Posts Tagged ‘pour over’

V60:llä Peru Cajamarca / Nano Kaffee Berlin

Vuorossa on viimeisen Berliinistä mukaan tarttuneen tuliaiskahvin maistelu. Tämä paahtimo oli myös kahvilakohteista reissussa viimeinen. Eli kyseessä oli Nano Kaffee Berlin ja reissukertomuksen kyseisen paahtimon kahvilasta voit lukaista täältä.

Itseasiassa tuliaiskahvi on samaa kahvia, jota join paikanpäälläkin espressona. Eli perulainen Cajamarca. Bourbon, Caturra sekä Typica -lajikkeita sisältävä pientilallisten tuottama kahvi on prosessoinniltaan pestyä, sen kasvukorkeus on 1700-1900 metriä merenpinnan yläpuolella. Kahvi tulee Huabalin alueelta Cajamarcasta, Jaén maakunnasta.

Lue lisää...
Share

Chemexillä Ethiopia Biftu Gudina / Maja Coffee Roastery

Tampereen Pienpaahtimomessujen yksi yllättävimmistä näytteilleasettajista mielestäni oli Maja Coffee Roastery. Tämä helsinkiläinen pienpaahtimo on harvoin sattunut samoihin tilaisuuksiin, joissa itse olen paikalla käynyt. Ja kun paahtimon oma sijaintikin on Helsingissä hiukan syrjäinen, niin ei ole tullut sinnekään vielä juttukeikoilla eksyttyä. Kahvipussista kauppaa käydessä sovittiin, että Uuttaja tulee Majalla vielä käväisemään, kunhan kengänkärjet jälleen Helsinkiä kohti osoittavat.

Lue lisää...
Share

V60:llä Guatemala La Ceiba / Röststätte

On aika maistella jälleen yksi tuliaiskahvi kesäiseltä Berliinin reissulta. Tällä kertaa vuorossa reissun kolmas kahvilakohteemme ja sieltä hankittu kahvipussillinen. Paahtimo oli siis Röststätte ja käynnistämme kyseisen paahtimon kahvilassa voitte lukaista täältä.

Mukaani tarttui pussillinen vaaleapaahtoista guatemalalaista La Ceiba -kahvia. Kahvi tulee Guatemalan varmasti maineikkaimmalta kahvialueelta Huehuetenangosta. Sen kasvukorkeus on 1350 metriä merenpinnan yläpuolella, lajikkeiltaan se on Caturraa sekä Typicaa ja prosessoinniltaan pestyä, eli märkäprosessoitua. Tämä pussillinen on poimittu ja paahdettu tammikuun – huhtikuun sadosta. La Ceiban nimi tulee muuten Guatemalan kansallispuusta. Varhaisille maya-kansoille ceibapuu symboloi maan ja taivaan yhteyttä.

Ensimmäiset tuoksumuistiinpanot olivat sitruunaruoho, makeat marjat ja niistä tehty mehu. Jotenkin nämä pavuista tulleet tuoksut saivat minut odottamaan ”ohutta ja kirkasta” tuutuntumaa ja hapokasta kupillista. Jauhettuani kahvin hieman suodatinkarkeutta karkeammaksi V60-suppilolla valmistamista varten tuoksusta tuli huomattavan paljon mehukkaampi, marjaisampi ja mehumaisempi. Tuoksusta nousivat esiin punaiset marjat sekä pieni raakasuklaan aromi. Pavuissa tuoksunut sitruunaruoho otti ja katosi jonnekin.

Valmistelin maisteluun pari kupillista eli yhteensä viisi desiä. Valmistus tapahtui suhteella 32 grammaa kahvia ja 500 grammaa 90-92 asteista vettä. Ensin lisäsin vettä purujen sekaan 100 grammaa, jotta blooming lähtee käyntiin. 30 sekunnin bloomingin jälkeen (en sekoittanut bloomingin aikana) loput vedet lisäilin vähän kerrassaan niin, etteivät purut suppilossa päässeet kuivamaan missään vaiheessa. Lopullinen uuttoaika oli aika tarkalleen 4:30 minuuttia.

La Ceiban maku ei ollut ollenkaan niin mehumainen tai marjainen kuin mitä tuoksu antoi kokoajan odottaa. Maut taittuivat enemmän suklaan puoleen, vaikka ensipuraisussa aivan pieni punaisten marjojen vivahde olikin. Myös hapokkuus oli hyvin marjainen, lähinnä varmasti punaherukkamaista. Pitkään suussa pyörivässä jälkimaussa valtaa piti suklaisuus. Huomattavaa kahvissa oli sen lähes kermainen suutuntuma. Aivan uskomattoman pehmeän tuntuinen.

La Ceiba oli kertakaikkisen hämmentävä kokemus. Tuoksut ja maut eivät juuri kohdanneet ja tuntuikin, että testissä olisi rinnakkain kaksi täysin eri kahvia. Täysin puun takaa minuun iski sen hullun kermainen suutuntuma. Suutuntuman huikeudesta huolimatta tämä kahvi ei ollut mikään järin eeppinen kokemus kahviseikkailujeni saralla, eikä missään nimessä kuulu Huehuetenangon alueen parhaimmistoon (tältä alueelta on ollut useampikin kahvi blogissa maistossa). Tokihan paahtotyö on voinut mennä hivenen pieleen tai sitten odotukseni olivat jälleen aivan liian korkealla tai jopa epärealistiset. Silti antaisin kahville arvosanaksi vahvan kahdeksan ja pistän nimen korvan taakse, jotta mahdollisuuden tullessa vastaan maistelen tätä uudelleen.

Lue lisää...

Share

V60:llä Rwanda Huey Peaberry / Inka Paahtimo

Ensimmäiset Pienpaahtimomessut Tampereella olivat ja menivät. Messut olivat hyvin onnistuneet ja eiköhän jatkoa ole luvassa. Kiertelin messuja molempina päivinä ja keskustelin sekä uusien että vanhojen tuttujen kanssa. Sekä tein tietenkin kahvihankintoja. Yksi hankinnoista oli aina yhtä iloisen ja positiivisen, Voikkaalta tulevan Inka Paahtimon valikoimasta ostettu ruandalainen Huey Peaberry. Jos Pienpaahtimomessut menivät sinulta tyystin ohi, niin raporttini messuista voit lukea täältä.

Red Bourbon -lajikkeen peaberry-kahvi on kasvanut Hueyssä noin 1700 metrin korkeudessa ja se on fully washed -prosessoitua. Pesun jälkeen pavuille on annettu korotetuilla kuivauspedeillä aurinkokuivauskäsittely. Peaberryhän tarkoittaa siis sitä, että kahvimarjan sisässä on normaalin kahden pavun sijasta vain yksi, suhteellisen pieni ja pyöreä papu. Inka Paahtimo on antanut pavuille kauniin keskipaahtoisen säväyksen.

Papujen suklainen tuoksu toi mieleen unelmatortun. Voin sanoa, että samalla heräsi ehkä sellainen pienenpieni makeanhimokin. Suklaisuuden seasta oli myös erotettavissa miellyttävä tuoreen kirsikan tuoksu.

Jauhamisen jälkeen tuoksusta tulikin vielä hurjan paljon kirsikkaisempi. Ja nyt ei puhuta enää mistään kirsikankukkien hienostuneesta aromista, vaan ihan kirsikoista itsestään. Tuoksu oli hurjan hyvä. Suklaisuus alkoi olla enemmänkin pähkinäsuklainen tai sellainen Toblerone-suklaan kaltainen.

Valmistusmenetelmässä päädyin Hario V60 -suppiloon sen helppouden vuoksi. Valmistelin kahvia viisi desiä, joten kahvia jauhoin 30 grammaa. Karkeus oli sellaista hieman suodatinkarkeutta karkeampaa. Käyttämäni vesi oli noin 90-asteista.

Huey Peaberrystä löytyi miellyttävä, pieni makeus kaiken makua hallitsevan suklaisuuden rinnalla. Ei tämä kaakaota kuitenkaan ollut, kuten moni teistä varmasti mielsi, mutta maku oli todellakin suklainen. Seasta löytyi myös pieni marjaisuus sekä se kirsikka, joka oli tuoksussa erittäin voimakkaasti läsnä. Suutuntuma kahvissa oli mehumainen ja hapokkuus keskiluokkaa, kuten oli paahtoastekin (jos en sitä vielä maininnut).

Pitkästä aikaa oli Peaberry-kahvia maistossa. Huey Peaberry ei ole maistamistani ruandalaisista kahveista se kaikkein paras, mutta hyvää se oli. Suklaisuus ja kirsikka sopivat yhteen kuin talonpoika ja Elovena-tyttö ja keskipaahtoisuus sopi tähän kahviin; paahto ei peittänyt liiaksi hienoa marjaisuutta mutta toi mukaan varsinkin jälkimakuun tuota paljon mainittua suklaisuutta, joka taas tukevoitti kokonaisuutta. Oikein hyvä pieneräkahvi!

Lue lisää...

Share

Kahvilla Berliinissä: Nano Kaffee

Lähellä Kottbus Torin metroasemaa sijaitsee Nano-paahtimon kahvila. Nano sai kunnian toimia kofeiinintankkauspaikkanamme hullunhelteisenä torstaina (lämpötila ulkona +36 astetta).

Nano oli nimensä mukaisesti pieni ja söpö tila, jossa kuitenkin piisasi korkeutta useamman metrin verran. Valkoiset seinät toivat lisää tilan ja tilavuuden tuntua, jota kuitenkin tummaksi petsatut pöytätasot ja jakkarat hillitysti rikkoivat. Sisällä oli 10 asiakaspaikkaa ja ulkona suunnilleen toinen mokoma. Pitkällä tiskillä oli espressokone, kahvimylly, muutama lasipurkillinen erilaisia keksejä ja tiskin päässä tabletti, joka toimitti kassakoneen virkaa. Parissa hyllyssä oli myytävänä Nanon omia kahveja sekä pieni määrä valmistusvälineistöä. Kahvinjuonnin taustalla kuului house- ja ska -tyylistä musiikkia, kuten tällaisissa paikoissa monta kertaa kuulee. Miten se istuukin näihin paikkoihin niin hienosti? Seinille oli ripusteltu isoja julisteita ja mainoksia seuraavalla viikolla alkavasta Berlin Coffee Festivalista (arvatkaas että kuinka lujaa otti päähän, ettei ollut mahdollisuutta ottaa osaa festivaaleille).

Kahvilassa oli runsaasti väkeä kun tulimme paikalle ja istahdimme alas. Heti meidän peräämme väkeä tuli runsain mitoin lisää ja osa joutui tyytymään pahvimukiratkaisuun ja ottamaan juotavan mukaansa muualla nautittavaksi.

Tilaukseni käsitti totuttuun tapaan sekä suodatinkahvin että espresson. Suodatinkahvi oli v60:llä valmistettu. Sekä suodatinkahvi että espresso olivat molemmat samaa perulaista kahvipapua (jota halusin ostaa vielä kotiinkin lisämaisteluja varten). Hintaa ostoksille tuli yhteensä 6,10 euroa. Pour over -kahvi oli 3,50e ja espresso 2,60e). Hyväksyn ja maksan mielelläni nämä hinnat.

Suodatinkahvi oli tumman meripihkan sävyinen, hyvin pehmeä ja kevyt ja sen maussa oli mukava omenaisuus, suklaisuutta ja viipyilevä, makeahko jälkimaku. Varsinkin suklaisuus oli läsnä myös espressossa, mutta muuten oli kuin olisi juonut kahta tyystin eri kahvia.

Myös Nano oli hieno kokemus kahviharrastelijalle. Se ei ollut kuitenkaan lempikahvilani tällä reissulla, mutta vastaavanlaisen hyväksyisin koska tahansa Tampereelle. Henkilökunta kertoi kahveista mielellään, palveli jokaista sisäänastunutta hymyssä suin, teki näyttäviä latte art -kuvioita kahvijuomiin ja vitsaili keskenään työnteon ohessa. Rento ja lupsakka ilmapiiri, hyvä kahvi ja helteinen Saksan kesäsää tekivät tästäkin päivästä jälleen kokemisen arvoisen.

Tämä oli ”Kahvilla Berliinissä” -juttusarjan neljäs ja viimeinen osa. Postailin someenkin reissun aikana kuvat kyseisistä paikoista, mutta nyt jokaisesta paikasta on olemassa myös mustaa valkoisella blogissakin asti. Jos matkasi suuntautuu Berliiniin ja hyvä kahvi maistuisi, niin pidä juttusarja mielessäsi!

Lue lisää...

Share

1 2 3 14