Posts Tagged ‘peru’

V60:llä Peru Cajamarca / Nano Kaffee Berlin

Vuorossa on viimeisen Berliinistä mukaan tarttuneen tuliaiskahvin maistelu. Tämä paahtimo oli myös kahvilakohteista reissussa viimeinen. Eli kyseessä oli Nano Kaffee Berlin ja reissukertomuksen kyseisen paahtimon kahvilasta voit lukaista täältä.

Itseasiassa tuliaiskahvi on samaa kahvia, jota join paikanpäälläkin espressona. Eli perulainen Cajamarca. Bourbon, Caturra sekä Typica -lajikkeita sisältävä pientilallisten tuottama kahvi on prosessoinniltaan pestyä, sen kasvukorkeus on 1700-1900 metriä merenpinnan yläpuolella. Kahvi tulee Huabalin alueelta Cajamarcasta, Jaén maakunnasta.

Lue lisää...
Share

Kahvilla Berliinissä: Nano Kaffee

Lähellä Kottbus Torin metroasemaa sijaitsee Nano-paahtimon kahvila. Nano sai kunnian toimia kofeiinintankkauspaikkanamme hullunhelteisenä torstaina (lämpötila ulkona +36 astetta).

Nano oli nimensä mukaisesti pieni ja söpö tila, jossa kuitenkin piisasi korkeutta useamman metrin verran. Valkoiset seinät toivat lisää tilan ja tilavuuden tuntua, jota kuitenkin tummaksi petsatut pöytätasot ja jakkarat hillitysti rikkoivat. Sisällä oli 10 asiakaspaikkaa ja ulkona suunnilleen toinen mokoma. Pitkällä tiskillä oli espressokone, kahvimylly, muutama lasipurkillinen erilaisia keksejä ja tiskin päässä tabletti, joka toimitti kassakoneen virkaa. Parissa hyllyssä oli myytävänä Nanon omia kahveja sekä pieni määrä valmistusvälineistöä. Kahvinjuonnin taustalla kuului house- ja ska -tyylistä musiikkia, kuten tällaisissa paikoissa monta kertaa kuulee. Miten se istuukin näihin paikkoihin niin hienosti? Seinille oli ripusteltu isoja julisteita ja mainoksia seuraavalla viikolla alkavasta Berlin Coffee Festivalista (arvatkaas että kuinka lujaa otti päähän, ettei ollut mahdollisuutta ottaa osaa festivaaleille).

Kahvilassa oli runsaasti väkeä kun tulimme paikalle ja istahdimme alas. Heti meidän peräämme väkeä tuli runsain mitoin lisää ja osa joutui tyytymään pahvimukiratkaisuun ja ottamaan juotavan mukaansa muualla nautittavaksi.

Tilaukseni käsitti totuttuun tapaan sekä suodatinkahvin että espresson. Suodatinkahvi oli v60:llä valmistettu. Sekä suodatinkahvi että espresso olivat molemmat samaa perulaista kahvipapua (jota halusin ostaa vielä kotiinkin lisämaisteluja varten). Hintaa ostoksille tuli yhteensä 6,10 euroa. Pour over -kahvi oli 3,50e ja espresso 2,60e). Hyväksyn ja maksan mielelläni nämä hinnat.

Suodatinkahvi oli tumman meripihkan sävyinen, hyvin pehmeä ja kevyt ja sen maussa oli mukava omenaisuus, suklaisuutta ja viipyilevä, makeahko jälkimaku. Varsinkin suklaisuus oli läsnä myös espressossa, mutta muuten oli kuin olisi juonut kahta tyystin eri kahvia.

Myös Nano oli hieno kokemus kahviharrastelijalle. Se ei ollut kuitenkaan lempikahvilani tällä reissulla, mutta vastaavanlaisen hyväksyisin koska tahansa Tampereelle. Henkilökunta kertoi kahveista mielellään, palveli jokaista sisäänastunutta hymyssä suin, teki näyttäviä latte art -kuvioita kahvijuomiin ja vitsaili keskenään työnteon ohessa. Rento ja lupsakka ilmapiiri, hyvä kahvi ja helteinen Saksan kesäsää tekivät tästäkin päivästä jälleen kokemisen arvoisen.

Tämä oli ”Kahvilla Berliinissä” -juttusarjan neljäs ja viimeinen osa. Postailin someenkin reissun aikana kuvat kyseisistä paikoista, mutta nyt jokaisesta paikasta on olemassa myös mustaa valkoisella blogissakin asti. Jos matkasi suuntautuu Berliiniin ja hyvä kahvi maistuisi, niin pidä juttusarja mielessäsi!

Lue lisää...

Share

Paahtimo: Lehmus Roastery, Lappeenranta

Tuli puheeksi lehmuslaisten kanssa Helsinki Coffee Festivalilla, että olisiko kesän aikana mahdollisuutta päästä paahtimolla käymään juttukeikalla. Tämä lyötiinkin melko nopeasti lukkoon ja jäimme odottamaan sovittua päivämäärää. Tarkoituksena reissulla olisi tehdä juttu itse paahtimosta sekä tietenkin Satamatie 6 -kahvilasta.

Tuona sovittuna perjantaina starttasin kotoa heti neljän jälkeen aamuyöstä. Perillä Lappeenrannassa olin 9:18. Lehmuksen Arttu oli lupaunut tulemaan minua vastaan ja täsmälleen samalla kellonlyömällä oli miehenkin auto aseman pihassa. Sain samantien lyhyen esittelyn Lappeenrannan nähtävyyksistä sekä kaupungin historiasta. Lappeenranta vaikutti nopealla silmäyksellä todella upealle kesäkaupungille. Mikäs siellä Saimaan rannalla olisi ollessa? Olin päättänyt, että käytän reissulla olevaa vapaa-aikaani linnoituksella ja kasarmilla kävelyyn ja kuvaamiseen. Ja näin teinkin. Mutta ihan ensin Lehmus Roasterylle!

Satamatie 6 on somekuvissa upean näköinen kahvila, mutta käykääpäs paikanpäällä! Todella upeasti sisustettu ja hyvällä maulla koristeltu kahvila-myymälätila on kodikas kuin oman mummon tupa. Rakennus, jossa paahtimo ja kahvila sijaitsee, on muuten 100-vuotias punatiilinen rakuunoiden hevostalli. Kiinteistö on äärimmäisen arvokas jo sellaisenaankin ja jotenkin tuntuu oikealle, että sen sisuksissa toimii kaksi kertaa Suomen parhaaksi paahtimoksi valittu Lehmus Roastery ja Vuoden kahvilaksi valittu Satamatie 6. Tunnelma kahvilassa on rento ja viihtyisä. Tilaa on sopivasti eikä viereisessä pöydässä istuvan kyynärpäitä tarvitse pelätä. Eikä sijaintikaan ole pöllömpi: Saimaan rannalla Satamatien varrella Suomen korkeimman hiekkalinnan äärellä. Linnoitus ja vallit sijaitsevat aivan vieressä mäen päällä ja keskustaan on vain kivenheitto, kuten myös satamaan.

Saavuttuamme paahtimolle ympärillä hääräsi kiireisen näköisiä lehmuslaisia. Samana viikonloppuna järjestettävä Lappeefest aiheutti lisää työnsarkaa; Lehmus oli festivaalipaikalla kahvikojun kera. Kojulta kahvinjanoiset saivat erinomaisen kahvin lisäksi myös kylmäuuttokahvia sekä kahvidrinkkejä.

Satamatie 6:ssa on tarjolla tottakai erilaisia kahvijuomia, Aeropress- sekä pour over -valmistettuja kahveja sekä pientä purtavaa. Valikoima purtavien osastolla on sopivan suppea, eivätkä herkkuvitriinit vie montaa metriä tilaa niinkuin monessa muussa kahvilassa. Tätä nykyä Satamatie 6:n valikoimaan kuuluu myös alkoholijuomia. Kahvilapuolen yhteydessä palvelee pieni myymälä, jonka valikoimista löytyvät Lehmuksen kahvit kotiin vietäväksi, ”fanituotteet” kuten lippikset ja kangaskassit, Hito Hyvä -tuotteet ynnä paljon muuta. Myymäläpuoli ei ole suuren suuri eikä valikoimaa ole liikaa. Näiden tilojen takana, mutta täysin näkyvillä, taas on raakakahvivarasto sekä paahtokone. Toimistot ovat oma erillinen tilansa.

Lehmus Roasteryn raakakahvit tulevat pääasiassa Cafe Importsilta sekä Falcon Coffees:lta, vaikka näytteitä sateleekin myös muilta tahoilta ja ympäri maailman. Paahtimo on tullut molemmille edellämainituille toimittajille jo hyvin tutuksi ja tahot ovat tekemisissä keskenään enemmässäkin määrin. Esimerkiksi olutharrastajia löytyy molemmista leireistä. Lehmuksen paahtimon kalustoon kuuluu 15 kilon rummulla varustettu Giesen-paahtokone, joka varmasti joutuu koville kiireaikoina. Toistaiseksi paahtotyö on pystytty tekemään yhdessä vuorossa, mutta hetkittäin on ollut tarvetta jatkaa paahtamista pidemmälle iltaan. ”Visa hoitaa”, kuten Arttu totesi. Joulu on Lehmuksellekin kiireistä aikaa. Myös kesäkuun alku oli kuulemma saanut hien pintaan, kun ihmiset olivat tilailleet juhannukseksi kahveja. Omanlaisen kiireensä ja häslinkinsä sai aikaan myös alkoholijuomien mukaantulo tarjontaan ja sen myötä tiskin remontointi ja kohennus. Ja kun tässä ei ollut vielä tarpeeksi, niin Satamatie 6 juhlisti 1-vuotissyntymäpäiväänsä kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna (viikkoa ennen kuin allekirjoittanut pääsi itse paikalle), jolloin tupa oli käytännössä katsoen täynnä. Paikalla synttäreitä juhlistamassa ja baristojen apuna olivat myös Cappuzine-kahvipodcastia tekevät Jarno Peräkylä sekä Samuli Parkkinen. Miehet tarjosivat myös auttavan kätensä tiskin takana ja valmistivat asiakkaille espressoja ja muita kahvijuomia.

Paahtimolla Arttu järjesti ohjelmanumeroksi cuppingin. Pöydälle valittiin valikoimasta pari perustuotetta, kaksi Limited-sarjan kahvia sekä uutuuksia. Tarkempi listaus cupatuista kahveista: Muukko, Pusupuisto, Kenya Gikirima AA, Ethiopia Gesha 1931, juuri samana päivänä lanseerattu Tuska-festivaalikahvi, erikoispaahto kofeiiniton Honduras sekä perulainen uutuuskahvi, jonka nimi jäi vielä kysymysmerkiksi. Perulaisesta on henkilökunnalla kokeilussa sekä vaaleapaahtoinen että tummempi versio ja meidän cuppingiin päätyi tämä tummempi. Voin vakuuttaa, että huonoa kahvia ei pöydässä ollut. Kofeiiniton oli ehkä hivenen mauttomaksi jäänyt paahto, perulainen aavistuksen liian tumma (maut peittyvät) ja Muukko oli poikkeuksellisen voimakkaan makuinen. Tuska-festivaalikahvi oli sanansa mukaan tummaa, muttei mikään ääriöveri. Suutuntuma oli uskomattoman pehmeä. Voin Tuska-metallikinkereille osallistuville sanoa rehellisesti, että kahvihampaan kolotuksen hoito on annettu asiantunteviin ja hyviin käsiin!

Tällaisia paikkoja olisi ehdottoman hyvä ja tärkeä saada ympäri Suomen. Lehmus Roastery on täyden kympin esimerkki siitä, että erikoiskahvi ja paahtimo voivat pärjätä erinomaisesti myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kaikki Lehmuksen saavuttama on tulosta kovasta työstä, mutta ennenkaikkea intohimosta ja halusta tehdä sitä mistä tykkää. Iloiset baristat ottavat vastaan ja palvelevat ammattitaidolla sisäänastuvia ja voipa kahvin ohessa vaikka vaihtaa pari sanaa paahtajan tai paahtomestarin kanssa. Paahtimon ilmeeseen kannattaa myös panostaa sekä myös sosiaalisessa mediassa ”paukutteluun”. Tämänkin Lehmus on hallinnut erinomaisesti. Siinä varmasti yksi syy siihen, että miksi kyseessä on kahtena peräkkäisenä vuotena parhaaksi paahtimoksi valittu elintarvikealan toimija. Ja jos Lappeenrantaan on kamalan pitkä matka tai muuten ei paikan päälle pääse, on verkkokauppa aina auki. Toimitukset pelaa ja kotiin kulkeutuu taatusti tuoretta kahvia.

Iso kiitos Lehmus Roastery, että sain käydä paikan päällä. Kokemus oli hieno ja opettavainen. Voitte olla varmoja, että tulen vielä toistekin!

Loppuun vielä muutaman kuvan galleria paikan päältä.

Lue lisää...

Share

Pienpaahtimokahvia Kuopiosta / Café Nazca

On ollut todella hienoa kuulla ilmoituksia siitä, että jälleen on uusi pienpaahtimo avautunut jonnekin päin Suomea. Pienpaahtimoskene jyllää koviten (ja tulee varmasti jylläämään aina) Helsingissä, mutta pikkuhiljaa buumi alkaa levitä myös pienemmillekin paikkakunnille. Yksi näistä pienempien paikkakuntien uunituoreista paahtimoista on kuopiolainen Café Nazca.

Café Nazca tarjoaa yhdeltä tilalta tulevia kahveja, eli niin sanottuja single estate -kahveja. Kahvien jäljitettävyys on läpinäkyvää. Toukokuussa 2017 aloittaneen paahtimon voimanlähteenä toimii perulaislähtöinen Karla. Paahtimon nimen ”Nazca” tulee muuten samannimisestä kaupungista, joka sijaitsee autiomaassa Perussa. Noin 2000 vuotta sitten samalla paikalla kukoisti nazca-intiaanien kulttuuri. Tältä alueelta on löydetty kymmeniä suurikokoisia maapiirrustuksia, jotka esittävät eläimiä tai muita hahmoja. Näiden lisäksi alueelta löytyy satoja muita geometrisiä kuvioita. Näitä kuvioitahan Café Nazca käyttää kahvipakkaustensa etiketeissäkin.

Café Nazcalta otettiin Uuttajaan yhteyttä ja tarjottiin kahveja maisteluun. Ja eipä aikakaan, kun yhteistyössä saadut kahvinäytteet olivatkin kotonani keittiön pöydällä. Paahtajan terveiset tosin olivat, että kahvien olisi hyvä antaa rauhassa olla vielä vaikka parikin viikkoa, sen verran tuoretta paahtoa olivat. Paketissa oli kaikkiaan neljä pussillista kolmea eri kahvia: guatemalalaista, elsalvadorilaista sekä perulaista kahdella eri paahtoasteella. Kahvit olivat keski/tummaa paahtoa 3/5 ja yhdessä pusseista oli perulainen kahvi paahdettuna vaaleammaksi 2/5 paahtoiseksi. Seuraavaksi tarkempi erittely siitä, että mitä kaikkea pakkauksista löytyi.

Guatemala Chimaltenango tulee Finca El Pacayaliton kahvitilalta Chimaltenangon maakunnasta. Tämä Rainforest Alliance -sertifikaatilla varustettu kahvi kasvaa 1400-1800 metrin korkeudella ja lajikkeeltaan se on Bourbonia, Catuaita sekä Caturraa. Finca El Pacayalito työllistää 15 perhettä ja viljelijä on järjestänyt kaikille heille terveydenhuollon, koulutuksen ja muut normaalin elämän kannalta välttämättömät asiat. Tämän lisäksi viljelijä lahjoittaa osan tuotosta hyväntekeväisyyteen, tukee paikallista kirkkoa sekä paikallisten lasten koulutusta (voin kertoa, ettei tämä kaikki ole mahdollista, jos viljelijälle maksettaisiin raakakahvista luokattoman huonoa korvausta). Kahvi on washed-prosessoitua ja Café Nazca on paahtanut kahvin 3/5 paahtoiseksi.

El Salvador Santa Ana on täysin Pacamara-lajikkeen kahvia. Tämä 1350 metrin korkeudella kasvava kahvi on myös washed-prosessoitua, Rainforest Alliance -sertifioitua sekä kolmospaahtoista. Menendezin perhe viljelee kahvia 30 hehtaarin kokoisella Finca El Rosario -kahvitilalla jo neljännessä polvessa. Perheellä on samalla alueella kaikkiaan yhdeksän tilaa. Lisäksi perheellä on oma pesuasema, jolla kahvit käsitellään. Perheen kahvit voittavat suht säännöllisesti Cup Of Excellence -palkintoja.

Seuraava kahvi tuli maistoon kahdelle eri asteelle paahdettuna. Maistoon löytyi niin 2/5 kuin myös 3/5 paahtoiset versiot. Kahvi oli Peru Chanchamayo. Caturra-lajikkeen kahvi kasvaa 1550-1800 metrin korkeudella ja se on edellämainittujen kahvien tapaan myöskin washed-prosessoitua. Kahvi on luomusertifioitua single estate -kahvia tilalta nimeltä Tropical Mountains Farm. TMF ottaa huomioon ekologiset asiat ja on sitoutunut esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa uusiutuvien energiamuotojen käyttämistä ja kahvimarjan kuorimassan käyttöä energiantuotannossa. Tilalta löytyy oma pesuasema, jolloin kahvin varastointi- ja kuljetusajat erillisille pesuasemille lyhenevät. Samalla taataan, että kahvi tulee todellakin yhdeltä tilalta ja on varmasti luomua. Tila tukee myös paikallisen kylän lasten koulunkäyntiä.

Millaisia tuoksuja pavuista irtosi? Guatemala antoi suklaisen ja hiukan rusinaisen tuoksun. Lisäksi siinä oli miellyttävää makeutta ja hassua ”rapeutta”. Tuoksu toi jollain tapaa mieleen rapeakuorisen leivän. Seuraavaksi tuoksuteltavaksi otettu El Salvador oli taasen äskeiselle eräänlainen vastakohta: tuoksussa oli jotain ruohosipulia muistuttavaa sekä pientä yrttisyyttä. Näiden lisäksi löytyi kuitenkin onneksi hiukan turvallisempaakin tuoksua, nimittäin kahvisuklaata sekä kaakaota. Perun kahvin tuoksu oli kuivahko, hedelmäinen, hiukan toffeemainen ja makea. 2/5 paahtoinen perulainen oli tuoksultaan selkeästi hedelmäisempi ja hiukan pyöreämpi.

Ja tottahan nyt tuoksut oli käytävä läpi myös jauhettuna. Laittelin kahveja myllyyn esittelyjärjestyksessä ja istahdin tuoksuttelemaan löytöjä aromien saralla. Kahvit jauhoin V60-karkeudelle, koska päätin valmistella kahvit sillä maisteluun.

Guatemalasta tuli jauhettuna voimakkaan suklainen tuoksu, jota ryhditti vahva kirsikan tuoksu. Kuitenkin kokonaisuus oli varsin pehmeä ja jotenkin nostalgisella tavalla kauhean ”perinteinen” kahvituoksu. El Salvador taasen oli jauhettuna hyvinkin voimakas ja tuhti. Kuitenkin samaan aikaan se oli makea, hieman suklainen ja rinnalla tuoksui myös mukavasti nougat. Perun 3/5 paahto antoi runsasta hedelmäisyyttä, raikkautta, ruokosokerimaista makeutta, pehmeyttä ja tummuutta samassa paketissa. 2/5 paahtoinen versio oli edellistä pirtsakampi ja hapokkaamman oloinen, kokonaisuudeltaan kirkkaampi ja selkeästi hedelmäisempi. Omena oli ainakin erotettavissa.

Sitten siihen eräänlaiseen h-hetkeen, eli valmisteluun. Valmistelin kaikki kahvit samalla menetelmällä ja reseptillä. Menetelmänä Hario V60 ja reseptinä 16 grammaa kahvia ja 250 grammaa 90-asteista vettä. Veden lisäys niin, että ensin 30-50 grammaa bloomingia varten (blooming 30sek), sitten vettä 150 grammaan ja pieni tauko. Loput vedet lisäilin hiljalleen ja yhden kupillisen valmistusajaksi muodostui aina lopulta melko tarkalleen 2min 30 sek.

Kaikki kahvit valmistelin kupillinen kerrallaan ja maistelin ajan ja ajatuksen kanssa. Alla maut, ominaisuudet ja löydökset listattuna jälleen kahvien esittelyjärjestyksessä.
Tähän väliin jälkiviisastelen, että tällaisen maistelun tekeminen olisi huomattavan paljon helpompaa ”ammattimaisemalla cupping-pöydällä”, jossa kaikki maisteltavat kahvit olisivat vieretysten vertailtavissa. No, ehkä siirryn tähän systeemiin jatkossa.

Guatemala: kirsikkainen, kevyt, suklainen, ei kauhean hapokas, body todella pehmeä, kirkas, jälkimaussa pienenpieni terävyys
El Salvador: ”liukas”, runsaan suklainen, kuivattaa suuta, jotain viinimäistä, hiukan pähkinäinen, ei oikein ”minunlaiseni” kahvi
Peru 3/5: Daim-suklainen tuoksu valmistuksen aikana, selkeästi kahveista ”hennoin”, katoaa nopeasti suusta, hapokas ja pirteä, omenainen
Peru 2/5: pikkuisen keskipaahtoista versiota hapokkaampi, enemmän omenaisuutta ja jännä, kevyehkö viinimarjaisuus

Lue lisää...

Share

V60:llä joulukahvi Peru El Pino / Rost & Co.

Rost & Co. otti sähköpostitse yhteyttä ja kyseli halukkuuttani ottaa maistoon heidän tuleva joulukahvinsa, perulainen El Pino. Tartuin oitis ja empimättä tähän mahdollisuuteen. Ei mennytkään kuin pari päivää ja kahvipussi olikin jo hyppysissäni. Kahvi on yhteistyökahvi.

Pesukäsittelyn saanut El Pino tulee Perun Cajamarcasta, Nuevo Trujillon alueelta, tuottaja Salomon Estelan tilalta. Kahden hehtaarin kokoinen Finca El Pinon tila sijaitsee 1700 metrin korkeudella ja sillä viljellään Typica, Catimor, Mondo Novo sekä Caturra -lajikkeiden kahvipensaita. Kahvin keräämisestäkin on annettu kivasti infoa: kahvimarjat on poimittu parhaassa kypsyysasteessa, jonka jälkeen niitä on pulppauksen jälkeen fermentoitu 14-20 tuntia. Tämän jälkeen kahvi saa vielä 5-9 päivän patiopetikuivatuksen.

Pavuista löytyi muutama todella selkeä tuoksu ensihaistelusta lähtien: viikuna, nougat sekä rusinaisuus. Koska tiesin kyseessä olevan joulukahvi, yhdisti aivoni rusinaisuuden välittömästi rusinasoppaan ja joulupuuroon. Ihan kiva mielleyhtymä.

Pavut jauhettuani uusi tutkinta tuoksupuolelle. Tuoksusta tuli heti reilusti makeampi ja rusinaisempi. Rinnalle ilmaantui sitrushedelmien ”pisteliästä” aromia sekä pieni kukkaisuus. Keskipaahtoisuus toi jauhetun kahvin tuoksuun kevyttä tummuutta sekä hassua ”rapeutta”.

Valitsin valmistusmetodiksi Hario V60 -manuaalisuodattimen. Kahvia tein viisi desiä, eli käytin 30 grammaa jauhettua kahvia sekä viisi desiä 92-asteista vettä. Valmistus vei aika tarkalleen kolme minuuttia.

Kuinka jouluinen kahvin maku sitten oli? Tuoksu oli jo kuitenkin tuonut pieniä jouluviitteitä ja -mielikuvia päähäni. Rusinaisuus hallitsi makuakin reilulla kädellä. Jälkimaussa taasen kirkkaimpana erotin hennon appelsiinisen maun. Suutuntumaltaan teemäinen, mutta yllättävän täyteläinen El Pino ei hapokkuudella kerskaile, vaan on yllättävän hillitty ja reilun makea. Hiukan jäähtyneemmässä kahvissa rusinaisuuden rinnalle nousi pieni suklaisuus.

Peru El Pino oli pirteä ja maukas single origin -kahvi. Tällaisia maistelee erittäin mielellään, varsinkin kun maut ovat helposti eroteltavissa. Keskipaahtoisena soveltuu erinomaisesti suodatinkahviksi, jolloin maussa on reilusti makeutta. Aeropress-valmistaminen teki myös erinomaisen kupillisen. Juon koska tahansa mieluummin tällaisen joulukahvin kuin sellaisen, jossa on mitäänsanomaton kahvi pohjana ja mausteena kaikenmaailman siirappitököttilitkut, jotka on kaavittu jonkin kemikalion säiliöiden seinämistä. Varsinkin kun tällainen kahvi on huippuhyvä! Kyllä kelpaa joulua odotella tätä hörppiessä.

Lue lisää...

Share

1 2 3