Posts Tagged ‘tummapaahto’

Slurp-kahvi: Guatemala El Limon / Keakoffee

Kyllä on kahviharrastajalla helppoa: odottelee vain valmistuslaitteet hollilla aina uutta Slurp-kahvia saapuvaksi postilaatikkoon/-luukusta. Kun kahvi sitten saapuu, niin saa takuuvarmasti tuoreen kahvielämyksen välittömästi. Tämänkertainen kahvielämys tuli Porvoon suunnalta.

Keakoffee ei ole liiaksi Uuttaja-blogissa vielä näkynyt. Heidän valikoimansa Slurp-kahvi on tumma suodatinkahvi (dark filter) Guatemalasta. Kahvi tottelee nimeä El Limon. Kahvi tulee Palencian kylän alueelta sen entisen pormestarin Guadalupe Alberto Reyes:n hellästä huomasta. Hänet tunnetaan myös nimellä Beto. Lajikkeeltaan kahvi on Caturraa ja suhteellisen suuripapuista. Kasvukorkeutta 1600 metriä merenpinnan yläpuolella ja käsittelymenetelmänä on ollut pesukäsittely. Beton tilalla kasvatetaan pääasiassa Bourbon ja Caturra -lajikkeita, mutta kokeiluja tehdään myös muilla lajikkeilla. Beto tahtoo pitää kaikki langat käsissään ja hallita tuotannon jokaista vaihetta. Hänen koko perheensä työskentelee tilalla ja lisäksi hänen poikansa opiskelee agronimiaa kehittääkseen tilaa entisestään. Jälleen kerran kahvi, jolla on upea tarina taustalla ja kaikki täysin läpinäkyvästi tottakai.

Lue lisää...
Share

Lappeenrannan kettuterveiset

Se oli ihan tavallinen arkipäivä. Yhtäkkiä puhelimeni kilahti viestin saapumisen merkiksi. Vapaasti muotoiltuna viesti kuului näin: ”Möröööö! Olis kahvia. Hotsittaisko?”. Lähettäjänä Arttu Lappeenrannasta, eli tietenkin Lehmus Roasteryltä. Vastasin vapaasti muotoiltuna näin: ”No, jos mä tän kerran suostun. En mä yleensä oo tällaiseen….”. Ja pyh! Tottakai minä halusin tutustua että mitä sieltä olisi tulossa! Olin kyllä kuullut jo ennakkoon huhua, että ympäri Suomen on liikkeellä ollut huomattavan paljon kettuja.

Ja niinhän siinä lopulta kävi, että kolmen ketun kopla löysi tiensä myös Uuttajan kahvipisteelle. Kahvit on saatu maisteluun yhteistyön merkeissä, kiitos Arttu ja muut lehmuslaiset! Hetkeen ei pääsisi sumppi loppumaan.

Tosiaan, paketti sisälsi kolmea eri kettukahvia, pussillisen kutakin. Sekä se ”perinteisin” Kettu-kahvi että tummapaahtoinen Kettu tulivat papuina ja uutuus-Kettu valmiiksi suodatinkarkeudelle jauhettuna. Alla tarkempi esittely sekä tuoksu- että makuanalyysit kustakin kahvista. Kerrottakoon kuitenkin ensin, että kaikkien Kettu-kahvien pohjana on sama brasilialaisen Fazenda I.P. -kahvitilan natural-prosessoitu Yellow Bourbon Arabica -kahvi, jonka kasvukorkeus on 950-1200 metriä merenpinnan yläpuolella. Tila sijaitsee maineikkaalla Minas Gerais:n alueella.

Aloitetaan siitä ensimmäisestä/alkuperäisestä Kettu-kahvista. Tiesittekös muuten, että etiketissä keikailevan ketun taakse jäävä kuusi todellakin on olemassa? Eli se ei ole ihan mikä tahansa käkkärähavupuu siinä! Lehmuslaiset voivat kertoa tästä varmasti itse lisää. Tämä Kettu-kahvi oli keskipaahtoista eli numeroilla ilmoitettuna klassinen 3/5. Tuoksu oli pehmeä ja niin selkeän pähkinäsuklainen, että Fazerin ja Maraboun levytekeleetkään eivät ole niin pähkinäsuklaisia. Samalla tuoksu oli kuitenkin runsas ja jopa tuhti.

Edellä esitellyn tummapaahtoinen sisar oli paahtoasteeltaan pykälän verran tummempi, eli 4/5. Tuoksu oli tottakai hivenen paahteisempi. Suklaisuus oli tuoksussa edellistä Kettua voimakkaampi ja kokonaisuudesta oli tullut makeampi. Ehkä hiukan jotain paahdetun sokerin kaltaista.

Sitten uutuustapaus: Mauste-Kettu. Yellow Bourbon -kahvi on saanut seurakseen pussiin guatemalalaista kardemummaa sekä srilankalaista Ceylon-kanelia. Eli ihan aitoja oikeita mausteita eikä suinkaan mitään laboratoriokehitteisiä höpöhöpöesansseja. Jo ensinuuhkaisulla oli tuoksun tuoma mielikuva selkeä: pullakahvithan ne siellä tuoksuivat! Ja pullakahvithan tuoksuvat aina hyvälle. Mausteista kardemumma tuoksuu selkeästi voimakkaammin ja kanelin tuoksu ikäänkuin viimeistelee suklaisen ja pähkinäisen kahvin pehmeän aromin. Mauste-Kettu on näistä kahveista vaalein: paahtoaste on 2,5/5. En ole maustettujen kahvien ylin ystävä, mutta tapanani ei kuitenkaan ole sylkeä kuppiin. Tilaisuuden tullen saatan hyvinkin maistaa kupin tai kaksi. Varsinkin, jos mausteet ovat ihan ehtaa tavaraa.

Koska paahtoasteita oli nyt kaikkiaan kolmea eri, mutta kauhean monella välineellä en tahtonut alkaa kahveja valmistelemaan tätä maistelua varten, niin päädyin parhaaseen mahdolliseen vaihtoehtoon, eli Aeropressiin! Sillä kuitenkin onnistuvat äärimmäisen hyvin sekä vaaleammat että myös tummat paahdot. Resepti oli kaikille kahveille sama: 17 grammaa noin suodatinkarkeuksista kahvia ja 230 grammaa 85-asteista vettä. Inverted-metodi, kahvit esilämmitettyyn Aeropressiin, perään suunnilleen puolet vedestä ja huolellinen sekoitus. Tämän jälkeen loput vedet, suodatinpaperin esikastelu ja tulppa päälle. Varsinaista erillistä uuttoaikaa ei ollut, vaan tästä käänsin koko komeuden lasin päälle ja painoin 30 sekunnissa tuubin tyhjäksi kuppiin.

Keskipaahtoisen Ketun mausta päällimmäisinä erottuivat kevyt pähkinäisyys sekä suklaisuus, joka voimistui jälkimakua kohti mentäessä. Aivan kuin maussa olisi ollut seassa hitunen taateliakin. Todella pehmeä ja toisaalta jopa huomaamattoman kevyt suutuntuma iski mieleeni epäilyksen, että olisiko kahvia pitänyt sittenkin olla enemmän suhteessa veteen. Tämä jäi häiritsemään siinä määrin, että tein santsikupillisen vahvemmalla suhteella ja oikein aavistelin: kokemus oli vieläkin parempi santsikupillisen kanssa. Suutuntuma oli kyllä todella muikeanhuikean pehmeä. Jäähtyneen kahvin maussa pähkinäisyys oli hyvin voimakkaasti esillä ja suklaisuus hiipui jonnekin taustalle.

Tummapaahtoinen Kettu oli selkeästi tuhdein, niin kokonaisuudeltaan kuin myös suutuntumaltaan. Lisäksi se oli kolmikosta suklaisin ja makein. Paahteisuus maistui alusta asti, mutta ei häiritsevässä määrin. Se toi mukavan terävää särmää muuten pehmeään kokonaisuuteen. Aeropress-versiota maistellessa tulee mieleen, että tämä olisi testattava vielä sifonillakin jossain vaiheessa, miksei myös pressopannulla. Nokipannukahviksi tämä on taatusti erinomainen!

Mauste-Kettu oli makunsa puolesta lähellä keskitummaa Kettua, toki sellaisella reilulla kaneli- ja kardemummatwistillä ryyditettynä. Mausteita oli lisätty sopivalla kouralla eikä kumpikaan mausteista ottanut kokonaisuudessa dominoivaa roolia. Pehmeys säilyi kokonaisuudessa erinomaisesti ja suutuntumakin oli oikein kivasti kohdillaan. Pullakahvivibat olivat yhä päällä ja ehkä kahvi tavallaan saikin aikaan sen, että aloin himoitsemaan hiukan jotain korvapuustin tapaista suuhunpantavaa kahville seuraksi. Oikein hauska tuttavuus tämäkin Kettu.

Pehmeästä kettukolmikosta oli kyse. Erinomainen kahvilaatu eri paahtoasteilla voi tuoda nenän eteen hyvinkin erilaisia elämyksiä. Puhumattakaan siitä, että jos/kun sekaan annostellaan sopivasti jotain maustetta tuomaan omaa lisäänsä. Tällaisen tuoteperheen kautta mielestäni kenen tahansa olisi äärimmäisen helppo lähteä tutustumaan paremman kahvin maailmaan. Kettu-kahvit olivat kuitenkin todella pehmeitä, mutkattomia, hyvin tutun ja turvallisen makuisia ilman mitään pirskahtelevia ilotulituksia maku- tai tuoksupuolella. Pitäisin mitä tahansa näistä erinomaisena lahjavinkkinä esimerkiksi pukinkonttiin. Mutta pitäkää huoli, että ette laita pakettiin vanhaa kahvia, vaan niin tuoretta kuin suinkin mahdollista. Menee välipäivien herkuttelut sitten kivemmin, kun on viimeisen päälle kunnon sumppia, jolla sulatella ähkyä ja huuhdella suklaakonvehteja kurkusta alas.

Vielä kiitokset Lappeenrantaan ja terveiset, että täällä pidetään ketuista kyllä hyvää huolta!

Lue lisää...

Share

Paahtimo: Kahwe, Tampere

Tamperelainen pienpaahtimo Kahwe on varmasti Suomen uusin pienpaahtimo. Toiminnassa Kahwe on nimittäin ollut nelisen kuukautta. Yritys oli perustettu jo aiemmin, mutta toiminta saatiin käyntiin vasta kesällä 2018. Alkuvaikeuksiin, jotka toiminnan aloittamista lykkäsivät, kuului esimerkiksi paahtimen toimituksen myöhästyminen kuudella kuukaudella. Kun paahdin lopulta saapui, oli siinä viallinen osa, joka oli tietty vaihdettava ja asennettava. Tämäkin vei oman aikansa. Mutta kuten sanonta kuuluu, niin ”hyvää kannattaa aina odottaa”. Tai vaihtoehtoisesti voi käyttää sanontaa ”hiljaa hyvä tulee”. Hyvä kahvikin vaatii oman aikansa.

Kahwen voimana, sieluna ja mestarina toimii tamperelainen kokki ja barista Joel Marttala. Moni saattaa tunnistaa miehen esimerkiksi Tampereen Paahtimon omasta kahvilasta Taikapavusta, jossa Joel toimi baristana. Into ja kiinnostus kahvia kohtaan veivät kuitenkin oman yrityksen ja paahtimon pariin. Kahwen toiminta ja kahvit perustuvat läpinäkyvyyteen, laatuun sekä avoimuuteen. Kahwella ei ole varastoa paahdettua kahvia varten, vaan kahvia paahdetaan tilauksesta eikä pusseja jää näin ollen pyörimään ja vanhenemaan. Raakakahviakaan ei pyöritetä paahtimon tiloissa säkkitolkulla vaan varastotila on jaettu tila toisen yrityksen kanssa, josta raakakahvia haetaan tarvittava määrä paahdettavaksi. Tällä tavoin myös kustannuksia saadaan pienennettyä.

Saavuttuani paikalle oli paahtotyö täydessä käynnissä. Jäähtymään oli juuri otettu reilun kilon satsi tummapaahtoista kahvia. Tuoksu oli taivaallinen! Pieni, 1,5 kilon rummulla varustettu, nestekaasukäyttöinen turkkilainen paahtokone pyöritti rummussaan jo seuraavaa satsia guatemalalaista kahvia. Paahtimen vieressä vilisevät punaiset digitaalinumerot lämpötilan noustessa rummun sisällä. Viereisellä pöydällä muistivihko ja ajastin ovat käden ulottuvilla. Kelloa seurataan tarkasti, kuten myös paahtimen rummusta kuuluvaa popkornimaista poksumista, kun paahdossa saavutetaan ”first crack” -vaihde. Ja jälleen kurkataan ajastimeen. Kahwen valikoimassa on toistaiseksi ainoastaan tämä guatemalalainen luomu ja Reilun Kaupan kahvi paahdettuna eri paahtoasteille. Kontakteja on kuitenkin jo olemassa seuraavien kahvien hankkimista varten.

Paahtohomman valmistuttua Joel ehdotti, että mitäs jos maistelisimme hiukan kahveja. Käytännössä tämä tarkoitti kolmea eri paahtoastetta: 2/5, 3/5 sekä 4/5. En ole koskaan kieltäytynyt cuppingista, enkä sitä tehnyt tälläkään kertaa. Pöytä valmiiksi, lusikat kouraan, nenät valmiiksi ja testailemaan!

Oli jännä huomata, että kuinka samasta kahvista saadaan hyvinkin toisenlainen makuprofiili ulos parin paahtoasteen erolla. Siinä missä ”kakkospaahtoinen” oli vielä miellyttävän hedelmäinen ja kevyen hapokas, niin ”nelospaahdossa” oli hedelmistä käytännössä rippeet jäljellä ja tilalla oli tuntuvaa suklaisuutta sekä sitä tukevaa paahteisuutta. ”Kolmospaahto” yhdisti kahden edellämainitun paahdon parhaat palat yhdeksi, jopa yllättävänkin tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Joel on tehnyt kovaa työtä paahtoprofiilien hakemiseksi ja saavuttaakseen miellyttävän lopputuloksen. Kehitystyö jatkuu edelleen, samalla kun hän valmistautuu pikkuhiljaa hankkimaan kahvinäytteitä muistakin alkuperämaista. Tarkoitus on ottaa valikoimaan muidenkin alkuperämaiden kahvia läpinäkyvyyttä korostaen. Ja jos kahvi on luomutuotettua ja Reilu Kauppa -tuote, niin aina parempi.

Kaiken paahtamis- ja maistelemishomman keskellä keskustelimme paahtimon toiminnasta ja Joelin historiasta kahvin parissa. Paahtotyöhön ja paahtimohommiin opin hän on saanut Pirkanmaan Paahtimon kahviasiantuntijalta Pekka Heinoselta ja kuten aiemmin jo mainitsin, niin Joel toimi baristana Kahvila Taikapavussa Tampereen keskustassa. Kahwe ei toistaiseksi toimi vielä viitenä päivänä viikossa, vaan paahtotyötä Hatanpäällä tehdään kahtena päivänä: torstaisin ja perjantaisin. Perjantaisin ovat ovet auki myös pop-up -myymälään paahtimon yhteydessä. Samalla Joel kuitenkin vakuutti, että henkisesti ja internetin välityksellä töitä tehdään kyllä 24/7.

Pienenä bonuksena tälle reissulle pääsin itsekin osallistumaan tuotekehitykseen ja paahtoprosessiin antamalla Joelille ajat ja lämpötilat, kuinka tahtoisin kahvini paahdettavan. Näitä noudattaen Joel paahtoi pienen erän (muistaakseni hiukan alle kilon verran) vaaleapaahtoista guatemalalaista kahvia, jossa oli ainakin teoriassa pieni Uuttajan leima mukana. Hitto, tuntuipa pollealta! Sain kahvia pussillisen kotiinkin, joskin huolella maisteltuani annoin Joelille palautteen, että tällä paahtoreseptillä ei kannata vielä kauhean liukuhihnamaista tuotantoa aloittaa (ei nimittäin ollut ihan nappiresepti). Ehkä palaan vielä paahtimolle hieromaan reseptini loppuun.

Kahwe on vielä täysin taipaleensa alussa. Alku kuitenkin näyttää äärimmäisen hyvälle: Joel on alusta lähtien ottanut tiukan linjan sen suhteen, että mitä tahtoo. Läpinäkyvyys, rehellisuus, avoimuus sekä laatu ovat ne aseet, joiden avulla hän kulkee eteenpäin. Reseptiikkaa on hiottu ja testattu, taitoja kartutettu ja hikeä valutettu, jotta kaikki on saatu tähän pisteeseen. Kahwen kahvia saat tilattua joko Joelilta itseltään, paahtimon verkkokaupan kautta ja sitä löytää myös muutaman jälleenmyyjän valikoimasta. Lisätietoa paahtimon omilta sivuilta ja tietty Joelilta itseltään.

Uskon, että Joelin ja Kahwen tiukka linja pitää ja laatutietoisuus säilyy. Hatunnosto jälleen yhdelle suomalaiselle kahvitarinalle!

Kahwen kotisivut
Kahwe Facebookissa
Kahwe Instagramissa

Lue lisää...

Share

Raportti: Pienpaahtimomessut, Tampere 17.-18.9.2018

Yritin tehdä oman osani ja parhaani mukaan rummutella ennakkoon Tampereella ensimmäistä kertaa järjestettäviä Pienpaahtimomessuja, jotta paikalle saataisiin mahdollisimman paljon kahvialan osaajia, alasta kiinnostuneita ja muuten vaan kahvinystäviä tai sellaiseksi tahtovia. Messut olivat huippuhyvä mahdollisuus päästä tutustumaan pienpaahtimoiden toimintaan ja tuotteisiin. Nyt kun tästä tapahtumasta on aikaa viikko, niin on hyvä tehdä pieni tiivistys messuista omasta näkökulmastani. Jutun lopussa myös kuvagalleria tapahtumasta.

17.-18.syyskuuta järjestetyt Pienpaahtimomessut valtasivat huipputilan Tampereella: Pakkahuoneen. Paikalla oli useita pienpaahtimoita ja äärimmäisen innoissani olin siitä, että paikalla oli myös paahtimoita, joita en ole esimerkiksi Helsingin kahvifestareilla koskaan tavannut. Tällaisena mainittakoon esimerkiksi Maja Coffee Roastery. Kävin kojulla juttusilla, kuulumisia vaihdettiin pitkä tovi ja samalla kädenpaiskaamisen siivittämänä sovittiin, että Uuttaja menee Majalla käymään paikan päällä, kunhan nokka sojottaa seuraavan kerran kohti Helsinkiä jutunteon merkeissä.

Toinen uusi tuttavuus oli pieni pohjanmaalainen Kaffiinon paahtimo. Iloiset kahvinaiset ottivat tiskillä hymyillen vastaan ja juttua päästiin viskomaan heti. Rupateltuani kaffiinolaisten kanssa tulin siihen tulokseen, että myös heidän toimintaansa olisi syytä esitellä enemmän. Heillä nimittäin saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen valtti takataskustaan. Mutta siitä lisää sitten Kaffiinon omassa jutussa tai jossain muussa artikkelissa.

Kotimaisista pienpaahtimoista oli messuilla mukana oikein maittava kattaus. Isoimpina edustajina paikalla olivat Kaffa Roastery, Mokkamestarit, Pirkanmaan Paahtimo, Lehmus Roastery sekä Paahtimo Papu. Hieno nähdä, että isommatkin pienpaahtimot ovat mielellään lähdössä edustusreissuille pienempien sekaan tuomaan kahvikulttuuria ja paremman kahvin ilosanomaa esille. Paahtimoiden lisäksi paikalla oli myös raakakahvin toimittajaa sekä paahtimoille näppärän kokoista testipaahdinta valmistava Ikawa. Pakkahuoneen lava oli varattu cuppingeja eli kahvinmaisteluja, keskustelupaneelia sekä paahtimoiden omia esityksiä varten.

Erittäin hyvänä ideana messuille oli toteutettu Coffee Corner, jonka tarjonta kuului sisäänpääsyyn oikeuttavan rannekkeen hintaan. Coffee Cornerissa baristat valmistelivat maisteltavaksi espressoja 19 eri vaihtoehdon joukosta. Sen kuin astelit tiskille ja ilmoitit, että mikä kiinnostaisi ja tuossa tuokiossa sait nenäsi eteen espressokupillisen uutta maisteltavaa. Jos joku kävi maistelemassa yhtenä päivänä kaikki vaihtoehdot, ilmoittautukoon samantien, niin palkitsen sinut ruhtinaallisesti (paitsi jos sait vatsahaavan tai valvoit koko loppuviikon). 19 eri espressovaihtoehtoa olivat siis paikalle tulleiden pienpaahtimoiden tuotevalikoimista.

Koska messut olivat avoinna maanantaina klo 12-18 ja tiistaina 10-16, niin ruuhkia ei päässyt missään vaiheessa syntymään. Ihmisiä oli varsinkin maanantaina oikein sopivantuntuinen määrä ja kun haastattelin/jututin paikalle saapuneita näytteillepanijoita, niin ilmeisen tyytyväisiä olivat hekin siihen, että kaiken aikaa ei ollut kauheaa kiirettä ja että asiakkaiden ja kiinnostuneiden kanssa oli hyvin aikaa käydä keskustelua ja esitellä tuotteita ja kertoa oman yrityksen toiminnasta. Tiistai oli selkeästi hiljaisempi päivä. Mutta positiivisuuden kautta: ei tarvinnut kyynärpäiden kanssa töniä että pääsi eteenpäin.

Tarttui sitä messuilta hiukan kotiinviemisiäkin, joita esittelen taas tuonnempana omissa artikkeleissaan. Kahviharrastajana ja -intoilijana sanoisin, että messu oli erittäin hyvin toteutettu ja lopulta hyvinkin onnistunut. Järjestämisen ajankohdasta voi olla montaa mieltä ja monia taisi lipun hintakin vähän nakertaa, mutta ottaen huomioon, että kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma ja että ajankohta oli tämä, koska muita kahden peräkkäisen vapaan päivän jaksoja ei ollut tarjolla, niin onnistumisprosentti oli kyllä huomattavan paljon lähempänä sataa kuin viittäkymmentä.

Rivien välistä olin tulkitsevinani, että vuoden päästä messuillaan taas. Tältä vuodelta järjestäjä toivoi mahdollisimman paljon kaikenlaista palautetta, jotta seuraavat messut olisivat paljon paremmat. Kehitystä on tapahduttava ja virheistä on otettava opiksi. Moni kävijä vertasi Pienpaahtimomessuja Helsinki Coffee Festivaliin ja he olivat ilmeisen pettyneitä Tampereen messuihin. Mittakaava oli kuulemma liian vaatimaton ja tarjontaa ei ollut riittävästi. Kuinka minä itse näen tämän asian, eli kaksi tällaista suurempaa kahvitapahtumaa?

Mielestäni näitä kahta tapahtumaa ei tulisi edes vertailla keskenään. Tai missään nimessä niitä ei ainakaan pitäisi asettaa vihollisiksi toisilleen vaan ennemminkin päinvastoin. Siinä, missä Helsinki Coffee Festivalilla pääosassa ovat SCA Finlandin masinoimat baristakilpailut ja vastaavat, oli Tampereella keskiössä nimenomaan pienpaahtimot ja paahtimoyrittäjät. Se on täysin selvä homma, että barista on melko aseeton ilman pienpaahtimoiden laadukasta kahvia ja vastavuoroisesti pienpaahtimot tarvitsevat taitavia baristoja levittämään kahvin ilosanomaa ja valmistamaan herkullisia kahviannoksia juuri niistä heidän tuotteistaan. Nämä kaksi tapahtumaa tulisi mielestäni nähdä toisiaan tukevina. Eikä näiden tapahtumien ohjelmasisältöä tulisi sotkea keskenään, vaan pitää selkeä kontrasti niiden välillä. Helsingissä mennään baristatouhut edellä ja Tampereella valokeilassa ovat paahtimot ja muut kahvialan yrittäjät. Tällä tavalla saadaan sana paremmasta kahvista ja sen mahdollisuuksista tehokkaammin leviämään ja kukaties jonain kauniina päivänä Suomessa ylpeillään sillä, että emme enää juo eniten kahvia maailmassa, mutta juomme maailman parasta kahvia. Pienpaahtimoiden esiinmarssilla se on mahdollista. Nyt vain tarvitaan viestinviejiä, promoottoreita ja tapahtumia, joiden kautta sana leviää. Puskaradio on yllättävän tehokas väline, mutta se vain vaatii hiukan huippukahvia koneeseen toimiakseen.

Omasta puolestani hatunnosto ja suurensuuri kiitos järjestäjille: FKS-Tapahtumat Oy sekä yhteistyössä toimineet pienpaahtimot. Mahtava tapahtuma ja seuraava tulee olemaan varmasti vieläkin parempi! Kiitokset myös paikallaolijoille; niin näytteilleasettajille kuin messukävijöillekin.

Alla vielä kuvagalleria messuilta.

  Lue lisää...

Share

Raportti: Helsinki Coffee Festival 2018, Kaapelitehdas

Jälleen kerran se tuli ja meni: nimittäin Helsinki Coffee Festival. Tänä vuonna otin osaa kahtena päivänä: perjantain ammattilaispäivänä sekä lauantaina kuluttajapäivänä, jolloin minulle oli myös luvassa elämää suurempi homma iltapäiväksi. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle. Käsitellään festivaalia nyt perjantaiaamusta eteenpäin. Aivan kaikkea en tässä raportissa voi käsitellä, sillä teksti olisi lopulta niin pitkä, ettei sitä lukisi enää kukaan. Hätähousuille ja niille, jotka eivät välitä tekstiä lukea, kerrotakoon että jutun lopusta löytyy kuvagalleria festivaalien kahdelta ensimmäiseltä päivältä.

Ammattilaispäivänä väkeä oli huomattavan paljon vähemmän kuin aiempien vuosien kuluttajapäivinä. Käytävillä pystyi kulkemaan ilman tönimisen vaaraa, kuvaaminen oli helpompaa ja mikä tärkeintä: ihmisillä oli aikaa jutella kaikessa rauhassa toistensa kanssa. Kiire ja häslinki näyttivät loistavan poissaolollaan. Kertaalleen Kaapelitehtaan tilat kierrettyäni heräsi ajatus, että olisikohan näytteilleasettajia edellisiä vuosia vähemmän. Lisäksi harmikseni huomasin, että poissaolollaan loistivat (jälleen) esimerkiksi Turun Kahvipaahtimo, Paahtimo Papu sekä Punainen Kirahvi. Moni edellisvuosiltakin tuttu esittelijä oli laajentanut omaa ”tonttiaan”. Näin esimerkiksi Holmen Coffee sekä Lehmus Roastery. Vastaavasti Pauligilla näytti olevan pienempi loossi omalle toiminnalleen, kuten myös Death Before Decafilla. Paikalla olivat myös esimerkiksi Keakoffee, Robert Paulig Roastery, Good Life Coffee, Kaffa Roastery, Lotta Svärd -säätiö sekä todennäköisesti uusin kotimainen pienpaahtimo,

kuopiolainen RPS Roastery

Lue lisää...

Share

1 2 3 8