Posts Tagged ‘chaya’

Keltainen tee: Meng Ding Huang Ya / Chaya

Teekaapissani on vielä jokunen tee esittelyä vailla. Yksi näistä tapauksista oli harvinainen keltainen tee Meng Ding Huang Ya, joka löytyy (tai ainakin löytyi jossain vaiheessa) Chaya-teekaupan valikoimasta.

Ensivilkaisulla Meng Ding Huang Yan lehtiä ei uskoisi teenlehdiksi. Enemmän ne muistuttivat jonkin suurihavuisen puun havuja. Tee tulee Kiinasta Sichuanin maakunnasta Meng-vuoristosta, jossa teetä on kasvatettu jo Han-dynastian aikaan (206 BC – 220 AD). Myöhemmin Tang-dynastian aikaan (618 – 907) koko teen tuotanto varattiin vain ja ainoastaan keisarin käyttöön. Teetä käytettiin eräänlaisena kunnianosoituksena, sillä kyseessä oli todellakin harvinainen ja erittäin korkealaatuinen keltainen tee. Sen valmistukseen käytetään ainoastaan pääskysen kieltä muistuttavat, kellertävänvihreät kevään ensimmäiset lehtinuput.

Lue lisää...
Share

Vihreä tee: Alishan Gaba Green / Chaya

Jälleen kurkkaamme teekaapin puolelle ja kaivelemme sieltä pussillisen maisteltavaa. Chaya-yhteistyötuotteista on pari vielä maistelematta ja otetaan nyt yksi maistelematon: taiwanilainen vihreä tee nimeltä Alishan Gaba Green. Tämä(kin) tee on saatu yhteistyötarkoituksissa.

Alishan Gaba Green ei ole aivan tavallinen vihreä tee. Ennen lehtien poimintaa (tarkalleen ottaen kaksi viikkoa ennen) Gaba-teen lehdet varjostetaan, jolloin lehtien glutamiinihappojen määrä lisääntyy. Ja siinä missä teelehtiä yleensä hapetetaan, tämä tee onkin saanut typpikäsittelyn. Typpi muuttaa teen glutamiinihapot gamma-aminovoihapoiksi. Gaba-tee sisältääkin edellämainittua happoa melkoisen korkean määrän. Gamma-aminovoihappo on tärkein aivojen ja muun keskushermoston välittäjäaine, joka jarruttaa hermosolujen toimintaa. Hapon puute voi aiheuttaa ahdistuneisuutta, epileptisiä kohtauksia sekä masentuneisuutta. Tee kasvaa Taiwanin Alishan vuoristossa.

Kyseessä oli siis melkoisen ainutlaatuinen taiwanilainen tee. Teelehdet oli pyöritelty pieniksi papanamaisiksi palleroiksi, joten niiden koosta ei oikein päässyt selvyyteen ennen niiden hauduttamista. Lehtiä oli kuitenkin helppo tuoksutella. Lehdissä oli hiukan merilevämäinen aromi ja samalla hunajaista makeutta. Tuoksu oli yllättävänkin raikas, kun ottaa huomioon, että kuinka pieni pussillinen oli kyseessä (25 grammaa teetä pienessä sulkijalla varustetussa pussukkassa).

Ei muuta kuin valmistelemaan. Päätin valmistella teetä itselleni neljä desiä. Pussin etiketti ohjeisti seuraavasti: 1-2 teelusikallista lehtiä kahteen vesidesiin, 1-3 minuutin haudutus ja 90-100 -asteinen vesi. Tuo veden lämpötila kuulosti äkkiseltään aika korkealle, niin hauduttelin itse 85-asteisella vedellä. Lehtiä mittasin 3 teelusikallista ja haudutusajaksi päätin 2:30 minuuttia.

Jälleen kerran edessäni oli tee, jonka lehtien avautumista hauduksen aikana oli mahtava seurata. En sekoitellut lehtiä sen kummemmin, vaan annoin niiden kellua ja liikkua kannussa vapaasti samalla kun tarkkailin niiden käyttäytymistä. Osa avautui hyvinkin suuriksi, lähes kokonaisiksi lehdiksi, mutta seassa oli myös pienemmäksi jääneitä sekä rikkoutuneita lehtiä. Olipa siellä vielä muitakin yllätyksiä…

Lehtien seasta avautui myös pitkiä varsia tai oksia. Ei tämä minulle mikään katastrofi ole eikä tästä vankilaan joudu, mutta oli yllättävää nähdä, että sellaisista pienistä palleroista avautui vähän kaikennäköistä. Kaadoin valmiin teen sihdin läpi lasiini, jotta pääsisin ihailemaan valmiin teen väriä kunnolla.

Valmis tee oli kellertävänvihreää, lähes kirkasta. Sen tuoksu oli miellyttävän raikas ja selkeästi makea. Makeutta oli myös maussakin runsaasti. Makeuden lisäksi mausta nousi esiin jokin hassu ja hyvä vehnäleipäinen maku. Suutuntuma oli lähes kermainen ja jälkimaku jätti suuhun raikkaan tunteen. Makeus jatkui aina ensiryystöstä jälkimakuun saakka. Mitään kovin vahvaa ominaismakua ei esiin noussut tuon edellämainitun vehnäleipämäisen maun lisäksi.

Vihreät teet harvoin nousevat minulla huipputeen asemaan. Paitsi jos ne ovat erinomaisia. Alishan Gaba Green on nyt yksi näitä harvoja, joita voin oikeasti ylistää. Suurensuuri makeus, paksu suutuntuma ja varsinkin jälkimausta erottuva raikkaus olivat jotain sellaista, mitä vihreältä teeltä harvoin olen voinut odottaa, saati sitten maistanut. Tässä voisi ollakin yksi tee Lapsang Souchongin lisäksi, jota kaappiin voisin hankkia pahan päivän varalle enemmänkin. Onnistuisikohan tällaisen teen valmistaminen gaiwanilla sitten kun sellaisen on saanut hankittua…

Lue lisää...

Share

Pu’er-tee: Laos Maocha / Chaya

Kahvien maisteluiden välissä on hyvä rauhoitella itseään teen parissa. Tämänkertaiseen teemaisteluun otettiin (oman muistini mukaan) Uuttaja-blogin historian ensimmäinen pu’er-tee. Tee on nimeltään Laos Maocha ja se löytyy Chaya-teekaupan valikoimasta. Kyseessä on yhteistyötuote.

Pu’er-tee on hapettamatonta teetä. Sillä on pitkä historia Kiinassa ja sitä on käytetty jopa keitoissa mausteena. Pu’eria iätetään keräämisen, nuuduttamisen, kuumentamisen, rullaamisen, kuivaamisen ja lajittelun jälkeen. Ennen iättämistä teenlehdet vielä kuitenkin höyrytetään ja tiivistetään kakuiksi. Joitain kakkuja voidaan iättää jopa kymmeniä vuosia.

Täytyisi varmaan tehdä oma artikkelinsa näistä eri teelaaduista ja niiden valmistusprosessista. Saako ajatus kannatusta? Kirjoita ajatuksestasi kommentti artikkeliin!

Laos Maocha tulee Laosin Phongsalysta. Se on vihreää raakaa pu’er-teetä, eli niin sanottua sheng pu’eria. Luonnollisesti kasvaneet teepuut on jätetty myrkyttämättä kaikenmaailman ötökäntorjunta-aineilla ja lisäksi puiden on annettu kasvaa isoiksi, eikä niitä ole leikattu pensaiksi.

Lehtien itsensä tuoksu oli vienon makeahko, melko eksoottinen ja maanläheinen. Luonnehtisin maanläheisyyttä jotenkin mineraaliseksi. Lisäksi voimakkaissa nuuhkaisuissa oli erottuvinaan hento rusinainen aromi. Tuoksuttelin lehtiä samalla kun valmistelin teen haudutettavaksi. Teetä valmistin kaikkiaan viisi desiä. Käytin valmistussuhteena 5tl lehtiä (tällaisten pitkien kuivien teenlehtien lusikointi on muuten todella haasteellista ja monta kertaa joutuukin menemään vähän näppituntumalla määrän suhteen). Käyttämäni vesi oli 95-asteista ja sitä tuli siis viisi desiä. Haudutusaika oli yksi minuutti ja valmiin teen kaatelin kannusta sihdin läpi kuppiin, eli haudutus tapahtui kannussa lehtien ollessa vapaana vedessä.

Valmis tee oli väriltäänkin jotenkin maanläheistä, sellaista kellertävänruskeaa. Jotenkin raa’an väristä mielestäni. Teen tuoksussa oli pienenpientä luotaantyöntävyyttä, kuin märkää heinää tai rehua. Mutta kun teetä uskaltautui maistamaan, niin luotaantyöntävyys katosi sen siliän tien. Maku oli aavistuksen kitkerä, joka jälkimakua kohden kääntyi makeahkoksi. Maussa ei ollut enää merkkiäkään heinistä tai rehuista. Teessä ei myöskään ollut minkäänlaista raikkautta, vaan se maistui jotenkin ”pakkautuneelle”: vähän sama kuin imeskelisi elmukelmuun käärittyä Mynthon-pastillia. Suutuntuma oli kevytmaitomainen. Koetin uuden haudutuserän silkasta mielenkiinnosta myös pidemmällä haudutusajalla (2 minuuttia) ja huomasin todella erikoisen ilmiön: tuoksusta ja mausta tuli todella kuminen. Tee oli täysin nauttimiskelvotonta. Suosittelenkin haudutusajaksi pakkauksen etiketin mukaisesti korkeintaan minuutin haudutusaikaa.

Laos Maocha -pu’er oli varsin jännä tapaus. Muutamaa erilaista pu’eria olen päässyt maistelemaan ja ne ovat poikkeuksetta olleet omaan makuuni parempia kuin Laos Maocha. Sen tuoksussa oleva luotaantyöntävyys toi ennakkoluuloja, joita maku kuitenkin onnistui pyyhkimään pois. En kuitenkaan löytänyt teen mausta erilaisilla haudutussuhteilla tarpeeksi minulle maistuvia piirteitä ja ominaisuuksia, että tätä olisi kaapissani oltava jatkuvasti. Pidin tätä hiukan liian tunkkaisena omaan makuuni. Jälkimaussa pitkään kestänyt makeus oli kuitenkin ehdottomasti suuri plussa kokonaisuutta ajatellen. En usko kuitenkaan Laos Maochan olevan kaikkien pu’er-harrastajien ja -juojienkaan mieleen.

Lue lisää...

Share

Musta tee: Lapsang Souchong Grand Tarry / Teekauppa

Teekaapista löytyi maisteltavaksi Teekaupan yhteistyötuote Lapsang Souchong Grand Tarry. Tee on samasta paketista, josta maistelin jo Chayan keltaista teetä, Junshan Yinzheniä.

Lapsang Souchong on mustaa, savustettua teetä. Sitä tuotetaan pääasiassa Kaakkois-Kiinassa Fujianin maakunnassa ja Taiwanissa. Myöhemmin tätä teetä alettiin Taiwanissa tuottamaan hyvin tervattuna, toisin sanoen erittäin vahvana. Kiina lähti samaan junaan, mutta voimakkaimmat ja parhaimmat Tarry Lapsangit tulevat Taiwanista.

Teen valmistusprosessi on pääosin aivan samanlainen kuin mustan teen valmistuksessa (lehdet kerätään, kuivataan ja annetaan hapettua loppuun saakka). Se valmistetaan täysikasvuisista souchong-lehdistä. Kun lehdet on hapetettu (eli fermentoitu), ne asetellaan bamburitilöille, joiden alla poltetaan männyn tai sypressin juuria savun aikaansaamiseksi. Näin teenlehtiin saadaan savun aromia. Onpa maailmalla tavattu väärennettyäkin Lapsang Souchongia, jossa makumaailma tuotetaan tervaesansseilla.

Olen savustettujen tuotteiden sekä tervan ystävä (en kuitenkaan tupakoi), joten Grand Tarry oli aika itsestäänselvä hankinta maisteluun. Teenlehtien tuoksu oli juuri sitä, mitä etiketti antoi odottaakin: pehmeä, savuinen ja tervainen. Lisäksi se oli miellyttävän raikas, jopa aavistuksen mentolinen.

Pussin etiketin ohjeistus tämän teen valmistukselle oli 1-2 teelusikallista lehtiä per kupillinen vettä (2 dl). Haudutusaika 2-3 min ja lämpötila vedelle 95-100 astetta. Päätin valmistaa teetä puoli litraa. Annostelin kolme teelusikallista teenlehtiä sihtiin ja käytin haudutukseen 94-asteista vettä. Haudutusajaksi asetin kaksi minuuttia.

Valmiin juoman väri oli melko olutmainen. Onneksi maku ei sentään ollut. Ennen maistelua oli teetä tuoksuteltava pitkä tovi, sillä kupillisen tuoksu oli jotain aivan sensaatiomaista: runsaan tervainen, sopivan savuinen ja raikas. Suutuntumaltaan runsas ja pehmeä tee oli jälkimakua myöden yllättävän raikas, kuten tuoksukin jo antoi ymmärtää. Savuisuus jatkui jälkimaussa pitkään. Teetä maistellessa ja haistellessa saatoin kuvitella itseni Pohjois-Suomen kairoihin ja maastoihin tervastulille istumaan vaeltelun ja eräilyn keskellä. Myös teen oma maanläheinen ja hiukan puumainen maku löytyi tervan ja savun alta. Maut täydensivät hienosti toisiaan ja loivat kuppiin täydellisen harmonian.

Vaikkei tee ollutkaan aivan niin tuhti maultaan kuin tuoksu povaili, niin ei tämä varmasti kaikille maistu, varsinkaan jos ei ole tervan ystävä. Myös savuinen tuoksu voi olla luotaantyöntävä tekijä herkkänokkaisille. Minulla tämä kuitenkin nousee ehdottomaksi lempiteeksi, ainakin mustan teen valikoimasta. Tällainen tee olisi hyvä spesiaalinautittava jossain illanistujaisissa tai grillailun päätteeksi. Savu ja terva antavat teen omalle maulle tilaa ja yhdessä ne luovat kokonaisuuden, joka vie minut ajatuksissani kauas pois kotoa sinne, missä ainoa seura ovat puut, vesistöt, eläimet ja kasvit, toiset eränkävijät sekä luontoäiti.

Lue lisää...

Share

Keltainen tee: Junshan Yinzhen / Chaya

Sain yhteydenoton Chaya-teekaupalta, jossa tarjottiin mahdollisuutta yhteistyöhön. Lyhyt sähköpostinvaihto johti siihen, että blogiini on tulossa maisteluartikkelit seitsemästä Chayan tai Teekaupan verkkokaupasta tilatusta tuotteesta. Chaya-teekauppa sekä Teekauppa ovat periaatteessa samaa taloa, vaikka ovatkin eri taloa, koska heillä on eri tuotteet eri kaupoissa, mutta on myös samojakin tuotteita ja…huh, ehkä en avaa tätä itse yhtään enempää. Hyviä verkkokauppoja ovat molemmat ja valikoimassa on yllinkyllin kaikkea hyvää! Kannattaa käydä tutustumassa ja heittää tilaus sisään. Chaya- ja Teekauppa-maisteluartikkelit on tehty yhteistyössä kyseisten tahojen kanssa ja tuotteet saatu yhteistyötä varten.

Ensimmäinen tuote on kuitenkin Chayan verkkokaupan valikoimasta. Se on keltaista teetä ja tottelee nimeä Junshan Yinzhen. Tee tulee Kiinasta, Hunanin maakunnasta, Dongting-järven keskellä sijaitsevasta Jun-vuoristosta. Sen vuotuinen tuotantomäärä on vain noin 500 kiloa ja siksi se onkin yksi harvinaisimmista keltaisista teistä. Nimessä oleva ”Yinzhen” tarkoittaa nuppuja, jotka teepensaista poimitaan teen valmistukseen. Saaren maaperä, Jangtse-joen tulvavedet ja läpi vuoden kestävä kostea ilmasto luovat ihanteelliset olosuhteet teen kasvatukseen. Näin ”eristyksissä” kasvanut tee on jalostunut ikäänkuin omaksi lajikseen. Kaiken tämän lisäksi tee tuotetaan poiminnasta lähtien täysin käsin.

Uuttaja-blogissa ei varmasti ole ollut ainutlaatuisempaa teetä maistelussa. Sanomattakin on varmaan selvää, että olin maistelun tekemisestä melkoisen tohkeissani. Nuput olivat ulkonäkönsä puolesta kuin männynneulasia, vain paksumpia ja pehmeämpiä. Tuoksu oli keväinen ja muistutti vihreän teen ominaistuoksua. Lisäksi siinä oli pienoinen häivähdys aprikoosia.

Etiketin ohjeiden mukaan teetä tulisi annostella 1-2 teelusikallista kupillista kohden. Haudutusaika 1-3 minuuttia ja veden tulisi olla 75-80 -asteista. Päätin valmistaa juotavaa seitsemän desiä, jotta Uuttajatarkin saa maistella. Näin ollen lusikoin lehtiä kahdeksan teelusikallista (vaa’an mukaan niitä oli silloin 11,7 grammaa) ja käytin seitsemän desiä 75-asteista vettä. Haudutusajaksi säädin ajastimeen 2:30min. Ajastimen käynnistin vasta kun tarvittava määrä vettä oli kaadettu lehtien sekaan. Haudutin lehdet irtonaisina lasikannussa ilman sihtiä. Lehtien siivilöinti tapahtui näin ollen vasta kuppiin kaataessa.

Valmiin juoman väri oli kauniin keltainen ja tuoksu makea. Mutta arvaattekos että kuinka tässä kävi? Tee oli todella kitkerää. Voisin todeta, että uutto meni tyystin pieleen. Arvaa harmittiko? Epäilin, että syynä oli turhan pitkä haudutusaika. Suutuksissani päätin, että yritän uudestaan vasta seuraavana päivänä, kunhan turhautuminen laantuu ja olo helpottuu.

Ja koittihan se uusi päivä kaikesta harmituksesta ja ketutuksesta huolimatta. Tällä kertaa muutin kaikkia haudutusoperaation muuttujia: haudutusaikaa, lehtien määrää sekä veden lämpötilaa. Menetelmä pysyi kuitenkin samana.

Revanssiin annostelin viisi teelusikallista lehtiä (vaa’an näyttäessä lukemaa 6,4 grammaa), vettä käytin saman seitsemän desiä ja lämpötila hieman eilistä viileämpi, eli 70 astetta. Ajastimeen asetin tällä kertaa ajaksi kaksi minuuttia.

Millainen oli lopputulos tällä systeemillä? Onneksi paljon parempi. Vieläkään en ollut sataprosenttisen tyytyväinen lopputulokseen, mutta nyt oltiin jo todella lähellä. Väri ei ollut aivan yhtä kirkkaankeltainen kuin eilisessä valmistuksessa, eikä tuoksukaan ollut niin voimakas. Makea se silti oli. Mausta erottui hunajaista makeutta, ruohoisuutta sekä ”tuoreutta” (yritin miettiä, että mille tuore maistuu ja kuinka sen selitän, mutten onnistunut). Kokonaisuus oli pehmeä ja suutuntuma kevyt. Tosin jäähtyessä suutuntumasta tuli paksumpi ja lähestyi jo lähes kermaista.

Makunsa puolesta Junshan Yinzhen ei ollut mielestäni mikään erikoinen. Enemmänkin merkillepantavina asioina mainitsisin tuon pehmeyden sekä keveyden. Hyvää se kuitenkin oli, ei siitä pääse mihinkään. Kaikkein eniten ainakin minua tässä viehätti teen harvinaisuus ja erikoisuus. Haudutuksen kanssa saa olla todella tarkkana ja tämän kokemuksen perusteella annostelisin lehtiä mieluummin liian vähän kuin liikaa (ihan jo siitäkin syystä, että vuosittainen tuotanto on tosiaan sen viitisensataa kiloa). Hienoa, että tällainen erikoisuus löytyy kotimaisesta verkkokaupasta ja hienoa oli päästä tällainen maistelemaan.

Chaya- ja Teekauppa -tuotemaisteluita tulossa siis vielä kuusi kappaletta lisää!

  Lue lisää...

Share