Posts Tagged ‘lehmus roastery’

Slurp-kahvi: Ethiopia Rocko Mountain Limited / Lehmus Roastery

Artikkeli tehty yhteistyössä Slurpin kanssa

Uuttaja-blogin syntymäpäiväartikkelissa siitä jo puhuin ja tästä se nyt sitten virallisesti alkaa: yhteistyö Slurpin kanssa. Ensimmäinen kahvi jo tulla tupsahti ja yllätyksekseni se olikin vanha tuttu tapaus.

Ensimmäinen Slurp-yhteistyökahvi oli nimittäin jo Uuttajankin maistelussa jopa pariin otteeseen ollut lappeenrantalaisen Lehmus Roasteryn huikea Limited-sarjan etiopialaiskahvi Rocko Mountain. Blogiin aikaisemmin tekemäni maistelun voit lukea tästä linkistä.

Lue lisää...
Share

Lappeenrannan kettuterveiset

Se oli ihan tavallinen arkipäivä. Yhtäkkiä puhelimeni kilahti viestin saapumisen merkiksi. Vapaasti muotoiltuna viesti kuului näin: ”Möröööö! Olis kahvia. Hotsittaisko?”. Lähettäjänä Arttu Lappeenrannasta, eli tietenkin Lehmus Roasteryltä. Vastasin vapaasti muotoiltuna näin: ”No, jos mä tän kerran suostun. En mä yleensä oo tällaiseen….”. Ja pyh! Tottakai minä halusin tutustua että mitä sieltä olisi tulossa! Olin kyllä kuullut jo ennakkoon huhua, että ympäri Suomen on liikkeellä ollut huomattavan paljon kettuja.

Ja niinhän siinä lopulta kävi, että kolmen ketun kopla löysi tiensä myös Uuttajan kahvipisteelle. Kahvit on saatu maisteluun yhteistyön merkeissä, kiitos Arttu ja muut lehmuslaiset! Hetkeen ei pääsisi sumppi loppumaan.

Tosiaan, paketti sisälsi kolmea eri kettukahvia, pussillisen kutakin. Sekä se ”perinteisin” Kettu-kahvi että tummapaahtoinen Kettu tulivat papuina ja uutuus-Kettu valmiiksi suodatinkarkeudelle jauhettuna. Alla tarkempi esittely sekä tuoksu- että makuanalyysit kustakin kahvista. Kerrottakoon kuitenkin ensin, että kaikkien Kettu-kahvien pohjana on sama brasilialaisen Fazenda I.P. -kahvitilan natural-prosessoitu Yellow Bourbon Arabica -kahvi, jonka kasvukorkeus on 950-1200 metriä merenpinnan yläpuolella. Tila sijaitsee maineikkaalla Minas Gerais:n alueella.

Aloitetaan siitä ensimmäisestä/alkuperäisestä Kettu-kahvista. Tiesittekös muuten, että etiketissä keikailevan ketun taakse jäävä kuusi todellakin on olemassa? Eli se ei ole ihan mikä tahansa käkkärähavupuu siinä! Lehmuslaiset voivat kertoa tästä varmasti itse lisää. Tämä Kettu-kahvi oli keskipaahtoista eli numeroilla ilmoitettuna klassinen 3/5. Tuoksu oli pehmeä ja niin selkeän pähkinäsuklainen, että Fazerin ja Maraboun levytekeleetkään eivät ole niin pähkinäsuklaisia. Samalla tuoksu oli kuitenkin runsas ja jopa tuhti.

Edellä esitellyn tummapaahtoinen sisar oli paahtoasteeltaan pykälän verran tummempi, eli 4/5. Tuoksu oli tottakai hivenen paahteisempi. Suklaisuus oli tuoksussa edellistä Kettua voimakkaampi ja kokonaisuudesta oli tullut makeampi. Ehkä hiukan jotain paahdetun sokerin kaltaista.

Sitten uutuustapaus: Mauste-Kettu. Yellow Bourbon -kahvi on saanut seurakseen pussiin guatemalalaista kardemummaa sekä srilankalaista Ceylon-kanelia. Eli ihan aitoja oikeita mausteita eikä suinkaan mitään laboratoriokehitteisiä höpöhöpöesansseja. Jo ensinuuhkaisulla oli tuoksun tuoma mielikuva selkeä: pullakahvithan ne siellä tuoksuivat! Ja pullakahvithan tuoksuvat aina hyvälle. Mausteista kardemumma tuoksuu selkeästi voimakkaammin ja kanelin tuoksu ikäänkuin viimeistelee suklaisen ja pähkinäisen kahvin pehmeän aromin. Mauste-Kettu on näistä kahveista vaalein: paahtoaste on 2,5/5. En ole maustettujen kahvien ylin ystävä, mutta tapanani ei kuitenkaan ole sylkeä kuppiin. Tilaisuuden tullen saatan hyvinkin maistaa kupin tai kaksi. Varsinkin, jos mausteet ovat ihan ehtaa tavaraa.

Koska paahtoasteita oli nyt kaikkiaan kolmea eri, mutta kauhean monella välineellä en tahtonut alkaa kahveja valmistelemaan tätä maistelua varten, niin päädyin parhaaseen mahdolliseen vaihtoehtoon, eli Aeropressiin! Sillä kuitenkin onnistuvat äärimmäisen hyvin sekä vaaleammat että myös tummat paahdot. Resepti oli kaikille kahveille sama: 17 grammaa noin suodatinkarkeuksista kahvia ja 230 grammaa 85-asteista vettä. Inverted-metodi, kahvit esilämmitettyyn Aeropressiin, perään suunnilleen puolet vedestä ja huolellinen sekoitus. Tämän jälkeen loput vedet, suodatinpaperin esikastelu ja tulppa päälle. Varsinaista erillistä uuttoaikaa ei ollut, vaan tästä käänsin koko komeuden lasin päälle ja painoin 30 sekunnissa tuubin tyhjäksi kuppiin.

Keskipaahtoisen Ketun mausta päällimmäisinä erottuivat kevyt pähkinäisyys sekä suklaisuus, joka voimistui jälkimakua kohti mentäessä. Aivan kuin maussa olisi ollut seassa hitunen taateliakin. Todella pehmeä ja toisaalta jopa huomaamattoman kevyt suutuntuma iski mieleeni epäilyksen, että olisiko kahvia pitänyt sittenkin olla enemmän suhteessa veteen. Tämä jäi häiritsemään siinä määrin, että tein santsikupillisen vahvemmalla suhteella ja oikein aavistelin: kokemus oli vieläkin parempi santsikupillisen kanssa. Suutuntuma oli kyllä todella muikeanhuikean pehmeä. Jäähtyneen kahvin maussa pähkinäisyys oli hyvin voimakkaasti esillä ja suklaisuus hiipui jonnekin taustalle.

Tummapaahtoinen Kettu oli selkeästi tuhdein, niin kokonaisuudeltaan kuin myös suutuntumaltaan. Lisäksi se oli kolmikosta suklaisin ja makein. Paahteisuus maistui alusta asti, mutta ei häiritsevässä määrin. Se toi mukavan terävää särmää muuten pehmeään kokonaisuuteen. Aeropress-versiota maistellessa tulee mieleen, että tämä olisi testattava vielä sifonillakin jossain vaiheessa, miksei myös pressopannulla. Nokipannukahviksi tämä on taatusti erinomainen!

Mauste-Kettu oli makunsa puolesta lähellä keskitummaa Kettua, toki sellaisella reilulla kaneli- ja kardemummatwistillä ryyditettynä. Mausteita oli lisätty sopivalla kouralla eikä kumpikaan mausteista ottanut kokonaisuudessa dominoivaa roolia. Pehmeys säilyi kokonaisuudessa erinomaisesti ja suutuntumakin oli oikein kivasti kohdillaan. Pullakahvivibat olivat yhä päällä ja ehkä kahvi tavallaan saikin aikaan sen, että aloin himoitsemaan hiukan jotain korvapuustin tapaista suuhunpantavaa kahville seuraksi. Oikein hauska tuttavuus tämäkin Kettu.

Pehmeästä kettukolmikosta oli kyse. Erinomainen kahvilaatu eri paahtoasteilla voi tuoda nenän eteen hyvinkin erilaisia elämyksiä. Puhumattakaan siitä, että jos/kun sekaan annostellaan sopivasti jotain maustetta tuomaan omaa lisäänsä. Tällaisen tuoteperheen kautta mielestäni kenen tahansa olisi äärimmäisen helppo lähteä tutustumaan paremman kahvin maailmaan. Kettu-kahvit olivat kuitenkin todella pehmeitä, mutkattomia, hyvin tutun ja turvallisen makuisia ilman mitään pirskahtelevia ilotulituksia maku- tai tuoksupuolella. Pitäisin mitä tahansa näistä erinomaisena lahjavinkkinä esimerkiksi pukinkonttiin. Mutta pitäkää huoli, että ette laita pakettiin vanhaa kahvia, vaan niin tuoretta kuin suinkin mahdollista. Menee välipäivien herkuttelut sitten kivemmin, kun on viimeisen päälle kunnon sumppia, jolla sulatella ähkyä ja huuhdella suklaakonvehteja kurkusta alas.

Vielä kiitokset Lappeenrantaan ja terveiset, että täällä pidetään ketuista kyllä hyvää huolta!

Lue lisää...

Share

Raportti: Pienpaahtimomessut, Tampere 17.-18.9.2018

Yritin tehdä oman osani ja parhaani mukaan rummutella ennakkoon Tampereella ensimmäistä kertaa järjestettäviä Pienpaahtimomessuja, jotta paikalle saataisiin mahdollisimman paljon kahvialan osaajia, alasta kiinnostuneita ja muuten vaan kahvinystäviä tai sellaiseksi tahtovia. Messut olivat huippuhyvä mahdollisuus päästä tutustumaan pienpaahtimoiden toimintaan ja tuotteisiin. Nyt kun tästä tapahtumasta on aikaa viikko, niin on hyvä tehdä pieni tiivistys messuista omasta näkökulmastani. Jutun lopussa myös kuvagalleria tapahtumasta.

17.-18.syyskuuta järjestetyt Pienpaahtimomessut valtasivat huipputilan Tampereella: Pakkahuoneen. Paikalla oli useita pienpaahtimoita ja äärimmäisen innoissani olin siitä, että paikalla oli myös paahtimoita, joita en ole esimerkiksi Helsingin kahvifestareilla koskaan tavannut. Tällaisena mainittakoon esimerkiksi Maja Coffee Roastery. Kävin kojulla juttusilla, kuulumisia vaihdettiin pitkä tovi ja samalla kädenpaiskaamisen siivittämänä sovittiin, että Uuttaja menee Majalla käymään paikan päällä, kunhan nokka sojottaa seuraavan kerran kohti Helsinkiä jutunteon merkeissä.

Toinen uusi tuttavuus oli pieni pohjanmaalainen Kaffiinon paahtimo. Iloiset kahvinaiset ottivat tiskillä hymyillen vastaan ja juttua päästiin viskomaan heti. Rupateltuani kaffiinolaisten kanssa tulin siihen tulokseen, että myös heidän toimintaansa olisi syytä esitellä enemmän. Heillä nimittäin saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen valtti takataskustaan. Mutta siitä lisää sitten Kaffiinon omassa jutussa tai jossain muussa artikkelissa.

Kotimaisista pienpaahtimoista oli messuilla mukana oikein maittava kattaus. Isoimpina edustajina paikalla olivat Kaffa Roastery, Mokkamestarit, Pirkanmaan Paahtimo, Lehmus Roastery sekä Paahtimo Papu. Hieno nähdä, että isommatkin pienpaahtimot ovat mielellään lähdössä edustusreissuille pienempien sekaan tuomaan kahvikulttuuria ja paremman kahvin ilosanomaa esille. Paahtimoiden lisäksi paikalla oli myös raakakahvin toimittajaa sekä paahtimoille näppärän kokoista testipaahdinta valmistava Ikawa. Pakkahuoneen lava oli varattu cuppingeja eli kahvinmaisteluja, keskustelupaneelia sekä paahtimoiden omia esityksiä varten.

Erittäin hyvänä ideana messuille oli toteutettu Coffee Corner, jonka tarjonta kuului sisäänpääsyyn oikeuttavan rannekkeen hintaan. Coffee Cornerissa baristat valmistelivat maisteltavaksi espressoja 19 eri vaihtoehdon joukosta. Sen kuin astelit tiskille ja ilmoitit, että mikä kiinnostaisi ja tuossa tuokiossa sait nenäsi eteen espressokupillisen uutta maisteltavaa. Jos joku kävi maistelemassa yhtenä päivänä kaikki vaihtoehdot, ilmoittautukoon samantien, niin palkitsen sinut ruhtinaallisesti (paitsi jos sait vatsahaavan tai valvoit koko loppuviikon). 19 eri espressovaihtoehtoa olivat siis paikalle tulleiden pienpaahtimoiden tuotevalikoimista.

Koska messut olivat avoinna maanantaina klo 12-18 ja tiistaina 10-16, niin ruuhkia ei päässyt missään vaiheessa syntymään. Ihmisiä oli varsinkin maanantaina oikein sopivantuntuinen määrä ja kun haastattelin/jututin paikalle saapuneita näytteillepanijoita, niin ilmeisen tyytyväisiä olivat hekin siihen, että kaiken aikaa ei ollut kauheaa kiirettä ja että asiakkaiden ja kiinnostuneiden kanssa oli hyvin aikaa käydä keskustelua ja esitellä tuotteita ja kertoa oman yrityksen toiminnasta. Tiistai oli selkeästi hiljaisempi päivä. Mutta positiivisuuden kautta: ei tarvinnut kyynärpäiden kanssa töniä että pääsi eteenpäin.

Tarttui sitä messuilta hiukan kotiinviemisiäkin, joita esittelen taas tuonnempana omissa artikkeleissaan. Kahviharrastajana ja -intoilijana sanoisin, että messu oli erittäin hyvin toteutettu ja lopulta hyvinkin onnistunut. Järjestämisen ajankohdasta voi olla montaa mieltä ja monia taisi lipun hintakin vähän nakertaa, mutta ottaen huomioon, että kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma ja että ajankohta oli tämä, koska muita kahden peräkkäisen vapaan päivän jaksoja ei ollut tarjolla, niin onnistumisprosentti oli kyllä huomattavan paljon lähempänä sataa kuin viittäkymmentä.

Rivien välistä olin tulkitsevinani, että vuoden päästä messuillaan taas. Tältä vuodelta järjestäjä toivoi mahdollisimman paljon kaikenlaista palautetta, jotta seuraavat messut olisivat paljon paremmat. Kehitystä on tapahduttava ja virheistä on otettava opiksi. Moni kävijä vertasi Pienpaahtimomessuja Helsinki Coffee Festivaliin ja he olivat ilmeisen pettyneitä Tampereen messuihin. Mittakaava oli kuulemma liian vaatimaton ja tarjontaa ei ollut riittävästi. Kuinka minä itse näen tämän asian, eli kaksi tällaista suurempaa kahvitapahtumaa?

Mielestäni näitä kahta tapahtumaa ei tulisi edes vertailla keskenään. Tai missään nimessä niitä ei ainakaan pitäisi asettaa vihollisiksi toisilleen vaan ennemminkin päinvastoin. Siinä, missä Helsinki Coffee Festivalilla pääosassa ovat SCA Finlandin masinoimat baristakilpailut ja vastaavat, oli Tampereella keskiössä nimenomaan pienpaahtimot ja paahtimoyrittäjät. Se on täysin selvä homma, että barista on melko aseeton ilman pienpaahtimoiden laadukasta kahvia ja vastavuoroisesti pienpaahtimot tarvitsevat taitavia baristoja levittämään kahvin ilosanomaa ja valmistamaan herkullisia kahviannoksia juuri niistä heidän tuotteistaan. Nämä kaksi tapahtumaa tulisi mielestäni nähdä toisiaan tukevina. Eikä näiden tapahtumien ohjelmasisältöä tulisi sotkea keskenään, vaan pitää selkeä kontrasti niiden välillä. Helsingissä mennään baristatouhut edellä ja Tampereella valokeilassa ovat paahtimot ja muut kahvialan yrittäjät. Tällä tavalla saadaan sana paremmasta kahvista ja sen mahdollisuuksista tehokkaammin leviämään ja kukaties jonain kauniina päivänä Suomessa ylpeillään sillä, että emme enää juo eniten kahvia maailmassa, mutta juomme maailman parasta kahvia. Pienpaahtimoiden esiinmarssilla se on mahdollista. Nyt vain tarvitaan viestinviejiä, promoottoreita ja tapahtumia, joiden kautta sana leviää. Puskaradio on yllättävän tehokas väline, mutta se vain vaatii hiukan huippukahvia koneeseen toimiakseen.

Omasta puolestani hatunnosto ja suurensuuri kiitos järjestäjille: FKS-Tapahtumat Oy sekä yhteistyössä toimineet pienpaahtimot. Mahtava tapahtuma ja seuraava tulee olemaan varmasti vieläkin parempi! Kiitokset myös paikallaolijoille; niin näytteilleasettajille kuin messukävijöillekin.

Alla vielä kuvagalleria messuilta.

  Lue lisää...

Share

Paahtimo: Lehmus Roastery, Lappeenranta

Tuli puheeksi lehmuslaisten kanssa Helsinki Coffee Festivalilla, että olisiko kesän aikana mahdollisuutta päästä paahtimolla käymään juttukeikalla. Tämä lyötiinkin melko nopeasti lukkoon ja jäimme odottamaan sovittua päivämäärää. Tarkoituksena reissulla olisi tehdä juttu itse paahtimosta sekä tietenkin Satamatie 6 -kahvilasta.

Tuona sovittuna perjantaina starttasin kotoa heti neljän jälkeen aamuyöstä. Perillä Lappeenrannassa olin 9:18. Lehmuksen Arttu oli lupaunut tulemaan minua vastaan ja täsmälleen samalla kellonlyömällä oli miehenkin auto aseman pihassa. Sain samantien lyhyen esittelyn Lappeenrannan nähtävyyksistä sekä kaupungin historiasta. Lappeenranta vaikutti nopealla silmäyksellä todella upealle kesäkaupungille. Mikäs siellä Saimaan rannalla olisi ollessa? Olin päättänyt, että käytän reissulla olevaa vapaa-aikaani linnoituksella ja kasarmilla kävelyyn ja kuvaamiseen. Ja näin teinkin. Mutta ihan ensin Lehmus Roasterylle!

Satamatie 6 on somekuvissa upean näköinen kahvila, mutta käykääpäs paikanpäällä! Todella upeasti sisustettu ja hyvällä maulla koristeltu kahvila-myymälätila on kodikas kuin oman mummon tupa. Rakennus, jossa paahtimo ja kahvila sijaitsee, on muuten 100-vuotias punatiilinen rakuunoiden hevostalli. Kiinteistö on äärimmäisen arvokas jo sellaisenaankin ja jotenkin tuntuu oikealle, että sen sisuksissa toimii kaksi kertaa Suomen parhaaksi paahtimoksi valittu Lehmus Roastery ja Vuoden kahvilaksi valittu Satamatie 6. Tunnelma kahvilassa on rento ja viihtyisä. Tilaa on sopivasti eikä viereisessä pöydässä istuvan kyynärpäitä tarvitse pelätä. Eikä sijaintikaan ole pöllömpi: Saimaan rannalla Satamatien varrella Suomen korkeimman hiekkalinnan äärellä. Linnoitus ja vallit sijaitsevat aivan vieressä mäen päällä ja keskustaan on vain kivenheitto, kuten myös satamaan.

Saavuttuamme paahtimolle ympärillä hääräsi kiireisen näköisiä lehmuslaisia. Samana viikonloppuna järjestettävä Lappeefest aiheutti lisää työnsarkaa; Lehmus oli festivaalipaikalla kahvikojun kera. Kojulta kahvinjanoiset saivat erinomaisen kahvin lisäksi myös kylmäuuttokahvia sekä kahvidrinkkejä.

Satamatie 6:ssa on tarjolla tottakai erilaisia kahvijuomia, Aeropress- sekä pour over -valmistettuja kahveja sekä pientä purtavaa. Valikoima purtavien osastolla on sopivan suppea, eivätkä herkkuvitriinit vie montaa metriä tilaa niinkuin monessa muussa kahvilassa. Tätä nykyä Satamatie 6:n valikoimaan kuuluu myös alkoholijuomia. Kahvilapuolen yhteydessä palvelee pieni myymälä, jonka valikoimista löytyvät Lehmuksen kahvit kotiin vietäväksi, ”fanituotteet” kuten lippikset ja kangaskassit, Hito Hyvä -tuotteet ynnä paljon muuta. Myymäläpuoli ei ole suuren suuri eikä valikoimaa ole liikaa. Näiden tilojen takana, mutta täysin näkyvillä, taas on raakakahvivarasto sekä paahtokone. Toimistot ovat oma erillinen tilansa.

Lehmus Roasteryn raakakahvit tulevat pääasiassa Cafe Importsilta sekä Falcon Coffees:lta, vaikka näytteitä sateleekin myös muilta tahoilta ja ympäri maailman. Paahtimo on tullut molemmille edellämainituille toimittajille jo hyvin tutuksi ja tahot ovat tekemisissä keskenään enemmässäkin määrin. Esimerkiksi olutharrastajia löytyy molemmista leireistä. Lehmuksen paahtimon kalustoon kuuluu 15 kilon rummulla varustettu Giesen-paahtokone, joka varmasti joutuu koville kiireaikoina. Toistaiseksi paahtotyö on pystytty tekemään yhdessä vuorossa, mutta hetkittäin on ollut tarvetta jatkaa paahtamista pidemmälle iltaan. ”Visa hoitaa”, kuten Arttu totesi. Joulu on Lehmuksellekin kiireistä aikaa. Myös kesäkuun alku oli kuulemma saanut hien pintaan, kun ihmiset olivat tilailleet juhannukseksi kahveja. Omanlaisen kiireensä ja häslinkinsä sai aikaan myös alkoholijuomien mukaantulo tarjontaan ja sen myötä tiskin remontointi ja kohennus. Ja kun tässä ei ollut vielä tarpeeksi, niin Satamatie 6 juhlisti 1-vuotissyntymäpäiväänsä kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna (viikkoa ennen kuin allekirjoittanut pääsi itse paikalle), jolloin tupa oli käytännössä katsoen täynnä. Paikalla synttäreitä juhlistamassa ja baristojen apuna olivat myös Cappuzine-kahvipodcastia tekevät Jarno Peräkylä sekä Samuli Parkkinen. Miehet tarjosivat myös auttavan kätensä tiskin takana ja valmistivat asiakkaille espressoja ja muita kahvijuomia.

Paahtimolla Arttu järjesti ohjelmanumeroksi cuppingin. Pöydälle valittiin valikoimasta pari perustuotetta, kaksi Limited-sarjan kahvia sekä uutuuksia. Tarkempi listaus cupatuista kahveista: Muukko, Pusupuisto, Kenya Gikirima AA, Ethiopia Gesha 1931, juuri samana päivänä lanseerattu Tuska-festivaalikahvi, erikoispaahto kofeiiniton Honduras sekä perulainen uutuuskahvi, jonka nimi jäi vielä kysymysmerkiksi. Perulaisesta on henkilökunnalla kokeilussa sekä vaaleapaahtoinen että tummempi versio ja meidän cuppingiin päätyi tämä tummempi. Voin vakuuttaa, että huonoa kahvia ei pöydässä ollut. Kofeiiniton oli ehkä hivenen mauttomaksi jäänyt paahto, perulainen aavistuksen liian tumma (maut peittyvät) ja Muukko oli poikkeuksellisen voimakkaan makuinen. Tuska-festivaalikahvi oli sanansa mukaan tummaa, muttei mikään ääriöveri. Suutuntuma oli uskomattoman pehmeä. Voin Tuska-metallikinkereille osallistuville sanoa rehellisesti, että kahvihampaan kolotuksen hoito on annettu asiantunteviin ja hyviin käsiin!

Tällaisia paikkoja olisi ehdottoman hyvä ja tärkeä saada ympäri Suomen. Lehmus Roastery on täyden kympin esimerkki siitä, että erikoiskahvi ja paahtimo voivat pärjätä erinomaisesti myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kaikki Lehmuksen saavuttama on tulosta kovasta työstä, mutta ennenkaikkea intohimosta ja halusta tehdä sitä mistä tykkää. Iloiset baristat ottavat vastaan ja palvelevat ammattitaidolla sisäänastuvia ja voipa kahvin ohessa vaikka vaihtaa pari sanaa paahtajan tai paahtomestarin kanssa. Paahtimon ilmeeseen kannattaa myös panostaa sekä myös sosiaalisessa mediassa ”paukutteluun”. Tämänkin Lehmus on hallinnut erinomaisesti. Siinä varmasti yksi syy siihen, että miksi kyseessä on kahtena peräkkäisenä vuotena parhaaksi paahtimoksi valittu elintarvikealan toimija. Ja jos Lappeenrantaan on kamalan pitkä matka tai muuten ei paikan päälle pääse, on verkkokauppa aina auki. Toimitukset pelaa ja kotiin kulkeutuu taatusti tuoretta kahvia.

Iso kiitos Lehmus Roastery, että sain käydä paikan päällä. Kokemus oli hieno ja opettavainen. Voitte olla varmoja, että tulen vielä toistekin!

Loppuun vielä muutaman kuvan galleria paikan päältä.

Lue lisää...

Share

Chemexillä Ethiopia Gesha 1931 / Lehmus Roastery

Suomen lesoimman paahtimon, Lehmus Roasteryn, Limited-tuotesarja on edennyt jo kolmanteen osaan. Tällä kertaa sarjassa sukellettiin erittäin mielenkiintoisiin sfääreihin. Kahviharrastajat käyvät pienenpientä kinaa toisinaan siitä, että onko kahvilajikkeen nimi ”gesha” vai ”geisha”. Lehmuksen sekä Etiopian näkemys on Gesha. Tästä aasinsiltana Limited-kahviin, joka siis on kuin onkin etiopialainen Gesha 1931. Kahvi on saatu yhteistyössä Helsinki Coffee Festivalin yhteydessä. Ai niin, Lehmus Roastery on nyt valittu kahtena vuotena peräkanaa Vuoden paahtimoksi.

Nimensä mukaisesti Gesha 1931 tulee Geshan alueelta Lounais-Etiopiasta. Kyseessä on Arabica-kahvi, jonka kasvukorkeus on 1931-2040 metriä merenpinnan yläpuolella. Maailman laadukkaimpien kahvilajikkeiden joukkoon kuuluva Gesha on lähtöisin Etiopiasta vaikka sitä kasvatetaankin sekä Väli- että Etelä-Amerikassa. Gesha 1931 muuten sijoittui Coffee Festivalilla Helsingissä toiselle sijalle Vuoden suodatinkahvi -kilpailussa.

Tuoksun tutkiminen otti oman aikansa. En oikein tahtonut saada aluksi mistään tuoksusta kiinni, mutta sitten lähdin lähestymään tuoksuhavaintoja värien kautta. Tuoksu toi mieleeni vihreän ja punaisen värin. Näiden kautta kartoitin tuoksusta mansikkaa, kiiviä, kevyttä raparperimäisyyttä, vesimelonia, punaista omenaa sekä karviaismarjaa. Kirjo oli äärimmäisen laaja. Ja kuten arvata saattaa. oli kokonaisuus todella herkullista tuoksuteltavaa. Jauhettuna kaikki hyvä vain korostui entisestään. Mieleen tuli välähdyksenä joku lapsuudesta tuttu limpparikin. Vahvimpina yksittäisinä tuoksuina erottuivat edelleen kiivi, mansikka sekä vesimeloni. Jostain oli tuoksuun tullut mukaan myös hunajaista makeutta sekä pientä sitrushedelmien vivahdetta. Nyt kokonaisuus oli hedelmäisen raikas ja se antoi kahvista hapokkaan ja jotenkin ”ohuen” vaikutelman.

Käden ulottuvilla oli sopivasti Chemex, joten valmistin kaffen sillä. Reseptinä tutuksi tullut uuttosuhde 6g/1dl: 24 grammaa kahvia ja 4 desiä 92-asteista vettä. Vettä kaadoin ensin 75 grammaa ja annoin kukkimisen kukkia puolisen minuuttia (eli siis blooming).

Loput vedet lisäsin kahdessa erässä hissukseen. Valmistuvan kahvin väri oli upea punaisen ruskea ja tuoksu älyttömän herkullinen.

Gesha 1931 oli mauiltaan äärimmäisen rikas. Maussa oli runsasta hedelmäisyyttä, kiivi sekä mandariini ehkä kaikista vahvimpina. Samalla siinä oli myös miellyttävää marjaisuutta, joka tuntui ympäri suuta. Hapokkuudeltaan Gesha oli keskiluokkaa ja suutuntumaltaan tosi kevyttä. Jälkimaussa mukavaa pientä kirpeyttä. Aijai, olispa kaikki kahvi näin hyvää! En keksi hetkeä, johon tällainen kahvi ei sopisi.

Ei tuomarit tätä suotta pisteyttäneet vuoden toiseksi parhaaksi kahviksi festivaaleilla (tai siis emme me tuomarit suotta….). Erittäin mieluinen kahvi minulle jälleen kerran; näissä runsaan hedelmäisissä afrikkalaisissa kahveissa on vaan jotain sellaista, joka vetää minua puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. Maut olivat erinomaisesti tasapainossa, jälkimaussa riitti maisteltavaa, hapokkuus tuki kahvin makua ja lopun pieni kirpeys viimeisteli tämän kakun. Limited-sarja jatkaa edelleen siis tukevasti tähän asti kulkemaansa erinomaisten kahvien tietä.

Lue lisää...

Share

1 2 3