Posts Tagged ‘kaffa roastery’

Slurp-kahvi: Guatemala El Cabro / Kaffa Roastery

Yhteistyössä: Slurp

Aijai, kyllä voi ihminen tulla iloiseksi kotona odottelevasta postista. Nimenomaan silloin kun siellä laskujen ja mainosten seassa odottelee viimeisin Slurp-kahvi. Tämänkertainen kuori piti sisällään terveiset Punavuoresta, Helsingistä. Asialla tietenkin Kaffa Roastery.

Kuoressa odotti pussillinen guatemalalaista Huehuetenangon alueen El Cabro -kahvia. Kahvin prosessoinnissa on yksi äärimmäisen mielenkiintoinen piirre: marjojen annetaan nimittäin kuivua puuhun, jonka jälkeen ne kerätään ja papujen ympäriltä poistetaan hedelmäliha. Kahvi kasvaa 1500-1700 metrin korkeudella Finca La Bosla -tilalla La Libertadin alueella. Lajikkeiltaan El Cabro on Bourbonia ja Caturraa. Kahvi on Kaffalle hankittu noudattaen heidän Kaffa Handshake -periaatettaan ja Kaffan paahtaja on itse ollut tilalla valitsemassa kahvin heidän valikoimaansa.

Lue lisää...
Share

Aeropressillä Ethiopia Nano Challa / Kaffa Roastery

Kaffa Roasteryllä oli Pienpaahtimomessujen alla tullut ulos mielenkiintoinen uutuus: etiopialainen Nano Challa. Asioidessani heidän pilttuussaan messuilla tarjottiin sieltä pussillinen kyseistä kahvia testiin. Pussi saatu siis yhteistyön merkeissä. Tähän kahviin liittyen voi Kaffan omasta blogista lukea hienon Etiopian matkakertomuksen.

Mitä tämä Nano Challa sitten on miehiään tai naisiaan? Kahvi tulee Jimman alueelta Länsi-Oromiasta. Siellä kahvia tuottaa Nano Challan osuuskunta. Kahvin kasvukorkeus on 1850-2100metriä. Prosessoinniltaan tämä Heirloom-lajikkeen kahvi on pestyä. Heirloom tarkoittaa siis sitä, että kahvi polveutuu suoraan villeinä kasvavista etiopialaisista kahvilajikkeista.

Ensimmäiset tuoksut, jotka pussin avatessani tunnistin, olivat hyvin selkeä bergamotti sekä hentoinen vanilja. Tuoksukokonaisuus oli hyvin pehmeä. Jollain tapaa tuoksu oli myös hyvin ”epäetiopialainen”.

Jauhetusta kahvista irtosi huomattavasti tuntuvampi tuoksu. Nyt se antoi jo viitteitä hapokkuudesta sekä marjaisuudesta. Bergamot yhä voimakkaana ja vallitsevimpana tuoksuna. Vaniljaisuus hävisi jonnekin taka-alalle.

Valmistustapavalinta tälle kahville oli helppo. Aeropressillä on tullut upeita kupillisia hyvinkin erityyppisistä kahveista ja näin mielenkiintoisen tapauksen äärellä Aeropress oli oikeastaan melko itsestäänselvyys. Valmistaminen tapahtui suhteella 17 grammaa hieman suodatinkarkeutta hienompaa kahvia ja noin 230 grammaa 90-asteista vettä.

Valmistaminen tapahtui niin, että mittasin ensin esilämmitettyyn Aeropressiin kahvin. Tämän jälkeen kaadoin kaiken veden siihen perään ja sekoittelin muutaman kerran, jotta kaikki kahvi varmasti on kosketuksissa veden kanssa. Sekoitettuani annoin kahvin uuttua minuutin ajan ja sinä aikana esikastelin suodatinpaperin. Suodatin vielä tuubin päälle, kääntö lasin kanssa ympäri ja painallus 30 sekunnissa kuppiin.

Kahvin maku oli huomattavan paljon marjaisampi kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Bergamotti on maussa yhä läsnä, tosin ei ollenkaan niin voimakkaasti kuin mitä sen kohdalla tuoksu antoi odottaa. Jälkimaku oli kivan vaniljainen ja aavistuksen makea. Mukavan hapokas, suutuntumaltaan kevyt ja teemäinen kahvi tuntui hiukan kuivattavan suuta sitä maistellessa.

Erinomaista, sanoisi johtaja Burns tästä kahvista. Taas kerran etiopialaiskahvi, joka ei petä. Bergamot, vanilja ja marjat yhdessä toivat erittäin miellyttävän makumatkan kupissa nenäni eteen. Maistellessa tulin miettineeksi, että mitenkähän tämä toimisi espressona? Täytyy varmaan sitäkin testailla. Pour over -testit tämä jokatapauksessa tulee käymään vielä läpi.

Lue lisää...

Share

Raportti: Pienpaahtimomessut, Tampere 17.-18.9.2018

Yritin tehdä oman osani ja parhaani mukaan rummutella ennakkoon Tampereella ensimmäistä kertaa järjestettäviä Pienpaahtimomessuja, jotta paikalle saataisiin mahdollisimman paljon kahvialan osaajia, alasta kiinnostuneita ja muuten vaan kahvinystäviä tai sellaiseksi tahtovia. Messut olivat huippuhyvä mahdollisuus päästä tutustumaan pienpaahtimoiden toimintaan ja tuotteisiin. Nyt kun tästä tapahtumasta on aikaa viikko, niin on hyvä tehdä pieni tiivistys messuista omasta näkökulmastani. Jutun lopussa myös kuvagalleria tapahtumasta.

17.-18.syyskuuta järjestetyt Pienpaahtimomessut valtasivat huipputilan Tampereella: Pakkahuoneen. Paikalla oli useita pienpaahtimoita ja äärimmäisen innoissani olin siitä, että paikalla oli myös paahtimoita, joita en ole esimerkiksi Helsingin kahvifestareilla koskaan tavannut. Tällaisena mainittakoon esimerkiksi Maja Coffee Roastery. Kävin kojulla juttusilla, kuulumisia vaihdettiin pitkä tovi ja samalla kädenpaiskaamisen siivittämänä sovittiin, että Uuttaja menee Majalla käymään paikan päällä, kunhan nokka sojottaa seuraavan kerran kohti Helsinkiä jutunteon merkeissä.

Toinen uusi tuttavuus oli pieni pohjanmaalainen Kaffiinon paahtimo. Iloiset kahvinaiset ottivat tiskillä hymyillen vastaan ja juttua päästiin viskomaan heti. Rupateltuani kaffiinolaisten kanssa tulin siihen tulokseen, että myös heidän toimintaansa olisi syytä esitellä enemmän. Heillä nimittäin saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen valtti takataskustaan. Mutta siitä lisää sitten Kaffiinon omassa jutussa tai jossain muussa artikkelissa.

Kotimaisista pienpaahtimoista oli messuilla mukana oikein maittava kattaus. Isoimpina edustajina paikalla olivat Kaffa Roastery, Mokkamestarit, Pirkanmaan Paahtimo, Lehmus Roastery sekä Paahtimo Papu. Hieno nähdä, että isommatkin pienpaahtimot ovat mielellään lähdössä edustusreissuille pienempien sekaan tuomaan kahvikulttuuria ja paremman kahvin ilosanomaa esille. Paahtimoiden lisäksi paikalla oli myös raakakahvin toimittajaa sekä paahtimoille näppärän kokoista testipaahdinta valmistava Ikawa. Pakkahuoneen lava oli varattu cuppingeja eli kahvinmaisteluja, keskustelupaneelia sekä paahtimoiden omia esityksiä varten.

Erittäin hyvänä ideana messuille oli toteutettu Coffee Corner, jonka tarjonta kuului sisäänpääsyyn oikeuttavan rannekkeen hintaan. Coffee Cornerissa baristat valmistelivat maisteltavaksi espressoja 19 eri vaihtoehdon joukosta. Sen kuin astelit tiskille ja ilmoitit, että mikä kiinnostaisi ja tuossa tuokiossa sait nenäsi eteen espressokupillisen uutta maisteltavaa. Jos joku kävi maistelemassa yhtenä päivänä kaikki vaihtoehdot, ilmoittautukoon samantien, niin palkitsen sinut ruhtinaallisesti (paitsi jos sait vatsahaavan tai valvoit koko loppuviikon). 19 eri espressovaihtoehtoa olivat siis paikalle tulleiden pienpaahtimoiden tuotevalikoimista.

Koska messut olivat avoinna maanantaina klo 12-18 ja tiistaina 10-16, niin ruuhkia ei päässyt missään vaiheessa syntymään. Ihmisiä oli varsinkin maanantaina oikein sopivantuntuinen määrä ja kun haastattelin/jututin paikalle saapuneita näytteillepanijoita, niin ilmeisen tyytyväisiä olivat hekin siihen, että kaiken aikaa ei ollut kauheaa kiirettä ja että asiakkaiden ja kiinnostuneiden kanssa oli hyvin aikaa käydä keskustelua ja esitellä tuotteita ja kertoa oman yrityksen toiminnasta. Tiistai oli selkeästi hiljaisempi päivä. Mutta positiivisuuden kautta: ei tarvinnut kyynärpäiden kanssa töniä että pääsi eteenpäin.

Tarttui sitä messuilta hiukan kotiinviemisiäkin, joita esittelen taas tuonnempana omissa artikkeleissaan. Kahviharrastajana ja -intoilijana sanoisin, että messu oli erittäin hyvin toteutettu ja lopulta hyvinkin onnistunut. Järjestämisen ajankohdasta voi olla montaa mieltä ja monia taisi lipun hintakin vähän nakertaa, mutta ottaen huomioon, että kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma ja että ajankohta oli tämä, koska muita kahden peräkkäisen vapaan päivän jaksoja ei ollut tarjolla, niin onnistumisprosentti oli kyllä huomattavan paljon lähempänä sataa kuin viittäkymmentä.

Rivien välistä olin tulkitsevinani, että vuoden päästä messuillaan taas. Tältä vuodelta järjestäjä toivoi mahdollisimman paljon kaikenlaista palautetta, jotta seuraavat messut olisivat paljon paremmat. Kehitystä on tapahduttava ja virheistä on otettava opiksi. Moni kävijä vertasi Pienpaahtimomessuja Helsinki Coffee Festivaliin ja he olivat ilmeisen pettyneitä Tampereen messuihin. Mittakaava oli kuulemma liian vaatimaton ja tarjontaa ei ollut riittävästi. Kuinka minä itse näen tämän asian, eli kaksi tällaista suurempaa kahvitapahtumaa?

Mielestäni näitä kahta tapahtumaa ei tulisi edes vertailla keskenään. Tai missään nimessä niitä ei ainakaan pitäisi asettaa vihollisiksi toisilleen vaan ennemminkin päinvastoin. Siinä, missä Helsinki Coffee Festivalilla pääosassa ovat SCA Finlandin masinoimat baristakilpailut ja vastaavat, oli Tampereella keskiössä nimenomaan pienpaahtimot ja paahtimoyrittäjät. Se on täysin selvä homma, että barista on melko aseeton ilman pienpaahtimoiden laadukasta kahvia ja vastavuoroisesti pienpaahtimot tarvitsevat taitavia baristoja levittämään kahvin ilosanomaa ja valmistamaan herkullisia kahviannoksia juuri niistä heidän tuotteistaan. Nämä kaksi tapahtumaa tulisi mielestäni nähdä toisiaan tukevina. Eikä näiden tapahtumien ohjelmasisältöä tulisi sotkea keskenään, vaan pitää selkeä kontrasti niiden välillä. Helsingissä mennään baristatouhut edellä ja Tampereella valokeilassa ovat paahtimot ja muut kahvialan yrittäjät. Tällä tavalla saadaan sana paremmasta kahvista ja sen mahdollisuuksista tehokkaammin leviämään ja kukaties jonain kauniina päivänä Suomessa ylpeillään sillä, että emme enää juo eniten kahvia maailmassa, mutta juomme maailman parasta kahvia. Pienpaahtimoiden esiinmarssilla se on mahdollista. Nyt vain tarvitaan viestinviejiä, promoottoreita ja tapahtumia, joiden kautta sana leviää. Puskaradio on yllättävän tehokas väline, mutta se vain vaatii hiukan huippukahvia koneeseen toimiakseen.

Omasta puolestani hatunnosto ja suurensuuri kiitos järjestäjille: FKS-Tapahtumat Oy sekä yhteistyössä toimineet pienpaahtimot. Mahtava tapahtuma ja seuraava tulee olemaan varmasti vieläkin parempi! Kiitokset myös paikallaolijoille; niin näytteilleasettajille kuin messukävijöillekin.

Alla vielä kuvagalleria messuilta.

  Lue lisää...

Share

Raportti: Helsinki Coffee Festival 2018, Kaapelitehdas

Jälleen kerran se tuli ja meni: nimittäin Helsinki Coffee Festival. Tänä vuonna otin osaa kahtena päivänä: perjantain ammattilaispäivänä sekä lauantaina kuluttajapäivänä, jolloin minulle oli myös luvassa elämää suurempi homma iltapäiväksi. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle. Käsitellään festivaalia nyt perjantaiaamusta eteenpäin. Aivan kaikkea en tässä raportissa voi käsitellä, sillä teksti olisi lopulta niin pitkä, ettei sitä lukisi enää kukaan. Hätähousuille ja niille, jotka eivät välitä tekstiä lukea, kerrotakoon että jutun lopusta löytyy kuvagalleria festivaalien kahdelta ensimmäiseltä päivältä.

Ammattilaispäivänä väkeä oli huomattavan paljon vähemmän kuin aiempien vuosien kuluttajapäivinä. Käytävillä pystyi kulkemaan ilman tönimisen vaaraa, kuvaaminen oli helpompaa ja mikä tärkeintä: ihmisillä oli aikaa jutella kaikessa rauhassa toistensa kanssa. Kiire ja häslinki näyttivät loistavan poissaolollaan. Kertaalleen Kaapelitehtaan tilat kierrettyäni heräsi ajatus, että olisikohan näytteilleasettajia edellisiä vuosia vähemmän. Lisäksi harmikseni huomasin, että poissaolollaan loistivat (jälleen) esimerkiksi Turun Kahvipaahtimo, Paahtimo Papu sekä Punainen Kirahvi. Moni edellisvuosiltakin tuttu esittelijä oli laajentanut omaa ”tonttiaan”. Näin esimerkiksi Holmen Coffee sekä Lehmus Roastery. Vastaavasti Pauligilla näytti olevan pienempi loossi omalle toiminnalleen, kuten myös Death Before Decafilla. Paikalla olivat myös esimerkiksi Keakoffee, Robert Paulig Roastery, Good Life Coffee, Kaffa Roastery, Lotta Svärd -säätiö sekä todennäköisesti uusin kotimainen pienpaahtimo,

kuopiolainen RPS Roastery

Lue lisää...

Share

Aeropressillä Ethiopia Kayon Mountain Natural / Kaffa Roastery

Taannoiselta Kaffa Roasteryn reissulta (se vierailu, kun maistelin viskikahvia) tuli kotiintuomisina paperipussillinen tuotteita. Yksi, ja ehdottomasti minulle mielenkiintoisin, oli ekstrana sekaan laitettu Kaffan Special Roast -sarjaa edustava Ethiopia Kayon Mountain Natural -papupussi. Kahvi on siis yhteistyössä Kaffalta saatu. Lukaises myös Kaffasta kirjoittamani paahtimoesittely.

Kahvi tulee siis Etiopiasta, Oromian osavaltiossa sijaitsevalta Gujin alueelta. Oromia on yksi yhdeksästä etnisin perustein jaetusta osavaltiosta ja sen nimi tulee aluetta asuttavan oromo-kansan nimestä. Oromia on Etiopian suurin osavaltio (niin pinta-alaltaan kuin väkiluvultaankin). Kahvi on lajikkeeltaan etiopialaisia alkuperäislajikkeita ja se polveutuu villeistä kahvilajeista. Se kasvaa 1900-2100 metrin korkeudella ja on natural-käsiteltyä. Vuonna 2012 perustettu Ato Esmaelin tila perustettiin luonnonmukaiselle viljelylle ja kahvipuut istutettiin korkealle vuoristoon metsän sekaan. Kahvimarjojen poiminta tapahtuu täysin käsivoimin. Kahvin on paahtanut 12.syyskuuta Kaffan Alan Grosvenor.

Samaan syssyyn saan vihdoin esitellä uuden tulokkaan Uuttajan kahvi- ja teenurkkauksen välineistöpuolelle….TADAA!!

Aito oikea cupping-lusikka! Kaffan Roasteryn kaiverruksella tottakai. Kiitos Kaffan Karille lusikasta! Tällä kelpaa tehdä maistelut jatkossakin.

Avatusta papupussista oikein iski vasten kasvoja makea ja runsaan hedelmäinen aromi. Ensivaikutelma oli tuoremehumainen ja tarkempi tuoksuttelu erotteli tuoksusta tuoreita mansikoita, banaania sekä appelsiinia. Jotenkin tämä tuoksu oli kaikkinensa täydellinen. Se oli hiukan sellainen, jolle kahvin ei ikinä uskoisi tuoksuvan, varsinkin jos on markettikahveihin tottunut ja niitä koko ikänsä ryystänyt. Tuoksu ei ollut millään tavalla hyökkäävä vaan ennemminkin lempeä ja äärimmäisen herkullinen.

Kuten arvata saattoikin, niin jauhetun kahvin tuoksu se vasta herkullinen olikin. Mansikkaisuudesta tuli aivan jotain hullua: kuin olisi mansikkahillopurkkiin nenänsä työntänyt. Makeutta ei ollut aivan samassa määrin. Välillä tuoksu toi taas mieleen mansikkalimpparit, joita muksuna tuli juotua. Kaffalla muistaakseni sanottiinkin, että kassista löytyvä ”ekstrapussillinen” on sitten melkoinen mansikkapirtelö. Tuoksu oli jauhettunakin yllättävän kevyt ja lempeä. Ja edelleen se oli myös runsaan hedelmäinen ja pirteä.

Aeropress oli tälle kahville aika selkeä valmistustapavalinta. Valmistusmetodina inverted, 16 grammaa suodatinkarkeutta hiukan hienommaksi jauhettua kahvia, 230 grammaa 91-asteista vettä. Sekoitin kahvia kerran, kun vedestä oli kaadettu noin puolet. Kun kaikki vesi oli kaadettu, annoin kahvin uuttua noin 30 sekuntia. Sen jälkeen kuppi päälle, koko komeuden kääntö ympäri ja 25 sekunnin painalluksella kahvi kupposeen.

Mansikkaisuutta riitti yllinkyllin myös makuun. Kayon Mountain Natural ei ollut mikään kauhean hapokas kahvi, eli sen puolesta se ei säikäytä ketään pois ääreltään. Suutuntuma oli ohuehko, hiukan teemäinen ja jälkimaku runsaan hedelmäinen ja raikas. Hetkittäin poskille tarttui ananasmaista makua ja välillä taas banaania. Mutta kyllä se mansikka oli se kaikkein hallitsevin makusäväys.

Tällainen kahvi on mielestäni täysi kymppi. Se on kasvatettu kunnioittaen kahvin alkuperää ja käsityötä korostaen. Sille on annettu natural-käsittely, joka on kahvin prosessointitavoista se kaikkein vanhin. Kahvissa on upeita voimakkaita tuoksuja, jotka varmasti jäävät kahvinystäville mieliin pitkäksi aikaa. Maku oli tasapainoinen ja herkullinen, eikä paahto pilannut maisteluelämystä vaan kahvin omat maut olivat selkeästi eroteltavissa ja maistettavissa. Yksi parhaista blogissani olleista kahveista! Suosittelen testaamaan tätä, jos parempi kahvi kiinnostaa. Jäät nimittäin koukkuun!

Lue lisää...

Share

1 2 3