Posts Tagged ‘hario drip scale’

Slurp-kahvi: Guatemala El Cabro / Kaffa Roastery

Yhteistyössä: Slurp

Aijai, kyllä voi ihminen tulla iloiseksi kotona odottelevasta postista. Nimenomaan silloin kun siellä laskujen ja mainosten seassa odottelee viimeisin Slurp-kahvi. Tämänkertainen kuori piti sisällään terveiset Punavuoresta, Helsingistä. Asialla tietenkin Kaffa Roastery.

Kuoressa odotti pussillinen guatemalalaista Huehuetenangon alueen El Cabro -kahvia. Kahvin prosessoinnissa on yksi äärimmäisen mielenkiintoinen piirre: marjojen annetaan nimittäin kuivua puuhun, jonka jälkeen ne kerätään ja papujen ympäriltä poistetaan hedelmäliha. Kahvi kasvaa 1500-1700 metrin korkeudella Finca La Bosla -tilalla La Libertadin alueella. Lajikkeiltaan El Cabro on Bourbonia ja Caturraa. Kahvi on Kaffalle hankittu noudattaen heidän Kaffa Handshake -periaatettaan ja Kaffan paahtaja on itse ollut tilalla valitsemassa kahvin heidän valikoimaansa.

Lue lisää...
Share

Slurp-kahvi: Ethiopia Rocko Mountain Limited / Lehmus Roastery

Artikkeli tehty yhteistyössä Slurpin kanssa

Uuttaja-blogin syntymäpäiväartikkelissa siitä jo puhuin ja tästä se nyt sitten virallisesti alkaa: yhteistyö Slurpin kanssa. Ensimmäinen kahvi jo tulla tupsahti ja yllätyksekseni se olikin vanha tuttu tapaus.

Ensimmäinen Slurp-yhteistyökahvi oli nimittäin jo Uuttajankin maistelussa jopa pariin otteeseen ollut lappeenrantalaisen Lehmus Roasteryn huikea Limited-sarjan etiopialaiskahvi Rocko Mountain. Blogiin aikaisemmin tekemäni maistelun voit lukea tästä linkistä.

Lue lisää...
Share

Vihreä tee: Alishan Gaba Green / Chaya

Jälleen kurkkaamme teekaapin puolelle ja kaivelemme sieltä pussillisen maisteltavaa. Chaya-yhteistyötuotteista on pari vielä maistelematta ja otetaan nyt yksi maistelematon: taiwanilainen vihreä tee nimeltä Alishan Gaba Green. Tämä(kin) tee on saatu yhteistyötarkoituksissa.

Alishan Gaba Green ei ole aivan tavallinen vihreä tee. Ennen lehtien poimintaa (tarkalleen ottaen kaksi viikkoa ennen) Gaba-teen lehdet varjostetaan, jolloin lehtien glutamiinihappojen määrä lisääntyy. Ja siinä missä teelehtiä yleensä hapetetaan, tämä tee onkin saanut typpikäsittelyn. Typpi muuttaa teen glutamiinihapot gamma-aminovoihapoiksi. Gaba-tee sisältääkin edellämainittua happoa melkoisen korkean määrän. Gamma-aminovoihappo on tärkein aivojen ja muun keskushermoston välittäjäaine, joka jarruttaa hermosolujen toimintaa. Hapon puute voi aiheuttaa ahdistuneisuutta, epileptisiä kohtauksia sekä masentuneisuutta. Tee kasvaa Taiwanin Alishan vuoristossa.

Kyseessä oli siis melkoisen ainutlaatuinen taiwanilainen tee. Teelehdet oli pyöritelty pieniksi papanamaisiksi palleroiksi, joten niiden koosta ei oikein päässyt selvyyteen ennen niiden hauduttamista. Lehtiä oli kuitenkin helppo tuoksutella. Lehdissä oli hiukan merilevämäinen aromi ja samalla hunajaista makeutta. Tuoksu oli yllättävänkin raikas, kun ottaa huomioon, että kuinka pieni pussillinen oli kyseessä (25 grammaa teetä pienessä sulkijalla varustetussa pussukkassa).

Ei muuta kuin valmistelemaan. Päätin valmistella teetä itselleni neljä desiä. Pussin etiketti ohjeisti seuraavasti: 1-2 teelusikallista lehtiä kahteen vesidesiin, 1-3 minuutin haudutus ja 90-100 -asteinen vesi. Tuo veden lämpötila kuulosti äkkiseltään aika korkealle, niin hauduttelin itse 85-asteisella vedellä. Lehtiä mittasin 3 teelusikallista ja haudutusajaksi päätin 2:30 minuuttia.

Jälleen kerran edessäni oli tee, jonka lehtien avautumista hauduksen aikana oli mahtava seurata. En sekoitellut lehtiä sen kummemmin, vaan annoin niiden kellua ja liikkua kannussa vapaasti samalla kun tarkkailin niiden käyttäytymistä. Osa avautui hyvinkin suuriksi, lähes kokonaisiksi lehdiksi, mutta seassa oli myös pienemmäksi jääneitä sekä rikkoutuneita lehtiä. Olipa siellä vielä muitakin yllätyksiä…

Lehtien seasta avautui myös pitkiä varsia tai oksia. Ei tämä minulle mikään katastrofi ole eikä tästä vankilaan joudu, mutta oli yllättävää nähdä, että sellaisista pienistä palleroista avautui vähän kaikennäköistä. Kaadoin valmiin teen sihdin läpi lasiini, jotta pääsisin ihailemaan valmiin teen väriä kunnolla.

Valmis tee oli kellertävänvihreää, lähes kirkasta. Sen tuoksu oli miellyttävän raikas ja selkeästi makea. Makeutta oli myös maussakin runsaasti. Makeuden lisäksi mausta nousi esiin jokin hassu ja hyvä vehnäleipäinen maku. Suutuntuma oli lähes kermainen ja jälkimaku jätti suuhun raikkaan tunteen. Makeus jatkui aina ensiryystöstä jälkimakuun saakka. Mitään kovin vahvaa ominaismakua ei esiin noussut tuon edellämainitun vehnäleipämäisen maun lisäksi.

Vihreät teet harvoin nousevat minulla huipputeen asemaan. Paitsi jos ne ovat erinomaisia. Alishan Gaba Green on nyt yksi näitä harvoja, joita voin oikeasti ylistää. Suurensuuri makeus, paksu suutuntuma ja varsinkin jälkimausta erottuva raikkaus olivat jotain sellaista, mitä vihreältä teeltä harvoin olen voinut odottaa, saati sitten maistanut. Tässä voisi ollakin yksi tee Lapsang Souchongin lisäksi, jota kaappiin voisin hankkia pahan päivän varalle enemmänkin. Onnistuisikohan tällaisen teen valmistaminen gaiwanilla sitten kun sellaisen on saanut hankittua…

Lue lisää...

Share

V60:llä Rwanda Mahembe PB / Good Life Coffee

Helsinkiläinen Good Life Coffee (Kolmas Linja 17) on ollut huolestuttavan pienellä huomiolla Uuttaja-blogissa. Yritetään korjata asiaa kahvi kerrallaan. Paahtimon (kirjoitushetkisestä) valikoimasta Uuttajan ruodintaan löysi tiensä ruandalainen Mahembe PB. Kahvi on saatu yhteistyön merkeissä Helsinki Coffee Festivalilla.

Pienipapuinen Mahembe PB on paikallisisia lajikkeita, pääasiassa Bourbonia. Kahvin nimessä oleva PB tulee sanasta ”peaberry”, joka tarkoittaa että kahvimarjan sisässä on mutaation vuoksi vain yksi kahvipapu, kun yleensä niitä on kaksi. Kahvi kasvaa 1700-1900 metrin korkeudella merenpinnasta. Kahvi on pesty Mahemben pesuasemalla ja tästä siis nimi kahville. Kahvin tuottajana toimii Itä-Ruandassa varttunut Justin Musabyiama, joka myös omistaa kyseisen Mahemben yksityisen pesuaseman. Pesuasema sijaitsee hänen isänsä kahviviljelyksien yhteydessä. Alaa tilalla on kaikkiaan kahdeksan hehtaaria.

Nämä pienet pavunpallerot antoivat todella mehukasta ja samalla hiukan mausteista tuoksua. Vahvimpana tuoksuna mielestäni erottui kuivattu luumu. Punnitsin jauhettavaksi tarvitsemani määrän papuja (tässä tapauksessa 30 grammaa) ja pistin myllyn soimaan.

Jauhettuna kahvista erottui edellämainitun luumun lisäksi muitakin kuivattuja hedelmiä: omenan hapokkuutta ja aprikoosin makeutta. Mehukkuus vain yltyi ja mausteisuuskin tuli enemmän esiin. Kuivatuoksujen perusteella yksi mieluisimmista kahveista pitkään aikaan.

Valmistin kahvin Hario V60 -suodatinsuppilolla. Valmistin kahvia viisi desiä ja käytin 30 grammaa hieman pressokarkeutta karkeampaa kahvia. Veden lämpötila oli 92-astetta. Veden lisäilin tällä kertaa seuraavasti: 100g vettä ja 30 sekunnin blooming, jälleen 100 grammaa vettä ja pieni odotus, vielä kerran 100g ja pieni odotus ja loput vedet hiljalleen kaatelemalla. Kokonaisaika valmistuksessa oli noin neljä minuuttia. Valmistuksen jälkeen vielä kahvin sekoittaminen lusikalla ennen kuppiin kaatamista ja maistelua.

Maistelu toi esiin kahvin teemäisen ja tukevan bodyn. Maku oli pirteä: kesäinen, hedelmäinen ja edelleen runsaan mehukas. Jälkimaku oli miellyttävän makea ja pitkäkestoinen. Melko runsas hapokkuus tuntui ympäri suun ja teki eetvarttia kahvin bodylle. Hedelmäisestä mausta erotin papujen tuoksussakin olleen kuivatun luumun aika selkeästi.

Tämä oli tosiaan toinen Good Life Coffeen kahvi Uuttaja-blogissa (maistelun tuosta ensimmäisestä voit lukaista täältä). Molemmat ovat olleet ruandalaisia ja sen lisäksi erittäin hyviä. Mahembe PB oli varmasti yksi mehukkaimmista maistamistani kahveista. Kuivattujen hedelmien maut sekä runsas hapokkuus saattavat olla toisille pieniä puistatuksen aiheita, mutta minulle ne toimivat. Kokonaisuus oli kuitenkin suhteellisen tasapainoinen, eli mitään överihapokasta Mahembe ei suinkaan ollut. Tällainen kahvi on omiaan ilman mitään ”jäläkimakkeita” tai muita pullan kuvatuksia; Mahembe Mahembena ja kahvi kahvina. Kiitos GLC:lle kahvista!

Lue lisää...

Share

Pu’er-tee: Laos Maocha / Chaya

Kahvien maisteluiden välissä on hyvä rauhoitella itseään teen parissa. Tämänkertaiseen teemaisteluun otettiin (oman muistini mukaan) Uuttaja-blogin historian ensimmäinen pu’er-tee. Tee on nimeltään Laos Maocha ja se löytyy Chaya-teekaupan valikoimasta. Kyseessä on yhteistyötuote.

Pu’er-tee on hapettamatonta teetä. Sillä on pitkä historia Kiinassa ja sitä on käytetty jopa keitoissa mausteena. Pu’eria iätetään keräämisen, nuuduttamisen, kuumentamisen, rullaamisen, kuivaamisen ja lajittelun jälkeen. Ennen iättämistä teenlehdet vielä kuitenkin höyrytetään ja tiivistetään kakuiksi. Joitain kakkuja voidaan iättää jopa kymmeniä vuosia.

Täytyisi varmaan tehdä oma artikkelinsa näistä eri teelaaduista ja niiden valmistusprosessista. Saako ajatus kannatusta? Kirjoita ajatuksestasi kommentti artikkeliin!

Laos Maocha tulee Laosin Phongsalysta. Se on vihreää raakaa pu’er-teetä, eli niin sanottua sheng pu’eria. Luonnollisesti kasvaneet teepuut on jätetty myrkyttämättä kaikenmaailman ötökäntorjunta-aineilla ja lisäksi puiden on annettu kasvaa isoiksi, eikä niitä ole leikattu pensaiksi.

Lehtien itsensä tuoksu oli vienon makeahko, melko eksoottinen ja maanläheinen. Luonnehtisin maanläheisyyttä jotenkin mineraaliseksi. Lisäksi voimakkaissa nuuhkaisuissa oli erottuvinaan hento rusinainen aromi. Tuoksuttelin lehtiä samalla kun valmistelin teen haudutettavaksi. Teetä valmistin kaikkiaan viisi desiä. Käytin valmistussuhteena 5tl lehtiä (tällaisten pitkien kuivien teenlehtien lusikointi on muuten todella haasteellista ja monta kertaa joutuukin menemään vähän näppituntumalla määrän suhteen). Käyttämäni vesi oli 95-asteista ja sitä tuli siis viisi desiä. Haudutusaika oli yksi minuutti ja valmiin teen kaatelin kannusta sihdin läpi kuppiin, eli haudutus tapahtui kannussa lehtien ollessa vapaana vedessä.

Valmis tee oli väriltäänkin jotenkin maanläheistä, sellaista kellertävänruskeaa. Jotenkin raa’an väristä mielestäni. Teen tuoksussa oli pienenpientä luotaantyöntävyyttä, kuin märkää heinää tai rehua. Mutta kun teetä uskaltautui maistamaan, niin luotaantyöntävyys katosi sen siliän tien. Maku oli aavistuksen kitkerä, joka jälkimakua kohden kääntyi makeahkoksi. Maussa ei ollut enää merkkiäkään heinistä tai rehuista. Teessä ei myöskään ollut minkäänlaista raikkautta, vaan se maistui jotenkin ”pakkautuneelle”: vähän sama kuin imeskelisi elmukelmuun käärittyä Mynthon-pastillia. Suutuntuma oli kevytmaitomainen. Koetin uuden haudutuserän silkasta mielenkiinnosta myös pidemmällä haudutusajalla (2 minuuttia) ja huomasin todella erikoisen ilmiön: tuoksusta ja mausta tuli todella kuminen. Tee oli täysin nauttimiskelvotonta. Suosittelenkin haudutusajaksi pakkauksen etiketin mukaisesti korkeintaan minuutin haudutusaikaa.

Laos Maocha -pu’er oli varsin jännä tapaus. Muutamaa erilaista pu’eria olen päässyt maistelemaan ja ne ovat poikkeuksetta olleet omaan makuuni parempia kuin Laos Maocha. Sen tuoksussa oleva luotaantyöntävyys toi ennakkoluuloja, joita maku kuitenkin onnistui pyyhkimään pois. En kuitenkaan löytänyt teen mausta erilaisilla haudutussuhteilla tarpeeksi minulle maistuvia piirteitä ja ominaisuuksia, että tätä olisi kaapissani oltava jatkuvasti. Pidin tätä hiukan liian tunkkaisena omaan makuuni. Jälkimaussa pitkään kestänyt makeus oli kuitenkin ehdottomasti suuri plussa kokonaisuutta ajatellen. En usko kuitenkaan Laos Maochan olevan kaikkien pu’er-harrastajien ja -juojienkaan mieleen.

Lue lisää...

Share

1 2