäin ihan oikeasti syynsä, että pienpaahtimon kolumbialainen kahvi maksaa noin 10 euroa 250 grammalta. Vaihdoimme tuokion päätteeksi käyntikortteja ja Francy käski olemaan yhteyksissä, mikäli minua hotsittaisi lähteä käymään Kolumbiassa kahvitilalla. Vaimo matkaan ja Kolumbian lämpöön nauttimaan, eiks ni?

Thank you once more Francy and Christian! It was a pleasure to meet you and have that great coffee discussion with you. I really hope we meet again!

Kuvassa vasemmalta oikealle: Charlotte, Francy ja Christian

Cafe Andaqui Facebookissa

CoffeeGrowers.org

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *