Posts Tagged ‘ethiopia’

Chemexillä Ethiopia Biftu Gudina / Maja Coffee Roastery

Tampereen Pienpaahtimomessujen yksi yllättävimmistä näytteilleasettajista mielestäni oli Maja Coffee Roastery. Tämä helsinkiläinen pienpaahtimo on harvoin sattunut samoihin tilaisuuksiin, joissa itse olen paikalla käynyt. Ja kun paahtimon oma sijaintikin on Helsingissä hiukan syrjäinen, niin ei ole tullut sinnekään vielä juttukeikoilla eksyttyä. Kahvipussista kauppaa käydessä sovittiin, että Uuttaja tulee Majalla vielä käväisemään, kunhan kengänkärjet jälleen Helsinkiä kohti osoittavat.

Lue lisää...
Share

Aeropressillä Ethiopia Nano Challa / Kaffa Roastery

Kaffa Roasteryllä oli Pienpaahtimomessujen alla tullut ulos mielenkiintoinen uutuus: etiopialainen Nano Challa. Asioidessani heidän pilttuussaan messuilla tarjottiin sieltä pussillinen kyseistä kahvia testiin. Pussi saatu siis yhteistyön merkeissä. Tähän kahviin liittyen voi Kaffan omasta blogista lukea hienon Etiopian matkakertomuksen.

Mitä tämä Nano Challa sitten on miehiään tai naisiaan? Kahvi tulee Jimman alueelta Länsi-Oromiasta. Siellä kahvia tuottaa Nano Challan osuuskunta. Kahvin kasvukorkeus on 1850-2100metriä. Prosessoinniltaan tämä Heirloom-lajikkeen kahvi on pestyä. Heirloom tarkoittaa siis sitä, että kahvi polveutuu suoraan villeinä kasvavista etiopialaisista kahvilajikkeista.

Ensimmäiset tuoksut, jotka pussin avatessani tunnistin, olivat hyvin selkeä bergamotti sekä hentoinen vanilja. Tuoksukokonaisuus oli hyvin pehmeä. Jollain tapaa tuoksu oli myös hyvin ”epäetiopialainen”.

Jauhetusta kahvista irtosi huomattavasti tuntuvampi tuoksu. Nyt se antoi jo viitteitä hapokkuudesta sekä marjaisuudesta. Bergamot yhä voimakkaana ja vallitsevimpana tuoksuna. Vaniljaisuus hävisi jonnekin taka-alalle.

Valmistustapavalinta tälle kahville oli helppo. Aeropressillä on tullut upeita kupillisia hyvinkin erityyppisistä kahveista ja näin mielenkiintoisen tapauksen äärellä Aeropress oli oikeastaan melko itsestäänselvyys. Valmistaminen tapahtui suhteella 17 grammaa hieman suodatinkarkeutta hienompaa kahvia ja noin 230 grammaa 90-asteista vettä.

Valmistaminen tapahtui niin, että mittasin ensin esilämmitettyyn Aeropressiin kahvin. Tämän jälkeen kaadoin kaiken veden siihen perään ja sekoittelin muutaman kerran, jotta kaikki kahvi varmasti on kosketuksissa veden kanssa. Sekoitettuani annoin kahvin uuttua minuutin ajan ja sinä aikana esikastelin suodatinpaperin. Suodatin vielä tuubin päälle, kääntö lasin kanssa ympäri ja painallus 30 sekunnissa kuppiin.

Kahvin maku oli huomattavan paljon marjaisampi kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Bergamotti on maussa yhä läsnä, tosin ei ollenkaan niin voimakkaasti kuin mitä sen kohdalla tuoksu antoi odottaa. Jälkimaku oli kivan vaniljainen ja aavistuksen makea. Mukavan hapokas, suutuntumaltaan kevyt ja teemäinen kahvi tuntui hiukan kuivattavan suuta sitä maistellessa.

Erinomaista, sanoisi johtaja Burns tästä kahvista. Taas kerran etiopialaiskahvi, joka ei petä. Bergamot, vanilja ja marjat yhdessä toivat erittäin miellyttävän makumatkan kupissa nenäni eteen. Maistellessa tulin miettineeksi, että mitenkähän tämä toimisi espressona? Täytyy varmaan sitäkin testailla. Pour over -testit tämä jokatapauksessa tulee käymään vielä läpi.

Lue lisää...

Share

Chemexillä Ethiopia Gesha 1931 / Lehmus Roastery

Suomen lesoimman paahtimon, Lehmus Roasteryn, Limited-tuotesarja on edennyt jo kolmanteen osaan. Tällä kertaa sarjassa sukellettiin erittäin mielenkiintoisiin sfääreihin. Kahviharrastajat käyvät pienenpientä kinaa toisinaan siitä, että onko kahvilajikkeen nimi ”gesha” vai ”geisha”. Lehmuksen sekä Etiopian näkemys on Gesha. Tästä aasinsiltana Limited-kahviin, joka siis on kuin onkin etiopialainen Gesha 1931. Kahvi on saatu yhteistyössä Helsinki Coffee Festivalin yhteydessä. Ai niin, Lehmus Roastery on nyt valittu kahtena vuotena peräkanaa Vuoden paahtimoksi.

Nimensä mukaisesti Gesha 1931 tulee Geshan alueelta Lounais-Etiopiasta. Kyseessä on Arabica-kahvi, jonka kasvukorkeus on 1931-2040 metriä merenpinnan yläpuolella. Maailman laadukkaimpien kahvilajikkeiden joukkoon kuuluva Gesha on lähtöisin Etiopiasta vaikka sitä kasvatetaankin sekä Väli- että Etelä-Amerikassa. Gesha 1931 muuten sijoittui Coffee Festivalilla Helsingissä toiselle sijalle Vuoden suodatinkahvi -kilpailussa.

Tuoksun tutkiminen otti oman aikansa. En oikein tahtonut saada aluksi mistään tuoksusta kiinni, mutta sitten lähdin lähestymään tuoksuhavaintoja värien kautta. Tuoksu toi mieleeni vihreän ja punaisen värin. Näiden kautta kartoitin tuoksusta mansikkaa, kiiviä, kevyttä raparperimäisyyttä, vesimelonia, punaista omenaa sekä karviaismarjaa. Kirjo oli äärimmäisen laaja. Ja kuten arvata saattaa. oli kokonaisuus todella herkullista tuoksuteltavaa. Jauhettuna kaikki hyvä vain korostui entisestään. Mieleen tuli välähdyksenä joku lapsuudesta tuttu limpparikin. Vahvimpina yksittäisinä tuoksuina erottuivat edelleen kiivi, mansikka sekä vesimeloni. Jostain oli tuoksuun tullut mukaan myös hunajaista makeutta sekä pientä sitrushedelmien vivahdetta. Nyt kokonaisuus oli hedelmäisen raikas ja se antoi kahvista hapokkaan ja jotenkin ”ohuen” vaikutelman.

Käden ulottuvilla oli sopivasti Chemex, joten valmistin kaffen sillä. Reseptinä tutuksi tullut uuttosuhde 6g/1dl: 24 grammaa kahvia ja 4 desiä 92-asteista vettä. Vettä kaadoin ensin 75 grammaa ja annoin kukkimisen kukkia puolisen minuuttia (eli siis blooming).

Loput vedet lisäsin kahdessa erässä hissukseen. Valmistuvan kahvin väri oli upea punaisen ruskea ja tuoksu älyttömän herkullinen.

Gesha 1931 oli mauiltaan äärimmäisen rikas. Maussa oli runsasta hedelmäisyyttä, kiivi sekä mandariini ehkä kaikista vahvimpina. Samalla siinä oli myös miellyttävää marjaisuutta, joka tuntui ympäri suuta. Hapokkuudeltaan Gesha oli keskiluokkaa ja suutuntumaltaan tosi kevyttä. Jälkimaussa mukavaa pientä kirpeyttä. Aijai, olispa kaikki kahvi näin hyvää! En keksi hetkeä, johon tällainen kahvi ei sopisi.

Ei tuomarit tätä suotta pisteyttäneet vuoden toiseksi parhaaksi kahviksi festivaaleilla (tai siis emme me tuomarit suotta….). Erittäin mieluinen kahvi minulle jälleen kerran; näissä runsaan hedelmäisissä afrikkalaisissa kahveissa on vaan jotain sellaista, joka vetää minua puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. Maut olivat erinomaisesti tasapainossa, jälkimaussa riitti maisteltavaa, hapokkuus tuki kahvin makua ja lopun pieni kirpeys viimeisteli tämän kakun. Limited-sarja jatkaa edelleen siis tukevasti tähän asti kulkemaansa erinomaisten kahvien tietä.

Lue lisää...

Share

Aeropressillä Ethiopia Nano Challa / Heart Roasters, Portland

Jälleen kaivelin maisteluun yhden Heart Roasters:n kahvin. Kahvi oli nimeltään Nano Challa ja se on etiopialaista, paahtoasteltaan 2-3/5 ja etiketin tiedoista käy lisäksi ilmi seuraavaa:

  • Alkuperä: Jimma, Etiopia
  • Lajike: Heirloom/alkuperäislajike
  • Prosessointi: Pesty
  • Kasvatuskorkeus: 1900-2200 metriä merenpinnan yläpuolella

Jotenkin minua häiritsi maistelun aikana se, että mielessäni pyöri kahvin nimen myötä vain Marvelin sarjakuvahahmo Musta Pantteri (engl. Black Panther, oikealta nimeltään T’Challa ja statukseltaan Wakandan prinssi). Mitään muuta tekemistä kahvilla ja tällä sankarilla ei sitten olekaan keskenään, joten se siitä. Harha-ajatukset sikseen ja itse asiaan!

Jälleen kerran huomasin käsissäni olevan märkäprosessoitua afrikkalaista kahvia. Pavuista irtosi tällä kertaa todella jännä jäätelömäinen, pyöreä tuoksu. Tämän myötä oletukseni kahvin makuprofiilista ottivat jo hiukan muotoaan. Mutta jauhettu kahvi oli ensin tuoksuteltava.

Jauhettuani kahvin Aeropress-valmistukselle sopivaksi kävin tuoksuttelemaan, mutta nopeasti jouduin turvautumaan makuympyrään, kun en millään osannut nimetä havaitsemiani tuoksuja. Tuoksussa oli reilusti pehmeyttä ja runsaasti kukkaisuutta. Ruusua kenties. Kokonaistuoksu oli kuitenkin hyvin mieto ja ”varovainen”, mutta samalla kovin houkutteleva. Ehkä tämä kahvi tulisi maistellessa osoittautumaan hyvin erilaiseksi kuin mihin tämän seudun kahvien kanssa on tottunut? Tai ehkä tämä olisi samanlainen ”matto jalkojen alta” -tyylinen yllätys kuin Heart Roasterin valikoimasta maisteltu Ethiopia Worka?

Kahvi on valmistettu suhteella 16 grammaa Aeropress-karkeuksista kahvia ja 240 grammaa 94-asteista vettä (jälleen kerran). Tämä on nykyään maisteluissa oma lähtökohtani annostelussa, josta on sitten helppo lähteä tarpeen mukaan vähentämään tai lisäämään kahvin määrää.

Kahvin maku oli todella hento ja hienostunut. Suutuntuma oli sileä ja hapokkuutta sopivan nipistelevästi. Jälkimaun mentyä kuivatti suuta hiuksenhienosti. Ja vaikka kuinka ryystelin ja maistelin, makuympyrän kanssa ja ilman, niin ainoa varsinainen löytämäni maku oli ruusunmarja. Kahvi katosi suusta nopeasti jättämättä kummoisempaa jälkifiiliksiä tai -tuntemuksia.

Olen ehkä hiukan hämilläni. Nano Challa ei ollut sitä mitä oletin sen olevan, muttei myöskään sellaista mitä odotin sen olevan. Oletin kahvin olevan perinteinen etiopialainen marjakahvi, mutta odotin sen olevan Workan kaltainen pehmeämpi ja eksoottisempi kokonaisuus. Tämä tipahti ehkä hiukan niiden väliin. Kokonaisuus oli hiukan valju, vaikka ominaisuudet olivatkin erinomaisia. Jätti ikäänkuin kylmäksi. Ehdottomasti kokeiltava Chemexillä tai V60:llä uudestaan.

Lue lisää...

Share

Raportti: Uuttaja Turun kahviloissa

turunkahvilatkartalla

Eräänä kauniina iltana päätimme Uuttajattaren kanssa, että lähtisimme vielä ennen vuodenvaihdetta yhdelle kotimaan reissulle jonnekin, johon pääsisi Onnibussilla. Tutkittiin vaihtoehtoja ja aika yksipuolisesti päätimme, että lähdettäisiin ulkomaille, eli Turkuun (hehe). Samantien pistettiin hotellia ja bussilippuja varaillen.

Vaikka reissun pääasiallinen tarkoitus oli joulutorit ja joululahjahommat, niin aikaa oli myös kahville poikkeamiseen. Olin hiukan tehnyt ennakkoselvittelyä suositelluista paikoista, jotka tarjoaisivat jotain muuta kuin pauligilaista lirua ja juotavan seuraksi jotain herkullista jäläkimakkeeta.

Reissu ajoittui 10.-11.12. väliselle ajalle. Olimme Turussa aamukymmeneltä, kirjauduimme majapaikkaamme, jätimme ylimääräiset tavarat pois ja lähdimme oitis matkaan. Kulkiessamme kirpputoria kohti löysimme ensimmäisen kahvipaikkamme: Gaggui Kaffelan. Olin etukäteen lukenut paikasta kymmeniä suosituksia ja hehkutuksia, eikä tätä olisi voinut jättää väliin. Paikka oli tunnelmallinen, tiivis (lue: pienehkö), mutta todella viihtyisä. Menusta löytyi juomaa jos jonkinlaista ja vitriinistä pilkisti mitä upeampia kakkupalasia. Päädyin Aeropressillä valmistettuun, mehukkaaseen ja hedelmäiseen etiopialaiseen Burtukaanaan, paahtajana tottakai Turun Kahvipaahtimo. Edellämainitun kahveja oli myös ostettavissa kotiin viemisiksi, ei tosin tällä kertaa lähtenyt mukaan. Kahvin seuraksi vitriinistä löytyi Shitruuna-niminen sitruuna-marenkiherkku, joka olikin valintana täysi kymppi. Uuttajattarelle valkkasin haudutetun teen, Milky Oolongin. Syötävänä hänellä oli mutakakkupohjainen juustokakku, jossa oli mangoa ja passionhedelmää. Nimeltään se taisi olla ”Vähän liian tuhti” tai vastaava… Oli kuulemma onnistunut valinta sekin. Hyvähyvä. Täysi kymppi Gagguille! Jätettiinpä vielä terveiset vieraskirjaankin. Käsken ja kehoitan teitä käymään, kun olette Turussa! Jos missaatte, niin ette nuku enää öitänne rauhassa.

Päivän aikana ehdimme kävellä aika älyttömästi, käydä syömässä sataman suunnalla, ihailla linnaa ja tutustua kauppahallinkin tarjontaan, kunnes kahvihampaan kolotus iski jälleen. Tällä kertaa apu siihen löytyi paljon lyhyemmän kävelymatkan päästä. Melkein majapaikkamme vieressä oli pikkuinen ja houkutteleva Bean Bar. Pöydät olivat yhtä vaille täysiä, joten luikahdimme äkkiä sisään kun vielä mahtuisimme. Jälleen juotavaksi Aeropress-valmisteinen, tälläkin kertaa hedelmäinen, kahvi ja Uuttajattarelle kaakao. Näiden kaveriksi isoin kirjaimin mainostettu vaniljavohveli kermavaahdolla ja itsetehdyllä luumuhillolla. Ja voin kertoa, että tuo vohveli vei kielen mennessään. Tiskin viereinen vitriini oli pullollaan hyvännäköisiä konvehteja, mutta päädyimme tällä kertaa juomiin ja vohveleihin. Bean Bar:lla oli myynnissä myös muutamia kahvinvalmistusvälineitä; Aeropress ja Hario V60 nyt ainakin.

Gagguin kahvi oli paikallisen paahtimon valikoimasta. Bean Bar:n kahvi on Kaffa Roasteryn käsialaa. Kaffan kahveja sekä teetä oli hyllyssä tarjolla kotiinviemisiksi. Pystyin kuitenkin hillitsemään itseni. Mainittakoon vielä, että Bean Bar tarjoilee kahvia myös sifonilla valmistettuna! Ei tosin yhdelle hengelle, mutta kahdelle.

Sunnuntaina reilun hotelliaamupalan sekä erittäin heikon kahvin jälkeen napattiin kamat matkaan ja lähdettiin vielä hetkeksi kaupungille kiertelemään ennen bussimme lähtöä. Käväisimme joulutorilla tuhlaamassa jokusen euron ja sieltä kohmeisina vaapuimme Aurajoen rannalla sijaitsevaan CafeArt-kahvilaan. Ensihavainto paikasta oli, että se oli tiloltaan kahta edellistä kahvilaa huomattavasti suurempi. Syötävien valikoima on erinomaisen runsas, kuten myös juomien määrä listalla. Tällä kertaa tilasin kahvin perinteisimmällä mahdollisella tavalla: kävelin kassalle ja ilmoitin tahtovani kahvin. Muut herkut tilattuamme istahdimme pöytään herkkujemme kera. Hyllyillä komeili Turun Kahvipaahtimon kahvipakkauksia sekä Teepolun irtoteetä kotiin ostettavaksi. Juotavien seuraksi valitut syötävät olivat mainioita ja kahvikin erinomaista. Lainaan tähän kahvilan omia kotisivuja:

”Meillä kahvi on niin hyvää, että Vuoden Barista -titteli on osunut Café Artiin jo seitsemän kertaa.”

Ostimme lisäksi kaksi pakettia Turun Kahvipaahtimon guatemalalaista La Loma -kahvia papuina. Ne eivät tule omaan käyttöön, vaan ne ovat meidän panoksemme tämän vuoden Third Wave Wichteln -kahvinvaihtoon. Tästä tulee todennäköisesti aikanaan oma artikkeli.

Lue lisää...

Share

1 2