Posts Tagged ‘cappuccino’

Baristakurssilla Pirkanmaan Paahtimolla

Eräänä tammikuisena päivänä huomasin Pirkanmaan Paahtimon päivityksen Facebookissa, jossa he ilmoittelivat kevään aikatauluja baristakursseista. Välittömästi syttyi idealamppu: mitäpä jos minäkin osallistuisin tällaiselle kurssille? Oppisi lisää espressoista, espressokoneista sekä espressopohjaisista maitokahvijuomista, kuten cappuccinoista. Ja ennenkaikkea pääsisi harjoittelemaan niiden tekoa. Tuumasta toimeen ja ilmoittautuminen sisään annettuun sähköpostiosoitteeseen. Kurssin ajankohta olisi tammikuun lopussa. Vahvistus tuli seuraavana päivänä, kuten myös lupa kuvata ja tehdä kurssista blogijuttu.

Lue lisää...
Share

Kahvilla Berliinissä: Röststätte

Keskiviikkopäivän ohjelma oli hyvin vahvasti painottunut Berliinin keskustan itäiselle puolelle, esimerkiksi Alexanderplatzille. Sieltä suunnalta katselimme myös päivän kahvilan. Loppujenlopuksi aika läheltä eilistä The Barnin kahvilaa löytyi toinen houkutteleva tapaus: Röststätte. Minulla on kerran jo ollutkin kyseisen paahtimon kahvia kotona testissä ja olikin hauska päästä käymään paikan päällä katsomassa, että millainen tapaus se tämä on.

Tila oli jälleen varsin kompakti, kuten odottaa saattoikin. Tiskiltä tilattiin juotavat ja viereltä löytyi vitriini, jossa lautasilla vieretysten odottelivat juustokakku, keksit ja munkit ostajiaan. Kahvilan tiskin takana, mutta silti nähtävillä, olivat paahtimon tilat ja siellä olikin täysi paahtotohina päällä. Paahtokoneesta tulvahteli välillä todella herkullinen tuoksu aina kadulle saakka. Tällä(kin) kertaa olin kahden kahvin taktiikalla liikenteessä: tilasin espresson sekä Aeropress-valmisteisena etiopialaista Worka-kahvia. Hinta näille kahdelle yhteensä 5,50e (Aeropress-kahvi 3,20e ja espresso 2,30e). Matkakumppani pysyi omalla linjallaan ja tilasi cappuccinon.

Istuuduimme kahvilan ulkopuolella olevan pikkupöydän äärelle odottelemaan juotavia. Kauaa ei tarvinnutkaan odotella ja kahvihampaan kolotuksesta kärsiä, kun pöytään kannettiin tilauksemme mukaiset tuotteet. Maistelutyö alkoi samantien. Worka oli todella matalahappoinen, ehkä hiukan omaan makuuni laihanlaiseksi jäänyt, mutta kuitenkin hyvänmakuinen. Vahva bergamotin maku ja runsas makeus olivat kuin jälkiruokaa, vaikka varsinaisesti emme olleet edes syöneet vielä päivällistäkään. Espressoon käytetyn pavun alkuperästä en osaa sanoa mitään, mutta mausta löytyi pientä kirpeyttä, suklaisuutta ja kokonaisuudesta tuhtia paksuutta.

Kahvi, todella lämmin kesäpäivä upeassa kaupungissa Euroopassa, matkaseura ja reissufiiis ovat omiaan kohottamaan mielialaa. Röststätteen tuli mentyä iloisin mielin ja sieltä lähdettiin vielä paremmalla fiiliksellä jatkamaan seikkailua. Olimme jälleen yhtä mahtavaa kahvilakokemusta rikkaampia. Berliinissä osataan nämä erikoiskahvihommat, vaikka mekin olemme vasta nähneet hädintuskin tämän jäävuoren huipun.

Kuulostaako hölmölle, että kahvilakäynti voi olla reissun kohokohta tai yksi kohokohdista? Suosittelen kokeilemaan, jos/kun mahdollisuus tulee. Ymmärrätte sitten kyllä itsekin, että miksi/miten näin saattaa käydä. Lue lisää...

Share

Kahvilla Berliinissä: Bonanza Coffee Roasters

Älkää käsittäkö jutun otsikkoa väärin. Emme tulleet Berliiniin vain kahville. Reissun ohjelmassa oli silti jokaiselle päivälle omat slottinsa näille astetta paremmille kahviloille. Esittelen tässä neliosaisessa juttusarjassa erikoiskahvia tarjoilevat kahvilat, joissa kävimme Berliinin lomamme aikana. Ensimmäisenä tutustuimme Bonanza Coffee Roastersin kahvilaan heti saapumispäivänämme.

Alue, jonka läpi kuljimme päästäksemme kahville, oli todella kaksijakoinen. Toisaalta se huokui hipsterihenkisyyttä ja taiteilijakorttelimaisuutta, mutta samaan aikaan pidimme silmiä myös selässämme sen varalta, että jostain alkaisi puukko heilua. Tässä vaiheessa kello taisi olla kutakuinkin iltapäiväkolme ja aurinkokin mollotti komeasti, mutta kyllä selkäpiita hiukan hetkittäin karmaisi. En tahtoisi samalle seudulle lähteä siinä iltakympin aikoihin tai myöhemmin.

Itse paahtimo ja kahvila sijaitsivat kuitenkin ison punatiilisen tehdaskiinteistön sisäpihalla, suojassa kaikilta spraytuherruksilta ja muilta töhryiltä. Kompleksi toi vahvasti mieleen Finlaysonin alueen Tampereella. Reitti perille oli sen verran ”kimurantti” ettei Bonanzalle kyllä vahingossa eksy. Sinne on mentävä varta vasten. Kun me pääsimme perille, oli jokainen istumapaikka viety, niin sisällä kuin ulkonakin. Eli kyllä tästä paikasta melkoisen moni tietää ja sana varmasti kiirii. Ja syystäkin.

Ulospäin paikka oli aivan älyttömän siisti ja hienostuneen typistetty. Sama meininki jatkui myös sisätiloissa: hyvin kompaktin kokoinen tiski, jossa oli pieni lasivitriini. Vitriinistä myytiin viimeinen kroisantti juuri ennen meidän vuoroamme. Se ei haitannut, sillä tulimme paikalle kahvin, emme pullien takia. Matkakumppani Pike tilasi cappuccinon ja itse otin ”pitkän kaavan kautta”, eli suodatinkahvin sekä espresson. Suodatinkahvia tuli lopulta noin puolentoista kupin verran. Kahvihammasta ei 20 minuuttia myöhemmin enää kolottanutkaan niin pahasti.

Suodatinkahvin tuoksu ja maku muistuttivat kovin Earl Grey -teetä: sekoitus bergamottia sekä mustaa teetä. Kahvi oli matalahappoinen ja äärimmäisen helppo ja miellyttävä juotava vielä hiukan viileämpänäkin. Keli helli terassilla kahvia nauttivia ihmisiä. Miljöö oli miellyttävää ihasteltavaa kupillista särpiessä. Espresso oli huomattavasti hapokkaampi ja runsaan marjainen tapaus. Hapokkuutta oli ehkä omaan makuun hiukan liiankin kanssa. Valitettavasti en ryysikseltä ja paikanetsinnältä ehtinyt seurata esimerkiksi suodatinkahvin valmistusta tai sitä, että mitä kahvilaatuja juomani olivat. Oma veikkaukseni on, että suodatinkahvi tuli Etelä-Amerikasta, kenties Kolumbiasta ja espresso Etiopiasta.

Kahvilan tiskin takana olevan lasiseinän toisella puolen nuorekkaan näköinen, oloinen ja henkinen henkilökunta painoi paahtimotöiden parissa. Kaikki työn vaiheet oli nähtävissä ja kovasti touhu paikalla olleita ihmisiä kiinnostikin. Kahvilan puolella oli myynnissä pieni määrä kahvinvalmistusvälineistöä (lähinnä Acaia-vaakoja) sekä tietenkin Bonanzan omia kahveja kotiinvietäväksi. Hypistelin useampaa laatua ja useita pusseja ja sain sen mielikuvan, että kahvi myydään ulos pääasiassa papuina, mutta todennäköisesti myös pyynnöstä kahvin jauhaminen valmiiksi onnistuu myös. Valmiiksi jauhettuja kahvipussukallisia ei nimittäin pöydillä tai hyllyissä pyörinyt.

Ai niin, suodatinkahvini ja espressoni maksoivat yhteensä 6,30 euroa. Ei mielestäni mikään paha hinta, jos kahvi on oikeasti näin älyttömän hyvää. Maisteluiden lisäksi mukaan lähti pari pussillista kahvipapuja, joista maistelut ilmaantuvat blogiin aikanaan. Bonanza oli erittäin miellyttävä kokemus ja jos/kun tulen Berliiniin uudestaan, on se melko todennäköinen kahvittelupaikka vaikka hiukan syrjässä kaikesta varsinaisesta nähtävästä onkin. Hyvän kahvin perässä olen kuitenkin valmis vaikka vähän matkaa taitamaankin, sillä tiedän sen kuitenkin palkitsevan kenet tahansa. Lue lisää...

Share

Raportti: Viskikahvicupping Kaffa Roasteryllä

Kaikkea sitä kuulee ja näkee, kun vanhaksi elää. Sain kutsun osallistua tiistaina 26.päivä syyskuuta Kaffa Roasteryn järjestämään tilaisuuteen, jossa paahtimo esitteli vähän erikoisempaa tuotetta. Aluksi tällainen alkoholia juomaton kahvifanaatikko oli hiukan varpaillaan ajatuksen kanssa, mutta lopulta rohkaisin mieleni ja tartuin kutsuun.

Kyseessä oli Kyrö Distillery Companyn kanssa yhteistyössä tehty viskikahvi, Cask Coffee. Kyrö tarjosi projektiin viskitynnyrit ja Kaffa kahvipavut. Eli kuten saatoitte rivien välistä arvatakin, niin tämä ei ole mikään perinteinen makukahvi. Vihreät raakapavut säilötään Kyrön käyttämiin viskitynnyreihin, joissa ne ottavat aitoa oikeaa viskin makua ja aromia itseensä. Paahtamalla pavut saadaan viskin aromi ”istutettua” kahvin omaan makuun ja tuloksena on tasapainoinen ja hieman erilainen juotava.

Kaffa on valmistanut viskikahvia kahdesta eri kahvipavusta: brasilialaisesta ja guatemalalaisesta. On sanomattakin selvää, että koska kahveissa itsessään on jo runsaasti eroja, niin viskiaromin mukaantulon jälkeenkin erot ovat maistettavissa ja aistittavissa. Brasilialaisella pavulla lopputulos oli huomattavan paljon pehmeämpi ja pyöreämpi kuin guatemalalaisella. Lisäksi se oli makeampi. Guatemalalaisen myötä kahvissa oli enemmän hedelmäisyyttä, hapokkuutta ja pirtsakkuutta. Brasilialaiskahvipohjainen viskikahvi oli hyvin suora ja tasapainoinen, kun taas guatemalalaisesta oli huomattavan paljon helpompi maistaa sekä kahvin itsensä ominaisuudet että myös viskin aromi.

Kahvit maisteltiin kuten ammattilaiset maistelevat: cupping-lusikalla ryystämällä (kansankielisemmin ”kuppaamalla”). Maistelussa oli kumpaakin sorttia viskikahvista sekä molemmat kahvit ilman viskihöystettä. Perinteisen cuppingin jälkeen saimme maistella vielä Guatemala-viskikahvin sekä cappuccinona että espressona. Varsinkin cappuccinona viskikahvi oli erittäin oivallinen, espresso oli ehkä hivenen liian tuju omaan makuuni, muttei ollenkaan hullumpi. Jokaisessa versiossa oli viski vahvasti esillä.

Ennen kotiinlähtöä jokainen osallistuja vielä varustettiin pienellä kassillisella Kaffa-tuotteita. Kassista löytyi ainakin yksi sellainen pussukka papuja, joka tulee maisteltua blogiin, mahdollisesti useampikin. Tästä kassillisesta ei viskikahvia kuitenkaan löytynyt.Syy tähän on yksinkertainen.

Viskikahvia tulee erittäin rajallinen määrä myyntiin, vain 80 pussillista. Myyntiin kahvi tulee lauantaina 30.päivä syyskuuta, jolloin Kaffa Roastery myös juhlistaa 10-vuotista taivaltaan. Viskikahvi on myynnissä ja maistossa vain Kaffan kahvilassa, joten jos yhtään viskikahvi hotsittaa, niin mars Helsingin Punavuoreen (Pursimiehenkatu 29 A) lauantaina! Lauantain ohjelma ja tarkemmat aikataulut löytyvät täältä.

Kaffan syntymäpäivien Facebook-sivu

Lue lisää...

Share