Posts Tagged ‘guatemala’

Slurp-kahvi: Guatemala El Cabro / Kaffa Roastery

Yhteistyössä: Slurp

Aijai, kyllä voi ihminen tulla iloiseksi kotona odottelevasta postista. Nimenomaan silloin kun siellä laskujen ja mainosten seassa odottelee viimeisin Slurp-kahvi. Tämänkertainen kuori piti sisällään terveiset Punavuoresta, Helsingistä. Asialla tietenkin Kaffa Roastery.

Kuoressa odotti pussillinen guatemalalaista Huehuetenangon alueen El Cabro -kahvia. Kahvin prosessoinnissa on yksi äärimmäisen mielenkiintoinen piirre: marjojen annetaan nimittäin kuivua puuhun, jonka jälkeen ne kerätään ja papujen ympäriltä poistetaan hedelmäliha. Kahvi kasvaa 1500-1700 metrin korkeudella Finca La Bosla -tilalla La Libertadin alueella. Lajikkeiltaan El Cabro on Bourbonia ja Caturraa. Kahvi on Kaffalle hankittu noudattaen heidän Kaffa Handshake -periaatettaan ja Kaffan paahtaja on itse ollut tilalla valitsemassa kahvin heidän valikoimaansa.

Lue lisää...
Share

Slurp-kahvi: Guatemala El Mirador / Mokkamestarit

Taas oli parasta mahdollista postia odottamassa allekirjoittanutta, kun palasin töistä kotiin. Lattialla odotteli uusin Slurp-kahvi. Äkkiä takki naulaan, kengät jalasta ja pakettia aukomaan!

Tämänkertainen kahvi toi Uuttaja-blogiin kokonaan uuden paahtimon. Tamperelainen Mokkamestarit on tuttu paahtimo, kuten myös heidän tuotteensakin, mutta blogissa paahtimo ei ole vielä esillä ollut muuta kuin parin teemaistelun kautta. No, nyt korkataan paahtimon kahvihommatkin.

Lue lisää...
Share

V60:llä Guatemala La Ceiba / Röststätte

On aika maistella jälleen yksi tuliaiskahvi kesäiseltä Berliinin reissulta. Tällä kertaa vuorossa reissun kolmas kahvilakohteemme ja sieltä hankittu kahvipussillinen. Paahtimo oli siis Röststätte ja käynnistämme kyseisen paahtimon kahvilassa voitte lukaista täältä.

Mukaani tarttui pussillinen vaaleapaahtoista guatemalalaista La Ceiba -kahvia. Kahvi tulee Guatemalan varmasti maineikkaimmalta kahvialueelta Huehuetenangosta. Sen kasvukorkeus on 1350 metriä merenpinnan yläpuolella, lajikkeiltaan se on Caturraa sekä Typicaa ja prosessoinniltaan pestyä, eli märkäprosessoitua. Tämä pussillinen on poimittu ja paahdettu tammikuun – huhtikuun sadosta. La Ceiban nimi tulee muuten Guatemalan kansallispuusta. Varhaisille maya-kansoille ceibapuu symboloi maan ja taivaan yhteyttä.

Ensimmäiset tuoksumuistiinpanot olivat sitruunaruoho, makeat marjat ja niistä tehty mehu. Jotenkin nämä pavuista tulleet tuoksut saivat minut odottamaan ”ohutta ja kirkasta” tuutuntumaa ja hapokasta kupillista. Jauhettuani kahvin hieman suodatinkarkeutta karkeammaksi V60-suppilolla valmistamista varten tuoksusta tuli huomattavan paljon mehukkaampi, marjaisampi ja mehumaisempi. Tuoksusta nousivat esiin punaiset marjat sekä pieni raakasuklaan aromi. Pavuissa tuoksunut sitruunaruoho otti ja katosi jonnekin.

Valmistelin maisteluun pari kupillista eli yhteensä viisi desiä. Valmistus tapahtui suhteella 32 grammaa kahvia ja 500 grammaa 90-92 asteista vettä. Ensin lisäsin vettä purujen sekaan 100 grammaa, jotta blooming lähtee käyntiin. 30 sekunnin bloomingin jälkeen (en sekoittanut bloomingin aikana) loput vedet lisäilin vähän kerrassaan niin, etteivät purut suppilossa päässeet kuivamaan missään vaiheessa. Lopullinen uuttoaika oli aika tarkalleen 4:30 minuuttia.

La Ceiban maku ei ollut ollenkaan niin mehumainen tai marjainen kuin mitä tuoksu antoi kokoajan odottaa. Maut taittuivat enemmän suklaan puoleen, vaikka ensipuraisussa aivan pieni punaisten marjojen vivahde olikin. Myös hapokkuus oli hyvin marjainen, lähinnä varmasti punaherukkamaista. Pitkään suussa pyörivässä jälkimaussa valtaa piti suklaisuus. Huomattavaa kahvissa oli sen lähes kermainen suutuntuma. Aivan uskomattoman pehmeän tuntuinen.

La Ceiba oli kertakaikkisen hämmentävä kokemus. Tuoksut ja maut eivät juuri kohdanneet ja tuntuikin, että testissä olisi rinnakkain kaksi täysin eri kahvia. Täysin puun takaa minuun iski sen hullun kermainen suutuntuma. Suutuntuman huikeudesta huolimatta tämä kahvi ei ollut mikään järin eeppinen kokemus kahviseikkailujeni saralla, eikä missään nimessä kuulu Huehuetenangon alueen parhaimmistoon (tältä alueelta on ollut useampikin kahvi blogissa maistossa). Tokihan paahtotyö on voinut mennä hivenen pieleen tai sitten odotukseni olivat jälleen aivan liian korkealla tai jopa epärealistiset. Silti antaisin kahville arvosanaksi vahvan kahdeksan ja pistän nimen korvan taakse, jotta mahdollisuuden tullessa vastaan maistelen tätä uudelleen.

Lue lisää...

Share

Lappeenrannan kettuterveiset

Se oli ihan tavallinen arkipäivä. Yhtäkkiä puhelimeni kilahti viestin saapumisen merkiksi. Vapaasti muotoiltuna viesti kuului näin: ”Möröööö! Olis kahvia. Hotsittaisko?”. Lähettäjänä Arttu Lappeenrannasta, eli tietenkin Lehmus Roasteryltä. Vastasin vapaasti muotoiltuna näin: ”No, jos mä tän kerran suostun. En mä yleensä oo tällaiseen….”. Ja pyh! Tottakai minä halusin tutustua että mitä sieltä olisi tulossa! Olin kyllä kuullut jo ennakkoon huhua, että ympäri Suomen on liikkeellä ollut huomattavan paljon kettuja.

Ja niinhän siinä lopulta kävi, että kolmen ketun kopla löysi tiensä myös Uuttajan kahvipisteelle. Kahvit on saatu maisteluun yhteistyön merkeissä, kiitos Arttu ja muut lehmuslaiset! Hetkeen ei pääsisi sumppi loppumaan.

Tosiaan, paketti sisälsi kolmea eri kettukahvia, pussillisen kutakin. Sekä se ”perinteisin” Kettu-kahvi että tummapaahtoinen Kettu tulivat papuina ja uutuus-Kettu valmiiksi suodatinkarkeudelle jauhettuna. Alla tarkempi esittely sekä tuoksu- että makuanalyysit kustakin kahvista. Kerrottakoon kuitenkin ensin, että kaikkien Kettu-kahvien pohjana on sama brasilialaisen Fazenda I.P. -kahvitilan natural-prosessoitu Yellow Bourbon Arabica -kahvi, jonka kasvukorkeus on 950-1200 metriä merenpinnan yläpuolella. Tila sijaitsee maineikkaalla Minas Gerais:n alueella.

Aloitetaan siitä ensimmäisestä/alkuperäisestä Kettu-kahvista. Tiesittekös muuten, että etiketissä keikailevan ketun taakse jäävä kuusi todellakin on olemassa? Eli se ei ole ihan mikä tahansa käkkärähavupuu siinä! Lehmuslaiset voivat kertoa tästä varmasti itse lisää. Tämä Kettu-kahvi oli keskipaahtoista eli numeroilla ilmoitettuna klassinen 3/5. Tuoksu oli pehmeä ja niin selkeän pähkinäsuklainen, että Fazerin ja Maraboun levytekeleetkään eivät ole niin pähkinäsuklaisia. Samalla tuoksu oli kuitenkin runsas ja jopa tuhti.

Edellä esitellyn tummapaahtoinen sisar oli paahtoasteeltaan pykälän verran tummempi, eli 4/5. Tuoksu oli tottakai hivenen paahteisempi. Suklaisuus oli tuoksussa edellistä Kettua voimakkaampi ja kokonaisuudesta oli tullut makeampi. Ehkä hiukan jotain paahdetun sokerin kaltaista.

Sitten uutuustapaus: Mauste-Kettu. Yellow Bourbon -kahvi on saanut seurakseen pussiin guatemalalaista kardemummaa sekä srilankalaista Ceylon-kanelia. Eli ihan aitoja oikeita mausteita eikä suinkaan mitään laboratoriokehitteisiä höpöhöpöesansseja. Jo ensinuuhkaisulla oli tuoksun tuoma mielikuva selkeä: pullakahvithan ne siellä tuoksuivat! Ja pullakahvithan tuoksuvat aina hyvälle. Mausteista kardemumma tuoksuu selkeästi voimakkaammin ja kanelin tuoksu ikäänkuin viimeistelee suklaisen ja pähkinäisen kahvin pehmeän aromin. Mauste-Kettu on näistä kahveista vaalein: paahtoaste on 2,5/5. En ole maustettujen kahvien ylin ystävä, mutta tapanani ei kuitenkaan ole sylkeä kuppiin. Tilaisuuden tullen saatan hyvinkin maistaa kupin tai kaksi. Varsinkin, jos mausteet ovat ihan ehtaa tavaraa.

Koska paahtoasteita oli nyt kaikkiaan kolmea eri, mutta kauhean monella välineellä en tahtonut alkaa kahveja valmistelemaan tätä maistelua varten, niin päädyin parhaaseen mahdolliseen vaihtoehtoon, eli Aeropressiin! Sillä kuitenkin onnistuvat äärimmäisen hyvin sekä vaaleammat että myös tummat paahdot. Resepti oli kaikille kahveille sama: 17 grammaa noin suodatinkarkeuksista kahvia ja 230 grammaa 85-asteista vettä. Inverted-metodi, kahvit esilämmitettyyn Aeropressiin, perään suunnilleen puolet vedestä ja huolellinen sekoitus. Tämän jälkeen loput vedet, suodatinpaperin esikastelu ja tulppa päälle. Varsinaista erillistä uuttoaikaa ei ollut, vaan tästä käänsin koko komeuden lasin päälle ja painoin 30 sekunnissa tuubin tyhjäksi kuppiin.

Keskipaahtoisen Ketun mausta päällimmäisinä erottuivat kevyt pähkinäisyys sekä suklaisuus, joka voimistui jälkimakua kohti mentäessä. Aivan kuin maussa olisi ollut seassa hitunen taateliakin. Todella pehmeä ja toisaalta jopa huomaamattoman kevyt suutuntuma iski mieleeni epäilyksen, että olisiko kahvia pitänyt sittenkin olla enemmän suhteessa veteen. Tämä jäi häiritsemään siinä määrin, että tein santsikupillisen vahvemmalla suhteella ja oikein aavistelin: kokemus oli vieläkin parempi santsikupillisen kanssa. Suutuntuma oli kyllä todella muikeanhuikean pehmeä. Jäähtyneen kahvin maussa pähkinäisyys oli hyvin voimakkaasti esillä ja suklaisuus hiipui jonnekin taustalle.

Tummapaahtoinen Kettu oli selkeästi tuhdein, niin kokonaisuudeltaan kuin myös suutuntumaltaan. Lisäksi se oli kolmikosta suklaisin ja makein. Paahteisuus maistui alusta asti, mutta ei häiritsevässä määrin. Se toi mukavan terävää särmää muuten pehmeään kokonaisuuteen. Aeropress-versiota maistellessa tulee mieleen, että tämä olisi testattava vielä sifonillakin jossain vaiheessa, miksei myös pressopannulla. Nokipannukahviksi tämä on taatusti erinomainen!

Mauste-Kettu oli makunsa puolesta lähellä keskitummaa Kettua, toki sellaisella reilulla kaneli- ja kardemummatwistillä ryyditettynä. Mausteita oli lisätty sopivalla kouralla eikä kumpikaan mausteista ottanut kokonaisuudessa dominoivaa roolia. Pehmeys säilyi kokonaisuudessa erinomaisesti ja suutuntumakin oli oikein kivasti kohdillaan. Pullakahvivibat olivat yhä päällä ja ehkä kahvi tavallaan saikin aikaan sen, että aloin himoitsemaan hiukan jotain korvapuustin tapaista suuhunpantavaa kahville seuraksi. Oikein hauska tuttavuus tämäkin Kettu.

Pehmeästä kettukolmikosta oli kyse. Erinomainen kahvilaatu eri paahtoasteilla voi tuoda nenän eteen hyvinkin erilaisia elämyksiä. Puhumattakaan siitä, että jos/kun sekaan annostellaan sopivasti jotain maustetta tuomaan omaa lisäänsä. Tällaisen tuoteperheen kautta mielestäni kenen tahansa olisi äärimmäisen helppo lähteä tutustumaan paremman kahvin maailmaan. Kettu-kahvit olivat kuitenkin todella pehmeitä, mutkattomia, hyvin tutun ja turvallisen makuisia ilman mitään pirskahtelevia ilotulituksia maku- tai tuoksupuolella. Pitäisin mitä tahansa näistä erinomaisena lahjavinkkinä esimerkiksi pukinkonttiin. Mutta pitäkää huoli, että ette laita pakettiin vanhaa kahvia, vaan niin tuoretta kuin suinkin mahdollista. Menee välipäivien herkuttelut sitten kivemmin, kun on viimeisen päälle kunnon sumppia, jolla sulatella ähkyä ja huuhdella suklaakonvehteja kurkusta alas.

Vielä kiitokset Lappeenrantaan ja terveiset, että täällä pidetään ketuista kyllä hyvää huolta!

Lue lisää...

Share

Paahtimo: Kahwe, Tampere

Tamperelainen pienpaahtimo Kahwe on varmasti Suomen uusin pienpaahtimo. Toiminnassa Kahwe on nimittäin ollut nelisen kuukautta. Yritys oli perustettu jo aiemmin, mutta toiminta saatiin käyntiin vasta kesällä 2018. Alkuvaikeuksiin, jotka toiminnan aloittamista lykkäsivät, kuului esimerkiksi paahtimen toimituksen myöhästyminen kuudella kuukaudella. Kun paahdin lopulta saapui, oli siinä viallinen osa, joka oli tietty vaihdettava ja asennettava. Tämäkin vei oman aikansa. Mutta kuten sanonta kuuluu, niin ”hyvää kannattaa aina odottaa”. Tai vaihtoehtoisesti voi käyttää sanontaa ”hiljaa hyvä tulee”. Hyvä kahvikin vaatii oman aikansa.

Kahwen voimana, sieluna ja mestarina toimii tamperelainen kokki ja barista Joel Marttala. Moni saattaa tunnistaa miehen esimerkiksi Tampereen Paahtimon omasta kahvilasta Taikapavusta, jossa Joel toimi baristana. Into ja kiinnostus kahvia kohtaan veivät kuitenkin oman yrityksen ja paahtimon pariin. Kahwen toiminta ja kahvit perustuvat läpinäkyvyyteen, laatuun sekä avoimuuteen. Kahwella ei ole varastoa paahdettua kahvia varten, vaan kahvia paahdetaan tilauksesta eikä pusseja jää näin ollen pyörimään ja vanhenemaan. Raakakahviakaan ei pyöritetä paahtimon tiloissa säkkitolkulla vaan varastotila on jaettu tila toisen yrityksen kanssa, josta raakakahvia haetaan tarvittava määrä paahdettavaksi. Tällä tavoin myös kustannuksia saadaan pienennettyä.

Saavuttuani paikalle oli paahtotyö täydessä käynnissä. Jäähtymään oli juuri otettu reilun kilon satsi tummapaahtoista kahvia. Tuoksu oli taivaallinen! Pieni, 1,5 kilon rummulla varustettu, nestekaasukäyttöinen turkkilainen paahtokone pyöritti rummussaan jo seuraavaa satsia guatemalalaista kahvia. Paahtimen vieressä vilisevät punaiset digitaalinumerot lämpötilan noustessa rummun sisällä. Viereisellä pöydällä muistivihko ja ajastin ovat käden ulottuvilla. Kelloa seurataan tarkasti, kuten myös paahtimen rummusta kuuluvaa popkornimaista poksumista, kun paahdossa saavutetaan ”first crack” -vaihde. Ja jälleen kurkataan ajastimeen. Kahwen valikoimassa on toistaiseksi ainoastaan tämä guatemalalainen luomu ja Reilun Kaupan kahvi paahdettuna eri paahtoasteille. Kontakteja on kuitenkin jo olemassa seuraavien kahvien hankkimista varten.

Paahtohomman valmistuttua Joel ehdotti, että mitäs jos maistelisimme hiukan kahveja. Käytännössä tämä tarkoitti kolmea eri paahtoastetta: 2/5, 3/5 sekä 4/5. En ole koskaan kieltäytynyt cuppingista, enkä sitä tehnyt tälläkään kertaa. Pöytä valmiiksi, lusikat kouraan, nenät valmiiksi ja testailemaan!

Oli jännä huomata, että kuinka samasta kahvista saadaan hyvinkin toisenlainen makuprofiili ulos parin paahtoasteen erolla. Siinä missä ”kakkospaahtoinen” oli vielä miellyttävän hedelmäinen ja kevyen hapokas, niin ”nelospaahdossa” oli hedelmistä käytännössä rippeet jäljellä ja tilalla oli tuntuvaa suklaisuutta sekä sitä tukevaa paahteisuutta. ”Kolmospaahto” yhdisti kahden edellämainitun paahdon parhaat palat yhdeksi, jopa yllättävänkin tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Joel on tehnyt kovaa työtä paahtoprofiilien hakemiseksi ja saavuttaakseen miellyttävän lopputuloksen. Kehitystyö jatkuu edelleen, samalla kun hän valmistautuu pikkuhiljaa hankkimaan kahvinäytteitä muistakin alkuperämaista. Tarkoitus on ottaa valikoimaan muidenkin alkuperämaiden kahvia läpinäkyvyyttä korostaen. Ja jos kahvi on luomutuotettua ja Reilu Kauppa -tuote, niin aina parempi.

Kaiken paahtamis- ja maistelemishomman keskellä keskustelimme paahtimon toiminnasta ja Joelin historiasta kahvin parissa. Paahtotyöhön ja paahtimohommiin opin hän on saanut Pirkanmaan Paahtimon kahviasiantuntijalta Pekka Heinoselta ja kuten aiemmin jo mainitsin, niin Joel toimi baristana Kahvila Taikapavussa Tampereen keskustassa. Kahwe ei toistaiseksi toimi vielä viitenä päivänä viikossa, vaan paahtotyötä Hatanpäällä tehdään kahtena päivänä: torstaisin ja perjantaisin. Perjantaisin ovat ovet auki myös pop-up -myymälään paahtimon yhteydessä. Samalla Joel kuitenkin vakuutti, että henkisesti ja internetin välityksellä töitä tehdään kyllä 24/7.

Pienenä bonuksena tälle reissulle pääsin itsekin osallistumaan tuotekehitykseen ja paahtoprosessiin antamalla Joelille ajat ja lämpötilat, kuinka tahtoisin kahvini paahdettavan. Näitä noudattaen Joel paahtoi pienen erän (muistaakseni hiukan alle kilon verran) vaaleapaahtoista guatemalalaista kahvia, jossa oli ainakin teoriassa pieni Uuttajan leima mukana. Hitto, tuntuipa pollealta! Sain kahvia pussillisen kotiinkin, joskin huolella maisteltuani annoin Joelille palautteen, että tällä paahtoreseptillä ei kannata vielä kauhean liukuhihnamaista tuotantoa aloittaa (ei nimittäin ollut ihan nappiresepti). Ehkä palaan vielä paahtimolle hieromaan reseptini loppuun.

Kahwe on vielä täysin taipaleensa alussa. Alku kuitenkin näyttää äärimmäisen hyvälle: Joel on alusta lähtien ottanut tiukan linjan sen suhteen, että mitä tahtoo. Läpinäkyvyys, rehellisuus, avoimuus sekä laatu ovat ne aseet, joiden avulla hän kulkee eteenpäin. Reseptiikkaa on hiottu ja testattu, taitoja kartutettu ja hikeä valutettu, jotta kaikki on saatu tähän pisteeseen. Kahwen kahvia saat tilattua joko Joelilta itseltään, paahtimon verkkokaupan kautta ja sitä löytää myös muutaman jälleenmyyjän valikoimasta. Lisätietoa paahtimon omilta sivuilta ja tietty Joelilta itseltään.

Uskon, että Joelin ja Kahwen tiukka linja pitää ja laatutietoisuus säilyy. Hatunnosto jälleen yhdelle suomalaiselle kahvitarinalle!

Kahwen kotisivut
Kahwe Facebookissa
Kahwe Instagramissa

Lue lisää...

Share

1 2 3 4