Posts Tagged ‘typica’

Slurp-kahvi: Tumma Itä / Lehmus Roastery

Kotiini saapui Slurp-kuoressa tomaatinpunainen pakkaus kahvipapusisältöineen. Spesiaalin värinen kuori on peräisin auringonnousun suunnasta, eli idästä.

Kahviterveisiä lähetteli tällä kertaa Lappeenrannan oma ihana Lehmus Roastery. Punaisessa pussissa oli parisataa grammaa tummapaahtoisia papuja, jotka edustivat lehmuslaisten näkemystä hyvästä brasilialaisesta kahvista.

Lue lisää...
Share

V60:llä Peru Cajamarca / Nano Kaffee Berlin

Vuorossa on viimeisen Berliinistä mukaan tarttuneen tuliaiskahvin maistelu. Tämä paahtimo oli myös kahvilakohteista reissussa viimeinen. Eli kyseessä oli Nano Kaffee Berlin ja reissukertomuksen kyseisen paahtimon kahvilasta voit lukaista täältä.

Itseasiassa tuliaiskahvi on samaa kahvia, jota join paikanpäälläkin espressona. Eli perulainen Cajamarca. Bourbon, Caturra sekä Typica -lajikkeita sisältävä pientilallisten tuottama kahvi on prosessoinniltaan pestyä, sen kasvukorkeus on 1700-1900 metriä merenpinnan yläpuolella. Kahvi tulee Huabalin alueelta Cajamarcasta, Jaén maakunnasta.

Lue lisää...
Share

V60:llä Guatemala La Ceiba / Röststätte

On aika maistella jälleen yksi tuliaiskahvi kesäiseltä Berliinin reissulta. Tällä kertaa vuorossa reissun kolmas kahvilakohteemme ja sieltä hankittu kahvipussillinen. Paahtimo oli siis Röststätte ja käynnistämme kyseisen paahtimon kahvilassa voitte lukaista täältä.

Mukaani tarttui pussillinen vaaleapaahtoista guatemalalaista La Ceiba -kahvia. Kahvi tulee Guatemalan varmasti maineikkaimmalta kahvialueelta Huehuetenangosta. Sen kasvukorkeus on 1350 metriä merenpinnan yläpuolella, lajikkeiltaan se on Caturraa sekä Typicaa ja prosessoinniltaan pestyä, eli märkäprosessoitua. Tämä pussillinen on poimittu ja paahdettu tammikuun – huhtikuun sadosta. La Ceiban nimi tulee muuten Guatemalan kansallispuusta. Varhaisille maya-kansoille ceibapuu symboloi maan ja taivaan yhteyttä.

Ensimmäiset tuoksumuistiinpanot olivat sitruunaruoho, makeat marjat ja niistä tehty mehu. Jotenkin nämä pavuista tulleet tuoksut saivat minut odottamaan ”ohutta ja kirkasta” tuutuntumaa ja hapokasta kupillista. Jauhettuani kahvin hieman suodatinkarkeutta karkeammaksi V60-suppilolla valmistamista varten tuoksusta tuli huomattavan paljon mehukkaampi, marjaisampi ja mehumaisempi. Tuoksusta nousivat esiin punaiset marjat sekä pieni raakasuklaan aromi. Pavuissa tuoksunut sitruunaruoho otti ja katosi jonnekin.

Valmistelin maisteluun pari kupillista eli yhteensä viisi desiä. Valmistus tapahtui suhteella 32 grammaa kahvia ja 500 grammaa 90-92 asteista vettä. Ensin lisäsin vettä purujen sekaan 100 grammaa, jotta blooming lähtee käyntiin. 30 sekunnin bloomingin jälkeen (en sekoittanut bloomingin aikana) loput vedet lisäilin vähän kerrassaan niin, etteivät purut suppilossa päässeet kuivamaan missään vaiheessa. Lopullinen uuttoaika oli aika tarkalleen 4:30 minuuttia.

La Ceiban maku ei ollut ollenkaan niin mehumainen tai marjainen kuin mitä tuoksu antoi kokoajan odottaa. Maut taittuivat enemmän suklaan puoleen, vaikka ensipuraisussa aivan pieni punaisten marjojen vivahde olikin. Myös hapokkuus oli hyvin marjainen, lähinnä varmasti punaherukkamaista. Pitkään suussa pyörivässä jälkimaussa valtaa piti suklaisuus. Huomattavaa kahvissa oli sen lähes kermainen suutuntuma. Aivan uskomattoman pehmeän tuntuinen.

La Ceiba oli kertakaikkisen hämmentävä kokemus. Tuoksut ja maut eivät juuri kohdanneet ja tuntuikin, että testissä olisi rinnakkain kaksi täysin eri kahvia. Täysin puun takaa minuun iski sen hullun kermainen suutuntuma. Suutuntuman huikeudesta huolimatta tämä kahvi ei ollut mikään järin eeppinen kokemus kahviseikkailujeni saralla, eikä missään nimessä kuulu Huehuetenangon alueen parhaimmistoon (tältä alueelta on ollut useampikin kahvi blogissa maistossa). Tokihan paahtotyö on voinut mennä hivenen pieleen tai sitten odotukseni olivat jälleen aivan liian korkealla tai jopa epärealistiset. Silti antaisin kahville arvosanaksi vahvan kahdeksan ja pistän nimen korvan taakse, jotta mahdollisuuden tullessa vastaan maistelen tätä uudelleen.

Lue lisää...

Share

Aeropressillä Kahvisi-kahvi Honduras Marcala / Inka Paahtimo

Vuosi lähenee loppuaan ja allekirjoittaneen on otettava loppukiri Kahvisi-kahvien kanssa. Aloitetaan lokakuun tummasta paahdosta. Kahvi tuli Voikkaalta Inka Paahtimon paahtokoneesta ja totteli nimeä Honduras Marcala. Inka Paahtimon linjanahan on tarjota ekologisia sekä laadukkaita kahveja. Päämääränä heillä on tuoda uusia vivahteita Suomen kahvikulttuuriin ja ennenkaikkea lyhentää välimatkaa kahvinviljelijän sekä kuluttajan välillä.

Lounaisesta Hondurasista, aivan El Salvadorin rajan tuntumasta, löytyy Montecillosin vuoristo. Se on Hondurasin parhaiten tunnettu kahvin viljelyalue ja sen maaperä sekä ilmasto ovat ihanteelliset kahvin kasvattamiselle. Marcalan kahvin tuottavat pienviljelijät ja kahvi kasvatetaan ekologisesti ilman kemiallisia torjunta-aineita ja lannoitteita, eli se on luomua. Marcala on laatuluokitukseltaan SHG (strictly high grown = hyvin korkealla kasvanut, hitaammin kypsyvä ja tavallista kovempi papu), joka on kasvanut suhteellisen alhaisessa lämpötilassa. Kaikki edellämainittu vaikuttaa suoraan raakakahvin hintaan ja SHG-kahvi onkin monesti melkoisen arvokasta tavaraa. Lajikkeeltaan Marcala on Caturraa sekä Typicaa ja prosessoinniltaan pestyä.

Suurikokoisten ja tummapaahtoisten papujen tuoksu oli runsaan tummasuklainen ja outona sivuhuomiona tuoksussa oli myös jotain pientä sävyä, joka toi erehdyttävästi mieleeni vuohenjuuston. Vai liekö joku keittiön ominaistuoksu tai vastaava. Kaiken kruunasi pieni luumuinen aromi ja makeus.

Jauhettuna tuoksuun ilmaantui kevyttä savuisuutta, hedelmäistä makeutta (ehkäpä juurikin tuota edellämainittua luumua) ja äärimmäistä pehmeyttä. Suklaisuus oli yhä vahva osa tuoksua. Valmistamisen suhteen päädyin pohdinnan jälkeen Aeropressiin. Monet tummat paahdot ovat antaneet parhaat säväykset AP-valmistuksella, joten luotan tuubiin tässäkin tapauksessa.

Reseptinä (rakkauden lisäksi) inverted-metodilla 16 grammaa hiukan suodatinkarkeutta hienommaksi jauhettua Marcalaa, 230 grammaa 90-asteista vettä. Lisättyäni noin puolet vedestä sekoitin kahvia muutaman kerran, jonka jälkeen lisäsin loput vedet. Suodatin päälle, koko komeuden kääntö ympäri ja 30 sekunnin painalluksella kahvi kuppiin.

Kahvista löytyi heti ensimmäisissä ryystöissä lyömätön yhdistelmä: runsas pehmeys ja matalahappoisuus. Todella helppoa juotavaa. Maku oli paahdon myötä melkoisen tumma, muttei mielestäni vielä överi. Ehkä tummempiin paahtoihin tottumaton saattaisi kysäistä, että kuuluuko tämän maistua tältä. Tuoksussa ollut tummasuklaisuus oli ”loiventunut” maussa, mutta suklainen se oli silti. Jälkimausta löytyi samaan aikaan pieni pähkinäinen karvaus ja yllättävä raikkaus. Raikkaus ei ollut aivan sellainen piparminttuinen, mutta hiukan nojallaan sinne suuntaan kuitenkin.

Honduras Marcala toimi erinomaisesti myös pressopannulla valmistettuna. Laittelin maistelun jälkeen papuja hiukan sivuun, että testailen myös mutteripannulla saman kahvin. Mutta kumpi tahansa metodi, Aeropress ja pressopannu, saavat aikaan kahvin, joka pehmeydellään ja matalahappoisuudellaan hemmottelee ketä tahansa, joka ei tummaa paahtoa säikähdä. Suklaisemman kupillisen perään himoitseville suosittelen ehdottomasti pressopannulla valmistamista. Marcalan hyvät aromit ja aiemmin mainittu matalahappoisuus takaavat, että tällainen kahvi maistuu kelle vaan.

Lue lisää...

Share

V60:llä joulukahvi Peru El Pino / Rost & Co.

Rost & Co. otti sähköpostitse yhteyttä ja kyseli halukkuuttani ottaa maistoon heidän tuleva joulukahvinsa, perulainen El Pino. Tartuin oitis ja empimättä tähän mahdollisuuteen. Ei mennytkään kuin pari päivää ja kahvipussi olikin jo hyppysissäni. Kahvi on yhteistyökahvi.

Pesukäsittelyn saanut El Pino tulee Perun Cajamarcasta, Nuevo Trujillon alueelta, tuottaja Salomon Estelan tilalta. Kahden hehtaarin kokoinen Finca El Pinon tila sijaitsee 1700 metrin korkeudella ja sillä viljellään Typica, Catimor, Mondo Novo sekä Caturra -lajikkeiden kahvipensaita. Kahvin keräämisestäkin on annettu kivasti infoa: kahvimarjat on poimittu parhaassa kypsyysasteessa, jonka jälkeen niitä on pulppauksen jälkeen fermentoitu 14-20 tuntia. Tämän jälkeen kahvi saa vielä 5-9 päivän patiopetikuivatuksen.

Pavuista löytyi muutama todella selkeä tuoksu ensihaistelusta lähtien: viikuna, nougat sekä rusinaisuus. Koska tiesin kyseessä olevan joulukahvi, yhdisti aivoni rusinaisuuden välittömästi rusinasoppaan ja joulupuuroon. Ihan kiva mielleyhtymä.

Pavut jauhettuani uusi tutkinta tuoksupuolelle. Tuoksusta tuli heti reilusti makeampi ja rusinaisempi. Rinnalle ilmaantui sitrushedelmien ”pisteliästä” aromia sekä pieni kukkaisuus. Keskipaahtoisuus toi jauhetun kahvin tuoksuun kevyttä tummuutta sekä hassua ”rapeutta”.

Valitsin valmistusmetodiksi Hario V60 -manuaalisuodattimen. Kahvia tein viisi desiä, eli käytin 30 grammaa jauhettua kahvia sekä viisi desiä 92-asteista vettä. Valmistus vei aika tarkalleen kolme minuuttia.

Kuinka jouluinen kahvin maku sitten oli? Tuoksu oli jo kuitenkin tuonut pieniä jouluviitteitä ja -mielikuvia päähäni. Rusinaisuus hallitsi makuakin reilulla kädellä. Jälkimaussa taasen kirkkaimpana erotin hennon appelsiinisen maun. Suutuntumaltaan teemäinen, mutta yllättävän täyteläinen El Pino ei hapokkuudella kerskaile, vaan on yllättävän hillitty ja reilun makea. Hiukan jäähtyneemmässä kahvissa rusinaisuuden rinnalle nousi pieni suklaisuus.

Peru El Pino oli pirteä ja maukas single origin -kahvi. Tällaisia maistelee erittäin mielellään, varsinkin kun maut ovat helposti eroteltavissa. Keskipaahtoisena soveltuu erinomaisesti suodatinkahviksi, jolloin maussa on reilusti makeutta. Aeropress-valmistaminen teki myös erinomaisen kupillisen. Juon koska tahansa mieluummin tällaisen joulukahvin kuin sellaisen, jossa on mitäänsanomaton kahvi pohjana ja mausteena kaikenmaailman siirappitököttilitkut, jotka on kaavittu jonkin kemikalion säiliöiden seinämistä. Varsinkin kun tällainen kahvi on huippuhyvä! Kyllä kelpaa joulua odotella tätä hörppiessä.

Lue lisää...

Share

1 2