Posts Tagged ‘nicaragua’

Slurp-kahvi: Nicaragua Perro / Café Nazca

Slurp-kahvien saralla oli jälleen tummemman paahdon vuoro. Pahvipakkauksen avattuani tuumasin jälleen riemunsekaisen hallelujaan, kun kahvi tuli paahtimolta, joka on ollut blogissa aiemmin tasan kerran.

Kuopiolainen Cafe Nazca on vielä varsin pieni toimija, mutta heiltä on lupa odotella kokoajan parempia ja kehittyviä kahvituotteita. Tämänkertainen Nazca-tuote on tummahkopaahtoinen (full city -paahto) nicaragualaiskahvi Perro.

Lue lisää...
Share

V60:llä Nicaragua La Sopresa AA / Kahiwa Coffee Roasters

Uuttaja-blogin syntymäpäiväartikkelissa kerroin jo, että blogi aloittaa yhteistyön Slurpin kanssa. Käytännössä tämä tulee tarkoittamaan sitä, että Slurpin lähettämät kahvit maistellaan blogiin näkyviin. Ja näin ollen valtaosa tulevista maisteluista tulee olemaan Slurp-kahveja. Yhteistyön juhlistamiseksi Slurp antoi myös luvan tilata pussillisen jotain heidän valikoimastaan löytyvää kahvia ikäänkuin ”esimaistoon” ennen varsinaisen yhteistyön alkua. Tässä nyt maistelussa tuo verkkokaupasta valitsemani kahvi. Kahvi on siis saatu yhteistyötarkoituksessa.

Lue lisää...
Share

V60:llä Kahvisi-kahvi Caffé da Tavola / Punainen Kirahvi

Jälleen on Kahvisi muistanut tilaajiaan. Marraskuussa postiluukkuja ja -laatikoita tärisytti pussillinen terveisiä Vaajakoskelta Punaiselta Kirahvilta. Heidän valikoimastaan on pussiin tällä kertaa päätynyt italialaistyylinen blendi nimeltä Caffé da Tavola.

Caffé da Tavolaa kuvaillaan etiketissä italialaistyyliseksi espressopaahdoksi, joka toimii myös tummapaahtoisena suodatinkahvina. Blendi on sekoitus nicaragualaista (70%) ja ruandalaista (30%) arabica-kahvia. Kuulemma kaikki valmistusmenetelmät soveltuvat kahville erinomaisesti.

Pavuista nousi tuhdin suklaista ja hiukan puumaista tuoksua yllinkyllin. Lisäksi tuoksussa oli paahdon tuomaa tummuutta ja hienoa, sanoisinko jopa eleganttia, savuisuutta. Espresso tästä tuli vahvasti mieleen ja se, että juurikin tällaiselle sen tulisi tuoksua. Tällä(kään) kertaa en kuitenkaan espressoa tehnyt, vaan nöyrästi jauhoin papuja V60-valmistukseen sopivaksi.

Jauhetun kahvin tuoksu muuttui hiukan paputuoksusta. Nyt se oli reilun pähkinäsuklainen ja pikkaisen hedelmäinen ja jotenkin hapokkaan oloinen. Kuitenkin kokonaisuus oli kivan tasapainoinen ja lupaili erinomaista tummaa paahtoa. V60-valmistuksen tein suhteella 16 grammaa karkeahkoa kahvia ja 250 grammaa 90-asteista vettä. 30 sekunnin blooming ja kokonaisajaksi kupillisen valmistukselle tuli aika tarkka kaksi minuuttia.

Maistelu osoittautui suhteellisen haastavaksi tehtäväksi. Lähinnä haastetta toi tumma paahto ja sen ominaismaku. Mausta kuitenkin onnistuin erittelemään tuhtia ja selkeää suklaisuutta sekä pähkinäisen karvauden. Maku oli voimakas, mutta tasapainoinen ja kahvin body oli tukevahko. Hapokkuutta ei ollut lähes lainkaan, joten voisin kuvitella tämän hyvinkin sellaiseksi pehmeäksi ja tuhdiksi espressokahviksi.

Caffé da Tavola tulee varmasti ottamaan uusintakierroksen vielä mutteripannuni kautta. Sen ominaisuudet ovat kuin tehty espressoa varten, mutta koska en vielä kyseisen kahviherkun valmistamiseen tarkoitettua aparaattia omista, niin mutteripannukaffeen on näin ollen tyytyminen. Arvosanaksi Caffé da Tavolalle antaisin vahvan ysin. Se on hyvin perustyylinen, mutta kuitenkin aavistuksen parempi italialaistyylinen blendi. Tummien paahtojen ystävälle tällainen on aikalailla pakkomaiston paikka, muut voivat vaikka ihan silkasta uteliaisuudesta napata pussillisen testiin.

Lue lisää...

Share

Aeropressillä kaksi kahvia Kuwaitista / Earth Roastery

Kuten olen aiemminkin maininnut, olen jäsenenä Facebookin Third Wave Wichteln -kahviryhmässä. Kyseisen ryhmän keskusteluista oli mieleni sopukoihin jäänyt mainostus, jossa esiteltiin kuwaitilaisen Earth Roasteryn toimintaa ja kerrottiin tulevista kahviuutuuksista. Sitten eräänä päivänä asia muistui jälleen mieleeni ja päätin ihan silkasta uteliaisuudesta ottaa yhteyttä tähän paahtimoa mainostaneeseen herrasmieheen. Esittelin itseni ja asiani ja kerroin, että voisin erittäin mielelläni esitellä Earth Roasteryn tuotteita vaikkapa maisteluartikkelien muodossa blogissani. No, tästä viikon päästä illan hämärtyessä soi asuntomme ovikello ja DHL-mies kiikutti minulle paketin. Paketissa kaksi pussillista Earth Roasteryn paahtamia kahvipapuja. Kahvit on saatu siis yhteistyötarkoituksiin. Jo tässä vaiheessa iso kiitos kuuluu miehelle nimeltä Martin Rogers! Thank you Martin! Silmiin pistivät näyttävät ja informatiiviset etiketit sekä pakkauksien kauniin valkoinen väritys.

Päätin maistella molemmat kahvit samassa artikkelissa, sillä en usko, että jatkossa Earth Roasteryn kahveja nähdään blogissa kovinkaan usein, jos ollenkaan. Valmistusmetodina molemmille kahveille Aeropress. Mutta mitäs ne kahvit nyt sit olivat, jotka paketissa tulivat?

Ensimmäisenä paketista nousi esiin nicaragualainen Jinotega. 1450 metrin korkeudella, Juan Carlosin omistamalla tilalla Jinotegan alueella kasvatettu kahvi on lajikkeeltaan red / yellow Catuai ja se on märkäprosessoitu. Kahvi oli paahdettu keskipaahtoiseksi.

Jinotegan tuoksu papuina oli pyöreä ja pähkinäinen ja siinä oli mukana tuhtia suklaisuutta ja mantelimaisuutta.

Toisesta pussista taasen löytyi panamalainen Carmen Estate. Chirquin maakunnasta Volcanin kylän alueelta tuleva Caturra-lajikkeen kahvi on myös märkäprosessoitua. Sen kasvukorkeus on 1600-1700 metriä, tilan omistaa Carlos Aguilera. Kahvi on ”sammakkomerkillä” merkittyä, joka tarkoittaa että tuote on valmistettu ympäristöystävällisesti ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Myös työntekijöiden olot on oltava oikeudenmukaiset. Paahtoaste tälläkin on medium.

Carmen Estaten tuoksusta erottui runsasta hedelmäisyyttä, ruokosokerista makeutta ja jopa ihan suoranaista kirpeyttä.

Valmistelin kahvit yksi kerrallaan maisteltavaksi, jotta niihin ehti paneutumaan ajatuksen kanssa ilman pelkoa siitä, että toista hörppiessä on toinen ehtinyt jo jäähtyä jääkaappikylmäksi. Valmistellessani valmistamista ja jauhettuani tarvittavan määrän papuja kävin vielä läpi tottakai kuivatuoksut. Järjestys oli sama: ensin Nicaragua, sitten Panama.

Jauhettu Jinotega muutti tuoksuluonnettaan aikalailla. Suklaisuus oli yhä vahva osa tuoksua, mutta rinnalle ilmaantui tuhti vaniljaisuus sekä tummien viinirypäleiden ominaistuoksu. Lisäksi tuoksukokonaisuus oli jotenkin paksun tuntuinen.

Carmen Estaten tuoksu jauhettuna oli hapokas ja hivenen pisteliäs. Runsasta sitruksisuutta ja makeutta, joiden alta nenä erotti vielä hennon oolong-teemäisen tuoksuhäivähdyksen. Lisäksi tuoksussa oli selkeä kukkaisuus, joka varmasti ainakin osittain selittyy tuolla teen tuoksulla. Näin tuoksuttelujen perusteella loin jo ennakko-odotukset: Panama Carmen Estate tulisi erittäin todennäköisesti olemaan minulle henkilökohtaisesti mieluisampi kaffe.

Mutta eipäs nuolaista ennenkuin tipahtaa. Aeropress-valmistamisessa reseptinä molemmille kahveille oli seuraava: 16 grammaa hiukan suodatinkarkeutta hienommaksi jauhettua kahvia ja 220 grammaa 92-asteista vettä. Puolet vedestä tuubiin kahvin kanssa, nopea sekoitus ja loput vedet mukaan. Suodatinpaperin esikastelu ja paikalleenlaitto, Aeropressin kääntö kupin päälle ja painallus 25 sekunnissa.

Nicaragua Jinotega yllätti matalahappoisuudellaan. Sen maku oli runsaan tummasuklainen ja body tuhti. Lisäksi runko tukevoitui vain entisestään, kun kahvi jäähtyi. Maussa oli pienen pieni kirpsakkuus, vähän niinkuin kypsymättömissä viinirypäleissä. Jälkimakuun tulee pieni makeus ja suklaisuus viipyilee poskien pinnoilla pitkään.

Carmen Estate oli näistä kahdesta kahvikaveruksesta selkeästi se makeampi. Sillä oli myös huomattavan paljon ohuempi body. Mausta erottuivat päällimmäisinä sitrushedelmäisyys, pieni mukava marjaisuus sekä sivumakuna hassu viljaisuus. Jäähtyessä makeus korostui ja hapokkuuskin kävi jo nipisteleväksi. Tällaisella kahvilla pieni piristävä potku on taattu.

Earth Roastery lähetti ja DHL toimitti bloggaajalle kaksi selkeästi erityyppistä kahvia maisteluun. Tuoksuttelun luoma ennakko-odotus osoittautui oikeaksi: Panama Carmen Estate oli omaan suuhuni erinomainen ja hyvänmakuinen kahvi. Jinotega ei ole huono tai pahanmakuinen, se vain ei säväyttänyt allekirjoittanutta samalla tavalla. Kenties jokin toinen metodi olisi kääntänyt mielipiteen toisinpäin. Molemmat kahvit olivat kuitenkin sellaisia, ettei kotimaan paahtimoilla ole näitä tullut vastaan ja siitä syystä minusta onkin mukava välillä kurkotella kuuta taivaalta ja haalia ulkomaalaisten paahtimoiden tuotteita testiin. Ja ennenkaikkea tämä tarina osoitti mielestäni sen, että hyvä kahvi kuuluu kaikille ja sitä tulee jakaa. Kahvilla voi olla uskomattomia tarinoita ja tässä on minulle henkilökohtaisesti yksi hienoimmista: tropiikin lämmöstä Kuwaitiin, jossa paahtokoneen ja huolellisen testauksen jälkeen kuljetusfirma kiikuttaa kahvin tamperelaisen kerrostaloasunnon ovelle.

Thank you so much Martin and Earth Roastery! Great coffees, superb packages and great roastwork! Keep up the good work and spread the joy of wonderful coffees!

Lue lisää...

Share

Aeropressillä Neito-kahvi / Punainen Kirahvi

Punaisen Kirahvin yhteistyökahvien maistelu jatkuu. Tällä kertaa Aeropressiin laitettiin Neito-kahvia, joka on Valtioneuvoston hyväksymä Suomi100-juhlatuote. Neito on Punaisen Kirahvin sesonkikahvi ja se on sekoitus kahta eri kahvilaatua.

Kahveista kerrottakoon, että toinen tulee Nicaraguasta ja toinen El Salvadorista. Tämän lisäksi toinen on märkäprosessoitua ja toinen naturalia. Tämän tarkempia tietoja ei kahveista ole annettu. Neito on paahtoasteeltaan keskipaahdon luokkaa. Neito-kahvia on tarjolla vain tämän vuoden loppuun, joten jos kiinnostuit kahvista, niin kannattaa laittaa verkkokauppa laulamaan tai asioida paikan päällä Vaajakoskella.

Todella vahva nougat’n tuoksu valtasi kahvipisteen, kun avasin pussin laatikon sisältä. Pavuissa oli tasainen ja kauniin suklaanruskea värisävy. Mietin pitkään, että millä kahvin valmistaisin, mutta päädyin (jälleen) Aeropressiin. Tarkoituksena on kuitenkin maistella kahvi myös pressopannuvalmisteisena, kuten paketin etikettikin suosittelee.

Jauhettuna Neito-kahvin paksuhkosta tuoksusta tuli makea ja tumman kaakaomainen. Seassa oli myös pientä marjaisuutta ja hapokkuutta.

Aeropress-valmistuksessa noudatin hyvin samaa kaavaa kuin edellisenkin Punaisen Kirahvin kahvin kanssa: 18 grammaa hieman suodatinkarkeutta hienommaksi jauhettua kahvia ja 230 grammaa vettä niin, että ensin kaadoin vedestä 60 grammaa kahvin sekaan, sekoittelin 10 sekuntia ja kaadoin loput vedet hiljakseen sekaan. Vesi oli 92-asteista. Kun tarvittava vesi oli kaadettu, asetin suodatinpaperin paikoilleen ja käänsin tuubin kupin päälle. Painoin kahvin kuppiin noin 30 sekunnissa.

Kahvia oli hörpiskeltävä useaan otteeseen, ennenkuin siitä osasi sanoa oikein mitään. Ei sillä, etteikö sanottavaa olisi, vaan että osaisi pukea sanoiksi sen mitä aistii ja maistaa. Neito oli jotenkin liukkaanlainen tai öljyinen suutuntumaltaan, mutta hapokkuutensa myötä jätti pientä nipistelyä poskien pinnoille. Mausta erottui metsämarjojen makeutta ja happamuutta ja jälkimaussa oli lisäksi pientä mukavaa savuisuutta. Savuisuudesta huolimatta jälkimaku oli kirkas. Ehkä tuo savuisuus toi myös tavallaan pientä suomalaisuutta tähän blendiin. Tiedättehän, savupirtit, tervahaudat ja niinpäin pois. Todella hyvänmakuinen Aeropress-valmisteisenakin, vaikka Neito taisi ensisijaisesti olla suodatin- ja pressopannukahviksi tarkoitettu.

Kahvikansa (ja Suomi) on ilman muuta juhlansa ansainnut. Juhlissa ei ole kuitenkaan syytä tarjota ihan mitä tahansa. Neito on yksi loistavista vaihtoehdoista, kun pöytään tarvitaan kahvi, joka maistuu ja jota santsataan sanojen ”Jessus miten hyvää kahvia! Mitä tämä on?” saattelemana. Savuisuus, marjojen makeus ja happamuus yhdistettynä kirkkauteen ja hapokkuuteen toimii kivana piristäjänä ja käynnistäjänä.

Lue lisää...

Share

1 2