Posts Tagged ‘keltainen tee’

Keltainen tee: Meng Ding Huang Ya / Chaya

Teekaapissani on vielä jokunen tee esittelyä vailla. Yksi näistä tapauksista oli harvinainen keltainen tee Meng Ding Huang Ya, joka löytyy (tai ainakin löytyi jossain vaiheessa) Chaya-teekaupan valikoimasta.

Ensivilkaisulla Meng Ding Huang Yan lehtiä ei uskoisi teenlehdiksi. Enemmän ne muistuttivat jonkin suurihavuisen puun havuja. Tee tulee Kiinasta Sichuanin maakunnasta Meng-vuoristosta, jossa teetä on kasvatettu jo Han-dynastian aikaan (206 BC – 220 AD). Myöhemmin Tang-dynastian aikaan (618 – 907) koko teen tuotanto varattiin vain ja ainoastaan keisarin käyttöön. Teetä käytettiin eräänlaisena kunnianosoituksena, sillä kyseessä oli todellakin harvinainen ja erittäin korkealaatuinen keltainen tee. Sen valmistukseen käytetään ainoastaan pääskysen kieltä muistuttavat, kellertävänvihreät kevään ensimmäiset lehtinuput.

Lue lisää...
Share

Keltainen tee: Grandpa Special / TeeMaa

Tämän vuoden Helsinki Coffee Festivaleilla oli ilo nähdä edustamassa myös helsinkiläinen teehuone TeeMaa. Kävin rupattelemassa pitkän tovin heidän kanssaan ja samalla tulin maistaneeksi heidän savustettua keltaista teetään. Maistelu johti siihen, että ostin paketillisen tätä samaa tuotetta kotiin maisteltavaksi. Tee oli nimeltään Granpa Special. Tästä voit lukaista TeeMaasta tekemäni artikkelin.

Tämä kiinalainen keltainen tee tulee Hunanin alueelta. Keltainen tee on teelaaduista harvinaisinta ja vielä spesiaalimman tästä teestä tekee sen käsittely. Keltaisen teen lehtienhän annetaan muhia lämpimässä pari päivää ennen niiden kuivaamista. Granpa Special -teen erikoisuus on kuitenkin sen savustamisessa. Savustuksessa on käytetty vaahteran siemeniä. Tee tulee muuten TeeMaan omistajan kotikylästä, jossa vanhukset käsittelevät ja savustavat teen. Aika hieno lisä teen tarinaan. Pakkauksen etiketissä lukee muuten kiinaksi ”savustettu keltainen tee”.

Teen tuoksuttelu toi välittömästi mielleyhtymiä mustaan savustettuun teehen; Lapsang Souchongiin. Savuisuus on kuitenkin erilaista. Granpa Specialin savuisuus on makea ja terävähkö eikä lainkaan tervainen kuten Souchongissa. Silti savun aromi toi mieleen savusaunan. Tuoksussa oli myös pientä ruohoisuutta, voimakkuutta sekä edellämainittua makeutta.

Päätin valmistella teetä neljä desiä. Käytin valmistamiseen Chemexiä sen näyttävyyden vuoksi (ja tottakai siksi, että teen valmistus onnistuu siinä älyttömän nätisti). Annostelin lehtiä pari lusikallista Chemexin pohjalle ja päälle kaadoin neljä desiä 85-asteista vettä (etiketissä suositeltiin veden lämpötilaksi 80-90 -astetta). Haudutusaika oli 1,5 minuuttia. Ja kun haudutusaika oli ummessa, kaadoin itselleni sihdin läpi kupillisen. Jätin teenlehdet vielä loppuveteen ja testasin, että yliuuttuuko tee pahasti vai voiko näin tehdä ilman että teen maku siitä kärsii.

Teen väri oli kaunis vaalea keltainen. Ehkä väristä olisi tullut pidemmällä haudutusajalla vielä vähän tummempi. Tuoksusta tuli ensimmäisenä jälleen mieleen sauna. Annoin teen jäähtyä vielä hiukan ennenkuin kävin maistelemaan. Teen kermaisen pehmeä suutuntuma helli suun sisäpintoja ja reilu makeus oli kuin karkkia makunystyröille. Varsinainen maku oli melko hillitty ja mieto, joka teki kokonaisuudesta lempeän.

Entä mitä kävi sille toiselle kupilliselle? Siis sille, jonka jätin Chemexiin hautumaan jätetyistä lehdistä ensimmäisen kupillisen kaadettuani? No, seisottuaan noin viitisen minuuttia se oli ehtinyt jäähtymään aikalailla, väriä oli tullut runsaasti lisää (nyt se oli jo omenamehutiivistettä muistuttava) ja savuisuudesta oli tullut lempeän sijaan pisteliästä. Ehdoton maksimi haudutusajaksi tälle teelle on pakkauksenkin ilmoittama kaksi minuuttia.

Savustettujen asioiden ystävänä pidin Grandpa Specialista suuresti. Kermainen suutuntuma sekä runsas makeus tekivät tästä huippuhyvän jälkiruoka- tai iltateen. Sopivalla haudutusajalla valmistettu tee oli vielä erinomaista hiukan jäähtyneempänäkin eikä maussa ollut minkäänlaista kitkeryyttä tai pahoja makuja. Hankin mahdollisuuksien mukaan keltaista teetä kaappiini hyvästä syystä: ei taida olla keltaisen teen voittanutta, kun hakusessa on pehmeys ja elegantit maut?

Lue lisää...

Share

Raportti: Inspirational startup story + tea tasting from TeaBagPackers 24.11.2017

Kävipä kuulkaa niin, että sähköposti pirahti ja siellä odotti yksinkertaisesti kuvailtuna seuraavanlainen viesti: ”Hienoa, että Uuttaja on löytänyt TeaBagPackersin. Tahtoisin kutsua Uuttajan mukaan Tampereelle maistelemaan teetä ja höpöttelemään aiheesta”. Viestin lähettäjänä TeaBagPackers -sarjan tuottaja Krister Häll. Vastasin viestiin myöntävästi, ilmoitin itseni osallistuvaksi ja jäin odottelemaan perjantai-iltaa.

Vihdoin ilta koitti ja köpöttelin pelipaikalle Pinninkadulle Triben tiloihin. Paikalla lämmin vastaanotto ja heti teekeskustelu käyntiin. Tilat olivat tilaisuuden luonteen huomioonottaen erinomaiset: pehmeitä sohvia, pieni stage asian esittelijälle, hyvät äänentoistovälineet ja korkeat pöydät keittotilojen äärellä. Alkuun paikalle saapuneelle reilun 10 hengen yleisölle vedettiin rentoutuminen hengitysharjoituksen avulla (koska kiire/stressi ja tee eivät sovi yhteen) ja kerrottiin tarinaa TeaBagPackersin taustasta ja synnystä. Tilaisuus käytiin pääasiassa englannin kielellä, koska joukossa oli runsaasti suomea osaamattomia. Lisäksi kuulimme Kristerin tarinaa Sri Lankasta teetehtaalta (josta varmasti myöhemmin TBP:sin Youtube-sarjassa omat jaksonsa). Paikallaolijoita järkytti Kristerin kertoma info, että teetehtaan lattialta lakaistu teelehdistä tullut pöly lakaistaan talteen ja laitetaan teepusseihin. Näitä ”huippulaatuisia pussiteitä” meillä on sitten marketin hylly täynnä. Mietipä sitä kun ensi kerran kastat Liptonisi veteen.

Lyhyen ja ytimeikkään tarinatuokion päätteeksi valkokankaalla näytettiin TBP:n sarjasta kakkosjakso, jossa vieraillaan Turussa Teepolku-kaupassa ja esitellään gongfu-metodilla hauduttamista (oma suosikkijaksoni sarjasta tähän asti). Toisaalta olisi ollut kiva nähdä jakso, jota ei vielä ole Youtubessa nähtävillä, mutta mukava katsottava tuokin oli. TeaBagPackersin sarjasta vielä sen verran, että kolmen ensimmäisen viikon aikana sarja oli saanut jo reilut 1700 katselukertaa ilman maksettua mainostusta sosiaalisessa mediassa. Ei huono. Muita ennen maistelua käsiteltyjä asioita olivat muun muassa se, että kuinka tee on Suomessa edelleenkin ”kahvin ei-toivotun pikkuveljen” asemassa. Ravintoloissa voit hyvällä tuurilla saada suhtkoht kelvollista kahvia, mutta tarjottava tee on poikkeuksetta aina sitä samaa ison lafkan pussipölyä, jota ei oikein teeksi kehtaisi edes kutsua.

Sitten seuraava ohjelmanumero: teemaistelu. Maisteltavaksi meille valmistettiin viittä eri laatua teetä: pu’er, musta, vihreä, valkoinen sekä keltainen tee. Pikkuknoppina mainittakoon, että maistelemamme pu’er oli kakkumuotoon puristettua ja iältään 12-vuotiasta. Näiden lisäksi lopuksi vielä eräänlaisena bonuksena jostain kaivettiin esiin paahdettua vihreää teetä. Suurin osa illan maisteltavista oli muuten hankittu paikalliselta teekauppiaalta Teekauppa Veiströmiltä.

Moni maistelija oli ihmeissään, kun teessä olikin monia miellyttäviä makuja eikä lainkaan esimerkiksi kitkeryyttä tai raa’an kalan makua. Mikään maistelemistamme laaduista ei ollut maustettua, eli maku tuli täysin teestä itsestään. Ja kokoajan maistelun ohessa vaihdettiin tietoutta, kerrottiin omista kokemuksista ja kuunneltiin Kristerin antamaa lisäoppia. Vaikkei mies ole kauaa teen ystävä ollutkaan, niin tietoutta on karttunut jo kiitettävä määrä. Ei olisi huono suunta muillekaan. Ehkä siten saisimme teeasioitakin tässä maassa kuntoon.

Maistelun jälkeen koettiin vielä yksi, lähes sirkustasoinen, ohjelmanumero, kun pöydälle nostettiin Veljmies. Kyseessä oli teemaskotti (kutsutaan myös teelemmikiksi): savesta valmistettu apina. Kun Veljmiestä esiteltiin, yritin yhdistää apinan Kuopiossa olevaan samannimiseen suihkulähdepatsaaseen, mutten keksinyt että mitä samaa näissä kahdessa oli. Ehkä lemmikin hankkinut oli kuopiolainen ja nimesi sen vain patsaan mukaan? Veljmies kävi ensin kylmemmässä vedessä, jonka jälkeen se nostettiin pöydälle ja lautaselle. Tämän jälkeen Veljmies kasteltiin kuumalla vedellä ja sitten se yhteys lemmikin ja patsaan välillä löytyikin: Veljmies ruikkasi oikein kunnon pissakaaren pitkin pöytää. Ja tämän pienen Veljmiehen puolesta pitää sanoa, että hän peittosi kaaressa Kuopion vastaavan ainakin 6-0, sen verran komeassa suihkussa pissa lensi.

Veljmiehen aikaasaamien naurunremakoiden jälkeen tilaisuus julistettiin päättyneeksi. Kiitos vielä omasta puolestani tilaisuuden järjestäjille! Oli mukava ilta samanhenkisten ihmisten parissa teeasioista keskustellen. Sekä tietenkin teestä nauttien. Olipa ohimennen ajatusta, että josko Tampereelle saataisiin teemaisteluja säännöllisesti; jos ei kuukausittain, niin edes joka toinen kuukausi. Olisi aika bueno!

Lue lisää...

Share

Keltainen tee: Junshan Yinzhen / Chaya

Sain yhteydenoton Chaya-teekaupalta, jossa tarjottiin mahdollisuutta yhteistyöhön. Lyhyt sähköpostinvaihto johti siihen, että blogiini on tulossa maisteluartikkelit seitsemästä Chayan tai Teekaupan verkkokaupasta tilatusta tuotteesta. Chaya-teekauppa sekä Teekauppa ovat periaatteessa samaa taloa, vaikka ovatkin eri taloa, koska heillä on eri tuotteet eri kaupoissa, mutta on myös samojakin tuotteita ja…huh, ehkä en avaa tätä itse yhtään enempää. Hyviä verkkokauppoja ovat molemmat ja valikoimassa on yllinkyllin kaikkea hyvää! Kannattaa käydä tutustumassa ja heittää tilaus sisään. Chaya- ja Teekauppa-maisteluartikkelit on tehty yhteistyössä kyseisten tahojen kanssa ja tuotteet saatu yhteistyötä varten.

Ensimmäinen tuote on kuitenkin Chayan verkkokaupan valikoimasta. Se on keltaista teetä ja tottelee nimeä Junshan Yinzhen. Tee tulee Kiinasta, Hunanin maakunnasta, Dongting-järven keskellä sijaitsevasta Jun-vuoristosta. Sen vuotuinen tuotantomäärä on vain noin 500 kiloa ja siksi se onkin yksi harvinaisimmista keltaisista teistä. Nimessä oleva ”Yinzhen” tarkoittaa nuppuja, jotka teepensaista poimitaan teen valmistukseen. Saaren maaperä, Jangtse-joen tulvavedet ja läpi vuoden kestävä kostea ilmasto luovat ihanteelliset olosuhteet teen kasvatukseen. Näin ”eristyksissä” kasvanut tee on jalostunut ikäänkuin omaksi lajikseen. Kaiken tämän lisäksi tee tuotetaan poiminnasta lähtien täysin käsin.

Uuttaja-blogissa ei varmasti ole ollut ainutlaatuisempaa teetä maistelussa. Sanomattakin on varmaan selvää, että olin maistelun tekemisestä melkoisen tohkeissani. Nuput olivat ulkonäkönsä puolesta kuin männynneulasia, vain paksumpia ja pehmeämpiä. Tuoksu oli keväinen ja muistutti vihreän teen ominaistuoksua. Lisäksi siinä oli pienoinen häivähdys aprikoosia.

Etiketin ohjeiden mukaan teetä tulisi annostella 1-2 teelusikallista kupillista kohden. Haudutusaika 1-3 minuuttia ja veden tulisi olla 75-80 -asteista. Päätin valmistaa juotavaa seitsemän desiä, jotta Uuttajatarkin saa maistella. Näin ollen lusikoin lehtiä kahdeksan teelusikallista (vaa’an mukaan niitä oli silloin 11,7 grammaa) ja käytin seitsemän desiä 75-asteista vettä. Haudutusajaksi säädin ajastimeen 2:30min. Ajastimen käynnistin vasta kun tarvittava määrä vettä oli kaadettu lehtien sekaan. Haudutin lehdet irtonaisina lasikannussa ilman sihtiä. Lehtien siivilöinti tapahtui näin ollen vasta kuppiin kaataessa.

Valmiin juoman väri oli kauniin keltainen ja tuoksu makea. Mutta arvaattekos että kuinka tässä kävi? Tee oli todella kitkerää. Voisin todeta, että uutto meni tyystin pieleen. Arvaa harmittiko? Epäilin, että syynä oli turhan pitkä haudutusaika. Suutuksissani päätin, että yritän uudestaan vasta seuraavana päivänä, kunhan turhautuminen laantuu ja olo helpottuu.

Ja koittihan se uusi päivä kaikesta harmituksesta ja ketutuksesta huolimatta. Tällä kertaa muutin kaikkia haudutusoperaation muuttujia: haudutusaikaa, lehtien määrää sekä veden lämpötilaa. Menetelmä pysyi kuitenkin samana.

Revanssiin annostelin viisi teelusikallista lehtiä (vaa’an näyttäessä lukemaa 6,4 grammaa), vettä käytin saman seitsemän desiä ja lämpötila hieman eilistä viileämpi, eli 70 astetta. Ajastimeen asetin tällä kertaa ajaksi kaksi minuuttia.

Millainen oli lopputulos tällä systeemillä? Onneksi paljon parempi. Vieläkään en ollut sataprosenttisen tyytyväinen lopputulokseen, mutta nyt oltiin jo todella lähellä. Väri ei ollut aivan yhtä kirkkaankeltainen kuin eilisessä valmistuksessa, eikä tuoksukaan ollut niin voimakas. Makea se silti oli. Mausta erottui hunajaista makeutta, ruohoisuutta sekä ”tuoreutta” (yritin miettiä, että mille tuore maistuu ja kuinka sen selitän, mutten onnistunut). Kokonaisuus oli pehmeä ja suutuntuma kevyt. Tosin jäähtyessä suutuntumasta tuli paksumpi ja lähestyi jo lähes kermaista.

Makunsa puolesta Junshan Yinzhen ei ollut mielestäni mikään erikoinen. Enemmänkin merkillepantavina asioina mainitsisin tuon pehmeyden sekä keveyden. Hyvää se kuitenkin oli, ei siitä pääse mihinkään. Kaikkein eniten ainakin minua tässä viehätti teen harvinaisuus ja erikoisuus. Haudutuksen kanssa saa olla todella tarkkana ja tämän kokemuksen perusteella annostelisin lehtiä mieluummin liian vähän kuin liikaa (ihan jo siitäkin syystä, että vuosittainen tuotanto on tosiaan sen viitisensataa kiloa). Hienoa, että tällainen erikoisuus löytyy kotimaisesta verkkokaupasta ja hienoa oli päästä tällainen maistelemaan.

Chaya- ja Teekauppa -tuotemaisteluita tulossa siis vielä kuusi kappaletta lisää!

  Lue lisää...

Share