Posts Tagged ‘tea timer’

Keltainen tee: Meng Ding Huang Ya / Chaya

Teekaapissani on vielä jokunen tee esittelyä vailla. Yksi näistä tapauksista oli harvinainen keltainen tee Meng Ding Huang Ya, joka löytyy (tai ainakin löytyi jossain vaiheessa) Chaya-teekaupan valikoimasta.

Ensivilkaisulla Meng Ding Huang Yan lehtiä ei uskoisi teenlehdiksi. Enemmän ne muistuttivat jonkin suurihavuisen puun havuja. Tee tulee Kiinasta Sichuanin maakunnasta Meng-vuoristosta, jossa teetä on kasvatettu jo Han-dynastian aikaan (206 BC – 220 AD). Myöhemmin Tang-dynastian aikaan (618 – 907) koko teen tuotanto varattiin vain ja ainoastaan keisarin käyttöön. Teetä käytettiin eräänlaisena kunnianosoituksena, sillä kyseessä oli todellakin harvinainen ja erittäin korkealaatuinen keltainen tee. Sen valmistukseen käytetään ainoastaan pääskysen kieltä muistuttavat, kellertävänvihreät kevään ensimmäiset lehtinuput.

Lue lisää...
Share

H2H-teemaistelu / Holmen Coffee

Muistatteko kahvimaisteluartikkelini, jossa maistelussa oli Holmen Coffeen kahvi Holmen High? Sen voi toki lukaista nyt samalla täältä, mutta siinä samaisessa paketissa, jossa kahvikin saapui, oli myös pari pussia teetä. Nyt on vuorossa näiden maistelu.

Sellainen pieni seikka tähän liittyy, ettei Holmen Coffee vielä toistaiseksi myy teetä. Tarkoituksena on kuitenkin aloittaa teenkin myyminen ja ehkä tätä maistelua voi ajatella jonkinlaisena tulikokeena tuotteille. Paketissa oli kaksi hyvin erityyppistä teetä. Ensimmäinen oli kiinalainen maustettu sencha-tee ja toinen kauniin kuparinsävyinen maustettu rooibos-yrttihauduke. Rooiboshan ei varsinaisesti ole teetä, vaan se on Etelä-Afrikassa kasvava hernekasveihin kuuluva pensas. Rooibos on kofeiinitonta, joten se sopii myös kofeiiniherkille ihmisille.

Päätin maistella sencha-teen ensin, sillä huomasin rooiboksen olevan maustettu pippurilla. Tällainen väkevämpi mauste on syytä jättää viimeiseksi, jotta senchan hienovaraisemmat maut tulisivat ensin tutkittua. Tätä vihreää sencha-teetä oli etiketin mukaan höystetty ruiskaunokin, ruusun sekä auringonkukan terälehdillä. Ja tee olikin todella kauniin väristä. Myös tuoksu oli mahtava. Tuoksu oli raikas, kukkainen (erityisesti ruusuntuoksu nousi hienosti esiin), pehmeä ja makea. Odotin itse teen tuoksuvan seasta voimakkaammin, mutta se jäikin yllättäen taka-alalle. Terälehtien lisäksi teen seassa on varmasti mausteita, aromeja tai öljyjä, joista tee saa makua.

Valmistin teen seuraavasti: kolme grammaa teetä ja kahden minuutin haudutus 75-asteisessa vedessä. H2H-pusseissa ei ollut erikseen kerrottua haudutusohjetta, joten hauduttelin teen kuten hauduttaisin senchan/vihreän teen yleensäkin.

Haudutetun teen tuoksu oli todella pehmeä ja mieto. Harvoinpa valmiin teen tuoksu koko totuutta kertoo ja niin tässäkin tapauksessa. Maistelussa ensimmäiset makuhavainnot olivat pehmeä sencha-tee ja ruusuinen vivahde. Suutuntumaltaan tee oli todella kermainen ja täyteläinen, väriltään taas nätin kellertävän vihreä. Ehkä haudutusaikaa olisi voinut pidentää hitusen, sillä kokonaisuus jäi ehkä hivenen pliisuksi ja miedoksi. Mutta silti tämä tapaus oli erinomaisen herkullinen.

Ja sitten tämän veljesparin äkäpussiosapuoli, se muurahaisia suurennuslasilla polttava, ilkikurinen näppynaama…eli siis maustettu rooibos (pahoittelen äskeistä vertauskuvaa, tarkoitus ei ollut loukata ilkikurisia näppynaamoja). Rooibosta oli höystetty kardemumman siemenillä ja paloilla, kanelitangon palasilla, punapippurilla, apilalla sekä vaniljan palasilla. Tämän lisäksi takapuolen etiketti ilmoitti mukana olevan myös mausteita, öljyjä tai aromeja (merkattu yksinkertaisesti ”flavourings”).

Tuoksusta päällimmäisinä erottuivat itse rooiboksen ominaistuoksu, pippuri sekä jotain inkiväärimäistä pistävyyttä. Myös kardemummaa ja aniksen kaltaista raikkautta oli ilmassa. Taustalta löytyi myös miedonmieto vaniljaisuus. Melkoinen kattaus aromeja.

Tämän ”Winter Tea” -nimen saaneen sillisalaatin valmistin kuten valmistan rooiboksen yleensäkin: 95-asteisella vedellä ja viiden minuutin haudutuksella.

Olin varautunut tuoksuttelemaan jotain todella mausteista ja ärtsyä lämmikejuomaa. Tuoksu oli kyllä kieltämättä semiärhäkkä, muttei ollenkaan niin pistävä kuin odotin. Ja makukin oli tuoksuihin nähden yllättävänkin mieto. Meniköhän valmistuksessa kaikki kohdilleen?

Vahvimpana mausta nousi esiin rooibos itse, sitä seurasi pippurisuus ja jälkimaussa valtaa piti kardemumma. Suutuntuma oli todella ohkainen verrattuna senchaan. Mutta juoma oli kuitenkin jännittävä. Ilmeisesti lämmin vesi ja pippuri yhdessä hoitivat tehtävänsä kuten pitikin. Kokonaisuutena kuitenkin mukavan pehmeä, eikä mikään chili con carne. Erinomainen ja aivan toisentyyppinen kuin ensin maisteltu sencha.

Kaksi täysin erilaista juotavaa. Hyvin mielenkiintoiset höysteet ja mausteet. Pitkä tauko minkäänlaisesta teenmaistelusta, saati juomisesta. Pidin suuresti molemmista. Sencha oli ehkä hiukan enemmän mieleeni sen makeuden ja suurenmoisen täyteläisyyden vuoksi. Rooibosta hörpin varmasti jos/kun tulee vielä kovempia pakkasia ja miksei vaikka aamupäivän juotavanakin. Senchaa taas jälkiruuaksi tai iltateeksi television tai kirjan äärelle. Mielenkiinnolla odotan muuta valikoimaa, kunhan Holmen Coffee aloittaa teen myymisen.

Lue lisää...

Share

Siniherneen kukinto / Teekauppa Veiström, Tampere

Siitä on jo jonkin aikaa kun kyselin teiltä somessa, että pitäisikö Uuttaja-blogin maisteluihin ottaa mukaan kahvin ja teen lisäksi myös yrttihaudukkeet. Sain kaksi ”kyllä”-vastausta ja tasan nolla ”ei”-vastausta. Joten te kaksi vastaajaa, rukouksiinne on vastattu. Tästä läväytetään ensimmäinen yrttihaudukeartikkeli linjoille! Miksei tämä ole teeartikkeli? Koska yrttihaudukkeet eivät ole teetä: niissä ei ole käytetty teen lehtiä (tämä on saivartelua ja pilkun viilaamista, mutta silti totta).

Maisteluun on päätynyt Teekauppa Veiströmiltä siniherneen kukintoa, toiselta nimeltään klitoriaa (tieteellinen nimi Clitoria ternatea). Kyllä, luit oikein. Tai siis et lukenut, jos luulit siinä lukevan klitoris. Mutta läheltä liippaa: kukinto on saanut nimensä klitoriksesta, sillä kukinnossa on samaa näköä kuin tuossa hyvänolon elimessä. Tämä kukinto tulee Saksasta.

Kuivatuoksu siniherneellä on tyypillisen hernemäinen ja hiukan heinäinen. Todella kesäinen ja pehmeä tuoksu. Hennon ja kauniin näköinen kukinto on sävyltään sini-vihreä.

Tiesin jo ennen valmistamista, että tähän kyseiseen yrttiin liittyy pienenpieni yllätys, joten päätin valmistaa tätä reilusti. Iso teepannu pöytään ja reilusti vettä kiehumaan. Pussin etiketin mukaisesti annostelin teesihtiin viisi teelusikallista kukintoa. Haudutusohje kertoo veden lämpötilaksi 100 astetta, mutta käytin 95-asteista. Kuten itse teekauppiaskin, minäkään en hauduta juotaviani 100-asteisella vedellä.

Kun vesi oli kaadettu kukintojen päälle ja haudutus alkanut, iskin ajastimen päälle. Pussin ohjeiden mukaisesti hauduttelin juotavaa viisi minuuttia.

Seuraavassa kuvassa pienenpientä ”sniikpiikkiä” siitä, että mitä tuleman pitää:

Ja kuten fiksuimmat jo arvasivat heti tämän artikkelin otsikon luettuaan (vähemmän fiksut arvaavat/huomaavat seuraavasta kuvasta), niin kukintohan värjää haudutuksessa veden….SINISEKSI! Ja katsokaa millaiseksi siniseksi.

Väri on todella syvänsininen. Upean näköistä. Ja kuten ostos-tv:ssäkin tavataan sanoa: ”eikä tässä vielä kaikki!”. Kaadoin haudutettua juomaa kahteen samanlaiseen lasiin, jotta voisin kikkailla toisella hiukan. Tätä kikkailua varten tarvitsin toista elintarviketta: sitruunaa.

Kas näin. Eli sitruunan mehu aiheutti juomassa reaktion ja sai siniherneen kukinnon värin muuttumaan kauniin lilaksi. Luonnollisesti sitruunamehu vaikutti myös makuun. Mutta millainen oli tuon sinisen, ”kikkailemattoman” juoman maku?

Mausta löytyi se tuttu herne, minkä siinä voisi olettaakin olevan. Maku ei ollut kauhean voimakas, enemmänkin hento tai hienoinen. Sivumakuna makeutta ja jälkimaussa miellyttävää kirkkautta. Mehumainen suutuntuma, joka juoman jäähtyessä muuttui paksuksi, jopa erittäin paksuksi. Sitruunalla höystetty taasen maistui…no, sitruunamehulta.

Kertakaikkisen upeat värit ja varsin mielenkiintoinen tuote. Siniherneen kukintoahan on käytössä Teekauppa Veiströmin omassa Tasavalta-teessä, joka on juhlatuote 100-vuotiaan Suomen kunniaksi ja se sisältää ”palaneen käryä ja ripauksen elvytystä”. Herkuttelin molempia versioita (eli sitruunalla ja ilman) vielä santsikupillisetkin ja mietin siinä samalla, että minkälaiset klitorisdrinkit baareihin syntyisi jos tätä annettaisiin heidän käyttöönsä. Huumori irti silloin kun se on mahdollista.

Juoma oli erinomaisen herkullista. Vetovoimaisen näköinen tuote, joka valmiina houkutti eksoottisuudellaan (kuinka monelle teistä tulisi mieleen juoda herneen kukinnosta tehtyä juotavaa?) ja ennenkaikkea värillään. Kaiken tämän lisäksi makukin oli mahtava ja miellyttävä. Voin suoraan sanoa, että tämä on kyllä erikoisin maisteltava mitä Uuttaja-blogissa on tähän mennessä ollut kupissa. Cascara oli jo aika spesiaali, mutta kyllä klitoria vei pidemmän korren.

Lue lisää...

Share

Vihreä tee: Korea OP Jeju luomu / Mokkamestarit

IMG_4862

Uuttaja-blogin ensimmäisen teeartikkelin aiheena on Korea OP Jeju -teen maistelu. Kyseessä on korkealaatuinen vihreä luomutee Etelä-Korean vulkaaniselta Jejun saarelta. Tuoksu on hienostuneen heinäinen, mukavan pehmeä eikä lainkaan tyypillinen vihreän teen ”merileväinen”.

Teen haudutuksesta tulee blogiin todennäköisesti omat artikkelinsa, sillä eri teelaatuja (musta, vihreä, valkoinen ja niin edelleen) haudutetaan hiukan eri tyyleillä ja lämpötiloilla. Monesti teetä ostaessa on pakkauksessa jonkinlainen ohje teen hauduttamiseen, mutta siihen voi olla syytä suhtautua hiukan skeptisesti. Toisinaan näkee teepakkauksia, joissa vihreää teetä ohjeistetaan hauduttamaan kiehuvassa vedessä. Tosiasiassa vihreä, kuten myös esimerkiksi monet valkoiset teet, tulisi hauduttaa 75-80 asteisessa vedessä. Mutta näistä enemmän sitten omassa artikkelissaan. Nyt korealaisen kimppuun.

Korea OP Jeju on Mokkamestareilta hankittu. Etiketti antaa lyhyen kuvauksen teestä sekä suuntaa-antavan ohjeen haudutusajasta, muttei esimerkiksi käytettävästä määrästä. Tämä tottakai siksi, että oma maku ratkaisee, mutta hyvänä lähtökohtana irtoteelle voi pitää 3 grammaa teetä kupilliseen vettä (2-3dl). Teen haudutuksessa on minusta järkevämpää pelata haudutusajalla kuin teen määrällä.

Irtoteen hauduttamiseen löytyy paljon erilaisia kannuja ja mukeja, joissa on metalliset kestosihdit mukana. Suosittelen vahvasti sellaisia. Toinen vaihtoehto on monesta krääsäkaupastakin löytyvät erilaiset irtoteehauduttimet, joita saa lähes minkä näköisenä ja muotoisena tahansa. Meidän taloudesta löytyvät robotti, sukeltaja sekä ankka.

Aiemmin jo mainitsinkin veden lämpötilasta vihreän teen kohdalla. Keitin veden kiehuvaksi ja annoin jäähtyä 75-asteiseksi. Nyt mietitte, että onko pakko hankkia tätä varten erikseen joku vesilämpömittari. Se on yksi vaihtoehto, mutta monesta taloudesta löytyy jo ihan käypäinen väline lämpötilan mittaamiseen: lihalämpömittari. Toimii varmasti yhtä hyvin.

Veden jäähdyttyä riittävästi kaadoin sen kuppiin. Käytin isoa Iittalan Taika -mukia, johon menee enemmän kuin 2-3 desiä vettä, joten päätin teen haudutusajaksi tasan 2 minuuttia. Käytän irtoteen hauduttamisessa aina ajastinta, tarkemmin sanottuna Perfect Brew: Tea Timer -puhelinsovellusta (tästäkin olen ajatellut tekeväni oman artikkelin; sovellus on sen verran pätevä).

2 minuuttia haudutettuani otin teesihdin pois ja sekoitin teen vielä lusikalla. En itse käytä teessä sokeria tai hunajaa kuin aivan poikkeustapauksissa, joten ”naturellina” nauttisin tämänkin. Teen väri on upea kellertävän vihreä. Tuoksu on mieto ja pehmeä, edelleen hiukan heinäinen ja samaan aikaan hunajainen. Petrakin otti osaa haisteluun ja maisteluun ja Petran mielipide teen tuoksusta oli seuraavanlainen:

”Kukka- tai parsakaali. Ja sellainen ei-kuiva heinä.”

Jejun saaren vulkaaninen maaperä ja sen leuto ilmasto ovat ihanteelliset teen kasvattamiselle. Se myös vaikuttaa teen laatuun ja sen huomaa maussa. Maku on hivenen hunajainen ja samalla maanläheinen. Suutuntuma on pehmeä ja jälkimaku makeahko. Tee ”kuivattaa” hiukan suuta, mutta ei ole todellakaan vahva. Ja mitä teen mausta sanoo parempi puoliskoni?

”Maistuu vihreälle. Kuin uutettua heinää. Ei pahaa kuitenkaan.”

Moni vihreä tee on luotaantyöntävä sen kalaisen tai merileväisen hajun ja jälkimaun vuoksi. Korea OP Jeju on kuitenkin aivan toista maata. Pehmeänä, makeahkona ja mietona teenä se sopii erinomaisesti jälkiruokajuomaksi raskaan aterian päälle, välipalan kylkeen tai vaikka iltateeksi, samalla kun istuskelette television tai takan äärellää villasukat jaloissa. Lisää makeutta voi hakea palasella ruokosokeria tai pikkulusikallisella hunajaa, mutta ei tämä mielestäni sitä kaipaa.

  Lue lisää...

Share