Posts Tagged ‘mokkamestarit’

Slurp-kahvi: Guatemala El Mirador / Mokkamestarit

Taas oli parasta mahdollista postia odottamassa allekirjoittanutta, kun palasin töistä kotiin. Lattialla odotteli uusin Slurp-kahvi. Äkkiä takki naulaan, kengät jalasta ja pakettia aukomaan!

Tämänkertainen kahvi toi Uuttaja-blogiin kokonaan uuden paahtimon. Tamperelainen Mokkamestarit on tuttu paahtimo, kuten myös heidän tuotteensakin, mutta blogissa paahtimo ei ole vielä esillä ollut muuta kuin parin teemaistelun kautta. No, nyt korkataan paahtimon kahvihommatkin.

Lue lisää...
Share

Raportti: Pienpaahtimomessut, Tampere 17.-18.9.2018

Yritin tehdä oman osani ja parhaani mukaan rummutella ennakkoon Tampereella ensimmäistä kertaa järjestettäviä Pienpaahtimomessuja, jotta paikalle saataisiin mahdollisimman paljon kahvialan osaajia, alasta kiinnostuneita ja muuten vaan kahvinystäviä tai sellaiseksi tahtovia. Messut olivat huippuhyvä mahdollisuus päästä tutustumaan pienpaahtimoiden toimintaan ja tuotteisiin. Nyt kun tästä tapahtumasta on aikaa viikko, niin on hyvä tehdä pieni tiivistys messuista omasta näkökulmastani. Jutun lopussa myös kuvagalleria tapahtumasta.

17.-18.syyskuuta järjestetyt Pienpaahtimomessut valtasivat huipputilan Tampereella: Pakkahuoneen. Paikalla oli useita pienpaahtimoita ja äärimmäisen innoissani olin siitä, että paikalla oli myös paahtimoita, joita en ole esimerkiksi Helsingin kahvifestareilla koskaan tavannut. Tällaisena mainittakoon esimerkiksi Maja Coffee Roastery. Kävin kojulla juttusilla, kuulumisia vaihdettiin pitkä tovi ja samalla kädenpaiskaamisen siivittämänä sovittiin, että Uuttaja menee Majalla käymään paikan päällä, kunhan nokka sojottaa seuraavan kerran kohti Helsinkiä jutunteon merkeissä.

Toinen uusi tuttavuus oli pieni pohjanmaalainen Kaffiinon paahtimo. Iloiset kahvinaiset ottivat tiskillä hymyillen vastaan ja juttua päästiin viskomaan heti. Rupateltuani kaffiinolaisten kanssa tulin siihen tulokseen, että myös heidän toimintaansa olisi syytä esitellä enemmän. Heillä nimittäin saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen valtti takataskustaan. Mutta siitä lisää sitten Kaffiinon omassa jutussa tai jossain muussa artikkelissa.

Kotimaisista pienpaahtimoista oli messuilla mukana oikein maittava kattaus. Isoimpina edustajina paikalla olivat Kaffa Roastery, Mokkamestarit, Pirkanmaan Paahtimo, Lehmus Roastery sekä Paahtimo Papu. Hieno nähdä, että isommatkin pienpaahtimot ovat mielellään lähdössä edustusreissuille pienempien sekaan tuomaan kahvikulttuuria ja paremman kahvin ilosanomaa esille. Paahtimoiden lisäksi paikalla oli myös raakakahvin toimittajaa sekä paahtimoille näppärän kokoista testipaahdinta valmistava Ikawa. Pakkahuoneen lava oli varattu cuppingeja eli kahvinmaisteluja, keskustelupaneelia sekä paahtimoiden omia esityksiä varten.

Erittäin hyvänä ideana messuille oli toteutettu Coffee Corner, jonka tarjonta kuului sisäänpääsyyn oikeuttavan rannekkeen hintaan. Coffee Cornerissa baristat valmistelivat maisteltavaksi espressoja 19 eri vaihtoehdon joukosta. Sen kuin astelit tiskille ja ilmoitit, että mikä kiinnostaisi ja tuossa tuokiossa sait nenäsi eteen espressokupillisen uutta maisteltavaa. Jos joku kävi maistelemassa yhtenä päivänä kaikki vaihtoehdot, ilmoittautukoon samantien, niin palkitsen sinut ruhtinaallisesti (paitsi jos sait vatsahaavan tai valvoit koko loppuviikon). 19 eri espressovaihtoehtoa olivat siis paikalle tulleiden pienpaahtimoiden tuotevalikoimista.

Koska messut olivat avoinna maanantaina klo 12-18 ja tiistaina 10-16, niin ruuhkia ei päässyt missään vaiheessa syntymään. Ihmisiä oli varsinkin maanantaina oikein sopivantuntuinen määrä ja kun haastattelin/jututin paikalle saapuneita näytteillepanijoita, niin ilmeisen tyytyväisiä olivat hekin siihen, että kaiken aikaa ei ollut kauheaa kiirettä ja että asiakkaiden ja kiinnostuneiden kanssa oli hyvin aikaa käydä keskustelua ja esitellä tuotteita ja kertoa oman yrityksen toiminnasta. Tiistai oli selkeästi hiljaisempi päivä. Mutta positiivisuuden kautta: ei tarvinnut kyynärpäiden kanssa töniä että pääsi eteenpäin.

Tarttui sitä messuilta hiukan kotiinviemisiäkin, joita esittelen taas tuonnempana omissa artikkeleissaan. Kahviharrastajana ja -intoilijana sanoisin, että messu oli erittäin hyvin toteutettu ja lopulta hyvinkin onnistunut. Järjestämisen ajankohdasta voi olla montaa mieltä ja monia taisi lipun hintakin vähän nakertaa, mutta ottaen huomioon, että kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma ja että ajankohta oli tämä, koska muita kahden peräkkäisen vapaan päivän jaksoja ei ollut tarjolla, niin onnistumisprosentti oli kyllä huomattavan paljon lähempänä sataa kuin viittäkymmentä.

Rivien välistä olin tulkitsevinani, että vuoden päästä messuillaan taas. Tältä vuodelta järjestäjä toivoi mahdollisimman paljon kaikenlaista palautetta, jotta seuraavat messut olisivat paljon paremmat. Kehitystä on tapahduttava ja virheistä on otettava opiksi. Moni kävijä vertasi Pienpaahtimomessuja Helsinki Coffee Festivaliin ja he olivat ilmeisen pettyneitä Tampereen messuihin. Mittakaava oli kuulemma liian vaatimaton ja tarjontaa ei ollut riittävästi. Kuinka minä itse näen tämän asian, eli kaksi tällaista suurempaa kahvitapahtumaa?

Mielestäni näitä kahta tapahtumaa ei tulisi edes vertailla keskenään. Tai missään nimessä niitä ei ainakaan pitäisi asettaa vihollisiksi toisilleen vaan ennemminkin päinvastoin. Siinä, missä Helsinki Coffee Festivalilla pääosassa ovat SCA Finlandin masinoimat baristakilpailut ja vastaavat, oli Tampereella keskiössä nimenomaan pienpaahtimot ja paahtimoyrittäjät. Se on täysin selvä homma, että barista on melko aseeton ilman pienpaahtimoiden laadukasta kahvia ja vastavuoroisesti pienpaahtimot tarvitsevat taitavia baristoja levittämään kahvin ilosanomaa ja valmistamaan herkullisia kahviannoksia juuri niistä heidän tuotteistaan. Nämä kaksi tapahtumaa tulisi mielestäni nähdä toisiaan tukevina. Eikä näiden tapahtumien ohjelmasisältöä tulisi sotkea keskenään, vaan pitää selkeä kontrasti niiden välillä. Helsingissä mennään baristatouhut edellä ja Tampereella valokeilassa ovat paahtimot ja muut kahvialan yrittäjät. Tällä tavalla saadaan sana paremmasta kahvista ja sen mahdollisuuksista tehokkaammin leviämään ja kukaties jonain kauniina päivänä Suomessa ylpeillään sillä, että emme enää juo eniten kahvia maailmassa, mutta juomme maailman parasta kahvia. Pienpaahtimoiden esiinmarssilla se on mahdollista. Nyt vain tarvitaan viestinviejiä, promoottoreita ja tapahtumia, joiden kautta sana leviää. Puskaradio on yllättävän tehokas väline, mutta se vain vaatii hiukan huippukahvia koneeseen toimiakseen.

Omasta puolestani hatunnosto ja suurensuuri kiitos järjestäjille: FKS-Tapahtumat Oy sekä yhteistyössä toimineet pienpaahtimot. Mahtava tapahtuma ja seuraava tulee olemaan varmasti vieläkin parempi! Kiitokset myös paikallaolijoille; niin näytteilleasettajille kuin messukävijöillekin.

Alla vielä kuvagalleria messuilta.

  Lue lisää...

Share

Raportti: Helsinki Coffee Festival 2018, Kaapelitehdas

Jälleen kerran se tuli ja meni: nimittäin Helsinki Coffee Festival. Tänä vuonna otin osaa kahtena päivänä: perjantain ammattilaispäivänä sekä lauantaina kuluttajapäivänä, jolloin minulle oli myös luvassa elämää suurempi homma iltapäiväksi. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle. Käsitellään festivaalia nyt perjantaiaamusta eteenpäin. Aivan kaikkea en tässä raportissa voi käsitellä, sillä teksti olisi lopulta niin pitkä, ettei sitä lukisi enää kukaan. Hätähousuille ja niille, jotka eivät välitä tekstiä lukea, kerrotakoon että jutun lopusta löytyy kuvagalleria festivaalien kahdelta ensimmäiseltä päivältä.

Ammattilaispäivänä väkeä oli huomattavan paljon vähemmän kuin aiempien vuosien kuluttajapäivinä. Käytävillä pystyi kulkemaan ilman tönimisen vaaraa, kuvaaminen oli helpompaa ja mikä tärkeintä: ihmisillä oli aikaa jutella kaikessa rauhassa toistensa kanssa. Kiire ja häslinki näyttivät loistavan poissaolollaan. Kertaalleen Kaapelitehtaan tilat kierrettyäni heräsi ajatus, että olisikohan näytteilleasettajia edellisiä vuosia vähemmän. Lisäksi harmikseni huomasin, että poissaolollaan loistivat (jälleen) esimerkiksi Turun Kahvipaahtimo, Paahtimo Papu sekä Punainen Kirahvi. Moni edellisvuosiltakin tuttu esittelijä oli laajentanut omaa ”tonttiaan”. Näin esimerkiksi Holmen Coffee sekä Lehmus Roastery. Vastaavasti Pauligilla näytti olevan pienempi loossi omalle toiminnalleen, kuten myös Death Before Decafilla. Paikalla olivat myös esimerkiksi Keakoffee, Robert Paulig Roastery, Good Life Coffee, Kaffa Roastery, Lotta Svärd -säätiö sekä todennäköisesti uusin kotimainen pienpaahtimo,

kuopiolainen RPS Roastery

Lue lisää...

Share

Raportti: Helsinki Coffee Festival, Kaapelitehdas 23.4.2016

IMG_5698

Jos jutun lukeminen ei hotsita, niin lopusta löytyy yli sadan kuvan galleria tapahtumasta.

Harmittaa sanoa näin, mutta kahvifestarit on festaroitu Helsingissä tämän vuoden osalta. Nyt toisen kerran järjestetty kolmepäiväinen Helsinki Coffee Festival oli tuhti paketti kahvitietoutta ja -maistelua Kaapelitehtaalla. Pyörimme Uuttajattaren kanssa paikalla lauantaina klo 11:00 – 16:00, eli kaikkea emme mekään missään nimessä nähneet. Väittäisin, että aika paljon kuitenkin. Vielä pieni varoituksen sana ennen varsinaisen raportin alkua: artikkeli sisältää paljon kuvia, jotka voivat aiheuttaa kahvihampaan kolotusta. En ota vastuuta kohonneesta kofeiinintarpeesta tai vastaavasti kofeiinilla tuhotuista vatsoista.

Pikamarssia Kaapelitehtaalle, takit naulaan ja kamera valmiiksi. Jo narikassa nenään tulvii vastustamaton kahvin tuoksu. Onneksi maistiaisia olisi tarjolla varmasti yllinkyllin, niin ei tarvitse päänsärystä kärsiä. Paikalla on runsaasti suomalaisia pienpaahtimoita, jotka kaikki tarjoavat omia tuotteitaan maisteltavaksi. Poikkeuksena Helsingin Kahvipaahtimo, jolla omassa loossissaan on vain ”välipala-automaatti”, josta sai kahvia ostaa mukaan, joko papuina tai valmiiksi jauhettuina. Ainakin Tampereen Paahtimo oli syystä tai toisesta jäänyt festareilta pois.

Toki kahvin lisäksi oli myös teepuolta hiukan edustettuna. Théhuoneen standilla oli mahdollisuus maistella vihreää maustettua sencha-teetä sekä teellä maustettua suklaata. Molemmat olivat todella nannaa ja loivat hyvän kontrastin kaiken kahvin keskellä. Tervetullut standi oli myös Fazerin suklaastandi, jossa maistelussa ja ostettavissa olivat Karl Fazerin uudet Travel-suklaalevyt. Lisäksi oli vielä hyllykkö, josta irtosuklaata sai ostaa 100 grammaa eurolla. Ei tarjonta kuitenkaan pelkkiin herkkuihin jäänyt, vaan paikalla oli kahvinvalmistuslaitteita esittelemässä esimerkiksi Moccamaster ja Wilfa.

Ja vielä pienenä bonuksena löytyi myös todella paksua kaakaojuomaa tarjoileva koju. Kaakaota sai myös ostaa jauheena kotiinviemisiksi. Suklaajuoman kera kojulla tarjoiltiin churroja, eli espanjalaisia uppopaistettuja vohvelin kaltaisia herkkuja. Hinta ei ollut paha ja maku todella hyvä. Näppärä ja herkullinen välipala kiertelyn lomassa. Makean välipalan sijaan saattoi toiselta kojulta hakea suolapalaa pahimman nälän siirtämiseksi.

Festivaaleilla oli paljon aikataulutettua ohjelmaa, mutta niiden perässä me emme kuitenkaan juosseet. Jos satuimme johonkin kohdalle sopivasti, niin pysähdyimme mielenkiinnolla seuraamaan, mutta elämäntehtävää näistä seurattavista emme ottaneet. On paljon miellyttävämpää vain haahuilla ja kierrellä kaikessa rauhassa katsellen. Lauantain ohjelmaan kuului päälavalla käytävä Brewer’s Cup -suodatinkahvikilpailu. Seurasimme parin kilpailijan suoritusta ja on kyllä nostettava kisailijoille hattua. On varmasti kuumottava kokemus toimia ison yleisön ja ennenkaikkea tiukkakatseisen tuomariston nenän edessä. Voittajaksi Brewer’s Cupissa selvisi toistamiseen The Coffee Collectiven Mikaela Wallgren. Vastaavasti sunnuntain päälavan ohjelmaan kuului Vuoden Barista -kilpailu, jonka voitti Kahvila Sävyn Jarno Peräkylä. Uuttaja onnittelee tässä vaiheessa kumpaakin voittajaa upeista suorituksista!

Yksi mielenkiintoisimmista seurattavista minulle oli Kaffe Obscuran pisteellä ollut 2,5 kilon rummulla varustettu, täysin sähkötoiminen kahvipaahdin ja sillä paahtaminen. Paahtonäytöksessä (ainakin siinä, johon me satuimme paikalle) paahdettiin ruandalaista naisten kahvia vaaleaksi keskipaahdoksi. Oli jännä seurata, kuinka paahtimen lämpötilakäyrä nousi ja laski tietokoneen ruudulla sitä mukaa kun pavut kaadettiin paahtimeen ja kun ne alkoivat paahtua. Papujen poksahtelun kuuntelu ja upea tuoksu toivat mieleen omat paahtokokemukseni ja mielessäni saatoin unelmoida omasta pikku paahtomasiinasta kotona.

Ilahduin, kun Cafetorian pisteellä henkilökunta tunnisti ja muisti minut kolmen viikon takaiselta cupping-sessionilta. He kiittelivät kovasti tekemästäni kahvimaisteluartikkelista, jossa maistelin heidän Gran Palomar Limited Edition -kahviaan. Heidän kanssaan vaihdeltiin muutama sananen ja päädyimme paahtajamestari Ivan Oren kanssa yhteiskuvaankin. Ivan ylisti ja mainosti heidän uusinta uuttaan: kolumbialaista El Naranjo -kahvia, jota maistelimmekin huhtikuun alussa ja joka julkaisiin nyt festivaalien yhteydessä. El Naranjo on Columbian Cup Of Excellence 2014 -kilpailun neljänneksi paras kahvi. .

Mielenkiintoinen ”battle” käytiin varmasti Pauligin ja Kaffa Roasteryn välillä, sillä heidän vastatusten olevilla pisteillään sai molemmista kylmäuutto-, eli toiselta nimeltään cold brew -kahvia, näteissä puloissa. Pauligilla oli omasta näkemyksestään kaksi versiota: tavallinen ja aidolla lakritsijuurella maustettu versio. Kaikkia oli tottakai maistettava, ja omassa suussani Paulig vei voiton. Kaffan cold brew oli voimakkaamman makuinen kun taas Paulig oli sopivan pehmeä ja makea. Myös lakritsilla maustettu versio toimi hienosti ja ostettiinpa sitä pullon verran kotiinkin muistoksi. Ja voin kertoa, että jääpalojen kanssa lasiin laitettuna oli aikas herkkua. Vain helle puuttui.

Toinen mielenkiintoinen kokeiluluontoinen tuttavuus oli Pirkanmaan Paahtimon kojulta löytynyt kuivatuista kahvimarjoista uutettu juoma. Ainesosat ja -sisältö ovat periaatteessa samat kuin uutetussa kahvissa, mutta tämän valmistukseen on käytetty kuivattujen kahvimarjojen hedelmäliha- ja kuoriosuus (eli se osa, joka normaalisti menisi kahvikäsittelyssä kompostiin tai jätteeksi). Maku oli todella mainio: pirteyttä, marjaisuutta ja makeutta ilman kitkeryyttä tai vahvaa hapokkuutta. Tätäkin lähti purkin verran meikäläisten matkaan ja sitä maistellaan ihan varmasti vielä blogissakin. Jos muistan oikein niin näiden kerrottiin olevan eräänlainen koe-erä.

Jäätelönnälkäisillekin oli pientä hyvää tarjolla. Ainakin Wilfa ja

Robert’s Coffee

Lue lisää...

Share

Oolong-tee: Formosa Silver Fancy Oolong Excelsior / Mokkamestarit

IMG_4939

Järjestin Twitterissä kyselyn, että maistelisinko valkoista vai mustaa teetä seuraavaa Uuttaja-blogin teeartikkelia varten, ja valkoinen voitti melko selkeästi. Tosin, tässä kävi pienenpieni tiplu. Reikäpäänä unohdin tottakai tarkastaa, että tätä valkoista teetä olisi vielä kaapissa. No, ei ollut (kiitos vaan, loppasuut), ja ilmassa oli jo paniikin ensioireita. Kunnes….

Kaapissamme on oolong-teetä!! Pahoittelin tilannetta twiitillä ja kysyin, että käykö oolong-tee korvikkeeksi. Tähän ei tullut mitään vastausta, joten oletan hiljentymisen olevan myöntymisen merkki. Oolong-tee kehiin siis!

Ensin hiukan oolong-teestä yleisesti. Se on niin sanottua puoliksi hapetettua teetä ja joskus sitä kuulee kutsuttavan ”sinivihreäksi teeksi”, koska se on hapettumisasteeltaan vihreän ja mustan teen välistä. Oolong-teen lehdet kestävät monia haudutuskertoja ja todella laadukasta teetä voikin hauduttaa samoista lehdistä jopa kahdeksan kertaa (vertauksena vihreä tee yleensä kestää kolmesta neljään haudutuskertaa).

Tämä Mokkamestareilta hankittu tee tulee Taiwanista, kuten moni muukin huippulaatuinen oolong-tee. Sen nimessäkin oleva ”fancy” kuvaa teen laatuluokitusta. Etiketissä mainitaan teen olevan ”teeasiantuntijain suosikki”. Katsotaan, mitä Uuttaja on mieltä.

Annostelin 3 grammaa teetä sukeltajan muotoiseen (nimeltään Jacques Coustee) teesihtiin, otin itselleni ison kupin valmiiksi, laitoin veden kiehumaan ja odottelin kieli pitkällä maistamista. Siinä samalla tuoksuttelin kuivatuoksua, mutta siitä ei ole ihmeitä sanottavia. Tuoksu on hienostunut ja aika vaatimaton. Etiketti ohjeistaa haudutusajaksi 3-5 minuuttia, joten asetin itselleni ajastimeen 4:30 minuuttia. Oolong-teen haudutuksessa käytettävän veden tulisi olla noin 90 asteista.

 

Valmis, uutettu tee ei tuoksu kummoiselle. Tarkoitan lähinnä sitä, ettei siinä ole mitään vahvaa tuoksua tai aromia, joka pistäisi erityisesti esiin. Tuoksu on lähinnä vain hienostunut. Väri on todella nätti, kuin puhdas meripihka. Maistelin ensin lusikalla vähän kerrassaan ja kartoitin suutuntumaa. Ja onkin todella jännä huomata suutuntuman olevan pehmeä, melkein jopa kermainen. Maku on edelleen hienostunut. Ei vahvoja makuja, pelkkää pehmeyttä. Mokkamestareiden nettikaupassa tätä sanotaan ”teen samppanjaksi”. Kyllä minä tätä juon paljon mielummin kuin samppanjaa.

Formosa Silver Fancy Oolong Excelsioria mainostetaan huippulaatuisena taiwanilaisena teenä. Sen kermainen suutuntuma ja hienostunut maku saavat minut allekirjoittamaan mainoslauseen täysin. Tällainen tee on omiaan jälkiruokana. Tai vielä paremmin se maistuu sellaisena hetkenä, kun saat nauttia omasta rauhasta, itsellesi mieluisesta musiikista ja vaikka hyvästä valkosuklaasta. Jos kaipaat omalta teeltäsi potkua ja vahvuutta, jätä ainakin tämä oolong-tee väliin. Jos taas kaipaat kovan elämän pehmikkeeksi pientä hemmottelua, niin äkkiä hakemaan pussillinen.

Lue lisää...

Share

1 2