Posts Tagged ‘kolumbia’

Slurp-kahvi: Colombia Excelso Santa Lucia / Kaffe Obscura

Slurp tekee kyllä kahvihommat helpoksi! Ei tarvitse kuin kieli pitkällä odotella ja kahvia tulee postiluukusta suoraan kotiin. Ja vieläpä kattavasti eri paahtimoilta. Myös sellaisilta vähän pienemmiltäkin tai sellaisilta, joiden tuotteita ei kahvikulmauksessa ole aikoihin näkynytkään.

Niin kävi tällä(kin) kertaa, kun paketista paljastui helsinkiläisen Kaffe Obscuran kolumbialainen Excelso Santa Lucia. Yiver Vargasin viljelemä kahvi pitää sisällään kahta lajiketta: Castilloa sekä Tamboa. Kahvia kasvatetaan 17 hehtaarin tilalla (josta kuusi hehtaaria aarniometsää) noin 1650 metrin korkeudella meren pinnasta La Platalla Huilan alueella. Tila työllistää Yiverin lisäksi kolme hänen aikuista lastaan sekä hänen aviomiehensä. Kahvi on prosessoinniltaan pestyä ja se on pisteytetty 87 pisteen kahviksi. Laatuluokka on nimen mukaisesti ”excelso”. Lisäksi pakkauksessa on maininta siitä, että Kaffe Obscuran paahtaja (tässä tapauksessa uskoisin kyseessä olevan Lasse Wuori) on käynyt itse paikan päällä valitsemassa tämän kahvin paahtimonsa valikoimaan. Kahvi on vaaleapaahtoinen.

Lue lisää...
Share

Aeropressillä Colombia Finca Tamana / Tim Wendelboe

Tiedätkö sen tunteen, kun vihdoin pääset käsiksi johonkin kauan himoitsemaasi? Minulla kävi nyt sellainen mäihä, että oksat pois. Sain kuulla, että helsinkiläinen Artisan Cafe jälleenmyy norjalaisen Tim Wendelboen paahtimon kahveja. Samalla kun olin muissa asioissa Helsinkiä kiertämässä, niin poikkesin espressolle ja ostin samalla pussillisen Wendelboen papuja kotiintuomisiksi. Ja nyt on maisteluraportin vuoro.

Ei varmasti löydy kahvihifistelijää tai -harrastajaa, jolle Tim Wendelboe (joko henkilön nimenä tai paahtimona) ei sanoisi yhtään mitään. Herra Wendelboe on yksi maailman arvostetuimpia kahviammattilaisia. Baristojen maailmanmestaruuden vuonna 2004 ja Cup-Tasting -maailmanmestaruuden vuonna 2005 voittanut Tim perusti kahvilan Grünerløkkaan, Osloon vuonna 2007. Kahvilan lisäksi tiloista löytyy niin paahtimo kuin koulutuskeskuskin. Mainitsemisen arvoista muuten on, että esimerkiksi heidän verkkokaupasta kahvia ostaessaan valittavissa ei ole valmiiksi jauhettua vaihtoehtoa. Kaikki kahvi myydään ulos papuina.

Wendelboelle hankintaketjun läpinäkyvyys sekä läheiset ostosuhteet tilallisiin ovat äärimmäisen tärkeitä. Siksi kahveista onkin heidän verkkosivuillaan saatavilla runsaasti mielenkiintoista infoa. Ostamastani kahvista, joka oli kolumbialainen Finca Tamana, löytyy jo pussin etiketistä seuraavanlaista infoa:

  • Lajike: Castillo
  • Tuottaja: Elias Roa
  • Alkuperä: El Pital, Huila, Kolumbia
  • Prosessointi: pesty
  • Sato: toukokuu-heinäkuu 2017

Lisäksi verkkokaupan sivuilta löytyy infoa, jossa kerrotaan poimintaprosessista, tämän kyseisen sadon muuttuneista makuvivahteista (Tim ylistää tämän erän olevan Eliaksen tähänastesti paras). Myös kahvin kasvatuskorkeus on kerrottu: 1650-1750 metriä merenpinnan yläpuolella. Castillo on muuten kehitetty lajike, joka sietää erilaisia sääoloja hyvin. Se vastustaa myös hyvin tuholaisia sekä kasvitauteja.

Finca Tamanan tuoksu oli runsaan punamarjainen. Marjojen rinnalla erottui pieni viikunan vivahde sekä kevyehkö mausteisuus. Makeuttakin oli; sellaista toffeemaista. Jauhettuna sekaan tuli miellyttävää basilikamaisuutta ja raikkautta. Sekä makeus ja punaisen herukan tuoksu voimistuivat jauhettuna ja kokonaisuus oli miellyttävän ja houkuttelevan pehmeä.

Kuten monien muidenkin kovasti odottamieni kahvien kanssa (joiden suhteen odotukseni ovat korkealla), päädyin valmistusmetodina Aeropressiin. Valmistelin kahvin silti ”perinteisen tylsästi” maistelua varten: inverted-metodi, 16 grammaa suodatinkarkeutta hienommaksi jauhettua kahvia, 2,4 desiä 93-asteista vettä (veden lisäsin hitaasti valuttelemalla yhteen kyytiin ja pyörivällä liikkeellä kaiken), muutama sekoitusliike lusikalla ja minuutin mittainen uutto. Tämän jälkeen suodatinpaperi paikoilleen, kääntö kupin päälle ja 30 sekunnin painalluksella kahvi maisteltavaksi. Nopea Aeropressin pesu ja cupping-lusikka kauniiseen käteen.

Ja kuinka ollakaan makua dominoi punaiset marjat, eritoten herukka. Luonteeltaan hiukan kirpeä Finca Tamana taittui jälkimakuun makeaksi ja jälkiruokamaiseksi. Hapokkuus oli hyvin vaatimaton ja suutuntuma hiukan teemäistä paksumpi ja pehmeä. Kahvista jää makea maku suuhun ja herukkaisuuttakin voi maiskutella pitkän tovin. Ehdottoman hyvä jälkiruokakahvi.

Finca Tamana ei tuottanut pettymystä millään osa-alueella. Wendelboen toiminnan määrätietoisuuden ja laadusta tinkimättömyyden tuntien ei heidän tuotteiltaan voi odottaa muuta kuin vähintään erittäin hyvää tasoa. Tällaisella kahvilla olisi äärimmäisen helppo alkaa käännyttämään markettien bulkkikahvikansaa kohti äärettömän upeita kahvielämyksiä ilman, että se aikaansaisi happamia röyhtäisyjä. Luksusluokan kahvi kelle tahansa. Toimii muuten erinomaisesti myös sekä Chemexillä että pressopannulla valmistettuna. Kyllä, testasin.

Lue lisää...

Share

Tarinatuokio Kolumbian kahvinviljelijöistä

Eipä olisi Uuttaja vielä puoli vuotta sitten (vai ylipäänsäkään) uskonut, että pääsisi juttelemaan kasvotusten kolumbialaisten kahvialan ammattilaisten kanssa saman pöydän ääreen. Niin nyt kuitenkin pääsi käymään ja onneksi kävi.

Paikkana tapaamiselle palveli Kampin Kahvi Charlotta -kahvila. Ai niin, en kertonut vielä, että kuinka olen tällaiseen mahdollisuuteen törmännyt! Sain sähköpostia baristana ja SCAE Finland:n viestintäkoordinaattorina toimivalta Charlottelta. Hän on auttanut kolumbialaista Francy Alarconia kahvien tuonnissa Suomeen ja hän kysyi halukkuuttani tulla keskustelemaan Francyn kanssa kahviasioista. Ja voitte olla varmoja, että meikäläistä kiinnosti! Millaisista kahviasioista oli sitten kyse?

Francy ei ole aivan tavallinen kahvityyppi. Sen lisäksi, että hän kuuluu kahvinviljelijäsukuun, niin hänen yrityksensä Cafe Andaqui toimii väylänä Kolumbian Huilan alueen pienien kahvitilojen sekä maailman paahtimoiden välillä. Cafe Andaquin piiriin kuuluu lähes 300 perhetilaa. Hänen kauttaan paahtimot saavat suorat kontaktit tiloihin, pääsevät vierailuille tutustumaan kahvitilan oloihin ja kokemaan itse esimerkiksi kahvinpoimijan kovan arjen ja työn ja näin luomaan suorat suhteet tilallisiin. Tätä kautta syntyy myös ymmärrys siitä, että miksi laadukas kahvi on oikeasti niin hintavaa ja kahvitilalliset saavat työstään ja tuotteistaan huomattavasti paremman korvauksen. Vastaavasti Kolumbian kahvitilallisilla on mahdollisuus Francyn avustuksella tulla esimerkiksi Suomeen vierailemaan ja tutustumaan paahtimotoimintaan ja ottamaan selvää suomalaisten kahvimieltymyksistä. Kolumbiassa kahvin viljelijöille maksetaan yleisesti ottaen todella huonoa hintaa myös hyvästä kahvista ja siksi he haluavat löytääkin reilumpia tapoja kaupankäymiseksi. Viljelijät myyvät mielummin kahvinsa suorilla yhteyksillä paahtimoille kuin markkinoiden, välittäjien ja tukkureiden kautta.

Francy kertoi minulle upean tarinan siitä, että millaista kahvia Kolumbiassa tavallisesti kasvatetaan ja kuinka kahvia prosessoidaan. Tarinaa ryhditti runsas valokuvasato, joita katsellessa pystyi lähestulkoon kuvittelemaan itsensä samoille tiluksille kahvimarjoja poimimaan. Kuvissa vilahteli myös tuttuja suomalaisia kahvialan ammattilaisia tutustumassa tiloihin ja niiden oloihin ja koneisiin. Viljelijöissäkin vilahteli tuttuja nimiä, kuten Gilberto Rojas ja Roman Pena. Lisäksi Francy esitteli minulle Kolumbiassa toimivan kahviakatemian, joka kouluttaa ihmisiä kahvin maailmaan ammattilaisiksi. Koulutus käsittää kaiken aina kasvattamisesta sen paahtamiseen ja juomaksi valmistamiseen saakka.

Paikalla tarinoimassa oli myös Francyn ystävä, Lontoossa baristana toimiva Christian Mejia, jolla oli hillittömän upeat viikset! Peukku niistä! Christian on myös kahvialan konkareita. Hän osallistui keskusteluun, kertoi omia tarinoitaan Francyn tarinan sekaan ja lopulta halusi esitellä minulle perinteisen kolumbialaisen kahvitilojen työntekijöiden nauttiman kahvijuoman. Jännityksellä odottelin, että millainen kahvipaukku sieltä tulee. Lopulta resepti juomalle olikin varsin yksinkertainen: juoma oli ikäänkuin pannukahvi, jota oli ryyditetty melkoisella määrällä sokeria. Ja Christian vielä korosti, ettei hän tehnyt juomasta niin makeaa kuin tiloilla se on yleensä tapana tehdä. Sokeri on energiaa ja kahvitiloilla työntekijät tarvitsevat energiaa (heidän kantamansa säkit voivat kuitenkin olla useita kymmeniä kiloja painavia ja kahvimarjojen poimiminen auringon paahtaessa vuoren rinteillä käy kuitenkin jo oikeasti kovasta työstä). Juoma oli todella suunmakuinen, vaikken makeiden kahvijuomien ystävä perinteisesti olekaan.

En pysty missään nimessä kertomaan tässä postauksessa kaikkea sitä, mitä Francy minulle kertoi ja mistä me neljä keskustelimme. Sen voin kuitenkin kertoa, että tuokio oli mahtava ja antoi minullekin aivan toisenlaista perspektiiviä näihin asioihin. Ymmärrän kahvin matkasta ja sen kasvatuksesta enemmän kuin ennen ja toivoisin, että Francyn kova työ tulisi myös muiden tietoisuuteen. Sille on nimittäin ihan oikeasti syynsä, että pienpaahtimon kolumbialainen kahvi maksaa noin 10 euroa 250 grammalta. Vaihdoimme tuokion päätteeksi käyntikortteja ja Francy käski olemaan yhteyksissä, mikäli minua hotsittaisi lähteä käymään Kolumbiassa kahvitilalla. Vaimo matkaan ja Kolumbian lämpöön nauttimaan, eiks ni?

Thank you once more Francy and Christian! It was a pleasure to meet you and have that great coffee discussion with you. I really hope we meet again!

Kuvassa vasemmalta oikealle: Charlotte, Francy ja Christian

Cafe Andaqui Facebookissa

CoffeeGrowers.org

Lue lisää...

Share

Chemexillä Kahvisi-kahvi Colombia Finca Las Delicias / Pirkanmaan Paahtimo

Kesäkuun Kahvisi-kahvi maisteltiin vasta elokuussa, kuljetusteknisistä syistä. Olisikohan Postilla ollut taas kiire ruohojen leikkaamisen kanssa tai jotain? No, ongelmat on nyt selätetty ja kahvi saapui onnellisesti perille maisteltavaksi ja nautiskeltavaksi.

Kesäkuun kahvina tilaajat saivat Pirkanmaan Paahtimon suoraan viljelijältä itseltään ostetun, Kolumbiasta Huilan alueelta tulevan, Finca Las Delicias -kahvin. Suoraan viljelijältä ostettuna korvaus tehdystä työstä on parempi ja ylimääräiset välikädet jäävät kokonaan pois. Kahvia viljelevä Otoniel Morales sijoittui vuoden 2016 Acevedo Cupissa sijalle 7/20. Kilpailussa kisataan alueen raakakahvien paremmuudesta. Kahvi oli lajikkeeltaan Castilloa ja se kasvaa 1450 metrin korkeudella meren pinnasta. Keräämisen jälkeen kahvi on pesty ja aurinkokuivattu. Paahtoasteeltaan Finca Las Delicias oli keskipaahdon luokkaa.

Pussista tulvahtava tuoksu oli hyvin samanlainen kuin Punnitse & Säästä -myymälöissä (nykyinen It’s Pure) oleva tuoksu siinä pähkinäastioiden äärellä: karvautta ja pehmeyttä samaan aikaan. Ei muuta kuin paahtuneet pikku herkkupavut myllyyn ja jauhamaan.

Jauhettuna tuoksu muuttui hurjasti: pähkinäisyyden lisäksi tuoksusta löytyi suklaisuutta, tummaa luumua sekä hedelmäistä raikkautta. Jauhettua kahvia olisi voinut tuoksutella ajasta ikuisuuteen ja silti löytää kaikkea uutta. Välillä olin varma, että tuoksusta löytyi myös ruusua ja välillä taas oltiin maanläheisempien tuoksujen, kuten kaarnan tai ruohon äärellä. Kirjasin ylös kuitenkin vain ne kaikkein selkeimmät ja jatkoin kohti valmistamista.

Tarkoitukseni oli valmistaa (pitkästä aikaa) Chemexillä. Valmistin kahvia neljä desiä, joten käytin 24 grammaa suht karkeaksi jauhettua kahvia sekä neljä desiä 93-asteista vettä. Alkuun muuten tämä veden lämpötilan mittaaminen tuntui aina hoopolle, mutta uskokaa tai älkää, on sillä yllättävänkin radikaali merkitys lopputuloksen kannalta. Kokeilkaapa valmistaa sama määrä samaa kahvia ensin 98-asteisella ja sen jälkeen vaikka 92-asteisella vedellä. Tämä lämpötilajuttu pätee siis muihinkin valmistusmenetelmiin. Ja jos Chemex ei välineenä ole tuttu, niin vilkaises esittely ja valmistusohje täältä näin.

Kuppiin kaataessa olin vahvasti sitä mieltä, että nenääni tuoksui pähkinäsuklaa. Ja kyllä, sama havainto tuli myös maistellessa. Lusikalta ryystäessä pitkin poskia kulki vahva pähkinäsuklaan aromi. Varsinkin jälkimausta löytyi myös jotain pientä kirpeyttä, joka muistutti eniten ehkä jotain viinimarjan ja karpalon ristisiitosta. Finca Las Delicias oli suht hapokas tapaus ja bodyltaan se oli runsaan mehumainen.

Jotenkin mielsin maun värien kautta ja tämän kahvin maku oli mielestäni punaista. Ehkä se johtui kahvin pirtsakkaasta kokonaisuudesta. Kaikkiaan Finca Las Delicias oli pirteän miellyttävä kolumbialainen, joka varmasti toimisi myös pressopannuvalmisteisena. Vaikka kahvi olikin suht hapokas ja tuhti, ei se ollut liian överi tai väkevä. Liikkeellepotkaiseva aamukahvina ja liikkeessäpitävä vaikkapa kesken työpäivän nautittuna. Melko hyvä ja kivan erilainen kolumbialainen.

Lue lisää...

Share

1 2 3 4