Posts Tagged ‘teekauppa’

Keltainen tee: Meng Ding Huang Ya / Chaya

Teekaapissani on vielä jokunen tee esittelyä vailla. Yksi näistä tapauksista oli harvinainen keltainen tee Meng Ding Huang Ya, joka löytyy (tai ainakin löytyi jossain vaiheessa) Chaya-teekaupan valikoimasta.

Ensivilkaisulla Meng Ding Huang Yan lehtiä ei uskoisi teenlehdiksi. Enemmän ne muistuttivat jonkin suurihavuisen puun havuja. Tee tulee Kiinasta Sichuanin maakunnasta Meng-vuoristosta, jossa teetä on kasvatettu jo Han-dynastian aikaan (206 BC – 220 AD). Myöhemmin Tang-dynastian aikaan (618 – 907) koko teen tuotanto varattiin vain ja ainoastaan keisarin käyttöön. Teetä käytettiin eräänlaisena kunnianosoituksena, sillä kyseessä oli todellakin harvinainen ja erittäin korkealaatuinen keltainen tee. Sen valmistukseen käytetään ainoastaan pääskysen kieltä muistuttavat, kellertävänvihreät kevään ensimmäiset lehtinuput.

Lue lisää...
Share

Vihreä tee: Alishan Gaba Green / Chaya

Jälleen kurkkaamme teekaapin puolelle ja kaivelemme sieltä pussillisen maisteltavaa. Chaya-yhteistyötuotteista on pari vielä maistelematta ja otetaan nyt yksi maistelematon: taiwanilainen vihreä tee nimeltä Alishan Gaba Green. Tämä(kin) tee on saatu yhteistyötarkoituksissa.

Alishan Gaba Green ei ole aivan tavallinen vihreä tee. Ennen lehtien poimintaa (tarkalleen ottaen kaksi viikkoa ennen) Gaba-teen lehdet varjostetaan, jolloin lehtien glutamiinihappojen määrä lisääntyy. Ja siinä missä teelehtiä yleensä hapetetaan, tämä tee onkin saanut typpikäsittelyn. Typpi muuttaa teen glutamiinihapot gamma-aminovoihapoiksi. Gaba-tee sisältääkin edellämainittua happoa melkoisen korkean määrän. Gamma-aminovoihappo on tärkein aivojen ja muun keskushermoston välittäjäaine, joka jarruttaa hermosolujen toimintaa. Hapon puute voi aiheuttaa ahdistuneisuutta, epileptisiä kohtauksia sekä masentuneisuutta. Tee kasvaa Taiwanin Alishan vuoristossa.

Kyseessä oli siis melkoisen ainutlaatuinen taiwanilainen tee. Teelehdet oli pyöritelty pieniksi papanamaisiksi palleroiksi, joten niiden koosta ei oikein päässyt selvyyteen ennen niiden hauduttamista. Lehtiä oli kuitenkin helppo tuoksutella. Lehdissä oli hiukan merilevämäinen aromi ja samalla hunajaista makeutta. Tuoksu oli yllättävänkin raikas, kun ottaa huomioon, että kuinka pieni pussillinen oli kyseessä (25 grammaa teetä pienessä sulkijalla varustetussa pussukkassa).

Ei muuta kuin valmistelemaan. Päätin valmistella teetä itselleni neljä desiä. Pussin etiketti ohjeisti seuraavasti: 1-2 teelusikallista lehtiä kahteen vesidesiin, 1-3 minuutin haudutus ja 90-100 -asteinen vesi. Tuo veden lämpötila kuulosti äkkiseltään aika korkealle, niin hauduttelin itse 85-asteisella vedellä. Lehtiä mittasin 3 teelusikallista ja haudutusajaksi päätin 2:30 minuuttia.

Jälleen kerran edessäni oli tee, jonka lehtien avautumista hauduksen aikana oli mahtava seurata. En sekoitellut lehtiä sen kummemmin, vaan annoin niiden kellua ja liikkua kannussa vapaasti samalla kun tarkkailin niiden käyttäytymistä. Osa avautui hyvinkin suuriksi, lähes kokonaisiksi lehdiksi, mutta seassa oli myös pienemmäksi jääneitä sekä rikkoutuneita lehtiä. Olipa siellä vielä muitakin yllätyksiä…

Lehtien seasta avautui myös pitkiä varsia tai oksia. Ei tämä minulle mikään katastrofi ole eikä tästä vankilaan joudu, mutta oli yllättävää nähdä, että sellaisista pienistä palleroista avautui vähän kaikennäköistä. Kaadoin valmiin teen sihdin läpi lasiini, jotta pääsisin ihailemaan valmiin teen väriä kunnolla.

Valmis tee oli kellertävänvihreää, lähes kirkasta. Sen tuoksu oli miellyttävän raikas ja selkeästi makea. Makeutta oli myös maussakin runsaasti. Makeuden lisäksi mausta nousi esiin jokin hassu ja hyvä vehnäleipäinen maku. Suutuntuma oli lähes kermainen ja jälkimaku jätti suuhun raikkaan tunteen. Makeus jatkui aina ensiryystöstä jälkimakuun saakka. Mitään kovin vahvaa ominaismakua ei esiin noussut tuon edellämainitun vehnäleipämäisen maun lisäksi.

Vihreät teet harvoin nousevat minulla huipputeen asemaan. Paitsi jos ne ovat erinomaisia. Alishan Gaba Green on nyt yksi näitä harvoja, joita voin oikeasti ylistää. Suurensuuri makeus, paksu suutuntuma ja varsinkin jälkimausta erottuva raikkaus olivat jotain sellaista, mitä vihreältä teeltä harvoin olen voinut odottaa, saati sitten maistanut. Tässä voisi ollakin yksi tee Lapsang Souchongin lisäksi, jota kaappiin voisin hankkia pahan päivän varalle enemmänkin. Onnistuisikohan tällaisen teen valmistaminen gaiwanilla sitten kun sellaisen on saanut hankittua…

Lue lisää...

Share

Mikä ihmeen gongfu-haudutus?

Kuvan lähde: https://i.pinimg.com

Teen hauduttamiseen on olemassa monia eri menetelmiä. Ja suljetaas heti tässä vaiheessa ne pussiteet, teepyramidit ja vastaavat pois kokonaan tästä tarinasta. Nyt puhutaan laadukkaasta irtoteestä ja sen valmistamisesta nautittavaksi.

Irtoteellehän on saatavilla teepusseja, joihin voi teenlehtiä mitata haudutettavaksi kupillisesta aina litraan asti. En pidä tätä kuitenkaan omien kokemusteni perusteella läheskään parhaana menetelmänä irtoteelle, sillä pussi rajaa kauheasti sitä tilaa, jonka lehdet tarvitsevat auetakseen ja antaakseen parhaat aromit ja maut. Teekannut (esimerkiksi lasiset tai valurautaiset), joissa on kestosihti, johon haudutettavat lehdet mitataan, ovat jo askel paljon parempaan. Kuten myös mukit/kupit, joissa on oma lehtiastia, joka haudutusajan päätyttyä nostetaan valmiista juomasta pois. Lehdet voi myös mitata esimerkiksi lasikannuun ilman sihtejä tai vastaavia, hauduttaa tarvittavan ajan ja kaataa valmiin juoman kuppiin sihdin läpi. Tämä on ollut minulle mieluisin menetelmä. Ainakin tähän asti….

Teen juominen on minulle huomattavasti ”hartaampi” hetki kuin kahvin juominen. Siinä missä kahvia tulee ryysteltyä, maisteltua ja hörpittyä (ajatuksen kanssa ja rauhassa kuitenkin), niin silti teen äärellä sitä jotenkin hiljentyy ja keskittyy aivan toisella tavalla. Siksi en ihmettelekään yhtään, kun huomaan perehtyväni yhä enemmässä määrin teen gongfu-valmistukseen (kirjoitusulkoasu voi välillä olla myös kungfu) sekä siinä käytettävään välineistöön. Vaikka sana ”gongfu” voidaan tulkita monella eri tapaa, niin teen yhteydessä sen yleisin käännös on ”huolellinen/rauhallinen”.

Kiinalaisen teeseremonian mukainen gongfu-hauduttaminen eroaa roimasti meidän länsimaalaisten tavasta nauttia teetä. Ensimmäinen maininta teeseremoniasta on peräisin 1600-luvulta. Taiwanissa on oma versionsa gongfu-haudutuksesta ja heillä seremoniassa on enemmän välineistöä ja se eroaa monilta osiltaan hitusen. Gongfu-haudutuksen idea lyhyesti ja ytimeikkäästi on seuraava: runsaasti lehtiä (kolmasosa tai puolet haudutuskannusta), pieni kannullinen vettä (100-200ml), nopea haudutus ja useampi haudutuskerta. Pieni kannu siksi, että tee ei ole janojuoma vaan jalostunut nautintoaine. Huippulaatuisia oolong-teelehtiä on mahdollista ja monessa tapauksessa suotavaakin haudutella jopa seitsemän kertaa. Tällä menetelmällä suositellaankin valmistettavaksi yleensä joko oolong- tai pu’er-teetä.

Gongfu-haudutuksessa minua kiehtoo ehkä kaikkein eniten itse teekaluston laadukkuuden korostamisen lisäksi myös sen meditatiivisuus ja seremoniamaisuus. Nauttisin suuresti tilanteesta, jossa saisin vaikka kahdelle tai kolmelle ystävälleni tarjota gongfu-haudutettua teetä ja tehdä useita haudutuksia ja yhdessä tutkia, että kuinka teen maku muuttuu haudutusten myötä. Sekä tietenkin rauhoittua kaiken kiireen keskellä. Vaikkapa teemaan sopivaa musiikkia taustalla soiden.

Yksi ”olennainen” osa gongfu-seremoniaa on (jos siis valmistellaan perinteisen kaavan mukaisesti) on ottaa teelemmikki mukaan haudutusseremoniaan. Teelemmikit ovat pieniä savisia eläin- tai ihmishahmoja, joiden paikka on astioiden mukana seremoniaan kuuluvalla teetarjottimella. Teelemmikille annetaan myös teetä, eli kannusta kaadetaan valmista teetä myös lemmikin päälle. Lemmikkejä löytyy monenlaisia: on vesipuhveleita, Buddha-hahmoja, sammakoita, etanoita, kilpikonnia ja jos vaikka mitä. Osa vaihtaa väriä veden/teen lämpötilan mukaan.

Uunituore esimerkkisuoritus typistetystä gongfu-haudutuksesta löytyy kotimaisen TeaBagPackersin Youtube-kanavalta löytyvän sarjan kakkosjaksosta, jossa sankarit piipahtavat turkulaiseen Teepolku-teekauppaan. Kyseisen jakson voit katsoa alta.

Gongfu-haudutuksessa ei tietenkään ole pakko pyrkiä sen seremonimaisuuteen, vaan vaiheita voi oikoa oman maun mukaan. Lopputuloksen ja teen maun kannalta tottakai olisi suotavaa, että astiat olisivat asianmukaisia ja oikeankokoisia, ne esilämmitettäisiin ja haudutuksia tehtäisiin useita. Kaikki eivät ole niin näiden perinteiden ja hifistelyiden perään, mutta niille, jotka arvostavat hetken hiljentymistä ja meditatiivista, rauhallista tekemistä ja hyvästä teestä nauttimista, on gongfu-valmistaminen tutustumisen arvoinen juttu. Teetä voi näin nauttia seurassa tai itsekseen. Kuten kiinalaiset teegurut sanovat: ”Teetä yksin nauttiva oivaltaa parhaiten sen todellisen hengen”.

Mitä gongfu-seremoniaan sitten tarvitaan?

Kuten moneen muuhunkin hifistelyn lajiin, on myös gongfu-hauduttamiseen omat välineensä. Ja kuten Teekauppa.fi:n oma blogi välineistä sanoo: ”Valitettavasti sopivan kokoiset välineet ovat välttämättömyys gongfuttamiseen, mutta niiden hankinta on täysin gongfu-haudutuksen tuoman esteettisen edun arvoinen”. Valmiita settejä myydään ympäri internettiä ja useampi kotimainenkin teekauppa myy gongfu-astioita. Gongfu-setti perinteisesti pitää sisällään:

  • (yleensä) puinen teetarjotin, jonka alla muovinen tai metallinen valumisastia teelle ja vedelle
  • Yixing-savinen, yleensä 100-200 ml vetoinen kannu (myös Chaozhou -savinen on yleinen)
  • pienisilmäinen sihti, jonka läpi haudutettu tee kaadetaan kaatimeen
  • varsinainen teen kaatamiseen tarkoitettu kannu eli chahai (”teemeri”)
  • teemalja jokaiselle juojalle (100ml kannun kaverina 2 kpl, 200ml:n kaverina 4kpl)
  • teelemmikki
  • pyyhe
  • pinsetit maljojen käsittelyä varten
  • bambusta tai muusta puusta tehty lusikka/kauha lehtien annosteluun

Oikeasti välttämättömiä ylläolevista taitavat olla lähinnä maljat sekä savikannu. Kuitenkin kokonainen setti tuo jälleen kerran sitä paljon hehkutettua näyttävyyttä ja seremoniamaisuutta. Savikannukin on mahdollista korvata gaiwanilla (tai zhongilla), joka on pieni, usein posliininen tai lasinen, kannellinen haudutusastia. Gaiwanin kantta on hauduttamisen yhteydessä mahdollista käyttää teen tuoksun tutkimiseen. Tuoksutteluun on olemassa myös omat pienet ja juuri tähän tarkoitukseen olevat aromikupit.

Miksi en opeta, että kuinka gongfu-haudutus tulee tehdä?

Siksi, koska en omista gongfu-astioita enkä ole päässyt tätä käytännössä itse opettelemaan. Mutta voin luvata, että se on minulla opeteltavien asioiden listalla. Sen sijaan voin tarjota teille esimerkkejä ja Youtube-videoita aiheesta, jotta voitte makustella, että olisiko gongfu teillekin sopiva tapa haudutella ja nauttia teetä. Ehkä hauduttelun (ainakin minusta) tärkein pointti on, että ensimmäinen haudutus ei ole juotavaksi tarkoitettu, vaan sekä kannun että teenlehtien puhdistamiseksi. Lisäksi kastellut lehdet alkavat avautua ja ne antavat paremmin makua heti seuraavaan haudutukseen.

Kuten videoesimerkitkin sen osoittavat, on lopullinen tyyli aina hauduttajasta (tai teeisännästä, kuten seremonioiden yhteydessä on tapana kutsua) itsestään kiinni. Haudutus voi olla hyvinkin suoraviivainen ja typistetty tai vaihtoehtoisesti siihen voi hakea seremoniallisuutta musiikin, valaistuksen ja astioiden määrän avulla. Kukin tyylillään.

Olen itse yhä enemmässä määrin ihastunut tähän teenvalmistusmetodiin ja tulen iskemään omatkin kynteni siihen kiinni, kunhan aika on sopiva. Sekä tietty välineet hankittu. Olen katsellut tuntitolkulla videoita seremonioista ja aikomuksenani onkin yhyttää teehuoneita, joissa seremonia tai tällä menetelmällä haudutettu tee olisi mahdollista kokea. Teehuoneista kun ei juttua blogissani vielä olekaan. Teepolku on ehdottomasti käytävä kokemassa Turussa!

Jos sinulla on tiedossa jokin huippuhyvä teehuone, jossa gongfu-haudutus on mahdollinen tai huone on muuten vain vienyt sydämesi, niin heitä vinkki kommentteihin!

Lue lisää...

Share

Pu’er-tee: Laos Maocha / Chaya

Kahvien maisteluiden välissä on hyvä rauhoitella itseään teen parissa. Tämänkertaiseen teemaisteluun otettiin (oman muistini mukaan) Uuttaja-blogin historian ensimmäinen pu’er-tee. Tee on nimeltään Laos Maocha ja se löytyy Chaya-teekaupan valikoimasta. Kyseessä on yhteistyötuote.

Pu’er-tee on hapettamatonta teetä. Sillä on pitkä historia Kiinassa ja sitä on käytetty jopa keitoissa mausteena. Pu’eria iätetään keräämisen, nuuduttamisen, kuumentamisen, rullaamisen, kuivaamisen ja lajittelun jälkeen. Ennen iättämistä teenlehdet vielä kuitenkin höyrytetään ja tiivistetään kakuiksi. Joitain kakkuja voidaan iättää jopa kymmeniä vuosia.

Täytyisi varmaan tehdä oma artikkelinsa näistä eri teelaaduista ja niiden valmistusprosessista. Saako ajatus kannatusta? Kirjoita ajatuksestasi kommentti artikkeliin!

Laos Maocha tulee Laosin Phongsalysta. Se on vihreää raakaa pu’er-teetä, eli niin sanottua sheng pu’eria. Luonnollisesti kasvaneet teepuut on jätetty myrkyttämättä kaikenmaailman ötökäntorjunta-aineilla ja lisäksi puiden on annettu kasvaa isoiksi, eikä niitä ole leikattu pensaiksi.

Lehtien itsensä tuoksu oli vienon makeahko, melko eksoottinen ja maanläheinen. Luonnehtisin maanläheisyyttä jotenkin mineraaliseksi. Lisäksi voimakkaissa nuuhkaisuissa oli erottuvinaan hento rusinainen aromi. Tuoksuttelin lehtiä samalla kun valmistelin teen haudutettavaksi. Teetä valmistin kaikkiaan viisi desiä. Käytin valmistussuhteena 5tl lehtiä (tällaisten pitkien kuivien teenlehtien lusikointi on muuten todella haasteellista ja monta kertaa joutuukin menemään vähän näppituntumalla määrän suhteen). Käyttämäni vesi oli 95-asteista ja sitä tuli siis viisi desiä. Haudutusaika oli yksi minuutti ja valmiin teen kaatelin kannusta sihdin läpi kuppiin, eli haudutus tapahtui kannussa lehtien ollessa vapaana vedessä.

Valmis tee oli väriltäänkin jotenkin maanläheistä, sellaista kellertävänruskeaa. Jotenkin raa’an väristä mielestäni. Teen tuoksussa oli pienenpientä luotaantyöntävyyttä, kuin märkää heinää tai rehua. Mutta kun teetä uskaltautui maistamaan, niin luotaantyöntävyys katosi sen siliän tien. Maku oli aavistuksen kitkerä, joka jälkimakua kohden kääntyi makeahkoksi. Maussa ei ollut enää merkkiäkään heinistä tai rehuista. Teessä ei myöskään ollut minkäänlaista raikkautta, vaan se maistui jotenkin ”pakkautuneelle”: vähän sama kuin imeskelisi elmukelmuun käärittyä Mynthon-pastillia. Suutuntuma oli kevytmaitomainen. Koetin uuden haudutuserän silkasta mielenkiinnosta myös pidemmällä haudutusajalla (2 minuuttia) ja huomasin todella erikoisen ilmiön: tuoksusta ja mausta tuli todella kuminen. Tee oli täysin nauttimiskelvotonta. Suosittelenkin haudutusajaksi pakkauksen etiketin mukaisesti korkeintaan minuutin haudutusaikaa.

Laos Maocha -pu’er oli varsin jännä tapaus. Muutamaa erilaista pu’eria olen päässyt maistelemaan ja ne ovat poikkeuksetta olleet omaan makuuni parempia kuin Laos Maocha. Sen tuoksussa oleva luotaantyöntävyys toi ennakkoluuloja, joita maku kuitenkin onnistui pyyhkimään pois. En kuitenkaan löytänyt teen mausta erilaisilla haudutussuhteilla tarpeeksi minulle maistuvia piirteitä ja ominaisuuksia, että tätä olisi kaapissani oltava jatkuvasti. Pidin tätä hiukan liian tunkkaisena omaan makuuni. Jälkimaussa pitkään kestänyt makeus oli kuitenkin ehdottomasti suuri plussa kokonaisuutta ajatellen. En usko kuitenkaan Laos Maochan olevan kaikkien pu’er-harrastajien ja -juojienkaan mieleen.

Lue lisää...

Share

Musta tee: Lapsang Souchong Grand Tarry / Teekauppa

Teekaapista löytyi maisteltavaksi Teekaupan yhteistyötuote Lapsang Souchong Grand Tarry. Tee on samasta paketista, josta maistelin jo Chayan keltaista teetä, Junshan Yinzheniä.

Lapsang Souchong on mustaa, savustettua teetä. Sitä tuotetaan pääasiassa Kaakkois-Kiinassa Fujianin maakunnassa ja Taiwanissa. Myöhemmin tätä teetä alettiin Taiwanissa tuottamaan hyvin tervattuna, toisin sanoen erittäin vahvana. Kiina lähti samaan junaan, mutta voimakkaimmat ja parhaimmat Tarry Lapsangit tulevat Taiwanista.

Teen valmistusprosessi on pääosin aivan samanlainen kuin mustan teen valmistuksessa (lehdet kerätään, kuivataan ja annetaan hapettua loppuun saakka). Se valmistetaan täysikasvuisista souchong-lehdistä. Kun lehdet on hapetettu (eli fermentoitu), ne asetellaan bamburitilöille, joiden alla poltetaan männyn tai sypressin juuria savun aikaansaamiseksi. Näin teenlehtiin saadaan savun aromia. Onpa maailmalla tavattu väärennettyäkin Lapsang Souchongia, jossa makumaailma tuotetaan tervaesansseilla.

Olen savustettujen tuotteiden sekä tervan ystävä (en kuitenkaan tupakoi), joten Grand Tarry oli aika itsestäänselvä hankinta maisteluun. Teenlehtien tuoksu oli juuri sitä, mitä etiketti antoi odottaakin: pehmeä, savuinen ja tervainen. Lisäksi se oli miellyttävän raikas, jopa aavistuksen mentolinen.

Pussin etiketin ohjeistus tämän teen valmistukselle oli 1-2 teelusikallista lehtiä per kupillinen vettä (2 dl). Haudutusaika 2-3 min ja lämpötila vedelle 95-100 astetta. Päätin valmistaa teetä puoli litraa. Annostelin kolme teelusikallista teenlehtiä sihtiin ja käytin haudutukseen 94-asteista vettä. Haudutusajaksi asetin kaksi minuuttia.

Valmiin juoman väri oli melko olutmainen. Onneksi maku ei sentään ollut. Ennen maistelua oli teetä tuoksuteltava pitkä tovi, sillä kupillisen tuoksu oli jotain aivan sensaatiomaista: runsaan tervainen, sopivan savuinen ja raikas. Suutuntumaltaan runsas ja pehmeä tee oli jälkimakua myöden yllättävän raikas, kuten tuoksukin jo antoi ymmärtää. Savuisuus jatkui jälkimaussa pitkään. Teetä maistellessa ja haistellessa saatoin kuvitella itseni Pohjois-Suomen kairoihin ja maastoihin tervastulille istumaan vaeltelun ja eräilyn keskellä. Myös teen oma maanläheinen ja hiukan puumainen maku löytyi tervan ja savun alta. Maut täydensivät hienosti toisiaan ja loivat kuppiin täydellisen harmonian.

Vaikkei tee ollutkaan aivan niin tuhti maultaan kuin tuoksu povaili, niin ei tämä varmasti kaikille maistu, varsinkaan jos ei ole tervan ystävä. Myös savuinen tuoksu voi olla luotaantyöntävä tekijä herkkänokkaisille. Minulla tämä kuitenkin nousee ehdottomaksi lempiteeksi, ainakin mustan teen valikoimasta. Tällainen tee olisi hyvä spesiaalinautittava jossain illanistujaisissa tai grillailun päätteeksi. Savu ja terva antavat teen omalle maulle tilaa ja yhdessä ne luovat kokonaisuuden, joka vie minut ajatuksissani kauas pois kotoa sinne, missä ainoa seura ovat puut, vesistöt, eläimet ja kasvit, toiset eränkävijät sekä luontoäiti.

Lue lisää...

Share

1 2