Blogi kahvista, teestä ja niiden harrastajasta
Sopivasti entisten papujen ehtyessä kilahti jälleen pelastava enkeli postiluukusta; nimittäin uusi Slurp-kahvi! Jälleen otettiin harppaus kohti tummempia sävyjä ja jälleen vuorossa pienempi paahtimokin.
Kustavilainen Mokkapuu ei välttämättä ole nimenä monelle tuttu. Ehkä tämän myötä luotte silmäyksen ja kenties pistätte ostaenkin jotain? Mokkapuu panostaa luomukahviin ja sitä oli tämäkin pussillinen.
Jälleen hyppysiini on saapunut uusi Slurp-kahvi (edit: tämän maistelun julkaisu viivästyi surullisen paljon sairastelujen ja kaikenmaailman kiireiden vuoksi, pahoittelut). Ilokseni huomasin, että pitkästä aikaa saamme kustavilaisen Mokkapuun mukaan blogiin. Edellisestä Mokkapuun kahvimaistelusta on nimittäin kulunut lähes kaksi vuotta. Tuolloinkin kahvin alkuperämaa oli muuten Kolumbia.
Tiedätkö sen tunteen, kun vihdoin pääset käsiksi johonkin kauan himoitsemaasi? Minulla kävi nyt sellainen mäihä, että oksat pois. Sain kuulla, että helsinkiläinen Artisan Cafe jälleenmyy norjalaisen Tim Wendelboen paahtimon kahveja. Samalla kun olin muissa asioissa Helsinkiä kiertämässä, niin poikkesin espressolle ja ostin samalla pussillisen Wendelboen papuja kotiintuomisiksi. Ja nyt on maisteluraportin vuoro.
Ei varmasti löydy kahvihifistelijää tai -harrastajaa, jolle Tim Wendelboe (joko henkilön nimenä tai paahtimona) ei sanoisi yhtään mitään. Herra Wendelboe on yksi maailman arvostetuimpia kahviammattilaisia. Baristojen maailmanmestaruuden vuonna 2004 ja Cup-Tasting -maailmanmestaruuden vuonna 2005 voittanut Tim perusti kahvilan Grünerløkkaan, Osloon vuonna 2007. Kahvilan lisäksi tiloista löytyy niin paahtimo kuin koulutuskeskuskin. Mainitsemisen arvoista muuten on, että esimerkiksi heidän verkkokaupasta kahvia ostaessaan valittavissa ei ole valmiiksi jauhettua vaihtoehtoa. Kaikki kahvi myydään ulos papuina.
Wendelboelle hankintaketjun läpinäkyvyys sekä läheiset ostosuhteet tilallisiin ovat äärimmäisen tärkeitä. Siksi kahveista onkin heidän verkkosivuillaan saatavilla runsaasti mielenkiintoista infoa. Ostamastani kahvista, joka oli kolumbialainen Finca Tamana, löytyy jo pussin etiketistä seuraavanlaista infoa:
Lisäksi verkkokaupan sivuilta löytyy infoa, jossa kerrotaan poimintaprosessista, tämän kyseisen sadon muuttuneista makuvivahteista (Tim ylistää tämän erän olevan Eliaksen tähänastesti paras). Myös kahvin kasvatuskorkeus on kerrottu: 1650-1750 metriä merenpinnan yläpuolella. Castillo on muuten kehitetty lajike, joka sietää erilaisia sääoloja hyvin. Se vastustaa myös hyvin tuholaisia sekä kasvitauteja.
Finca Tamanan tuoksu oli runsaan punamarjainen. Marjojen rinnalla erottui pieni viikunan vivahde sekä kevyehkö mausteisuus. Makeuttakin oli; sellaista toffeemaista. Jauhettuna sekaan tuli miellyttävää basilikamaisuutta ja raikkautta. Sekä makeus ja punaisen herukan tuoksu voimistuivat jauhettuna ja kokonaisuus oli miellyttävän ja houkuttelevan pehmeä.
Kuten monien muidenkin kovasti odottamieni kahvien kanssa (joiden suhteen odotukseni ovat korkealla), päädyin valmistusmetodina Aeropressiin. Valmistelin kahvin silti ”perinteisen tylsästi” maistelua varten: inverted-metodi, 16 grammaa suodatinkarkeutta hienommaksi jauhettua kahvia, 2,4 desiä 93-asteista vettä (veden lisäsin hitaasti valuttelemalla yhteen kyytiin ja pyörivällä liikkeellä kaiken), muutama sekoitusliike lusikalla ja minuutin mittainen uutto. Tämän jälkeen suodatinpaperi paikoilleen, kääntö kupin päälle ja 30 sekunnin painalluksella kahvi maisteltavaksi. Nopea Aeropressin pesu ja cupping-lusikka kauniiseen käteen.
Ja kuinka ollakaan makua dominoi punaiset marjat, eritoten herukka. Luonteeltaan hiukan kirpeä Finca Tamana taittui jälkimakuun makeaksi ja jälkiruokamaiseksi. Hapokkuus oli hyvin vaatimaton ja suutuntuma hiukan teemäistä paksumpi ja pehmeä. Kahvista jää makea maku suuhun ja herukkaisuuttakin voi maiskutella pitkän tovin. Ehdottoman hyvä jälkiruokakahvi.
Finca Tamana ei tuottanut pettymystä millään osa-alueella. Wendelboen toiminnan määrätietoisuuden ja laadusta tinkimättömyyden tuntien ei heidän tuotteiltaan voi odottaa muuta kuin vähintään erittäin hyvää tasoa. Tällaisella kahvilla olisi äärimmäisen helppo alkaa käännyttämään markettien bulkkikahvikansaa kohti äärettömän upeita kahvielämyksiä ilman, että se aikaansaisi happamia röyhtäisyjä. Luksusluokan kahvi kelle tahansa. Toimii muuten erinomaisesti myös sekä Chemexillä että pressopannulla valmistettuna. Kyllä, testasin.
Kahvihampaiden kolotukselle on luvassa suurensuuri helpotus, kun Kaapelitehdas täyttyy jälleen kahvintuoksuisista kojuista ja standeista. Huhtikuun 20.-22.päivä jo neljättä kertaa järjestettävä Helsinki Coffee Festival vetää varmasti jälleen tilan täyteen kahvista kiinnostuneita hifistelijöitä ja kuluttajia.
Festivaalin ohjelmassa on jälleen runsas tarjonta. Millä tahansa standilla saat varmasti vinkkejä kahvielämysten ja -hetkien parantamiseksi kotosalla, mutta myös lavoilla tapahtuu. Barista stagella ohjelmassa on muun muassa vinkkejä, että kuinka otat parempia kahvikuvia Instagramiin, tarinoita kahvin ”juurilta” eli alkulähteiltä (puhujat toistaiseksi vielä vahvistamatta) sekä keskustelu aiheesta ”kuinka vesi vaikuttaa kahvin makuun”. Samaisella lavalla valitaan myös lauantai-iltapäivällä vuoden suodatinkahvi sekä vuoden espresso. Sunnuntai on pyhitetty kilpailutoiminnalle ison lavan osalta, kun Brewers Cup eli suodatinkahvin Suomen mestaruus on jälleen ratkonnan alla. Pikkulava Kaapelitehtaan toisessa kerroksessa taas tarjoaa ohjelman puolesta esimerkiksi esitelmiä kahvin eri alkuperämaista, kahvin suorasta hankinnasta tiloilta ilman välikäsiä sekä latte art -opastusta Hollannin baristamestari Merijn Gijsbersin johdolla. Ohjelma tarjoaa varmasti kaikille jotain kiinnostavaa ja näitä lavojen ohjelmia kannattaakin mahdollisuuksien mukaan käydä seurailemassa. Monessa ohjelmassa on mukana myös kahvinviljelijöitä eri alkuperämaista.
Uuttaja on tänäkin vuonna tottakai menossa mukana ja tällä kertaa hieman isommalla meiningillä kuin ennen. Tämä on minulle kolmas kahvifestivaalivisiitti ja ensimmäistä kertaa pääsen ottamaan osaa myös perjantain ammattilaispäivän ohjelmaan. Mielenkiinnolla odotan, että kuinka perjantaina Kaapelitehtaalla köpöttely eroaa lauantain ihmisvilinästä. Uutta ja jännittävää on myöskin lauantaipäivässäni festivaalilla: saan kunnian kuulua tuomaristoon, jonka tehtävänä on valita vuoden suodatinkahvi sekä vuoden espresso. Olin äärimmäisen otettu ja innoissani saatuani kutsun liittyä tuomaristoon. En oikein tahdo enää pöksyissäni pysyä. Mielessä on myös mahdollisesti hankinta tai pari. Valmistuslaitearsenaalistani puuttuu yhä Kalitan manuaalisuodatin sekä kunnollinen vedenkaadin: Hario, Fellow tai muu vastaava. Ja ehkä tuon muovisen v60:n voisi vaihtaa vaikkapa siihen himoitsemaani kuparinsävyiseen. Uuttajatar sekä kesäkuussa syntynyt poikamme ovat myös festivaaleilla mukana lauantaina. Saa nähdä kuinka kova kahvifani pojasta tulee. Kotona ainakin myllyn ääni on kovasti kiinnostanut.
Tuomaristossa on muuten kaikkiaan kuusi jäsentä. Lisäksi tuomaristossa edustavat Liemessä-ruokabloggari Jenni Häyrinen, Slurp-kahvipalvelun perustajamies Tero Rehula, lifesylebloggaaja ja ruokakirjailija Hanna Gullichsen, lifestylebloggaaja Viena K sekä kaksinkertainen Vuoden barista Jarno Peräkylä.
Parasta antia festivaaleilla ovat perinteisesti olleet tietenkin paahtimoiden omat kojut sekä niiden tarjonta. Sekä tietenkin ne henkilöt kaiken sen työn ja kahvin takana. Joka vuosi on löytynyt uusia tuttavuuksia, joiden kanssa tulee oltua lähes viikottain yhteyksissä. Sanomattakin on varmasti selvää, että monista heistä on tullut minulle hyviä ja tärkeitä yhteistyökumppaneita. Odotan jälleen, että pääsen paiskaamaan tassua tuttujen kanssa ja maistelemaan heidän uutuuskahvejaan samalla kuulumisia vaihdellen. Kamera kulkee luonnollisesti mukana ja kuvasatoakin on varmasti luvassa (viime vuoden tapaan videota ei kuitenkaan ole luvassa, mutta katso toki viimevuotiselta festivaalilta tekemäni pieni potpurivideo).
Halusin tehdä blogiin jälleen tällaisen pienen ennakkofiilistelytekstin vaikken oikein edes tiedä, että mitä tähän enää kirjoittaa. Festivaaliin on kirjoitushetkellä tasan viikko aikaa ja olen itse ainakin innoissani kuin lapsi Marvel-sarjakuvien äärellä. Tulossa varmasti huikea festivaali (joka muuten on pohjoismaiden suurin) ja mahtavia kahvielämyksiä!
Jos kahvi ja kahvimaailma tuntuu yhtään kiinnostavan, niin suosittelen hankkimaan vaikka vain aamupäiväsession lipun ja poikkeamaan paikan päälle. Lipun hinnalla saa kuitenkin juoda just niin paljon kahvia kuin maha vetää (tai pää kestää). Olen varma, että jokaiselle löytyy jotain kiinnostavaa katsottavaa tai hankittavaa ja onhan mahdollista, että visiitin myötä kahvitottumuksesi muuttuvat tyystin. Ehkä löydät jopa valmistusmenetelmän, jolla tahdot alkaa valmistaa vaaleapaahtoisia natural-prosessoituja afrikkalaisia kahveja kotona?
Ja hei! Jos bongaat minut kulkemassa pitkin käytäviä, niin jutulle saa tietenkin tulla. Olen itsekin paikalla sitä varten, että juttelen ihmisten kanssa. Kuulen mieluusti, että mikä teitä festivaaleilla kiinnostaa. Nähdään festivaaleilla!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Nyt päätökseen tulee vuosi 2017 Kahvisi-kahvien osalta. Ja itseasiassa muuten loppuu Kahvisi-kahvien yksityishenkilöiden tilaukset sekä verkkokauppa. Lisää infoa muutoksesta ja lopetuksista löydät tämän linkin kautta. Tässä vaiheessa Uuttajalta iso kiitos Kahvisi-väen suuntaan tehdystä yhteistyöstä!
Vuoden viimeisenä kahvina viimeistä kertaa yksityisasiakkaille tuli lahtelaisen Kahiwa Coffeen paahtomasiinasta. Kahiwa toimii Niemen satamassa, jossa kahvit paahdetaan erityisellä tarkkuudella ja tuodaan esiin paahdettavien kahvien oma uniikki luonne. Kahiwa myös maahantuo raakakahvia. Erityistä huomiota Kahiwalla saavat kahvit, joilla on tarina.
Tummapaahtoisen Josra Blendin tarina on seuraavanlainen: Josra Co-operative on kenialainen perheyritys, joka myy kenialaisten pienviljelijöiden kahveja Euroopan markkinoille. Luonnollisesti myös Suomi kuuluu tähän markkina-alueeseen ja Suomessa juodaankin melkoisen paljon kenialaisia kahveja. Josra Blendiin käytettävä kahvi on kerätty Merun alueelta, 1700 metrin korkeudelta vuoristoiselta alueelta. Lajikkeita on kaksi: SL28 sekä Ruiru11. Blendi koostuu kahdenlaisista pavuista: isommasta AB-pavusta ja pienemmästä Peaberry-pavusta.
Papujen tuoksu on tummahkosta paahdosta huolimatta varsin hedelmäinen. Miellyttävän pehmeästä kokonaisuudesta erottuu myös herukkaisuutta, pehmeyttä ja pientä makeutta. Jauhettuna tuoksu on reilusti sitruksisempi ja herukkaisempi. Makeus oli edelleen mukana ja sekaan oli tullut miellyttävää mausteisuutta, joka loi mielestäni kivaa kontrastia pehmeydelle ja makeudelle. Jauhamisen tein pressopannulle sopivaksi, eli suunnilleen sellaiseksi puolikarkeaksi.
Pitkästä aikaa valmistelin pressopannulla kahvia. Tällä kertaa reseptinä 30 grammaa kahvia ja 500 grammaa 88-asteista vettä. Lisäsin vedestä vähän alle puolet ja sekoitin kahvit huolellisesti veden sekaan. Tämän jälkeen kaatelin loput vedet sekaan, asetin männän paikoilleen ja painoin sen kahvin pinnalle. Sitten ajastin käyntiin ja viisi minuuttia odottelua.
Jo tuoksu lupaili makeutta maussa ja ei mennyt pieleen. Makeuden lisäksi kahvissa oli pehmeyttä, sitruksisuutta sekä lyhyehkö jälkimaku. Hapokkuutta sen sijaan ei paljoa ollut, kuten ei myöskään makujen ilotulittelua ja esiinnousua. Kokonaisuus oli tasapainoinen ja body paksuhko.
French pressillä, eli pressopannulla, tehtynä sanoisin Josra Blendin olevan tasoa ”ihan ok”. Jotenkin odotin kahvilta paljon enemmän. Voi olla, että vaatii hiukan lisää maistelua. Aeropressillä tämän testasin myös, mutta lopputuloksen ollessa jotenkin valju ja pliisu päätin kokeilla muita menetelmiä. Blendistä löytyi kuitenkin paljon hyvää, joista nyt esimerkiksi mainittakoon tasapainoisuus ja matalahappoisuus. Ähkyyn itsesi vedettyäsi kupillinen tätä voisi olla enemmän kuin paikallaan. Aamukahviksi valmistaessa saa kahvia olla suhteessa veteen hiukan enemmän kuin 6g/1dl.
