Posts Tagged ‘Kiina’

Keltainen tee: Meng Ding Huang Ya / Chaya

Teekaapissani on vielä jokunen tee esittelyä vailla. Yksi näistä tapauksista oli harvinainen keltainen tee Meng Ding Huang Ya, joka löytyy (tai ainakin löytyi jossain vaiheessa) Chaya-teekaupan valikoimasta.

Ensivilkaisulla Meng Ding Huang Yan lehtiä ei uskoisi teenlehdiksi. Enemmän ne muistuttivat jonkin suurihavuisen puun havuja. Tee tulee Kiinasta Sichuanin maakunnasta Meng-vuoristosta, jossa teetä on kasvatettu jo Han-dynastian aikaan (206 BC – 220 AD). Myöhemmin Tang-dynastian aikaan (618 – 907) koko teen tuotanto varattiin vain ja ainoastaan keisarin käyttöön. Teetä käytettiin eräänlaisena kunnianosoituksena, sillä kyseessä oli todellakin harvinainen ja erittäin korkealaatuinen keltainen tee. Sen valmistukseen käytetään ainoastaan pääskysen kieltä muistuttavat, kellertävänvihreät kevään ensimmäiset lehtinuput.

Lue lisää...
Share

Pu’er-tee: 2014 Gentle Home / Puermies

Sain yhteydenoton Puermieheltä. Hän kyseli halukkuuttani ottaa muutamaa eri teetä maisteluun. Puermies oli minulle jo entuudestaan tuttu kaveri ja hänen toiminnastaan onkin tulossa blogiin oma artikkeli, joten käsitellään häntä sitten enemmän. Pureudutaan tässä tekstissä nyt tähän teehen, jonka olen häneltä yhteistyön merkeissä maistelua varten saanut.

Lue lisää...
Share

Mikä ihmeen gongfu-haudutus?

Kuvan lähde: https://i.pinimg.com

Teen hauduttamiseen on olemassa monia eri menetelmiä. Ja suljetaas heti tässä vaiheessa ne pussiteet, teepyramidit ja vastaavat pois kokonaan tästä tarinasta. Nyt puhutaan laadukkaasta irtoteestä ja sen valmistamisesta nautittavaksi.

Irtoteellehän on saatavilla teepusseja, joihin voi teenlehtiä mitata haudutettavaksi kupillisesta aina litraan asti. En pidä tätä kuitenkaan omien kokemusteni perusteella läheskään parhaana menetelmänä irtoteelle, sillä pussi rajaa kauheasti sitä tilaa, jonka lehdet tarvitsevat auetakseen ja antaakseen parhaat aromit ja maut. Teekannut (esimerkiksi lasiset tai valurautaiset), joissa on kestosihti, johon haudutettavat lehdet mitataan, ovat jo askel paljon parempaan. Kuten myös mukit/kupit, joissa on oma lehtiastia, joka haudutusajan päätyttyä nostetaan valmiista juomasta pois. Lehdet voi myös mitata esimerkiksi lasikannuun ilman sihtejä tai vastaavia, hauduttaa tarvittavan ajan ja kaataa valmiin juoman kuppiin sihdin läpi. Tämä on ollut minulle mieluisin menetelmä. Ainakin tähän asti….

Teen juominen on minulle huomattavasti ”hartaampi” hetki kuin kahvin juominen. Siinä missä kahvia tulee ryysteltyä, maisteltua ja hörpittyä (ajatuksen kanssa ja rauhassa kuitenkin), niin silti teen äärellä sitä jotenkin hiljentyy ja keskittyy aivan toisella tavalla. Siksi en ihmettelekään yhtään, kun huomaan perehtyväni yhä enemmässä määrin teen gongfu-valmistukseen (kirjoitusulkoasu voi välillä olla myös kungfu) sekä siinä käytettävään välineistöön. Vaikka sana ”gongfu” voidaan tulkita monella eri tapaa, niin teen yhteydessä sen yleisin käännös on ”huolellinen/rauhallinen”.

Kiinalaisen teeseremonian mukainen gongfu-hauduttaminen eroaa roimasti meidän länsimaalaisten tavasta nauttia teetä. Ensimmäinen maininta teeseremoniasta on peräisin 1600-luvulta. Taiwanissa on oma versionsa gongfu-haudutuksesta ja heillä seremoniassa on enemmän välineistöä ja se eroaa monilta osiltaan hitusen. Gongfu-haudutuksen idea lyhyesti ja ytimeikkäästi on seuraava: runsaasti lehtiä (kolmasosa tai puolet haudutuskannusta), pieni kannullinen vettä (100-200ml), nopea haudutus ja useampi haudutuskerta. Pieni kannu siksi, että tee ei ole janojuoma vaan jalostunut nautintoaine. Huippulaatuisia oolong-teelehtiä on mahdollista ja monessa tapauksessa suotavaakin haudutella jopa seitsemän kertaa. Tällä menetelmällä suositellaankin valmistettavaksi yleensä joko oolong- tai pu’er-teetä.

Gongfu-haudutuksessa minua kiehtoo ehkä kaikkein eniten itse teekaluston laadukkuuden korostamisen lisäksi myös sen meditatiivisuus ja seremoniamaisuus. Nauttisin suuresti tilanteesta, jossa saisin vaikka kahdelle tai kolmelle ystävälleni tarjota gongfu-haudutettua teetä ja tehdä useita haudutuksia ja yhdessä tutkia, että kuinka teen maku muuttuu haudutusten myötä. Sekä tietenkin rauhoittua kaiken kiireen keskellä. Vaikkapa teemaan sopivaa musiikkia taustalla soiden.

Yksi ”olennainen” osa gongfu-seremoniaa on (jos siis valmistellaan perinteisen kaavan mukaisesti) on ottaa teelemmikki mukaan haudutusseremoniaan. Teelemmikit ovat pieniä savisia eläin- tai ihmishahmoja, joiden paikka on astioiden mukana seremoniaan kuuluvalla teetarjottimella. Teelemmikille annetaan myös teetä, eli kannusta kaadetaan valmista teetä myös lemmikin päälle. Lemmikkejä löytyy monenlaisia: on vesipuhveleita, Buddha-hahmoja, sammakoita, etanoita, kilpikonnia ja jos vaikka mitä. Osa vaihtaa väriä veden/teen lämpötilan mukaan.

Uunituore esimerkkisuoritus typistetystä gongfu-haudutuksesta löytyy kotimaisen TeaBagPackersin Youtube-kanavalta löytyvän sarjan kakkosjaksosta, jossa sankarit piipahtavat turkulaiseen Teepolku-teekauppaan. Kyseisen jakson voit katsoa alta.

Gongfu-haudutuksessa ei tietenkään ole pakko pyrkiä sen seremonimaisuuteen, vaan vaiheita voi oikoa oman maun mukaan. Lopputuloksen ja teen maun kannalta tottakai olisi suotavaa, että astiat olisivat asianmukaisia ja oikeankokoisia, ne esilämmitettäisiin ja haudutuksia tehtäisiin useita. Kaikki eivät ole niin näiden perinteiden ja hifistelyiden perään, mutta niille, jotka arvostavat hetken hiljentymistä ja meditatiivista, rauhallista tekemistä ja hyvästä teestä nauttimista, on gongfu-valmistaminen tutustumisen arvoinen juttu. Teetä voi näin nauttia seurassa tai itsekseen. Kuten kiinalaiset teegurut sanovat: ”Teetä yksin nauttiva oivaltaa parhaiten sen todellisen hengen”.

Mitä gongfu-seremoniaan sitten tarvitaan?

Kuten moneen muuhunkin hifistelyn lajiin, on myös gongfu-hauduttamiseen omat välineensä. Ja kuten Teekauppa.fi:n oma blogi välineistä sanoo: ”Valitettavasti sopivan kokoiset välineet ovat välttämättömyys gongfuttamiseen, mutta niiden hankinta on täysin gongfu-haudutuksen tuoman esteettisen edun arvoinen”. Valmiita settejä myydään ympäri internettiä ja useampi kotimainenkin teekauppa myy gongfu-astioita. Gongfu-setti perinteisesti pitää sisällään:

  • (yleensä) puinen teetarjotin, jonka alla muovinen tai metallinen valumisastia teelle ja vedelle
  • Yixing-savinen, yleensä 100-200 ml vetoinen kannu (myös Chaozhou -savinen on yleinen)
  • pienisilmäinen sihti, jonka läpi haudutettu tee kaadetaan kaatimeen
  • varsinainen teen kaatamiseen tarkoitettu kannu eli chahai (”teemeri”)
  • teemalja jokaiselle juojalle (100ml kannun kaverina 2 kpl, 200ml:n kaverina 4kpl)
  • teelemmikki
  • pyyhe
  • pinsetit maljojen käsittelyä varten
  • bambusta tai muusta puusta tehty lusikka/kauha lehtien annosteluun

Oikeasti välttämättömiä ylläolevista taitavat olla lähinnä maljat sekä savikannu. Kuitenkin kokonainen setti tuo jälleen kerran sitä paljon hehkutettua näyttävyyttä ja seremoniamaisuutta. Savikannukin on mahdollista korvata gaiwanilla (tai zhongilla), joka on pieni, usein posliininen tai lasinen, kannellinen haudutusastia. Gaiwanin kantta on hauduttamisen yhteydessä mahdollista käyttää teen tuoksun tutkimiseen. Tuoksutteluun on olemassa myös omat pienet ja juuri tähän tarkoitukseen olevat aromikupit.

Miksi en opeta, että kuinka gongfu-haudutus tulee tehdä?

Siksi, koska en omista gongfu-astioita enkä ole päässyt tätä käytännössä itse opettelemaan. Mutta voin luvata, että se on minulla opeteltavien asioiden listalla. Sen sijaan voin tarjota teille esimerkkejä ja Youtube-videoita aiheesta, jotta voitte makustella, että olisiko gongfu teillekin sopiva tapa haudutella ja nauttia teetä. Ehkä hauduttelun (ainakin minusta) tärkein pointti on, että ensimmäinen haudutus ei ole juotavaksi tarkoitettu, vaan sekä kannun että teenlehtien puhdistamiseksi. Lisäksi kastellut lehdet alkavat avautua ja ne antavat paremmin makua heti seuraavaan haudutukseen.

Kuten videoesimerkitkin sen osoittavat, on lopullinen tyyli aina hauduttajasta (tai teeisännästä, kuten seremonioiden yhteydessä on tapana kutsua) itsestään kiinni. Haudutus voi olla hyvinkin suoraviivainen ja typistetty tai vaihtoehtoisesti siihen voi hakea seremoniallisuutta musiikin, valaistuksen ja astioiden määrän avulla. Kukin tyylillään.

Olen itse yhä enemmässä määrin ihastunut tähän teenvalmistusmetodiin ja tulen iskemään omatkin kynteni siihen kiinni, kunhan aika on sopiva. Sekä tietty välineet hankittu. Olen katsellut tuntitolkulla videoita seremonioista ja aikomuksenani onkin yhyttää teehuoneita, joissa seremonia tai tällä menetelmällä haudutettu tee olisi mahdollista kokea. Teehuoneista kun ei juttua blogissani vielä olekaan. Teepolku on ehdottomasti käytävä kokemassa Turussa!

Jos sinulla on tiedossa jokin huippuhyvä teehuone, jossa gongfu-haudutus on mahdollinen tai huone on muuten vain vienyt sydämesi, niin heitä vinkki kommentteihin!

Lue lisää...

Share

Keltainen tee: Junshan Yinzhen / Chaya

Sain yhteydenoton Chaya-teekaupalta, jossa tarjottiin mahdollisuutta yhteistyöhön. Lyhyt sähköpostinvaihto johti siihen, että blogiini on tulossa maisteluartikkelit seitsemästä Chayan tai Teekaupan verkkokaupasta tilatusta tuotteesta. Chaya-teekauppa sekä Teekauppa ovat periaatteessa samaa taloa, vaikka ovatkin eri taloa, koska heillä on eri tuotteet eri kaupoissa, mutta on myös samojakin tuotteita ja…huh, ehkä en avaa tätä itse yhtään enempää. Hyviä verkkokauppoja ovat molemmat ja valikoimassa on yllinkyllin kaikkea hyvää! Kannattaa käydä tutustumassa ja heittää tilaus sisään. Chaya- ja Teekauppa-maisteluartikkelit on tehty yhteistyössä kyseisten tahojen kanssa ja tuotteet saatu yhteistyötä varten.

Ensimmäinen tuote on kuitenkin Chayan verkkokaupan valikoimasta. Se on keltaista teetä ja tottelee nimeä Junshan Yinzhen. Tee tulee Kiinasta, Hunanin maakunnasta, Dongting-järven keskellä sijaitsevasta Jun-vuoristosta. Sen vuotuinen tuotantomäärä on vain noin 500 kiloa ja siksi se onkin yksi harvinaisimmista keltaisista teistä. Nimessä oleva ”Yinzhen” tarkoittaa nuppuja, jotka teepensaista poimitaan teen valmistukseen. Saaren maaperä, Jangtse-joen tulvavedet ja läpi vuoden kestävä kostea ilmasto luovat ihanteelliset olosuhteet teen kasvatukseen. Näin ”eristyksissä” kasvanut tee on jalostunut ikäänkuin omaksi lajikseen. Kaiken tämän lisäksi tee tuotetaan poiminnasta lähtien täysin käsin.

Uuttaja-blogissa ei varmasti ole ollut ainutlaatuisempaa teetä maistelussa. Sanomattakin on varmaan selvää, että olin maistelun tekemisestä melkoisen tohkeissani. Nuput olivat ulkonäkönsä puolesta kuin männynneulasia, vain paksumpia ja pehmeämpiä. Tuoksu oli keväinen ja muistutti vihreän teen ominaistuoksua. Lisäksi siinä oli pienoinen häivähdys aprikoosia.

Etiketin ohjeiden mukaan teetä tulisi annostella 1-2 teelusikallista kupillista kohden. Haudutusaika 1-3 minuuttia ja veden tulisi olla 75-80 -asteista. Päätin valmistaa juotavaa seitsemän desiä, jotta Uuttajatarkin saa maistella. Näin ollen lusikoin lehtiä kahdeksan teelusikallista (vaa’an mukaan niitä oli silloin 11,7 grammaa) ja käytin seitsemän desiä 75-asteista vettä. Haudutusajaksi säädin ajastimeen 2:30min. Ajastimen käynnistin vasta kun tarvittava määrä vettä oli kaadettu lehtien sekaan. Haudutin lehdet irtonaisina lasikannussa ilman sihtiä. Lehtien siivilöinti tapahtui näin ollen vasta kuppiin kaataessa.

Valmiin juoman väri oli kauniin keltainen ja tuoksu makea. Mutta arvaattekos että kuinka tässä kävi? Tee oli todella kitkerää. Voisin todeta, että uutto meni tyystin pieleen. Arvaa harmittiko? Epäilin, että syynä oli turhan pitkä haudutusaika. Suutuksissani päätin, että yritän uudestaan vasta seuraavana päivänä, kunhan turhautuminen laantuu ja olo helpottuu.

Ja koittihan se uusi päivä kaikesta harmituksesta ja ketutuksesta huolimatta. Tällä kertaa muutin kaikkia haudutusoperaation muuttujia: haudutusaikaa, lehtien määrää sekä veden lämpötilaa. Menetelmä pysyi kuitenkin samana.

Revanssiin annostelin viisi teelusikallista lehtiä (vaa’an näyttäessä lukemaa 6,4 grammaa), vettä käytin saman seitsemän desiä ja lämpötila hieman eilistä viileämpi, eli 70 astetta. Ajastimeen asetin tällä kertaa ajaksi kaksi minuuttia.

Millainen oli lopputulos tällä systeemillä? Onneksi paljon parempi. Vieläkään en ollut sataprosenttisen tyytyväinen lopputulokseen, mutta nyt oltiin jo todella lähellä. Väri ei ollut aivan yhtä kirkkaankeltainen kuin eilisessä valmistuksessa, eikä tuoksukaan ollut niin voimakas. Makea se silti oli. Mausta erottui hunajaista makeutta, ruohoisuutta sekä ”tuoreutta” (yritin miettiä, että mille tuore maistuu ja kuinka sen selitän, mutten onnistunut). Kokonaisuus oli pehmeä ja suutuntuma kevyt. Tosin jäähtyessä suutuntumasta tuli paksumpi ja lähestyi jo lähes kermaista.

Makunsa puolesta Junshan Yinzhen ei ollut mielestäni mikään erikoinen. Enemmänkin merkillepantavina asioina mainitsisin tuon pehmeyden sekä keveyden. Hyvää se kuitenkin oli, ei siitä pääse mihinkään. Kaikkein eniten ainakin minua tässä viehätti teen harvinaisuus ja erikoisuus. Haudutuksen kanssa saa olla todella tarkkana ja tämän kokemuksen perusteella annostelisin lehtiä mieluummin liian vähän kuin liikaa (ihan jo siitäkin syystä, että vuosittainen tuotanto on tosiaan sen viitisensataa kiloa). Hienoa, että tällainen erikoisuus löytyy kotimaisesta verkkokaupasta ja hienoa oli päästä tällainen maistelemaan.

Chaya- ja Teekauppa -tuotemaisteluita tulossa siis vielä kuusi kappaletta lisää!

  Lue lisää...

Share

H2H-teemaistelu / Holmen Coffee

Muistatteko kahvimaisteluartikkelini, jossa maistelussa oli Holmen Coffeen kahvi Holmen High? Sen voi toki lukaista nyt samalla täältä, mutta siinä samaisessa paketissa, jossa kahvikin saapui, oli myös pari pussia teetä. Nyt on vuorossa näiden maistelu.

Sellainen pieni seikka tähän liittyy, ettei Holmen Coffee vielä toistaiseksi myy teetä. Tarkoituksena on kuitenkin aloittaa teenkin myyminen ja ehkä tätä maistelua voi ajatella jonkinlaisena tulikokeena tuotteille. Paketissa oli kaksi hyvin erityyppistä teetä. Ensimmäinen oli kiinalainen maustettu sencha-tee ja toinen kauniin kuparinsävyinen maustettu rooibos-yrttihauduke. Rooiboshan ei varsinaisesti ole teetä, vaan se on Etelä-Afrikassa kasvava hernekasveihin kuuluva pensas. Rooibos on kofeiinitonta, joten se sopii myös kofeiiniherkille ihmisille.

Päätin maistella sencha-teen ensin, sillä huomasin rooiboksen olevan maustettu pippurilla. Tällainen väkevämpi mauste on syytä jättää viimeiseksi, jotta senchan hienovaraisemmat maut tulisivat ensin tutkittua. Tätä vihreää sencha-teetä oli etiketin mukaan höystetty ruiskaunokin, ruusun sekä auringonkukan terälehdillä. Ja tee olikin todella kauniin väristä. Myös tuoksu oli mahtava. Tuoksu oli raikas, kukkainen (erityisesti ruusuntuoksu nousi hienosti esiin), pehmeä ja makea. Odotin itse teen tuoksuvan seasta voimakkaammin, mutta se jäikin yllättäen taka-alalle. Terälehtien lisäksi teen seassa on varmasti mausteita, aromeja tai öljyjä, joista tee saa makua.

Valmistin teen seuraavasti: kolme grammaa teetä ja kahden minuutin haudutus 75-asteisessa vedessä. H2H-pusseissa ei ollut erikseen kerrottua haudutusohjetta, joten hauduttelin teen kuten hauduttaisin senchan/vihreän teen yleensäkin.

Haudutetun teen tuoksu oli todella pehmeä ja mieto. Harvoinpa valmiin teen tuoksu koko totuutta kertoo ja niin tässäkin tapauksessa. Maistelussa ensimmäiset makuhavainnot olivat pehmeä sencha-tee ja ruusuinen vivahde. Suutuntumaltaan tee oli todella kermainen ja täyteläinen, väriltään taas nätin kellertävän vihreä. Ehkä haudutusaikaa olisi voinut pidentää hitusen, sillä kokonaisuus jäi ehkä hivenen pliisuksi ja miedoksi. Mutta silti tämä tapaus oli erinomaisen herkullinen.

Ja sitten tämän veljesparin äkäpussiosapuoli, se muurahaisia suurennuslasilla polttava, ilkikurinen näppynaama…eli siis maustettu rooibos (pahoittelen äskeistä vertauskuvaa, tarkoitus ei ollut loukata ilkikurisia näppynaamoja). Rooibosta oli höystetty kardemumman siemenillä ja paloilla, kanelitangon palasilla, punapippurilla, apilalla sekä vaniljan palasilla. Tämän lisäksi takapuolen etiketti ilmoitti mukana olevan myös mausteita, öljyjä tai aromeja (merkattu yksinkertaisesti ”flavourings”).

Tuoksusta päällimmäisinä erottuivat itse rooiboksen ominaistuoksu, pippuri sekä jotain inkiväärimäistä pistävyyttä. Myös kardemummaa ja aniksen kaltaista raikkautta oli ilmassa. Taustalta löytyi myös miedonmieto vaniljaisuus. Melkoinen kattaus aromeja.

Tämän ”Winter Tea” -nimen saaneen sillisalaatin valmistin kuten valmistan rooiboksen yleensäkin: 95-asteisella vedellä ja viiden minuutin haudutuksella.

Olin varautunut tuoksuttelemaan jotain todella mausteista ja ärtsyä lämmikejuomaa. Tuoksu oli kyllä kieltämättä semiärhäkkä, muttei ollenkaan niin pistävä kuin odotin. Ja makukin oli tuoksuihin nähden yllättävänkin mieto. Meniköhän valmistuksessa kaikki kohdilleen?

Vahvimpana mausta nousi esiin rooibos itse, sitä seurasi pippurisuus ja jälkimaussa valtaa piti kardemumma. Suutuntuma oli todella ohkainen verrattuna senchaan. Mutta juoma oli kuitenkin jännittävä. Ilmeisesti lämmin vesi ja pippuri yhdessä hoitivat tehtävänsä kuten pitikin. Kokonaisuutena kuitenkin mukavan pehmeä, eikä mikään chili con carne. Erinomainen ja aivan toisentyyppinen kuin ensin maisteltu sencha.

Kaksi täysin erilaista juotavaa. Hyvin mielenkiintoiset höysteet ja mausteet. Pitkä tauko minkäänlaisesta teenmaistelusta, saati juomisesta. Pidin suuresti molemmista. Sencha oli ehkä hiukan enemmän mieleeni sen makeuden ja suurenmoisen täyteläisyyden vuoksi. Rooibosta hörpin varmasti jos/kun tulee vielä kovempia pakkasia ja miksei vaikka aamupäivän juotavanakin. Senchaa taas jälkiruuaksi tai iltateeksi television tai kirjan äärelle. Mielenkiinnolla odotan muuta valikoimaa, kunhan Holmen Coffee aloittaa teen myymisen.

Lue lisää...

Share

1 2