Posts Tagged ‘roberts coffee’

Robert Paulig Roastery ja Notes of Nature -kahvit

Porvoossa toimiva Robert Paulig Roastery on ehtinyt jo reiluun kolmenkympin ikään. Paahtimon perustaja (ja espresson Suomeen tuonut) Robert Paulig möi paahtimon Pauligille vuonna 2014 ja keskittyy nyt itse Robert’s Coffee -kahvilaketjuun, jonne Robert Pauligin paahtimo toimittaa luonnollisesti kahvit. Robert Paulig Roastery on muuten Suomen suurin käsityöpaahtimo. Vuodessa se tuottaa noin 250 000 kiloa kahvia yhdeksän hengen voimin yhdessä vuorossa Porvoon Tolkkisissa sijaitsevassa hallikiinteistössä. Paahtimon asiakkaita ovat ravintolat, kahvilat sekä yritykset, jotka tahtovat itselleen ”nimikkokahvin”. Esimerkkinä keskusteluiden lomassa mainittiin muuan helsinkiläinen saunaravintola Löyly.

Lue lisää...
Share

Raportti: Helsinki Coffee Festival 2017

Aijaijai mitkä festarit! Vuoden 2017 Helsinki Coffee Festival on nyt saatu päätökseen. Muuten, muistin virkistämiseksi vuoden 2016 festivaaliraporttini voit lukea täältä. Ja sen verran taas tästä raportista, että pitkin juttua on ripoteltu jokunen kuva tarinaa eteenpäin jouduttamaan ja aivan lopusta löytyy gallerian verran ottamiani kuvia. Nauttikaa! Otin myös hiukan videokuvaa festivaalihumusta ja koetan jossain vaiheessa saada editoitua jotain pätkää näytille, mutta se on sitten eri asia ja palaan siihen kun aika on.

Tänä(kin) vuonna olimme Uuttajattaren kanssa paikalla kokopäivälipulla lauantaina. Siskoni liittyi myös seuraamme. Olimme Kaapelitehtaalla jo ennen ovien avautumista ja niin oli moni muukin. Hetikohta ovien avautumisen jälkeen tuli törmättyä kahvibloggarikollegoihin Tiiaan ja Jesseen, joiden Kahviholistien Seurassa -blogiin voi varmasti odotella myös jonkinlaista festarijuttua tulevaksi. Lisäksi somesta huomasin, että myös Kahville.co -bloggari Jani on ollut sunnuntaina festareilla. Häneltäkin voi varmasti odottaa kirjallista ulosantia tapahtumasta.

Tila oli tunnelmavalaistu, ilmassa leijui hento savukonesavu ja tuoksuissa piisasi. Taustalla soivat DJ:n valitsemat tunnelmaatuovat kappaleet. Kaapelitehdas oli jälleen täynnä näytteillepanijoita ympäri Suomen ja tarjontaa olikin jälleen laidasta laitaan; Lotta Svärd -järjestön tarjoilemasta korvikkeesta aina turkkilaiseen kahviin ja Kopi Luwak -kissankakkakahviin saakka. Olipa paikalla myös Kissakahvila Purnauskis:n edustajia. Näytteillepanijat olivat suurin osa tuttuja jo viime vuodelta, mutta muutama nimi valitettavasti loisti poissaolollaan: Kaffe Obscura, Paahtimo Papu, Turun Kahvipaahtimo ja viime vuonnakin poissa ollut Rovaniemen Kahvipaahtimo eivät Kaapelitehtaalla tänä vuonna tuotteitaan tarjoilleet. Sen sijaan muutama uusi tuttavuus oli paikalle saapunut.

Porvoolainen Keakoffee tuli allekirjoittaneelle tutuksi Kahvisi-palvelun kautta. Oli mukava päästä juttelemaan kasvotusten ja hieromaan tuttavuutta enemmänkin. Tulivatpa samalla paljastaneeksi, että Kahvisi-palvelun kautta on tulossa kohtsillään uusi kahvi heidän valikoimastaan. Maisteltavana festivaaleilla heiltä oli kolmea eri suodatinkahvilaatua ja tottakai ne oli kaikki testattava. Oma suosikki näistä löytyi helposti.

Helsinkiläinen Holmen Coffee teki sloganpaidoillaan selväksi asenteensa: paha kahvi haisee. Tämä varsin kansainvälinen tapaus (paahtimon perustivat saksalainen ja australialainen kahvi-intoilija) tarjoili kahta erityyppistä blendiä paikalle satuttuamme. Ero kahvien välillä oli todella selkeä ja varmasti jokainen maistelija osasi valita omaan makuunsa sopivamman. Kojulla oli mukava kuhina kaiken aikaa ja henkilökunta pysyi kiireisen näköisenä. Pääsipä Uuttajatarkin höräyttämään jokusen lauseen saksaa henkilökunnan kanssa keskustelujen timmellyksessä. Rentoa ja lupsakkaa väkeä.

Lappeenrantalainen Lehmus Roastery lanseerasi festivaalin myötä valikoimiinsa maistelupakin, joka pitää sisällään 5 x 100 grammaa heidän tuotevalikoimansa kahveja. Tämä on äärimmäisen helppo ja edullinenkin tapa päästä hiukan kartoittamaan omaa kahvimakua ja ennenkaikkea saamaan kiinni paremmasta kahvista. Lehmus Roastery valittiin sunnuntaina festareilla Vuoden Paahtimoksi. Paljon onnea paahtimo ja paahtimon väki! Voitto oli ansaittu! Lehmus Roastery merkkaa kahvipakkauksiinsa kahviensa ”lesouden” asteikolla 1-5; mitä enemmän pisteitä, sitä lesompaa kahvi on. Mitä tämä lesous tarkoittaa? Sitä kannattaa kysyä henkilökunnalta itseltään, heillä on sille täydellinen selitys.

Mitäpä olisi kesän korvalla olevat kahvifestivaalit ilman kylmäuutettua, eli Cold Brew -kahvia? Tottahan toki sitäkin oli tarjolla, jopa parina erilaisena versiona. Ainakin Paulig sekä Cafetoria tarjoilivat maisteltavaksi myös Cold Brew Nitro -kylmäuuttokahvia, joka oli tavallista kylmäuuttokahvia pehmeämpi ja suutuntumaltaan samettisempi. Tämä syntyy lisäämällä kahviin typpeä. Typpi tekee myös kahvin pinnalle nätin vaahdon, vähän niinkuin Guinness-oluessa. Pieninkin kitkeryys/pistävyys oli poissa ja maku oli todella pehmeä. Varsinkin Cafetorian versio nitrokylmäuutosta oli todella herkullinen. Nitro nautitaan ilman jäitä ja makeuttamattomana.

Tänä vuonna oli selkeästi nosteltu esiin pour over -valmistustapoja. Moni näytteillepanija antoi opastusta ja piti workshopeja esimerkiksi V60-valmistamisesta. Oppitunteja sai halutessaan myös jauhatuskarkeuksista, kahvin alkuperästä ja sen jäljitettävyydestä sekä kahvinkeitinten oikeaoppisesta puhdistamisesta.

Festivaaleilla jaettiin tottakai myös kunniaa ja kunniakirjoja. Roasting stagella kakkoskerroksessa valittiin lauantaina sekä ”Vuoden suodatinkahvi” että ”Vuoden espresso”. Suodatinkahvikuninkuuden nappasi Rost&co. guatemalalaisella Finca Montejo -kahvillaan. Uuttaja onnittelee Rost-paahtimon ammattilaisia voitosta! Vuoden espressoksi valittiin Johan&Nyströmin 5th Estate. Onnittelut myös sinne suuntaan!

Isolla Barista Stagella taasen kilpailtiin Brewers Cup (suodatinkahvin SM-kisat) sekä Vuoden Barista SM-kisat. Suodatinkahvin valmistuksessa kuninkuuden vei Kahvila Sävyn Aleksi Kuusijärvi ja Vuoden Baristaksi valittiin Caffi:n Jarno Peräkylä toista kertaa peräkkäin. Onnittelut jätkille, huipputyötä!

Tottakai, kahvi ei ollut se yksi ja ainoa asia, jota festareilla oli tarjolla ja näytillä. Paikalletulleille oli myös tarjolla teemaistiaisia, jäätelöä sekä tietenkin suklaata. Ruokapuolta hoisi Katukeittiö Leidi. Lisäksi paikalla oli myös yksi kahvinystävien parhaista kavereista: Slurp. Tero Rehula esitteli uudistunutta kahvipakkausta ja kertoi, että viime vuoden kahvifestivaali toi Slurpille 50-100 uutta kahvitilaajaa. Slurp tekee kokoajan itseään tunnetummaksi ja pitkin vuotta on varmasti uusia tilauksia sadellut. Ja tämän vuoden festaritkin tekevät varmasti hyvää ja mies oli osastollaan aivan yhtä hymyä. Syystäkin.

Juteltua tuli varmasti valtaosalla kojuista. Tarinoita vaihdettiin niin Good Life Coffeen, Cafetoria Roasteryn,

Kaffa Roasteryn

Lue lisää...

Share

Raportti: Helsinki Coffee Festival, Kaapelitehdas 23.4.2016

IMG_5698

Jos jutun lukeminen ei hotsita, niin lopusta löytyy yli sadan kuvan galleria tapahtumasta.

Harmittaa sanoa näin, mutta kahvifestarit on festaroitu Helsingissä tämän vuoden osalta. Nyt toisen kerran järjestetty kolmepäiväinen Helsinki Coffee Festival oli tuhti paketti kahvitietoutta ja -maistelua Kaapelitehtaalla. Pyörimme Uuttajattaren kanssa paikalla lauantaina klo 11:00 – 16:00, eli kaikkea emme mekään missään nimessä nähneet. Väittäisin, että aika paljon kuitenkin. Vielä pieni varoituksen sana ennen varsinaisen raportin alkua: artikkeli sisältää paljon kuvia, jotka voivat aiheuttaa kahvihampaan kolotusta. En ota vastuuta kohonneesta kofeiinintarpeesta tai vastaavasti kofeiinilla tuhotuista vatsoista.

Pikamarssia Kaapelitehtaalle, takit naulaan ja kamera valmiiksi. Jo narikassa nenään tulvii vastustamaton kahvin tuoksu. Onneksi maistiaisia olisi tarjolla varmasti yllinkyllin, niin ei tarvitse päänsärystä kärsiä. Paikalla on runsaasti suomalaisia pienpaahtimoita, jotka kaikki tarjoavat omia tuotteitaan maisteltavaksi. Poikkeuksena Helsingin Kahvipaahtimo, jolla omassa loossissaan on vain ”välipala-automaatti”, josta sai kahvia ostaa mukaan, joko papuina tai valmiiksi jauhettuina. Ainakin Tampereen Paahtimo oli syystä tai toisesta jäänyt festareilta pois.

Toki kahvin lisäksi oli myös teepuolta hiukan edustettuna. Théhuoneen standilla oli mahdollisuus maistella vihreää maustettua sencha-teetä sekä teellä maustettua suklaata. Molemmat olivat todella nannaa ja loivat hyvän kontrastin kaiken kahvin keskellä. Tervetullut standi oli myös Fazerin suklaastandi, jossa maistelussa ja ostettavissa olivat Karl Fazerin uudet Travel-suklaalevyt. Lisäksi oli vielä hyllykkö, josta irtosuklaata sai ostaa 100 grammaa eurolla. Ei tarjonta kuitenkaan pelkkiin herkkuihin jäänyt, vaan paikalla oli kahvinvalmistuslaitteita esittelemässä esimerkiksi Moccamaster ja Wilfa.

Ja vielä pienenä bonuksena löytyi myös todella paksua kaakaojuomaa tarjoileva koju. Kaakaota sai myös ostaa jauheena kotiinviemisiksi. Suklaajuoman kera kojulla tarjoiltiin churroja, eli espanjalaisia uppopaistettuja vohvelin kaltaisia herkkuja. Hinta ei ollut paha ja maku todella hyvä. Näppärä ja herkullinen välipala kiertelyn lomassa. Makean välipalan sijaan saattoi toiselta kojulta hakea suolapalaa pahimman nälän siirtämiseksi.

Festivaaleilla oli paljon aikataulutettua ohjelmaa, mutta niiden perässä me emme kuitenkaan juosseet. Jos satuimme johonkin kohdalle sopivasti, niin pysähdyimme mielenkiinnolla seuraamaan, mutta elämäntehtävää näistä seurattavista emme ottaneet. On paljon miellyttävämpää vain haahuilla ja kierrellä kaikessa rauhassa katsellen. Lauantain ohjelmaan kuului päälavalla käytävä Brewer’s Cup -suodatinkahvikilpailu. Seurasimme parin kilpailijan suoritusta ja on kyllä nostettava kisailijoille hattua. On varmasti kuumottava kokemus toimia ison yleisön ja ennenkaikkea tiukkakatseisen tuomariston nenän edessä. Voittajaksi Brewer’s Cupissa selvisi toistamiseen The Coffee Collectiven Mikaela Wallgren. Vastaavasti sunnuntain päälavan ohjelmaan kuului Vuoden Barista -kilpailu, jonka voitti Kahvila Sävyn Jarno Peräkylä. Uuttaja onnittelee tässä vaiheessa kumpaakin voittajaa upeista suorituksista!

Yksi mielenkiintoisimmista seurattavista minulle oli Kaffe Obscuran pisteellä ollut 2,5 kilon rummulla varustettu, täysin sähkötoiminen kahvipaahdin ja sillä paahtaminen. Paahtonäytöksessä (ainakin siinä, johon me satuimme paikalle) paahdettiin ruandalaista naisten kahvia vaaleaksi keskipaahdoksi. Oli jännä seurata, kuinka paahtimen lämpötilakäyrä nousi ja laski tietokoneen ruudulla sitä mukaa kun pavut kaadettiin paahtimeen ja kun ne alkoivat paahtua. Papujen poksahtelun kuuntelu ja upea tuoksu toivat mieleen omat paahtokokemukseni ja mielessäni saatoin unelmoida omasta pikku paahtomasiinasta kotona.

Ilahduin, kun Cafetorian pisteellä henkilökunta tunnisti ja muisti minut kolmen viikon takaiselta cupping-sessionilta. He kiittelivät kovasti tekemästäni kahvimaisteluartikkelista, jossa maistelin heidän Gran Palomar Limited Edition -kahviaan. Heidän kanssaan vaihdeltiin muutama sananen ja päädyimme paahtajamestari Ivan Oren kanssa yhteiskuvaankin. Ivan ylisti ja mainosti heidän uusinta uuttaan: kolumbialaista El Naranjo -kahvia, jota maistelimmekin huhtikuun alussa ja joka julkaisiin nyt festivaalien yhteydessä. El Naranjo on Columbian Cup Of Excellence 2014 -kilpailun neljänneksi paras kahvi. .

Mielenkiintoinen ”battle” käytiin varmasti Pauligin ja Kaffa Roasteryn välillä, sillä heidän vastatusten olevilla pisteillään sai molemmista kylmäuutto-, eli toiselta nimeltään cold brew -kahvia, näteissä puloissa. Pauligilla oli omasta näkemyksestään kaksi versiota: tavallinen ja aidolla lakritsijuurella maustettu versio. Kaikkia oli tottakai maistettava, ja omassa suussani Paulig vei voiton. Kaffan cold brew oli voimakkaamman makuinen kun taas Paulig oli sopivan pehmeä ja makea. Myös lakritsilla maustettu versio toimi hienosti ja ostettiinpa sitä pullon verran kotiinkin muistoksi. Ja voin kertoa, että jääpalojen kanssa lasiin laitettuna oli aikas herkkua. Vain helle puuttui.

Toinen mielenkiintoinen kokeiluluontoinen tuttavuus oli Pirkanmaan Paahtimon kojulta löytynyt kuivatuista kahvimarjoista uutettu juoma. Ainesosat ja -sisältö ovat periaatteessa samat kuin uutetussa kahvissa, mutta tämän valmistukseen on käytetty kuivattujen kahvimarjojen hedelmäliha- ja kuoriosuus (eli se osa, joka normaalisti menisi kahvikäsittelyssä kompostiin tai jätteeksi). Maku oli todella mainio: pirteyttä, marjaisuutta ja makeutta ilman kitkeryyttä tai vahvaa hapokkuutta. Tätäkin lähti purkin verran meikäläisten matkaan ja sitä maistellaan ihan varmasti vielä blogissakin. Jos muistan oikein niin näiden kerrottiin olevan eräänlainen koe-erä.

Jäätelönnälkäisillekin oli pientä hyvää tarjolla. Ainakin Wilfa ja

Robert’s Coffee

Lue lisää...

Share