Posts Tagged ‘turun kahvipaahtimo’

Slurp-kahvi: Brasil Bela Vista / Turun Kahvipaahtimo

Turku toi tuulahduksen Etelä-Amerikkaa keittiööni. Tai siis Slurp ja Turun Kahvipaahtimo toivat yhdessätuumin. Tämänkertainen kahvikuori piti sisällään vähän vaaleampaa paahtoa. Kahvin alkuperämaan selvitessä minulle iski pienet ennakkoluulot pintaan.

Kuoressa oli siis, kuten edellä mainitsin, terveisiä Etelä-Amerikasta. Tarkemmin sanottuna Sitio Bela Vistan tilalta, Brasiliasta. Tila sijaitsee Lambarin alueella Mantiqueiran vuoristossa ja siellä kahvi kasvaa 1100 metrin korkeudella. Lajikkeeltaan Bela Vista -kahvi on hiukan eksoottisempaa Red Catuaita ja sille annetaan natural-prosessointi. Tilaa pyörittävä Fernanda de Jesus on kahvinviljelijä jo neljännessä polvessa. Kahvinviljelyssä tukena toimii tottakai myös Fernandan mies Rodrigo de Melo Souza. Samalla kun pariskunta kehittää tilan tuotantoa, niin myös kahvin laatu paranee jatkuvasti. Tila toimii kestävän tuotannon periaatteella ja ympäristöstä pidetään erityistä huolta. Mantiqueiran vuoristoalue on tunnettu runsaista pohjavesivarannoista, viljavasta maaperästä sekä kahville erityisesti sopivasta pienilmastosta. Nämä kaikki yhdessä luovat täydelliset puitteet laadukkaan erikoiskahvin viljelylle.

Lue lisää...
Share

Aeropressillä Indonesia Frinsa Estate / Turun Kahvipaahtimo

Turun Kahvipaahtimo mainosti omalla Facebook-sivulla uutuuskahviaan, joka kävi allekirjoittanutta kiehtomaan välittömästi. Ja muutaman minuutin päästä olikin jo tilaus tehtynä kyseisestä paketista.

Kyseinen uutuustuote oli indonesialainen erikoisuus Frinsa Estate. Erikoisuudeksi nimitän tätä siksi, että kahvi on lajikkeeltaan vähemmän tunnettua Sigarar Utang -lajiketta. Aasian suunnalta tulevat kahvit ovat muutenkin olleet viime aikoina nosteessa ja senkin puolesta tällainen erikoisuus oli aikalailla pakollinen hankinta testattavaksi.

Lue lisää...
Share

Raportti: Helsinki Coffee Festival 2017

Aijaijai mitkä festarit! Vuoden 2017 Helsinki Coffee Festival on nyt saatu päätökseen. Muuten, muistin virkistämiseksi vuoden 2016 festivaaliraporttini voit lukea täältä. Ja sen verran taas tästä raportista, että pitkin juttua on ripoteltu jokunen kuva tarinaa eteenpäin jouduttamaan ja aivan lopusta löytyy gallerian verran ottamiani kuvia. Nauttikaa! Otin myös hiukan videokuvaa festivaalihumusta ja koetan jossain vaiheessa saada editoitua jotain pätkää näytille, mutta se on sitten eri asia ja palaan siihen kun aika on.

Tänä(kin) vuonna olimme Uuttajattaren kanssa paikalla kokopäivälipulla lauantaina. Siskoni liittyi myös seuraamme. Olimme Kaapelitehtaalla jo ennen ovien avautumista ja niin oli moni muukin. Hetikohta ovien avautumisen jälkeen tuli törmättyä kahvibloggarikollegoihin Tiiaan ja Jesseen, joiden Kahviholistien Seurassa -blogiin voi varmasti odotella myös jonkinlaista festarijuttua tulevaksi. Lisäksi somesta huomasin, että myös Kahville.co -bloggari Jani on ollut sunnuntaina festareilla. Häneltäkin voi varmasti odottaa kirjallista ulosantia tapahtumasta.

Tila oli tunnelmavalaistu, ilmassa leijui hento savukonesavu ja tuoksuissa piisasi. Taustalla soivat DJ:n valitsemat tunnelmaatuovat kappaleet. Kaapelitehdas oli jälleen täynnä näytteillepanijoita ympäri Suomen ja tarjontaa olikin jälleen laidasta laitaan; Lotta Svärd -järjestön tarjoilemasta korvikkeesta aina turkkilaiseen kahviin ja Kopi Luwak -kissankakkakahviin saakka. Olipa paikalla myös Kissakahvila Purnauskis:n edustajia. Näytteillepanijat olivat suurin osa tuttuja jo viime vuodelta, mutta muutama nimi valitettavasti loisti poissaolollaan: Kaffe Obscura, Paahtimo Papu, Turun Kahvipaahtimo ja viime vuonnakin poissa ollut Rovaniemen Kahvipaahtimo eivät Kaapelitehtaalla tänä vuonna tuotteitaan tarjoilleet. Sen sijaan muutama uusi tuttavuus oli paikalle saapunut.

Porvoolainen Keakoffee tuli allekirjoittaneelle tutuksi Kahvisi-palvelun kautta. Oli mukava päästä juttelemaan kasvotusten ja hieromaan tuttavuutta enemmänkin. Tulivatpa samalla paljastaneeksi, että Kahvisi-palvelun kautta on tulossa kohtsillään uusi kahvi heidän valikoimastaan. Maisteltavana festivaaleilla heiltä oli kolmea eri suodatinkahvilaatua ja tottakai ne oli kaikki testattava. Oma suosikki näistä löytyi helposti.

Helsinkiläinen Holmen Coffee teki sloganpaidoillaan selväksi asenteensa: paha kahvi haisee. Tämä varsin kansainvälinen tapaus (paahtimon perustivat saksalainen ja australialainen kahvi-intoilija) tarjoili kahta erityyppistä blendiä paikalle satuttuamme. Ero kahvien välillä oli todella selkeä ja varmasti jokainen maistelija osasi valita omaan makuunsa sopivamman. Kojulla oli mukava kuhina kaiken aikaa ja henkilökunta pysyi kiireisen näköisenä. Pääsipä Uuttajatarkin höräyttämään jokusen lauseen saksaa henkilökunnan kanssa keskustelujen timmellyksessä. Rentoa ja lupsakkaa väkeä.

Lappeenrantalainen Lehmus Roastery lanseerasi festivaalin myötä valikoimiinsa maistelupakin, joka pitää sisällään 5 x 100 grammaa heidän tuotevalikoimansa kahveja. Tämä on äärimmäisen helppo ja edullinenkin tapa päästä hiukan kartoittamaan omaa kahvimakua ja ennenkaikkea saamaan kiinni paremmasta kahvista. Lehmus Roastery valittiin sunnuntaina festareilla Vuoden Paahtimoksi. Paljon onnea paahtimo ja paahtimon väki! Voitto oli ansaittu! Lehmus Roastery merkkaa kahvipakkauksiinsa kahviensa ”lesouden” asteikolla 1-5; mitä enemmän pisteitä, sitä lesompaa kahvi on. Mitä tämä lesous tarkoittaa? Sitä kannattaa kysyä henkilökunnalta itseltään, heillä on sille täydellinen selitys.

Mitäpä olisi kesän korvalla olevat kahvifestivaalit ilman kylmäuutettua, eli Cold Brew -kahvia? Tottahan toki sitäkin oli tarjolla, jopa parina erilaisena versiona. Ainakin Paulig sekä Cafetoria tarjoilivat maisteltavaksi myös Cold Brew Nitro -kylmäuuttokahvia, joka oli tavallista kylmäuuttokahvia pehmeämpi ja suutuntumaltaan samettisempi. Tämä syntyy lisäämällä kahviin typpeä. Typpi tekee myös kahvin pinnalle nätin vaahdon, vähän niinkuin Guinness-oluessa. Pieninkin kitkeryys/pistävyys oli poissa ja maku oli todella pehmeä. Varsinkin Cafetorian versio nitrokylmäuutosta oli todella herkullinen. Nitro nautitaan ilman jäitä ja makeuttamattomana.

Tänä vuonna oli selkeästi nosteltu esiin pour over -valmistustapoja. Moni näytteillepanija antoi opastusta ja piti workshopeja esimerkiksi V60-valmistamisesta. Oppitunteja sai halutessaan myös jauhatuskarkeuksista, kahvin alkuperästä ja sen jäljitettävyydestä sekä kahvinkeitinten oikeaoppisesta puhdistamisesta.

Festivaaleilla jaettiin tottakai myös kunniaa ja kunniakirjoja. Roasting stagella kakkoskerroksessa valittiin lauantaina sekä ”Vuoden suodatinkahvi” että ”Vuoden espresso”. Suodatinkahvikuninkuuden nappasi Rost&co. guatemalalaisella Finca Montejo -kahvillaan. Uuttaja onnittelee Rost-paahtimon ammattilaisia voitosta! Vuoden espressoksi valittiin Johan&Nyströmin 5th Estate. Onnittelut myös sinne suuntaan!

Isolla Barista Stagella taasen kilpailtiin Brewers Cup (suodatinkahvin SM-kisat) sekä Vuoden Barista SM-kisat. Suodatinkahvin valmistuksessa kuninkuuden vei Kahvila Sävyn Aleksi Kuusijärvi ja Vuoden Baristaksi valittiin Caffi:n Jarno Peräkylä toista kertaa peräkkäin. Onnittelut jätkille, huipputyötä!

Tottakai, kahvi ei ollut se yksi ja ainoa asia, jota festareilla oli tarjolla ja näytillä. Paikalletulleille oli myös tarjolla teemaistiaisia, jäätelöä sekä tietenkin suklaata. Ruokapuolta hoisi Katukeittiö Leidi. Lisäksi paikalla oli myös yksi kahvinystävien parhaista kavereista: Slurp. Tero Rehula esitteli uudistunutta kahvipakkausta ja kertoi, että viime vuoden kahvifestivaali toi Slurpille 50-100 uutta kahvitilaajaa. Slurp tekee kokoajan itseään tunnetummaksi ja pitkin vuotta on varmasti uusia tilauksia sadellut. Ja tämän vuoden festaritkin tekevät varmasti hyvää ja mies oli osastollaan aivan yhtä hymyä. Syystäkin.

Juteltua tuli varmasti valtaosalla kojuista. Tarinoita vaihdettiin niin Good Life Coffeen, Cafetoria Roasteryn,

Kaffa Roasteryn

Lue lisää...

Share

Third Wave Wichteln 2016 -kahvit

Kuten odotettavissa varmasti olikin, niin sekä minä että Uuttajatar otimme osaa viime joulunajan Third Wave Wichteln -kahvinvaihtoon. Näin teimme myös vuonna 2015. Blogijutun kirjoitin tuolloin kahdessa osassa ja ne voit käydä lukemassa tämän ja tämän linkin kautta. Eli nyt kun Wichteln:n idea on selvillä, niin en siihen puutu sen enempää.

Ollessamme pienellä joulunalusreissulla Turussa (tästäkin reissusta löytyy blogiartikkeli) päädyimme hankkimaan lähetettävät Third Wave Wichteln -kahvit Turun Kahvipaahtimon valikoimasta. Kahvit ostettiin Cafe Art:sta Aurajoen ääreltä. Ostimme kaksi paketillista Guatemala Huehuetenango La Loma -kahvia lähetettäväksi Hollantiin ja Skotlantiin. Ainakin tuo Hollannin paketti on päässyt jo perille, mutta Skotlannin paketista emme ole saaneet vielä vahvistusta, että se olisi perille löytänyt.

Toisaalta, Uuttajatar ei ole itsekään vielä omaa pakettiaan maailmalta saanut. Omani kuitenkin tuli, tarkalleen sanottuna 29.joulukuuta. Sopivasti uudeksivuodeksi.

Sain kahvini Saksasta. Philip oli valinnut pakettiin laitettavaksi berliiniläisen Röststätte-paahtimon valikoimasta todella hyvänkuuloisen etiopialaisen Sidamo Hunkuten. Kahvin pakkaus on mielestäni täydellinen: se on upean näköinen, siinä on venttiili ja uudelleensulkemismekanismi sekä tasku pienelle käyntikortin kokoiselle infopläjäykselle. Infokortista kahvista löytyy seuraavat tiedot:

  • Alkuperä: Hunkute, Sidamo, Etiopia
  • Kasvukorkeus: 2000 metriä
  • Lajike: Etiopian alkuperäislajike (Heirloom)
  • Prosessi: pesty
  • Sato: joulukuu-tammikuu

Avatusta pussista oikein huokui todella huikea etiopialaistuoksu: tuhti sekoitus hedelmiä ja marjoja kruunattuna hyvällä kahvin aromilla. Aijaijai, taisi tulla jälleen kerran jotain vastustamattoman hyvää!

Jauhamisen jälkeen tuoksu oli muuttunut selkeästi sitruksiseksi ja hapokkaammaksi, samalla kuitenkin raikkaan kukkaiseksi ja pehmeäksi. Pompottelin pitkään Chemexin ja V60:n välillä, mutta päädyin Harioon sitten kuitenkin (siinä on vielä sitä uutuuden viehätystä, tiedättehän…).

Kahvia valmistin kaikkiaan viisi desiä, jotta saisin maistella rauhassa parin kupillisen verran. Jälleen kerran saattoi olla hiukan ennakko-odotuksia ja vieläpä suhteellisen korkeita sellaisia.

Hunkute oli kirkas ja hapokas. Sen kokonaisuus oli kirpsakka, tuhdin marjaisa ja selkeän sitruksinen. Varsinkin jäähtyneemmän kahvin jälkimaussa oli tuo edellämainittu sitruksisuus todella dominoivassa roolissa. Lämpimässä kupillisessa marjaisuus oli se selkein maku, joskin jälkimakuun astui takavasemmalta sitruksinen hapokkuus. Suutuntumaltaan Hunkute oli kuitenkin yllättävän pehmeä ollakseen noin hapokas.

Huippukahvi. Kertakaikkiaan huippukahvi. Kahvi oli paahdettu reilu kuukausi sitten, joten Hunkute oli erittäin hyvää tavaraa päivämääränkin puolesta. Suuri kiitos Philipille Saksaan tästä herkusta. Jälleen loisto-osoitus siitä, että jos kahvin alkuperätiedoissa on mainittu ”Etiopia” ja ”Sidamo”, niin nappaa mukaan. On erittäin todennäköistä, että saat mukaasi tuolloin kahvielämyksen, jonka muistat vielä kiikkutuolissakin.

Jäämme Uuttajattaren kanssa yhä odottelemaan vahvistusta Skotlannin paketin perillepääsystä sekä Uuttajattaren omaa kahvilähetystä. Ja vielä loppuun kerrottakoon, että myös anoppini osallistui tähän samaiseen ohjelmaan ja hänkään ei ole omaa pakettiaan saanut. Hän lähetti oman kahvipanostuksensa Taiwaniin, eikä meillä ole varmuutta senkään perillepääsystä. Harmillista.

Kaikesta huolimatta otamme varmasti osaa Third Wave Wichteln:iin myös tänä vuonna. Mitäs jos sinäkin osallistuisit?

  Lue lisää...

Share

Raportti: Uuttaja Turun kahviloissa

turunkahvilatkartalla

Eräänä kauniina iltana päätimme Uuttajattaren kanssa, että lähtisimme vielä ennen vuodenvaihdetta yhdelle kotimaan reissulle jonnekin, johon pääsisi Onnibussilla. Tutkittiin vaihtoehtoja ja aika yksipuolisesti päätimme, että lähdettäisiin ulkomaille, eli Turkuun (hehe). Samantien pistettiin hotellia ja bussilippuja varaillen.

Vaikka reissun pääasiallinen tarkoitus oli joulutorit ja joululahjahommat, niin aikaa oli myös kahville poikkeamiseen. Olin hiukan tehnyt ennakkoselvittelyä suositelluista paikoista, jotka tarjoaisivat jotain muuta kuin pauligilaista lirua ja juotavan seuraksi jotain herkullista jäläkimakkeeta.

Reissu ajoittui 10.-11.12. väliselle ajalle. Olimme Turussa aamukymmeneltä, kirjauduimme majapaikkaamme, jätimme ylimääräiset tavarat pois ja lähdimme oitis matkaan. Kulkiessamme kirpputoria kohti löysimme ensimmäisen kahvipaikkamme: Gaggui Kaffelan. Olin etukäteen lukenut paikasta kymmeniä suosituksia ja hehkutuksia, eikä tätä olisi voinut jättää väliin. Paikka oli tunnelmallinen, tiivis (lue: pienehkö), mutta todella viihtyisä. Menusta löytyi juomaa jos jonkinlaista ja vitriinistä pilkisti mitä upeampia kakkupalasia. Päädyin Aeropressillä valmistettuun, mehukkaaseen ja hedelmäiseen etiopialaiseen Burtukaanaan, paahtajana tottakai Turun Kahvipaahtimo. Edellämainitun kahveja oli myös ostettavissa kotiin viemisiksi, ei tosin tällä kertaa lähtenyt mukaan. Kahvin seuraksi vitriinistä löytyi Shitruuna-niminen sitruuna-marenkiherkku, joka olikin valintana täysi kymppi. Uuttajattarelle valkkasin haudutetun teen, Milky Oolongin. Syötävänä hänellä oli mutakakkupohjainen juustokakku, jossa oli mangoa ja passionhedelmää. Nimeltään se taisi olla ”Vähän liian tuhti” tai vastaava… Oli kuulemma onnistunut valinta sekin. Hyvähyvä. Täysi kymppi Gagguille! Jätettiinpä vielä terveiset vieraskirjaankin. Käsken ja kehoitan teitä käymään, kun olette Turussa! Jos missaatte, niin ette nuku enää öitänne rauhassa.

Päivän aikana ehdimme kävellä aika älyttömästi, käydä syömässä sataman suunnalla, ihailla linnaa ja tutustua kauppahallinkin tarjontaan, kunnes kahvihampaan kolotus iski jälleen. Tällä kertaa apu siihen löytyi paljon lyhyemmän kävelymatkan päästä. Melkein majapaikkamme vieressä oli pikkuinen ja houkutteleva Bean Bar. Pöydät olivat yhtä vaille täysiä, joten luikahdimme äkkiä sisään kun vielä mahtuisimme. Jälleen juotavaksi Aeropress-valmisteinen, tälläkin kertaa hedelmäinen, kahvi ja Uuttajattarelle kaakao. Näiden kaveriksi isoin kirjaimin mainostettu vaniljavohveli kermavaahdolla ja itsetehdyllä luumuhillolla. Ja voin kertoa, että tuo vohveli vei kielen mennessään. Tiskin viereinen vitriini oli pullollaan hyvännäköisiä konvehteja, mutta päädyimme tällä kertaa juomiin ja vohveleihin. Bean Bar:lla oli myynnissä myös muutamia kahvinvalmistusvälineitä; Aeropress ja Hario V60 nyt ainakin.

Gagguin kahvi oli paikallisen paahtimon valikoimasta. Bean Bar:n kahvi on Kaffa Roasteryn käsialaa. Kaffan kahveja sekä teetä oli hyllyssä tarjolla kotiinviemisiksi. Pystyin kuitenkin hillitsemään itseni. Mainittakoon vielä, että Bean Bar tarjoilee kahvia myös sifonilla valmistettuna! Ei tosin yhdelle hengelle, mutta kahdelle.

Sunnuntaina reilun hotelliaamupalan sekä erittäin heikon kahvin jälkeen napattiin kamat matkaan ja lähdettiin vielä hetkeksi kaupungille kiertelemään ennen bussimme lähtöä. Käväisimme joulutorilla tuhlaamassa jokusen euron ja sieltä kohmeisina vaapuimme Aurajoen rannalla sijaitsevaan CafeArt-kahvilaan. Ensihavainto paikasta oli, että se oli tiloltaan kahta edellistä kahvilaa huomattavasti suurempi. Syötävien valikoima on erinomaisen runsas, kuten myös juomien määrä listalla. Tällä kertaa tilasin kahvin perinteisimmällä mahdollisella tavalla: kävelin kassalle ja ilmoitin tahtovani kahvin. Muut herkut tilattuamme istahdimme pöytään herkkujemme kera. Hyllyillä komeili Turun Kahvipaahtimon kahvipakkauksia sekä Teepolun irtoteetä kotiin ostettavaksi. Juotavien seuraksi valitut syötävät olivat mainioita ja kahvikin erinomaista. Lainaan tähän kahvilan omia kotisivuja:

”Meillä kahvi on niin hyvää, että Vuoden Barista -titteli on osunut Café Artiin jo seitsemän kertaa.”

Ostimme lisäksi kaksi pakettia Turun Kahvipaahtimon guatemalalaista La Loma -kahvia papuina. Ne eivät tule omaan käyttöön, vaan ne ovat meidän panoksemme tämän vuoden Third Wave Wichteln -kahvinvaihtoon. Tästä tulee todennäköisesti aikanaan oma artikkeli.

Lue lisää...

Share

1 2