Posts Tagged ‘graef’

V60:llä Nicaragua La Sopresa AA / Kahiwa Coffee Roasters

Uuttaja-blogin syntymäpäiväartikkelissa kerroin jo, että blogi aloittaa yhteistyön Slurpin kanssa. Käytännössä tämä tulee tarkoittamaan sitä, että Slurpin lähettämät kahvit maistellaan blogiin näkyviin. Ja näin ollen valtaosa tulevista maisteluista tulee olemaan Slurp-kahveja. Yhteistyön juhlistamiseksi Slurp antoi myös luvan tilata pussillisen jotain heidän valikoimastaan löytyvää kahvia ikäänkuin ”esimaistoon” ennen varsinaisen yhteistyön alkua. Tässä nyt maistelussa tuo verkkokaupasta valitsemani kahvi. Kahvi on siis saatu yhteistyötarkoituksessa.

Lue lisää...
Share

Joulukahvit Rost & Co:lta ja Holmen Coffee:lta

Joka vuosi marraskuun kieppeillä viimeistään alkavat pienpaahtimoiden somet huutamaan, kun jokainen vuorollaan mainostaa joulukahvejaan. Osa markkinoi maustettuja kahveja, kun osa keskittyy kaivamaan joulutunnelman ja -maun kahvista itsestään ilman ylimääräisiä maustelisiä. Tämänvuotisessa jouluspesiaalissa minulla on maistelussa ja tarkkailussa pari maustamatonta joulukahvia. Kahvit olen saanut paahtimoilta maistelua varten yhteistyötarkoituksessa. Kiitos molemmille tahoille, eli helsinkiläiset pienpaahtimot Rost & Co. sekä Holmen Coffee.

Lue lisää...
Share

V60:llä Peru Cajamarca / Nano Kaffee Berlin

Vuorossa on viimeisen Berliinistä mukaan tarttuneen tuliaiskahvin maistelu. Tämä paahtimo oli myös kahvilakohteista reissussa viimeinen. Eli kyseessä oli Nano Kaffee Berlin ja reissukertomuksen kyseisen paahtimon kahvilasta voit lukaista täältä.

Itseasiassa tuliaiskahvi on samaa kahvia, jota join paikanpäälläkin espressona. Eli perulainen Cajamarca. Bourbon, Caturra sekä Typica -lajikkeita sisältävä pientilallisten tuottama kahvi on prosessoinniltaan pestyä, sen kasvukorkeus on 1700-1900 metriä merenpinnan yläpuolella. Kahvi tulee Huabalin alueelta Cajamarcasta, Jaén maakunnasta.

Lue lisää...
Share

Kalusto: Knock Feldgrind 2 -käsimylly

Kuten aiemmassa artikkelissani jo kerroinkin, niin kahvikalustoni kasvoi yhden La Pavoni Europiccolan verran. Nyt oli vihdoin mahdollisuus valmistella kotosalla espressoja. MUTTA! Se toi mukanaan pienen ongelman. Oma Graef-myllyni ei taivu espressokarkeudelle asti, joten ostaisinko valmiiksi espressokarkeudelle jauhettua kahvia vai hankkisinko uuden myllyn nimenomaan espressoa varten? Sähköiset espressomyllyt ovat hyvissä hinnoissa, mutta voi kiesus ne ovat nättejä.

Lopulta päädyin kompromissiin. Ostin myllyn, mutta ostinkin käsimyllyn. Mylly on Made By Knock Feldgrind 2. Tämä oli se hivenen arvokkaampi hankinta, jonka tein Berliinissä The Barnin kahvila-paahtimolta. Ostohetkellä se kustansi 185 euroa (huhhuijakkaa). Mainitsenpa tässä samalla, että myllyn hankinnassakin oli Papuja ja polkuja -Jukalla sormensa pelissä. Hänellä oli myös La Pavonin seurana Feld2 ja hän kehui myllyä siinä määrin, etten alkanut enempää säästöjä kerryttämään, vaan The Barnille mennessä tein myllyhankinnan.

Knock on hankittu nimenomaan espressokonetta silmälläpitäen. Toisena vaihtoehtona minulla oli Comandante, joka olisi omaan silmään ollut miellyttävämpi, mutta hinta kipusi jo aivan liian kovaksi (235€ The Barnilla). Tämän hankinnan ja päätöksen myötä voin huoletta ruuvata Graef-sähkömyllyäni jokusen pykälän karkeammalle, koska Feld2 hoitelee tästä lähtien espresso- ja mutterikarkeudet. Kätevää!

Myllyn säätäminen on helppoa. Myllyn päällä kammen juuressa on nuoli, joka osoittaa karkeuden myllyn päähän numeroin merkityllä asteikolla. Säätäminen alkoi siitä, että myllyn käänsi niin hienolle kuin se suinkin menee ja siitä kierros kerrallaan selvittämään, että mikä karkeus on juuri sille omalle espressokoneelle sopiva. Tämä otti aikansa ja edelleenkin karkeuteen joutuu tekemään papukohtaisia hienosäätöjä. Kultaista keskitietä ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt.

Mylly purkautuu kolmeen osaan, joten putsaaminen on suht helppoa. Päällimmäisenä osana on kampi ja kansi, joilla karkeuden säätö tapahtuu, sitten varsinainen mylly pinnoitettuine teräksisine kartioterineen ja papusäiliöineen ja alimpana palasena on jauhetun kahvin säiliö. Feld2 ei vie pöydällä paljoa tilaa ja mustan värinsä ansiosta istuu kromisen La Pavonin vierelle todella nätisti. Painoa tällä Skotlannissa valmistetulla myllyllä on noin 600 grammaa. Myllyn runko on alumiinia ja se on tehty koneistamalla yhdestä palasta. Kammessa on riittävästi pituutta, jotta pidempikestoinenkaan pyörittäminen ei tunnu typerälle. ”Urakkanuppi” on sopivan kokoinen ja helpottaa pyörittämistä älyttömästi. Papusäiliöön mahtuu enintään 30 grammaa papuja kerralla.

Feld2 pystyy jauhamaan pavut tarvittaessa (kuulemma) jopa turkkilaiseen ibrik-valmistamiseen sopivaksi. Tähän käytetään siis jo käytännössä niin hienoksi jauhettua kahvia, että se on jo pölyä. Toistaiseksi tälle ei ole tarvetta, mutta katsotaan että mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan.

Tähän asti olen ollut myllyyn äärimmäisen tyytyväinen. Säiliöosa, johon jauhettu kahvi menee, mahtuu nimittäin juuri La Pavonin kahvaan, joten espressoa tehdessä kahvin laittaminen portafilteriin käy äärimmäisen näppärästi ilman kauheita sotkuja (jos osaa asiansa ja kädet eivät satu tärisemään). Mylly oli nopea ja näppärä ottaa käyttöön. Olen hankintaani erittäin tyytyväinen ja kyllä tähän hintaan täytyy jo laatua saadakin.

Lue lisää...

Share

V60:llä Rwanda Huey Peaberry / Inka Paahtimo

Ensimmäiset Pienpaahtimomessut Tampereella olivat ja menivät. Messut olivat hyvin onnistuneet ja eiköhän jatkoa ole luvassa. Kiertelin messuja molempina päivinä ja keskustelin sekä uusien että vanhojen tuttujen kanssa. Sekä tein tietenkin kahvihankintoja. Yksi hankinnoista oli aina yhtä iloisen ja positiivisen, Voikkaalta tulevan Inka Paahtimon valikoimasta ostettu ruandalainen Huey Peaberry. Jos Pienpaahtimomessut menivät sinulta tyystin ohi, niin raporttini messuista voit lukea täältä.

Red Bourbon -lajikkeen peaberry-kahvi on kasvanut Hueyssä noin 1700 metrin korkeudessa ja se on fully washed -prosessoitua. Pesun jälkeen pavuille on annettu korotetuilla kuivauspedeillä aurinkokuivauskäsittely. Peaberryhän tarkoittaa siis sitä, että kahvimarjan sisässä on normaalin kahden pavun sijasta vain yksi, suhteellisen pieni ja pyöreä papu. Inka Paahtimo on antanut pavuille kauniin keskipaahtoisen säväyksen.

Papujen suklainen tuoksu toi mieleen unelmatortun. Voin sanoa, että samalla heräsi ehkä sellainen pienenpieni makeanhimokin. Suklaisuuden seasta oli myös erotettavissa miellyttävä tuoreen kirsikan tuoksu.

Jauhamisen jälkeen tuoksusta tulikin vielä hurjan paljon kirsikkaisempi. Ja nyt ei puhuta enää mistään kirsikankukkien hienostuneesta aromista, vaan ihan kirsikoista itsestään. Tuoksu oli hurjan hyvä. Suklaisuus alkoi olla enemmänkin pähkinäsuklainen tai sellainen Toblerone-suklaan kaltainen.

Valmistusmenetelmässä päädyin Hario V60 -suppiloon sen helppouden vuoksi. Valmistelin kahvia viisi desiä, joten kahvia jauhoin 30 grammaa. Karkeus oli sellaista hieman suodatinkarkeutta karkeampaa. Käyttämäni vesi oli noin 90-asteista.

Huey Peaberrystä löytyi miellyttävä, pieni makeus kaiken makua hallitsevan suklaisuuden rinnalla. Ei tämä kaakaota kuitenkaan ollut, kuten moni teistä varmasti mielsi, mutta maku oli todellakin suklainen. Seasta löytyi myös pieni marjaisuus sekä se kirsikka, joka oli tuoksussa erittäin voimakkaasti läsnä. Suutuntuma kahvissa oli mehumainen ja hapokkuus keskiluokkaa, kuten oli paahtoastekin (jos en sitä vielä maininnut).

Pitkästä aikaa oli Peaberry-kahvia maistossa. Huey Peaberry ei ole maistamistani ruandalaisista kahveista se kaikkein paras, mutta hyvää se oli. Suklaisuus ja kirsikka sopivat yhteen kuin talonpoika ja Elovena-tyttö ja keskipaahtoisuus sopi tähän kahviin; paahto ei peittänyt liiaksi hienoa marjaisuutta mutta toi mukaan varsinkin jälkimakuun tuota paljon mainittua suklaisuutta, joka taas tukevoitti kokonaisuutta. Oikein hyvä pieneräkahvi!

Lue lisää...

Share

1 2 3