Posts Tagged ‘keskipaahto’

Slurp-kahvi: Guatemala El Mirador / Mokkamestarit

Taas oli parasta mahdollista postia odottamassa allekirjoittanutta, kun palasin töistä kotiin. Lattialla odotteli uusin Slurp-kahvi. Äkkiä takki naulaan, kengät jalasta ja pakettia aukomaan!

Tämänkertainen kahvi toi Uuttaja-blogiin kokonaan uuden paahtimon. Tamperelainen Mokkamestarit on tuttu paahtimo, kuten myös heidän tuotteensakin, mutta blogissa paahtimo ei ole vielä esillä ollut muuta kuin parin teemaistelun kautta. No, nyt korkataan paahtimon kahvihommatkin.

Lue lisää...
Share

Joulukahvit Rost & Co:lta ja Holmen Coffee:lta

Joka vuosi marraskuun kieppeillä viimeistään alkavat pienpaahtimoiden somet huutamaan, kun jokainen vuorollaan mainostaa joulukahvejaan. Osa markkinoi maustettuja kahveja, kun osa keskittyy kaivamaan joulutunnelman ja -maun kahvista itsestään ilman ylimääräisiä maustelisiä. Tämänvuotisessa jouluspesiaalissa minulla on maistelussa ja tarkkailussa pari maustamatonta joulukahvia. Kahvit olen saanut paahtimoilta maistelua varten yhteistyötarkoituksessa. Kiitos molemmille tahoille, eli helsinkiläiset pienpaahtimot Rost & Co. sekä Holmen Coffee.

Lue lisää...
Share

Lappeenrannan kettuterveiset

Se oli ihan tavallinen arkipäivä. Yhtäkkiä puhelimeni kilahti viestin saapumisen merkiksi. Vapaasti muotoiltuna viesti kuului näin: ”Möröööö! Olis kahvia. Hotsittaisko?”. Lähettäjänä Arttu Lappeenrannasta, eli tietenkin Lehmus Roasteryltä. Vastasin vapaasti muotoiltuna näin: ”No, jos mä tän kerran suostun. En mä yleensä oo tällaiseen….”. Ja pyh! Tottakai minä halusin tutustua että mitä sieltä olisi tulossa! Olin kyllä kuullut jo ennakkoon huhua, että ympäri Suomen on liikkeellä ollut huomattavan paljon kettuja.

Ja niinhän siinä lopulta kävi, että kolmen ketun kopla löysi tiensä myös Uuttajan kahvipisteelle. Kahvit on saatu maisteluun yhteistyön merkeissä, kiitos Arttu ja muut lehmuslaiset! Hetkeen ei pääsisi sumppi loppumaan.

Tosiaan, paketti sisälsi kolmea eri kettukahvia, pussillisen kutakin. Sekä se ”perinteisin” Kettu-kahvi että tummapaahtoinen Kettu tulivat papuina ja uutuus-Kettu valmiiksi suodatinkarkeudelle jauhettuna. Alla tarkempi esittely sekä tuoksu- että makuanalyysit kustakin kahvista. Kerrottakoon kuitenkin ensin, että kaikkien Kettu-kahvien pohjana on sama brasilialaisen Fazenda I.P. -kahvitilan natural-prosessoitu Yellow Bourbon Arabica -kahvi, jonka kasvukorkeus on 950-1200 metriä merenpinnan yläpuolella. Tila sijaitsee maineikkaalla Minas Gerais:n alueella.

Aloitetaan siitä ensimmäisestä/alkuperäisestä Kettu-kahvista. Tiesittekös muuten, että etiketissä keikailevan ketun taakse jäävä kuusi todellakin on olemassa? Eli se ei ole ihan mikä tahansa käkkärähavupuu siinä! Lehmuslaiset voivat kertoa tästä varmasti itse lisää. Tämä Kettu-kahvi oli keskipaahtoista eli numeroilla ilmoitettuna klassinen 3/5. Tuoksu oli pehmeä ja niin selkeän pähkinäsuklainen, että Fazerin ja Maraboun levytekeleetkään eivät ole niin pähkinäsuklaisia. Samalla tuoksu oli kuitenkin runsas ja jopa tuhti.

Edellä esitellyn tummapaahtoinen sisar oli paahtoasteeltaan pykälän verran tummempi, eli 4/5. Tuoksu oli tottakai hivenen paahteisempi. Suklaisuus oli tuoksussa edellistä Kettua voimakkaampi ja kokonaisuudesta oli tullut makeampi. Ehkä hiukan jotain paahdetun sokerin kaltaista.

Sitten uutuustapaus: Mauste-Kettu. Yellow Bourbon -kahvi on saanut seurakseen pussiin guatemalalaista kardemummaa sekä srilankalaista Ceylon-kanelia. Eli ihan aitoja oikeita mausteita eikä suinkaan mitään laboratoriokehitteisiä höpöhöpöesansseja. Jo ensinuuhkaisulla oli tuoksun tuoma mielikuva selkeä: pullakahvithan ne siellä tuoksuivat! Ja pullakahvithan tuoksuvat aina hyvälle. Mausteista kardemumma tuoksuu selkeästi voimakkaammin ja kanelin tuoksu ikäänkuin viimeistelee suklaisen ja pähkinäisen kahvin pehmeän aromin. Mauste-Kettu on näistä kahveista vaalein: paahtoaste on 2,5/5. En ole maustettujen kahvien ylin ystävä, mutta tapanani ei kuitenkaan ole sylkeä kuppiin. Tilaisuuden tullen saatan hyvinkin maistaa kupin tai kaksi. Varsinkin, jos mausteet ovat ihan ehtaa tavaraa.

Koska paahtoasteita oli nyt kaikkiaan kolmea eri, mutta kauhean monella välineellä en tahtonut alkaa kahveja valmistelemaan tätä maistelua varten, niin päädyin parhaaseen mahdolliseen vaihtoehtoon, eli Aeropressiin! Sillä kuitenkin onnistuvat äärimmäisen hyvin sekä vaaleammat että myös tummat paahdot. Resepti oli kaikille kahveille sama: 17 grammaa noin suodatinkarkeuksista kahvia ja 230 grammaa 85-asteista vettä. Inverted-metodi, kahvit esilämmitettyyn Aeropressiin, perään suunnilleen puolet vedestä ja huolellinen sekoitus. Tämän jälkeen loput vedet, suodatinpaperin esikastelu ja tulppa päälle. Varsinaista erillistä uuttoaikaa ei ollut, vaan tästä käänsin koko komeuden lasin päälle ja painoin 30 sekunnissa tuubin tyhjäksi kuppiin.

Keskipaahtoisen Ketun mausta päällimmäisinä erottuivat kevyt pähkinäisyys sekä suklaisuus, joka voimistui jälkimakua kohti mentäessä. Aivan kuin maussa olisi ollut seassa hitunen taateliakin. Todella pehmeä ja toisaalta jopa huomaamattoman kevyt suutuntuma iski mieleeni epäilyksen, että olisiko kahvia pitänyt sittenkin olla enemmän suhteessa veteen. Tämä jäi häiritsemään siinä määrin, että tein santsikupillisen vahvemmalla suhteella ja oikein aavistelin: kokemus oli vieläkin parempi santsikupillisen kanssa. Suutuntuma oli kyllä todella muikeanhuikean pehmeä. Jäähtyneen kahvin maussa pähkinäisyys oli hyvin voimakkaasti esillä ja suklaisuus hiipui jonnekin taustalle.

Tummapaahtoinen Kettu oli selkeästi tuhdein, niin kokonaisuudeltaan kuin myös suutuntumaltaan. Lisäksi se oli kolmikosta suklaisin ja makein. Paahteisuus maistui alusta asti, mutta ei häiritsevässä määrin. Se toi mukavan terävää särmää muuten pehmeään kokonaisuuteen. Aeropress-versiota maistellessa tulee mieleen, että tämä olisi testattava vielä sifonillakin jossain vaiheessa, miksei myös pressopannulla. Nokipannukahviksi tämä on taatusti erinomainen!

Mauste-Kettu oli makunsa puolesta lähellä keskitummaa Kettua, toki sellaisella reilulla kaneli- ja kardemummatwistillä ryyditettynä. Mausteita oli lisätty sopivalla kouralla eikä kumpikaan mausteista ottanut kokonaisuudessa dominoivaa roolia. Pehmeys säilyi kokonaisuudessa erinomaisesti ja suutuntumakin oli oikein kivasti kohdillaan. Pullakahvivibat olivat yhä päällä ja ehkä kahvi tavallaan saikin aikaan sen, että aloin himoitsemaan hiukan jotain korvapuustin tapaista suuhunpantavaa kahville seuraksi. Oikein hauska tuttavuus tämäkin Kettu.

Pehmeästä kettukolmikosta oli kyse. Erinomainen kahvilaatu eri paahtoasteilla voi tuoda nenän eteen hyvinkin erilaisia elämyksiä. Puhumattakaan siitä, että jos/kun sekaan annostellaan sopivasti jotain maustetta tuomaan omaa lisäänsä. Tällaisen tuoteperheen kautta mielestäni kenen tahansa olisi äärimmäisen helppo lähteä tutustumaan paremman kahvin maailmaan. Kettu-kahvit olivat kuitenkin todella pehmeitä, mutkattomia, hyvin tutun ja turvallisen makuisia ilman mitään pirskahtelevia ilotulituksia maku- tai tuoksupuolella. Pitäisin mitä tahansa näistä erinomaisena lahjavinkkinä esimerkiksi pukinkonttiin. Mutta pitäkää huoli, että ette laita pakettiin vanhaa kahvia, vaan niin tuoretta kuin suinkin mahdollista. Menee välipäivien herkuttelut sitten kivemmin, kun on viimeisen päälle kunnon sumppia, jolla sulatella ähkyä ja huuhdella suklaakonvehteja kurkusta alas.

Vielä kiitokset Lappeenrantaan ja terveiset, että täällä pidetään ketuista kyllä hyvää huolta!

Lue lisää...

Share

Aeropressillä Ethiopia Nano Challa / Kaffa Roastery

Kaffa Roasteryllä oli Pienpaahtimomessujen alla tullut ulos mielenkiintoinen uutuus: etiopialainen Nano Challa. Asioidessani heidän pilttuussaan messuilla tarjottiin sieltä pussillinen kyseistä kahvia testiin. Pussi saatu siis yhteistyön merkeissä. Tähän kahviin liittyen voi Kaffan omasta blogista lukea hienon Etiopian matkakertomuksen.

Mitä tämä Nano Challa sitten on miehiään tai naisiaan? Kahvi tulee Jimman alueelta Länsi-Oromiasta. Siellä kahvia tuottaa Nano Challan osuuskunta. Kahvin kasvukorkeus on 1850-2100metriä. Prosessoinniltaan tämä Heirloom-lajikkeen kahvi on pestyä. Heirloom tarkoittaa siis sitä, että kahvi polveutuu suoraan villeinä kasvavista etiopialaisista kahvilajikkeista.

Ensimmäiset tuoksut, jotka pussin avatessani tunnistin, olivat hyvin selkeä bergamotti sekä hentoinen vanilja. Tuoksukokonaisuus oli hyvin pehmeä. Jollain tapaa tuoksu oli myös hyvin ”epäetiopialainen”.

Jauhetusta kahvista irtosi huomattavasti tuntuvampi tuoksu. Nyt se antoi jo viitteitä hapokkuudesta sekä marjaisuudesta. Bergamot yhä voimakkaana ja vallitsevimpana tuoksuna. Vaniljaisuus hävisi jonnekin taka-alalle.

Valmistustapavalinta tälle kahville oli helppo. Aeropressillä on tullut upeita kupillisia hyvinkin erityyppisistä kahveista ja näin mielenkiintoisen tapauksen äärellä Aeropress oli oikeastaan melko itsestäänselvyys. Valmistaminen tapahtui suhteella 17 grammaa hieman suodatinkarkeutta hienompaa kahvia ja noin 230 grammaa 90-asteista vettä.

Valmistaminen tapahtui niin, että mittasin ensin esilämmitettyyn Aeropressiin kahvin. Tämän jälkeen kaadoin kaiken veden siihen perään ja sekoittelin muutaman kerran, jotta kaikki kahvi varmasti on kosketuksissa veden kanssa. Sekoitettuani annoin kahvin uuttua minuutin ajan ja sinä aikana esikastelin suodatinpaperin. Suodatin vielä tuubin päälle, kääntö lasin kanssa ympäri ja painallus 30 sekunnissa kuppiin.

Kahvin maku oli huomattavan paljon marjaisampi kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Bergamotti on maussa yhä läsnä, tosin ei ollenkaan niin voimakkaasti kuin mitä sen kohdalla tuoksu antoi odottaa. Jälkimaku oli kivan vaniljainen ja aavistuksen makea. Mukavan hapokas, suutuntumaltaan kevyt ja teemäinen kahvi tuntui hiukan kuivattavan suuta sitä maistellessa.

Erinomaista, sanoisi johtaja Burns tästä kahvista. Taas kerran etiopialaiskahvi, joka ei petä. Bergamot, vanilja ja marjat yhdessä toivat erittäin miellyttävän makumatkan kupissa nenäni eteen. Maistellessa tulin miettineeksi, että mitenkähän tämä toimisi espressona? Täytyy varmaan sitäkin testailla. Pour over -testit tämä jokatapauksessa tulee käymään vielä läpi.

Lue lisää...

Share

V60:llä Rwanda Huey Peaberry / Inka Paahtimo

Ensimmäiset Pienpaahtimomessut Tampereella olivat ja menivät. Messut olivat hyvin onnistuneet ja eiköhän jatkoa ole luvassa. Kiertelin messuja molempina päivinä ja keskustelin sekä uusien että vanhojen tuttujen kanssa. Sekä tein tietenkin kahvihankintoja. Yksi hankinnoista oli aina yhtä iloisen ja positiivisen, Voikkaalta tulevan Inka Paahtimon valikoimasta ostettu ruandalainen Huey Peaberry. Jos Pienpaahtimomessut menivät sinulta tyystin ohi, niin raporttini messuista voit lukea täältä.

Red Bourbon -lajikkeen peaberry-kahvi on kasvanut Hueyssä noin 1700 metrin korkeudessa ja se on fully washed -prosessoitua. Pesun jälkeen pavuille on annettu korotetuilla kuivauspedeillä aurinkokuivauskäsittely. Peaberryhän tarkoittaa siis sitä, että kahvimarjan sisässä on normaalin kahden pavun sijasta vain yksi, suhteellisen pieni ja pyöreä papu. Inka Paahtimo on antanut pavuille kauniin keskipaahtoisen säväyksen.

Papujen suklainen tuoksu toi mieleen unelmatortun. Voin sanoa, että samalla heräsi ehkä sellainen pienenpieni makeanhimokin. Suklaisuuden seasta oli myös erotettavissa miellyttävä tuoreen kirsikan tuoksu.

Jauhamisen jälkeen tuoksusta tulikin vielä hurjan paljon kirsikkaisempi. Ja nyt ei puhuta enää mistään kirsikankukkien hienostuneesta aromista, vaan ihan kirsikoista itsestään. Tuoksu oli hurjan hyvä. Suklaisuus alkoi olla enemmänkin pähkinäsuklainen tai sellainen Toblerone-suklaan kaltainen.

Valmistusmenetelmässä päädyin Hario V60 -suppiloon sen helppouden vuoksi. Valmistelin kahvia viisi desiä, joten kahvia jauhoin 30 grammaa. Karkeus oli sellaista hieman suodatinkarkeutta karkeampaa. Käyttämäni vesi oli noin 90-asteista.

Huey Peaberrystä löytyi miellyttävä, pieni makeus kaiken makua hallitsevan suklaisuuden rinnalla. Ei tämä kaakaota kuitenkaan ollut, kuten moni teistä varmasti mielsi, mutta maku oli todellakin suklainen. Seasta löytyi myös pieni marjaisuus sekä se kirsikka, joka oli tuoksussa erittäin voimakkaasti läsnä. Suutuntuma kahvissa oli mehumainen ja hapokkuus keskiluokkaa, kuten oli paahtoastekin (jos en sitä vielä maininnut).

Pitkästä aikaa oli Peaberry-kahvia maistossa. Huey Peaberry ei ole maistamistani ruandalaisista kahveista se kaikkein paras, mutta hyvää se oli. Suklaisuus ja kirsikka sopivat yhteen kuin talonpoika ja Elovena-tyttö ja keskipaahtoisuus sopi tähän kahviin; paahto ei peittänyt liiaksi hienoa marjaisuutta mutta toi mukaan varsinkin jälkimakuun tuota paljon mainittua suklaisuutta, joka taas tukevoitti kokonaisuutta. Oikein hyvä pieneräkahvi!

Lue lisää...

Share

1 2 3 10