Posts Tagged ‘pu’er’

Pu’er-tee: 2014 Gentle Home / Puermies

Sain yhteydenoton Puermieheltä. Hän kyseli halukkuuttani ottaa muutamaa eri teetä maisteluun. Puermies oli minulle jo entuudestaan tuttu kaveri ja hänen toiminnastaan onkin tulossa blogiin oma artikkeli, joten käsitellään häntä sitten enemmän. Pureudutaan tässä tekstissä nyt tähän teehen, jonka olen häneltä yhteistyön merkeissä maistelua varten saanut.

Lue lisää...
Share

Teehuone ja -kauppa: TeeMaa, Helsinki

Kuten monet blogiani lukevat ehkä muistavatkin, niin olen alkanut kuolaamaan teen gongfu-valmistustavan perään. Sen välineistö, seremoniallisuus ja rauhallisuus on vetänyt minua puoleensa kuin sokeri muurahaisia. Gongfu-hommista puhuessani teeihmisille nousee aina esiin helsinkiläinen teekauppa ja -huone TeeMaa. Helsingissä päin ollessani ei ole ollut ikinä mahdollisuutta käydä kyseisessä putiikissa, kunnes…

Joulukuussa Helsingissä muiden blogijuttuen tiimoilta pyöriessäni ehdin vihdoin käymään paikalla. Ja sainpa vielä oppaankin mukaani: teebloggaaja ja -harrastaja Elina. Elina on liikkeen vakioasiakkaita ja tiesi valikoiman aikalailla läpikotaisin. Hän lupautui mukaani oppaaksi ja saimmepa samalla mahdollisuuden keskutella hiukan muutakin teeasiaa. Paljastettakoon muuten tässä vaiheessa jo, että Elinasta on tulossa lisää juttua Uuttaja-blogiinkin aikanaan. Siihen asti Elinan blogia voi lueskella osoitteessa https://ftgfopteeblogi.blogspot.fi/

Etsimme toisemme Kampin kauppakeskustesta ja lähdimme kohti TeeMaata. Ai niin, TeeMaa oli visiittimme hetkellä pienen rempan alla (putkirikon vuoksi) ja tilat olivat kutistuneet noin puoleen siitä, mitä yleensä on käytössä. Silti tuntui, että liikkeeseen ja sen tuotevalikoimaan olisi voinut eksyä. Visiittimme tarkoituksena olisi saada maistella teetä ja tutustua tottakai kaupan valikoimaan ja kenties tehdä pieniä hankintoja.

Olimme paikalle saapuessamme ainoat asiakkaat. Henkilökunta tunnisti Elinan ja minutkin sen jälkeen, kun kerroin olleeni heihin ensin Instagramin kautta yksityisviestillä yhteyksissä. Teehuonepuolen puutteesta huolimatta meille tarjottiin mahdollisuus istahtaa pöydän ääreen ja maistella gongfu-haudutettua pu’er-teetä, itseasiassa paria erilaista. Tämä sopi meille mainiosti, ulkona oli nimittäin kylmä ja sateinen keli.

Ensi alkuun vuorossa oli astetta tummempi pu’er, joka valmistettiin gaiwanissa hauduttamalla. Teen maku oli kovin maanläheinen, mutta aromikas. Ytyä oli runsaasti ja tee lämmitti kivasti ulkona sateessa rämpimisen jälkeen. Kupit kourissa kiersimme kaupan hyllyjä tutkien samalla valikoimaa: kuppeja, kaatimia, kannuja, teelemmikkejä, maustamatonta ja maustettua teetä, pu’er-teekakkuja, teepalloja, teekukkia….

Valitettavasti reissulle varaamani budjetti oli kovin rajallinen ja päädyin tekemään melkolailla typistetyt hankinnat teekaluston puolelle. Nämä uudet hankinnat esittelen myöhemmin omassa artikkelissaan. Teetä ei tällä kertaa tarttunut mukaan vaikka valikoimaa olisi ollut huikea määrä. Pienen hetken mietin teelemmikin hankintaakin, mutta kun ei silmään sattunut mieleistä, niin en alkanut väkipakolla sellaista valitsemaan. Vaikkakin hyllyltä löytyi erehdyttävästi muumeja muistuttava, melko söötti virtahepolemmikki.

Huomioni kiinnittyi kiertelyn aikana upeaan valikoimaan käsintehtyjä teemaljoja. Muistaakseni maljat olivat jonkin paikallisen saviartistin käsialaa ja tämä näkyi laadussa (ja tottakai myös hinnassa). Mutta totuushan on, että jos teestään haluaa nauttia sataprosenttisesti, niin kunnollinen malja/kuppi on äärimmäisen tärkeä osa sitä. Monelle teetä meditatiivisena hetkenä nauttiva pitää tärkeänä sitä, että mille malja tuntuu käsissä: se ei saa olla liian siloiteltu, vaan siinä on oltava pientä rosoa ja nyppyä pinnassa. Myös maljan malli on erityisen tärkeä. Tietyn malliset maljat sopivat jollekin teelaadulle paremmin kuin toiset. Sama pätee myös maljojen valmistusmateriaaliin: ei ole se ja sama, että onko malja posliininen vai savinen.

Toinen tuote, johon huomioni kiinnittyi ja veti puoleensa, olivat pienet haudutuspannut. Gongfu-haudutuksen yksi olennaisimpia välineitä on joko gaiwan tai pieni, yleensä savinen, haudutuspannu ja siksipä jäin niiden äärelle vertailemaan tuntumaa käsissä ja tutkimaan niiden sisuksia ja pintoja. Niin kauniita kuin pienet pannut ovatkin, niin tällä kertaa oli laitettava kädet pystyyn: budjetti ei riittäisi. Mutta ehkä palaan TeeMaahan seuraavan kerran nimenomaan tällaisen kannun hankinnan perässä. Siihen mennessä pitäisi vaan päättää itselleen se mieluisimman mallinen.

Kaiken keskustelun ja kyselyn keskellä meille ilmoitettiin, että maisteltavana olisi nyt pienessä savikannussa hauduteltua, huomattavasti edellistä vaaleampi pu’er-laatu. Joten homma seis hetkeksi ja maistelemaan teetä. Tämä tee olikin huomattavasti ensimmäistä makeampi ja samalla aavistuksen karvas, erityisesti jälkimaussa.

On jotenkin hämmästyttävää, että kuinka erilaisia makuja sitä voikaan pu’er-teestäkin löytyä. Meille kerrottiin teestä huikea määrä kaikenlaista aina sen alkuperämaan kasvatusolosuhteista sen valmistamiseen saakka. Ei tarvinnut kuin hiukan antaa vinkkiä, että millaista teetä olisi hakemassa tai että millainen valmistuskalusto kiinnostaisi ja jo alkoi suosituksia tulemaan.

TeeMaahan on pakko poiketa toistekin. Hullun hyvä valikoima kiinnostaa varmasti kaikkia teenjuojia ja voipa siinä samalla vaikka hörpätä hiukan jotain herkullista lämmikettäkin. Seuraavaa kertaa varten täytyy muistaa myös varautua hiukan isommalla budjetilla, ettei jää sitten sitä mielipahaa, kun kotiin täytyy lähteä lähes tyhjin käsin. Kiitos henkilökunta huostaanotosta, esittelyistä sekä teemaistelumahdollisuudesta! Palaan varmasti takaisin. Kiitos myös Elinalle oppaana toimimisesta ja juttutuokiosta!

TeeMaa – kotisivut
TeeMaa – Facebook
TeeMaa – Instagram

  Lue lisää...

Share

Raportti: Inspirational startup story + tea tasting from TeaBagPackers 24.11.2017

Kävipä kuulkaa niin, että sähköposti pirahti ja siellä odotti yksinkertaisesti kuvailtuna seuraavanlainen viesti: ”Hienoa, että Uuttaja on löytänyt TeaBagPackersin. Tahtoisin kutsua Uuttajan mukaan Tampereelle maistelemaan teetä ja höpöttelemään aiheesta”. Viestin lähettäjänä TeaBagPackers -sarjan tuottaja Krister Häll. Vastasin viestiin myöntävästi, ilmoitin itseni osallistuvaksi ja jäin odottelemaan perjantai-iltaa.

Vihdoin ilta koitti ja köpöttelin pelipaikalle Pinninkadulle Triben tiloihin. Paikalla lämmin vastaanotto ja heti teekeskustelu käyntiin. Tilat olivat tilaisuuden luonteen huomioonottaen erinomaiset: pehmeitä sohvia, pieni stage asian esittelijälle, hyvät äänentoistovälineet ja korkeat pöydät keittotilojen äärellä. Alkuun paikalle saapuneelle reilun 10 hengen yleisölle vedettiin rentoutuminen hengitysharjoituksen avulla (koska kiire/stressi ja tee eivät sovi yhteen) ja kerrottiin tarinaa TeaBagPackersin taustasta ja synnystä. Tilaisuus käytiin pääasiassa englannin kielellä, koska joukossa oli runsaasti suomea osaamattomia. Lisäksi kuulimme Kristerin tarinaa Sri Lankasta teetehtaalta (josta varmasti myöhemmin TBP:sin Youtube-sarjassa omat jaksonsa). Paikallaolijoita järkytti Kristerin kertoma info, että teetehtaan lattialta lakaistu teelehdistä tullut pöly lakaistaan talteen ja laitetaan teepusseihin. Näitä ”huippulaatuisia pussiteitä” meillä on sitten marketin hylly täynnä. Mietipä sitä kun ensi kerran kastat Liptonisi veteen.

Lyhyen ja ytimeikkään tarinatuokion päätteeksi valkokankaalla näytettiin TBP:n sarjasta kakkosjakso, jossa vieraillaan Turussa Teepolku-kaupassa ja esitellään gongfu-metodilla hauduttamista (oma suosikkijaksoni sarjasta tähän asti). Toisaalta olisi ollut kiva nähdä jakso, jota ei vielä ole Youtubessa nähtävillä, mutta mukava katsottava tuokin oli. TeaBagPackersin sarjasta vielä sen verran, että kolmen ensimmäisen viikon aikana sarja oli saanut jo reilut 1700 katselukertaa ilman maksettua mainostusta sosiaalisessa mediassa. Ei huono. Muita ennen maistelua käsiteltyjä asioita olivat muun muassa se, että kuinka tee on Suomessa edelleenkin ”kahvin ei-toivotun pikkuveljen” asemassa. Ravintoloissa voit hyvällä tuurilla saada suhtkoht kelvollista kahvia, mutta tarjottava tee on poikkeuksetta aina sitä samaa ison lafkan pussipölyä, jota ei oikein teeksi kehtaisi edes kutsua.

Sitten seuraava ohjelmanumero: teemaistelu. Maisteltavaksi meille valmistettiin viittä eri laatua teetä: pu’er, musta, vihreä, valkoinen sekä keltainen tee. Pikkuknoppina mainittakoon, että maistelemamme pu’er oli kakkumuotoon puristettua ja iältään 12-vuotiasta. Näiden lisäksi lopuksi vielä eräänlaisena bonuksena jostain kaivettiin esiin paahdettua vihreää teetä. Suurin osa illan maisteltavista oli muuten hankittu paikalliselta teekauppiaalta Teekauppa Veiströmiltä.

Moni maistelija oli ihmeissään, kun teessä olikin monia miellyttäviä makuja eikä lainkaan esimerkiksi kitkeryyttä tai raa’an kalan makua. Mikään maistelemistamme laaduista ei ollut maustettua, eli maku tuli täysin teestä itsestään. Ja kokoajan maistelun ohessa vaihdettiin tietoutta, kerrottiin omista kokemuksista ja kuunneltiin Kristerin antamaa lisäoppia. Vaikkei mies ole kauaa teen ystävä ollutkaan, niin tietoutta on karttunut jo kiitettävä määrä. Ei olisi huono suunta muillekaan. Ehkä siten saisimme teeasioitakin tässä maassa kuntoon.

Maistelun jälkeen koettiin vielä yksi, lähes sirkustasoinen, ohjelmanumero, kun pöydälle nostettiin Veljmies. Kyseessä oli teemaskotti (kutsutaan myös teelemmikiksi): savesta valmistettu apina. Kun Veljmiestä esiteltiin, yritin yhdistää apinan Kuopiossa olevaan samannimiseen suihkulähdepatsaaseen, mutten keksinyt että mitä samaa näissä kahdessa oli. Ehkä lemmikin hankkinut oli kuopiolainen ja nimesi sen vain patsaan mukaan? Veljmies kävi ensin kylmemmässä vedessä, jonka jälkeen se nostettiin pöydälle ja lautaselle. Tämän jälkeen Veljmies kasteltiin kuumalla vedellä ja sitten se yhteys lemmikin ja patsaan välillä löytyikin: Veljmies ruikkasi oikein kunnon pissakaaren pitkin pöytää. Ja tämän pienen Veljmiehen puolesta pitää sanoa, että hän peittosi kaaressa Kuopion vastaavan ainakin 6-0, sen verran komeassa suihkussa pissa lensi.

Veljmiehen aikaasaamien naurunremakoiden jälkeen tilaisuus julistettiin päättyneeksi. Kiitos vielä omasta puolestani tilaisuuden järjestäjille! Oli mukava ilta samanhenkisten ihmisten parissa teeasioista keskustellen. Sekä tietenkin teestä nauttien. Olipa ohimennen ajatusta, että josko Tampereelle saataisiin teemaisteluja säännöllisesti; jos ei kuukausittain, niin edes joka toinen kuukausi. Olisi aika bueno!

Lue lisää...

Share

Mikä ihmeen gongfu-haudutus?

Kuvan lähde: https://i.pinimg.com

Teen hauduttamiseen on olemassa monia eri menetelmiä. Ja suljetaas heti tässä vaiheessa ne pussiteet, teepyramidit ja vastaavat pois kokonaan tästä tarinasta. Nyt puhutaan laadukkaasta irtoteestä ja sen valmistamisesta nautittavaksi.

Irtoteellehän on saatavilla teepusseja, joihin voi teenlehtiä mitata haudutettavaksi kupillisesta aina litraan asti. En pidä tätä kuitenkaan omien kokemusteni perusteella läheskään parhaana menetelmänä irtoteelle, sillä pussi rajaa kauheasti sitä tilaa, jonka lehdet tarvitsevat auetakseen ja antaakseen parhaat aromit ja maut. Teekannut (esimerkiksi lasiset tai valurautaiset), joissa on kestosihti, johon haudutettavat lehdet mitataan, ovat jo askel paljon parempaan. Kuten myös mukit/kupit, joissa on oma lehtiastia, joka haudutusajan päätyttyä nostetaan valmiista juomasta pois. Lehdet voi myös mitata esimerkiksi lasikannuun ilman sihtejä tai vastaavia, hauduttaa tarvittavan ajan ja kaataa valmiin juoman kuppiin sihdin läpi. Tämä on ollut minulle mieluisin menetelmä. Ainakin tähän asti….

Teen juominen on minulle huomattavasti ”hartaampi” hetki kuin kahvin juominen. Siinä missä kahvia tulee ryysteltyä, maisteltua ja hörpittyä (ajatuksen kanssa ja rauhassa kuitenkin), niin silti teen äärellä sitä jotenkin hiljentyy ja keskittyy aivan toisella tavalla. Siksi en ihmettelekään yhtään, kun huomaan perehtyväni yhä enemmässä määrin teen gongfu-valmistukseen (kirjoitusulkoasu voi välillä olla myös kungfu) sekä siinä käytettävään välineistöön. Vaikka sana ”gongfu” voidaan tulkita monella eri tapaa, niin teen yhteydessä sen yleisin käännös on ”huolellinen/rauhallinen”.

Kiinalaisen teeseremonian mukainen gongfu-hauduttaminen eroaa roimasti meidän länsimaalaisten tavasta nauttia teetä. Ensimmäinen maininta teeseremoniasta on peräisin 1600-luvulta. Taiwanissa on oma versionsa gongfu-haudutuksesta ja heillä seremoniassa on enemmän välineistöä ja se eroaa monilta osiltaan hitusen. Gongfu-haudutuksen idea lyhyesti ja ytimeikkäästi on seuraava: runsaasti lehtiä (kolmasosa tai puolet haudutuskannusta), pieni kannullinen vettä (100-200ml), nopea haudutus ja useampi haudutuskerta. Pieni kannu siksi, että tee ei ole janojuoma vaan jalostunut nautintoaine. Huippulaatuisia oolong-teelehtiä on mahdollista ja monessa tapauksessa suotavaakin haudutella jopa seitsemän kertaa. Tällä menetelmällä suositellaankin valmistettavaksi yleensä joko oolong- tai pu’er-teetä.

Gongfu-haudutuksessa minua kiehtoo ehkä kaikkein eniten itse teekaluston laadukkuuden korostamisen lisäksi myös sen meditatiivisuus ja seremoniamaisuus. Nauttisin suuresti tilanteesta, jossa saisin vaikka kahdelle tai kolmelle ystävälleni tarjota gongfu-haudutettua teetä ja tehdä useita haudutuksia ja yhdessä tutkia, että kuinka teen maku muuttuu haudutusten myötä. Sekä tietenkin rauhoittua kaiken kiireen keskellä. Vaikkapa teemaan sopivaa musiikkia taustalla soiden.

Yksi ”olennainen” osa gongfu-seremoniaa on (jos siis valmistellaan perinteisen kaavan mukaisesti) on ottaa teelemmikki mukaan haudutusseremoniaan. Teelemmikit ovat pieniä savisia eläin- tai ihmishahmoja, joiden paikka on astioiden mukana seremoniaan kuuluvalla teetarjottimella. Teelemmikille annetaan myös teetä, eli kannusta kaadetaan valmista teetä myös lemmikin päälle. Lemmikkejä löytyy monenlaisia: on vesipuhveleita, Buddha-hahmoja, sammakoita, etanoita, kilpikonnia ja jos vaikka mitä. Osa vaihtaa väriä veden/teen lämpötilan mukaan.

Uunituore esimerkkisuoritus typistetystä gongfu-haudutuksesta löytyy kotimaisen TeaBagPackersin Youtube-kanavalta löytyvän sarjan kakkosjaksosta, jossa sankarit piipahtavat turkulaiseen Teepolku-teekauppaan. Kyseisen jakson voit katsoa alta.

Gongfu-haudutuksessa ei tietenkään ole pakko pyrkiä sen seremonimaisuuteen, vaan vaiheita voi oikoa oman maun mukaan. Lopputuloksen ja teen maun kannalta tottakai olisi suotavaa, että astiat olisivat asianmukaisia ja oikeankokoisia, ne esilämmitettäisiin ja haudutuksia tehtäisiin useita. Kaikki eivät ole niin näiden perinteiden ja hifistelyiden perään, mutta niille, jotka arvostavat hetken hiljentymistä ja meditatiivista, rauhallista tekemistä ja hyvästä teestä nauttimista, on gongfu-valmistaminen tutustumisen arvoinen juttu. Teetä voi näin nauttia seurassa tai itsekseen. Kuten kiinalaiset teegurut sanovat: ”Teetä yksin nauttiva oivaltaa parhaiten sen todellisen hengen”.

Mitä gongfu-seremoniaan sitten tarvitaan?

Kuten moneen muuhunkin hifistelyn lajiin, on myös gongfu-hauduttamiseen omat välineensä. Ja kuten Teekauppa.fi:n oma blogi välineistä sanoo: ”Valitettavasti sopivan kokoiset välineet ovat välttämättömyys gongfuttamiseen, mutta niiden hankinta on täysin gongfu-haudutuksen tuoman esteettisen edun arvoinen”. Valmiita settejä myydään ympäri internettiä ja useampi kotimainenkin teekauppa myy gongfu-astioita. Gongfu-setti perinteisesti pitää sisällään:

  • (yleensä) puinen teetarjotin, jonka alla muovinen tai metallinen valumisastia teelle ja vedelle
  • Yixing-savinen, yleensä 100-200 ml vetoinen kannu (myös Chaozhou -savinen on yleinen)
  • pienisilmäinen sihti, jonka läpi haudutettu tee kaadetaan kaatimeen
  • varsinainen teen kaatamiseen tarkoitettu kannu eli chahai (”teemeri”)
  • teemalja jokaiselle juojalle (100ml kannun kaverina 2 kpl, 200ml:n kaverina 4kpl)
  • teelemmikki
  • pyyhe
  • pinsetit maljojen käsittelyä varten
  • bambusta tai muusta puusta tehty lusikka/kauha lehtien annosteluun

Oikeasti välttämättömiä ylläolevista taitavat olla lähinnä maljat sekä savikannu. Kuitenkin kokonainen setti tuo jälleen kerran sitä paljon hehkutettua näyttävyyttä ja seremoniamaisuutta. Savikannukin on mahdollista korvata gaiwanilla (tai zhongilla), joka on pieni, usein posliininen tai lasinen, kannellinen haudutusastia. Gaiwanin kantta on hauduttamisen yhteydessä mahdollista käyttää teen tuoksun tutkimiseen. Tuoksutteluun on olemassa myös omat pienet ja juuri tähän tarkoitukseen olevat aromikupit.

Miksi en opeta, että kuinka gongfu-haudutus tulee tehdä?

Siksi, koska en omista gongfu-astioita enkä ole päässyt tätä käytännössä itse opettelemaan. Mutta voin luvata, että se on minulla opeteltavien asioiden listalla. Sen sijaan voin tarjota teille esimerkkejä ja Youtube-videoita aiheesta, jotta voitte makustella, että olisiko gongfu teillekin sopiva tapa haudutella ja nauttia teetä. Ehkä hauduttelun (ainakin minusta) tärkein pointti on, että ensimmäinen haudutus ei ole juotavaksi tarkoitettu, vaan sekä kannun että teenlehtien puhdistamiseksi. Lisäksi kastellut lehdet alkavat avautua ja ne antavat paremmin makua heti seuraavaan haudutukseen.

Kuten videoesimerkitkin sen osoittavat, on lopullinen tyyli aina hauduttajasta (tai teeisännästä, kuten seremonioiden yhteydessä on tapana kutsua) itsestään kiinni. Haudutus voi olla hyvinkin suoraviivainen ja typistetty tai vaihtoehtoisesti siihen voi hakea seremoniallisuutta musiikin, valaistuksen ja astioiden määrän avulla. Kukin tyylillään.

Olen itse yhä enemmässä määrin ihastunut tähän teenvalmistusmetodiin ja tulen iskemään omatkin kynteni siihen kiinni, kunhan aika on sopiva. Sekä tietty välineet hankittu. Olen katsellut tuntitolkulla videoita seremonioista ja aikomuksenani onkin yhyttää teehuoneita, joissa seremonia tai tällä menetelmällä haudutettu tee olisi mahdollista kokea. Teehuoneista kun ei juttua blogissani vielä olekaan. Teepolku on ehdottomasti käytävä kokemassa Turussa!

Jos sinulla on tiedossa jokin huippuhyvä teehuone, jossa gongfu-haudutus on mahdollinen tai huone on muuten vain vienyt sydämesi, niin heitä vinkki kommentteihin!

Lue lisää...

Share

Pu’er-tee: Laos Maocha / Chaya

Kahvien maisteluiden välissä on hyvä rauhoitella itseään teen parissa. Tämänkertaiseen teemaisteluun otettiin (oman muistini mukaan) Uuttaja-blogin historian ensimmäinen pu’er-tee. Tee on nimeltään Laos Maocha ja se löytyy Chaya-teekaupan valikoimasta. Kyseessä on yhteistyötuote.

Pu’er-tee on hapettamatonta teetä. Sillä on pitkä historia Kiinassa ja sitä on käytetty jopa keitoissa mausteena. Pu’eria iätetään keräämisen, nuuduttamisen, kuumentamisen, rullaamisen, kuivaamisen ja lajittelun jälkeen. Ennen iättämistä teenlehdet vielä kuitenkin höyrytetään ja tiivistetään kakuiksi. Joitain kakkuja voidaan iättää jopa kymmeniä vuosia.

Täytyisi varmaan tehdä oma artikkelinsa näistä eri teelaaduista ja niiden valmistusprosessista. Saako ajatus kannatusta? Kirjoita ajatuksestasi kommentti artikkeliin!

Laos Maocha tulee Laosin Phongsalysta. Se on vihreää raakaa pu’er-teetä, eli niin sanottua sheng pu’eria. Luonnollisesti kasvaneet teepuut on jätetty myrkyttämättä kaikenmaailman ötökäntorjunta-aineilla ja lisäksi puiden on annettu kasvaa isoiksi, eikä niitä ole leikattu pensaiksi.

Lehtien itsensä tuoksu oli vienon makeahko, melko eksoottinen ja maanläheinen. Luonnehtisin maanläheisyyttä jotenkin mineraaliseksi. Lisäksi voimakkaissa nuuhkaisuissa oli erottuvinaan hento rusinainen aromi. Tuoksuttelin lehtiä samalla kun valmistelin teen haudutettavaksi. Teetä valmistin kaikkiaan viisi desiä. Käytin valmistussuhteena 5tl lehtiä (tällaisten pitkien kuivien teenlehtien lusikointi on muuten todella haasteellista ja monta kertaa joutuukin menemään vähän näppituntumalla määrän suhteen). Käyttämäni vesi oli 95-asteista ja sitä tuli siis viisi desiä. Haudutusaika oli yksi minuutti ja valmiin teen kaatelin kannusta sihdin läpi kuppiin, eli haudutus tapahtui kannussa lehtien ollessa vapaana vedessä.

Valmis tee oli väriltäänkin jotenkin maanläheistä, sellaista kellertävänruskeaa. Jotenkin raa’an väristä mielestäni. Teen tuoksussa oli pienenpientä luotaantyöntävyyttä, kuin märkää heinää tai rehua. Mutta kun teetä uskaltautui maistamaan, niin luotaantyöntävyys katosi sen siliän tien. Maku oli aavistuksen kitkerä, joka jälkimakua kohden kääntyi makeahkoksi. Maussa ei ollut enää merkkiäkään heinistä tai rehuista. Teessä ei myöskään ollut minkäänlaista raikkautta, vaan se maistui jotenkin ”pakkautuneelle”: vähän sama kuin imeskelisi elmukelmuun käärittyä Mynthon-pastillia. Suutuntuma oli kevytmaitomainen. Koetin uuden haudutuserän silkasta mielenkiinnosta myös pidemmällä haudutusajalla (2 minuuttia) ja huomasin todella erikoisen ilmiön: tuoksusta ja mausta tuli todella kuminen. Tee oli täysin nauttimiskelvotonta. Suosittelenkin haudutusajaksi pakkauksen etiketin mukaisesti korkeintaan minuutin haudutusaikaa.

Laos Maocha -pu’er oli varsin jännä tapaus. Muutamaa erilaista pu’eria olen päässyt maistelemaan ja ne ovat poikkeuksetta olleet omaan makuuni parempia kuin Laos Maocha. Sen tuoksussa oleva luotaantyöntävyys toi ennakkoluuloja, joita maku kuitenkin onnistui pyyhkimään pois. En kuitenkaan löytänyt teen mausta erilaisilla haudutussuhteilla tarpeeksi minulle maistuvia piirteitä ja ominaisuuksia, että tätä olisi kaapissani oltava jatkuvasti. Pidin tätä hiukan liian tunkkaisena omaan makuuni. Jälkimaussa pitkään kestänyt makeus oli kuitenkin ehdottomasti suuri plussa kokonaisuutta ajatellen. En usko kuitenkaan Laos Maochan olevan kaikkien pu’er-harrastajien ja -juojienkaan mieleen.

Lue lisää...

Share