Posts Tagged ‘punainen kirahvi’

Slurp-kahvi: Guatemala Damaris Camposeco / Kirahvi Coffee Company

Tämänkertainen Slurp-kahvielämys olikin jännä tapaus. Paahtimon nimessä oli jotain tuttua, mutta silti se oli ”kuin uusi”. Logo oli kuitenkin vanha tuttu ja onhan tämä paahtimo blogissa aiemminkin jo ollut useaankin otteeseen, tosin edellisestä kerrasta on jo vierähtänyt tovi.

(Pssssst….muistathan, että Uuttaja-alennuskoodit Slurp-kahvielämykselle sekä Slurpin verkkokauppaan ovat yhä edelleen käytettävissä. Alennuskoodit ja käyttöohjeet löydät tämän linkin kautta. Kiitos!)

Lue lisää...
Share

V60:llä Kahvisi-kahvi Caffé da Tavola / Punainen Kirahvi

Jälleen on Kahvisi muistanut tilaajiaan. Marraskuussa postiluukkuja ja -laatikoita tärisytti pussillinen terveisiä Vaajakoskelta Punaiselta Kirahvilta. Heidän valikoimastaan on pussiin tällä kertaa päätynyt italialaistyylinen blendi nimeltä Caffé da Tavola.

Caffé da Tavolaa kuvaillaan etiketissä italialaistyyliseksi espressopaahdoksi, joka toimii myös tummapaahtoisena suodatinkahvina. Blendi on sekoitus nicaragualaista (70%) ja ruandalaista (30%) arabica-kahvia. Kuulemma kaikki valmistusmenetelmät soveltuvat kahville erinomaisesti.

Pavuista nousi tuhdin suklaista ja hiukan puumaista tuoksua yllinkyllin. Lisäksi tuoksussa oli paahdon tuomaa tummuutta ja hienoa, sanoisinko jopa eleganttia, savuisuutta. Espresso tästä tuli vahvasti mieleen ja se, että juurikin tällaiselle sen tulisi tuoksua. Tällä(kään) kertaa en kuitenkaan espressoa tehnyt, vaan nöyrästi jauhoin papuja V60-valmistukseen sopivaksi.

Jauhetun kahvin tuoksu muuttui hiukan paputuoksusta. Nyt se oli reilun pähkinäsuklainen ja pikkaisen hedelmäinen ja jotenkin hapokkaan oloinen. Kuitenkin kokonaisuus oli kivan tasapainoinen ja lupaili erinomaista tummaa paahtoa. V60-valmistuksen tein suhteella 16 grammaa karkeahkoa kahvia ja 250 grammaa 90-asteista vettä. 30 sekunnin blooming ja kokonaisajaksi kupillisen valmistukselle tuli aika tarkka kaksi minuuttia.

Maistelu osoittautui suhteellisen haastavaksi tehtäväksi. Lähinnä haastetta toi tumma paahto ja sen ominaismaku. Mausta kuitenkin onnistuin erittelemään tuhtia ja selkeää suklaisuutta sekä pähkinäisen karvauden. Maku oli voimakas, mutta tasapainoinen ja kahvin body oli tukevahko. Hapokkuutta ei ollut lähes lainkaan, joten voisin kuvitella tämän hyvinkin sellaiseksi pehmeäksi ja tuhdiksi espressokahviksi.

Caffé da Tavola tulee varmasti ottamaan uusintakierroksen vielä mutteripannuni kautta. Sen ominaisuudet ovat kuin tehty espressoa varten, mutta koska en vielä kyseisen kahviherkun valmistamiseen tarkoitettua aparaattia omista, niin mutteripannukaffeen on näin ollen tyytyminen. Arvosanaksi Caffé da Tavolalle antaisin vahvan ysin. Se on hyvin perustyylinen, mutta kuitenkin aavistuksen parempi italialaistyylinen blendi. Tummien paahtojen ystävälle tällainen on aikalailla pakkomaiston paikka, muut voivat vaikka ihan silkasta uteliaisuudesta napata pussillisen testiin.

Lue lisää...

Share

Pressopannulla Pöytäkahvi / Punainen Kirahvi

Punaisen Kirahvin lähettämästä yhteistyöpaketista on yksi kahvi vielä maistelematta. Kyseessä on Pöytäkahvi. Pöytäkahvin pakkauskoko on 300 grammaa ja pakkaus yksinkertainen ruskea pussukka, jossa sulkija uudelleensulkemista varten. Pakkaus on biohajoava Biotre-pussukka, jossa ei ole alumiinilaminointia, mutta se on silti ilmatiivis. Askel oikeaan suuntaan jälleen kerran.

Ja sitten itse kahviin. Pöytäkahvi on moderni kahden kahvin blendi, joka on Kirahvin mukaan ”Vaajakoskea parhaimmillaan”. Kahvin maku vaihtelee satokausien ja saatavilla olevien kahvien mukaan, mutta tyyli pysyy vuoden ympäri samana. Toisinsanoen: kun olet yhden pussillisen ostanut, niin tiedustelepa vaikka puolen vuoden jälkeen, että onko Pöytäkahvin aineisosat vaihtuneet. Tämän jälkeen maistelet uuden Pöytäkahvin ja vertaat edelliseen.

Pöytäkahvin tuoksu papuina oli voimakas ja intensiivinen. Siinä tuoksui selkeästi punaiset marjat sekä rusina. Samalla, kun tuoksuttelin papuja, mietin että millä kahvin valmistaisi. Lähestyin valmistustapaa kahvin nimen kautta. Makustellessani nimeä ”Pöytäkahvi” tuli mieleeni vanha hirsinen omakotitalo, jonka tupaa koristavat puuhella sekä massiivinen pirttikalusto. Pöydällä seisoo pressopannu ja pari mahdollisesti emaloitua kahvimukia. En ymmärrä, että miksi mielikuvassani on pressopannu eikä tavallinen nokipannu? No, pressolla mentiin tällä kertaa!

Tietenkin ennen valmistamista oli kartoitettava vähän jauhetun kahvin tuoksuakin. Jauhaminen toikin ilmoille melkoisen tuoksuelämyksen. Pöytäkahvin tuoksusta tuli aiempaa reilusti mausteisempi, jopa hiukan valkopippurinen. Kokonaisuus pysyi edelleen voimakkaana. Marjoista erottui nyt selkeästi mustaherukka. Herukan rinnalle tuoksuun oli tullut myös kevyt savuisuus.

Aivan älyttömän paljon ei ole viimeaikoina tullut pressopannulla valmisteltua, mutta taito on silti tallella (jos epäilet omia taitojasi tai haluat oppia lisää pressopannusta ja sillä valmistamisesta, niin lukaise kirjoittamani artikkeli laitteesta). Tällä kertaa valmistusohje oli seuraavanlainen: 31 grammaa puolikarkeaksi jauhettua Pöytäkahvia ja viisi desiä 90-asteista vettä. Vedestä laitoin ensin suunnilleen puolet kahvin päälle, jonka jälkeen sekoitin kahvin kunnolla veden sekaan. Tämän jälkeen loput vedet sekaan, kansi päälle ja mäntä kahvin pinnalle. Ajanotto munakellolla (viisi minuuttia) ja pirinän alettua mäntä alas ja kahvi kuppiin. Loput pannussa olevasta kahvista kaadoin toiseen esilämmitettyyn kannuun, jotta uuttuminen ei enää jatku. Pressopannulle nopea pesu ja maisteluhommiin.

Kahvin hapokkuus oli yllättävän tuntuva. Reilusti keskihapokas sanoisin. Maku runsaan marjainen, jossa pientä sitruksisuutta ja reilusti pirtsakkuutta. Hapokkuus tuo esiin sitruksista makua, vai toimiiko tämä toisinpäin? Pressopannuvalmistus toi kivasti ”lihaa luun ympärille” eli tukevuutta bodyyn ja suutuntumaan. Kokonaisuus oli hyvin tasapainoinen ja tavallaan tylsäkin, mutta toisaalta hillittömän hyvä.

Pöytäkahvi on aina tervetullut ainakin minun kahvipöytääni. Pressopannulla valmistettuna kahvista tuli kivan tukeva ja pirtsakka, eikä marjaisuudesta ollut pulaa. Testasin Pöytäkahvia myös V60:llä sekä Aeropressillä ja samat maut löytyi joka välineellä. Muuttuvat tekijät olivat body, suutuntuma sekä jälkimaku. Ehkä uskallan viimeisistä pavuista laittaa pienen osan mutteripannullakin testattavaksi. Tällaisella kahvilla saadaan aivan takuulla pöytäseurueen suut hymyyn. Varmasti helppo nautittava kelle tahansa, koska on tasapainoinen, melko simppeli ja kursailematon. Arvosanaksi annan ’hyvä’.

  Lue lisää...

Share

Chemexillä Kenia Kiamabara / Punainen Kirahvi

Jälleen on yksi Punainen Kirahvi -yhteistyökahvi maisteltu, tällä kertaa Chemexillä. Kaksi edellistä maisteluahan olivat Guatemala Finca Alvarado sekä Neito-kahvi. Tämänkertainen kahvi tuli Itä-Afrikasta.

Murang’a:n alueelta tuleva, Kiamabaran osuuskunnan pyörittämän käsittelyaseman mukaan nimensä saanut kahvi on lajikkeiltaan SL28 ja SL34. Kahvi tulee käsittelyasemalle paikallisilta pienviljelijöiltä. Se on prosessoinniltaan pestyä ja se kasvaa 1900 metrin korkeudella entisen tulivuoren kupeella viljavassa maaperässä. Ennakkoluulottomasti tilasin tätä kahvia kaksi paketillista (ihan vain siksi koska kenialainen kahvi).

Papujen tuoksu oli mehukas ja pyöreän marjainen. Varsinkin pidemmissä ja voimakkaammissa tuoksutteluissa nenä rekisteröi myös greippiä. Pavuissa oli selkeästi paria eri kokoluokkaa. Kahvi oli vaaleaa paahtoa, mutta näytti omaan silmääni jopa vaalealta keskipaahdolta (sellaista city-full city -luokkaa).

Chemex-valmista varten oli pavut jauhettava karkeaksi. Ei aivan pannukarkeudelle sentään, mutta pari napsua puolikarkeasta rouheammaksi. Valmistelisin kahvia viisi desiä, joten kahvia tarvitsisin 30 grammaa. Pavut kippoon ja puntarin kautta myllyyn pärisemään.

Jauhettuna greippi tuli tuoksusta parhaiten esille. Marjojen makeus oli toinen nenään pistänyt aromi ja se toi mieleeni monenlaiset marjapiirakat ja vastaavat leivonnaiset. Tuoksussa oli myös pieni paahteisuus, kuten parissa edellisessäkin Kirahvin kahvissa. Ehkä tämänkin kahvin kanssa on paahdossa hiukan kikkailtu. Maku oli vielä testaamatta ja kahvikin valmistamatta. Käytin valmistukseen viisi desiä 92-asteista vettä sekä edellämainitun 30 grammaa jauhettua kahvia.

Sekoiteltuani valmiin kahvin ja sitä kuppiin kaataessani nousi esiin marjainen tuoksu. Ihailtuani aluksi kahvin kaunista punaruskeaa sävyä (hiukan kirsikkapuuta tai ruusupuuta muistuttava) nappasin lusikan kauniiseen käteen ja kävin ryystöhommiin. Kiamabara oli keskihapokas, bodyltaan teemäinen ja kirkas ja ominaisuuksiltaan jotenkin neutraalin oloinen kahvi. Maussa vahvimpana esiin nousivat punaiset marjat. Jälkimaussa vahvimpana maistui greippi ja sen kirpeys. Jäähtyessä kahvi muuttuu yhä kirpsakammaksi ja kirkkaammaksi. Turhan kauan ei kannata kahvia kupissaan siis pyöritellä jos haluaa edes pientä pehmeyttä.

Jälleen sellainen piristävän erilainen kahvikokemus. Tätä on ehdottomasti kokeiltava myös muilla menetelmillä ja verrattava, että tuleeko muilla tavoilla kahvista yhtä kirkas. Tällaisena hapokkaana ja ohkaisena toimisi oivallisesti jonkin tuhdin jälkiruoan kaverina. Onneksi tätä on varastossa nyt reilusti, niin on vara kokeilla erilaisia metodeja ja makupareja. Chemexillä erittäin hyvä, ehkä jollain toisella laitteella vielä parempi.

Lue lisää...

Share

Aeropressillä Neito-kahvi / Punainen Kirahvi

Punaisen Kirahvin yhteistyökahvien maistelu jatkuu. Tällä kertaa Aeropressiin laitettiin Neito-kahvia, joka on Valtioneuvoston hyväksymä Suomi100-juhlatuote. Neito on Punaisen Kirahvin sesonkikahvi ja se on sekoitus kahta eri kahvilaatua.

Kahveista kerrottakoon, että toinen tulee Nicaraguasta ja toinen El Salvadorista. Tämän lisäksi toinen on märkäprosessoitua ja toinen naturalia. Tämän tarkempia tietoja ei kahveista ole annettu. Neito on paahtoasteeltaan keskipaahdon luokkaa. Neito-kahvia on tarjolla vain tämän vuoden loppuun, joten jos kiinnostuit kahvista, niin kannattaa laittaa verkkokauppa laulamaan tai asioida paikan päällä Vaajakoskella.

Todella vahva nougat’n tuoksu valtasi kahvipisteen, kun avasin pussin laatikon sisältä. Pavuissa oli tasainen ja kauniin suklaanruskea värisävy. Mietin pitkään, että millä kahvin valmistaisin, mutta päädyin (jälleen) Aeropressiin. Tarkoituksena on kuitenkin maistella kahvi myös pressopannuvalmisteisena, kuten paketin etikettikin suosittelee.

Jauhettuna Neito-kahvin paksuhkosta tuoksusta tuli makea ja tumman kaakaomainen. Seassa oli myös pientä marjaisuutta ja hapokkuutta.

Aeropress-valmistuksessa noudatin hyvin samaa kaavaa kuin edellisenkin Punaisen Kirahvin kahvin kanssa: 18 grammaa hieman suodatinkarkeutta hienommaksi jauhettua kahvia ja 230 grammaa vettä niin, että ensin kaadoin vedestä 60 grammaa kahvin sekaan, sekoittelin 10 sekuntia ja kaadoin loput vedet hiljakseen sekaan. Vesi oli 92-asteista. Kun tarvittava vesi oli kaadettu, asetin suodatinpaperin paikoilleen ja käänsin tuubin kupin päälle. Painoin kahvin kuppiin noin 30 sekunnissa.

Kahvia oli hörpiskeltävä useaan otteeseen, ennenkuin siitä osasi sanoa oikein mitään. Ei sillä, etteikö sanottavaa olisi, vaan että osaisi pukea sanoiksi sen mitä aistii ja maistaa. Neito oli jotenkin liukkaanlainen tai öljyinen suutuntumaltaan, mutta hapokkuutensa myötä jätti pientä nipistelyä poskien pinnoille. Mausta erottui metsämarjojen makeutta ja happamuutta ja jälkimaussa oli lisäksi pientä mukavaa savuisuutta. Savuisuudesta huolimatta jälkimaku oli kirkas. Ehkä tuo savuisuus toi myös tavallaan pientä suomalaisuutta tähän blendiin. Tiedättehän, savupirtit, tervahaudat ja niinpäin pois. Todella hyvänmakuinen Aeropress-valmisteisenakin, vaikka Neito taisi ensisijaisesti olla suodatin- ja pressopannukahviksi tarkoitettu.

Kahvikansa (ja Suomi) on ilman muuta juhlansa ansainnut. Juhlissa ei ole kuitenkaan syytä tarjota ihan mitä tahansa. Neito on yksi loistavista vaihtoehdoista, kun pöytään tarvitaan kahvi, joka maistuu ja jota santsataan sanojen ”Jessus miten hyvää kahvia! Mitä tämä on?” saattelemana. Savuisuus, marjojen makeus ja happamuus yhdistettynä kirkkauteen ja hapokkuuteen toimii kivana piristäjänä ja käynnistäjänä.

Lue lisää...

Share

1 2