Posts Tagged ‘cafe solo’

Baristakurssilla Pirkanmaan Paahtimolla

Eräänä tammikuisena päivänä huomasin Pirkanmaan Paahtimon päivityksen Facebookissa, jossa he ilmoittelivat kevään aikatauluja baristakursseista. Välittömästi syttyi idealamppu: mitäpä jos minäkin osallistuisin tällaiselle kurssille? Oppisi lisää espressoista, espressokoneista sekä espressopohjaisista maitokahvijuomista, kuten cappuccinoista. Ja ennenkaikkea pääsisi harjoittelemaan niiden tekoa. Tuumasta toimeen ja ilmoittautuminen sisään annettuun sähköpostiosoitteeseen. Kurssin ajankohta olisi tammikuun lopussa. Vahvistus tuli seuraavana päivänä, kuten myös lupa kuvata ja tehdä kurssista blogijuttu.

Lue lisää...
Share

Raportti: Helsinki Coffee Festival 2017

Aijaijai mitkä festarit! Vuoden 2017 Helsinki Coffee Festival on nyt saatu päätökseen. Muuten, muistin virkistämiseksi vuoden 2016 festivaaliraporttini voit lukea täältä. Ja sen verran taas tästä raportista, että pitkin juttua on ripoteltu jokunen kuva tarinaa eteenpäin jouduttamaan ja aivan lopusta löytyy gallerian verran ottamiani kuvia. Nauttikaa! Otin myös hiukan videokuvaa festivaalihumusta ja koetan jossain vaiheessa saada editoitua jotain pätkää näytille, mutta se on sitten eri asia ja palaan siihen kun aika on.

Tänä(kin) vuonna olimme Uuttajattaren kanssa paikalla kokopäivälipulla lauantaina. Siskoni liittyi myös seuraamme. Olimme Kaapelitehtaalla jo ennen ovien avautumista ja niin oli moni muukin. Hetikohta ovien avautumisen jälkeen tuli törmättyä kahvibloggarikollegoihin Tiiaan ja Jesseen, joiden Kahviholistien Seurassa -blogiin voi varmasti odotella myös jonkinlaista festarijuttua tulevaksi. Lisäksi somesta huomasin, että myös Kahville.co -bloggari Jani on ollut sunnuntaina festareilla. Häneltäkin voi varmasti odottaa kirjallista ulosantia tapahtumasta.

Tila oli tunnelmavalaistu, ilmassa leijui hento savukonesavu ja tuoksuissa piisasi. Taustalla soivat DJ:n valitsemat tunnelmaatuovat kappaleet. Kaapelitehdas oli jälleen täynnä näytteillepanijoita ympäri Suomen ja tarjontaa olikin jälleen laidasta laitaan; Lotta Svärd -järjestön tarjoilemasta korvikkeesta aina turkkilaiseen kahviin ja Kopi Luwak -kissankakkakahviin saakka. Olipa paikalla myös Kissakahvila Purnauskis:n edustajia. Näytteillepanijat olivat suurin osa tuttuja jo viime vuodelta, mutta muutama nimi valitettavasti loisti poissaolollaan: Kaffe Obscura, Paahtimo Papu, Turun Kahvipaahtimo ja viime vuonnakin poissa ollut Rovaniemen Kahvipaahtimo eivät Kaapelitehtaalla tänä vuonna tuotteitaan tarjoilleet. Sen sijaan muutama uusi tuttavuus oli paikalle saapunut.

Porvoolainen Keakoffee tuli allekirjoittaneelle tutuksi Kahvisi-palvelun kautta. Oli mukava päästä juttelemaan kasvotusten ja hieromaan tuttavuutta enemmänkin. Tulivatpa samalla paljastaneeksi, että Kahvisi-palvelun kautta on tulossa kohtsillään uusi kahvi heidän valikoimastaan. Maisteltavana festivaaleilla heiltä oli kolmea eri suodatinkahvilaatua ja tottakai ne oli kaikki testattava. Oma suosikki näistä löytyi helposti.

Helsinkiläinen Holmen Coffee teki sloganpaidoillaan selväksi asenteensa: paha kahvi haisee. Tämä varsin kansainvälinen tapaus (paahtimon perustivat saksalainen ja australialainen kahvi-intoilija) tarjoili kahta erityyppistä blendiä paikalle satuttuamme. Ero kahvien välillä oli todella selkeä ja varmasti jokainen maistelija osasi valita omaan makuunsa sopivamman. Kojulla oli mukava kuhina kaiken aikaa ja henkilökunta pysyi kiireisen näköisenä. Pääsipä Uuttajatarkin höräyttämään jokusen lauseen saksaa henkilökunnan kanssa keskustelujen timmellyksessä. Rentoa ja lupsakkaa väkeä.

Lappeenrantalainen Lehmus Roastery lanseerasi festivaalin myötä valikoimiinsa maistelupakin, joka pitää sisällään 5 x 100 grammaa heidän tuotevalikoimansa kahveja. Tämä on äärimmäisen helppo ja edullinenkin tapa päästä hiukan kartoittamaan omaa kahvimakua ja ennenkaikkea saamaan kiinni paremmasta kahvista. Lehmus Roastery valittiin sunnuntaina festareilla Vuoden Paahtimoksi. Paljon onnea paahtimo ja paahtimon väki! Voitto oli ansaittu! Lehmus Roastery merkkaa kahvipakkauksiinsa kahviensa ”lesouden” asteikolla 1-5; mitä enemmän pisteitä, sitä lesompaa kahvi on. Mitä tämä lesous tarkoittaa? Sitä kannattaa kysyä henkilökunnalta itseltään, heillä on sille täydellinen selitys.

Mitäpä olisi kesän korvalla olevat kahvifestivaalit ilman kylmäuutettua, eli Cold Brew -kahvia? Tottahan toki sitäkin oli tarjolla, jopa parina erilaisena versiona. Ainakin Paulig sekä Cafetoria tarjoilivat maisteltavaksi myös Cold Brew Nitro -kylmäuuttokahvia, joka oli tavallista kylmäuuttokahvia pehmeämpi ja suutuntumaltaan samettisempi. Tämä syntyy lisäämällä kahviin typpeä. Typpi tekee myös kahvin pinnalle nätin vaahdon, vähän niinkuin Guinness-oluessa. Pieninkin kitkeryys/pistävyys oli poissa ja maku oli todella pehmeä. Varsinkin Cafetorian versio nitrokylmäuutosta oli todella herkullinen. Nitro nautitaan ilman jäitä ja makeuttamattomana.

Tänä vuonna oli selkeästi nosteltu esiin pour over -valmistustapoja. Moni näytteillepanija antoi opastusta ja piti workshopeja esimerkiksi V60-valmistamisesta. Oppitunteja sai halutessaan myös jauhatuskarkeuksista, kahvin alkuperästä ja sen jäljitettävyydestä sekä kahvinkeitinten oikeaoppisesta puhdistamisesta.

Festivaaleilla jaettiin tottakai myös kunniaa ja kunniakirjoja. Roasting stagella kakkoskerroksessa valittiin lauantaina sekä ”Vuoden suodatinkahvi” että ”Vuoden espresso”. Suodatinkahvikuninkuuden nappasi Rost&co. guatemalalaisella Finca Montejo -kahvillaan. Uuttaja onnittelee Rost-paahtimon ammattilaisia voitosta! Vuoden espressoksi valittiin Johan&Nyströmin 5th Estate. Onnittelut myös sinne suuntaan!

Isolla Barista Stagella taasen kilpailtiin Brewers Cup (suodatinkahvin SM-kisat) sekä Vuoden Barista SM-kisat. Suodatinkahvin valmistuksessa kuninkuuden vei Kahvila Sävyn Aleksi Kuusijärvi ja Vuoden Baristaksi valittiin Caffi:n Jarno Peräkylä toista kertaa peräkkäin. Onnittelut jätkille, huipputyötä!

Tottakai, kahvi ei ollut se yksi ja ainoa asia, jota festareilla oli tarjolla ja näytillä. Paikalletulleille oli myös tarjolla teemaistiaisia, jäätelöä sekä tietenkin suklaata. Ruokapuolta hoisi Katukeittiö Leidi. Lisäksi paikalla oli myös yksi kahvinystävien parhaista kavereista: Slurp. Tero Rehula esitteli uudistunutta kahvipakkausta ja kertoi, että viime vuoden kahvifestivaali toi Slurpille 50-100 uutta kahvitilaajaa. Slurp tekee kokoajan itseään tunnetummaksi ja pitkin vuotta on varmasti uusia tilauksia sadellut. Ja tämän vuoden festaritkin tekevät varmasti hyvää ja mies oli osastollaan aivan yhtä hymyä. Syystäkin.

Juteltua tuli varmasti valtaosalla kojuista. Tarinoita vaihdettiin niin Good Life Coffeen, Cafetoria Roasteryn,

Kaffa Roasteryn

Lue lisää...

Share

Raportti: Iltapäiväcupping Pirkanmaan Paahtimolla

Sain kutsun osallistua Pirkanmaan Paahtimolla perjantai-iltapäivän cuppingiin, eli kahvinmaisteluun. Samalla sain silmäillä paahtimoa ja keskustella kahviasiaa aitojen ammattilaisten kanssa. Suunnistin bussilla ja jalkapatikalla kohti Patamäenkatua ja Wigrenin lihanjalostamoa, jonka päädyssä paahtimo toimii (kuten ylläoleva kuvakin sanoo, niin kulman takana). Paikalla minua olivat vastassa Pekka Heinonen sekä Tuomas Roschier.

Jutun lopussa on kuvagalleria, jossa on kuvia paahtimosta, tehtaanmyymälästä sekä itse cuppingista.

Kuten kahvipaahtimoilla yleensäkin, oli tuoksu aivan uskomattoman hyvä heti, kun ulko-ovesta astui sisään. Tehtaanmyymälän hyllyillä näkyi kahvinvalmistusvälineistöä, kahvipusseja, tarvikkeita sekä muun muassa cascaraa. Kompaktin kokoisessa tilassa toimiva paahtimo oli hiljentynyt viikon paahtojen osalta ja viimeisiä tilauksia pakattiin ennen cuppingin aloittamista.

Vielä ennen cuppingia sain lyhyen kierroksen paahtimon tiloissa. Varasto-osassa lojui pinotolkulla raakakahvia. Pekka kertoi niissä olevan loppuvuoden kolumbialaiset kahvit. Hiukan sivummalla oli hiukan vaatimattomammat pinot, joita täydennettäisiin noin kolmen kuukauden välein. Näissä pinoissa olivat muiden maiden ja tilojen raakakahvit. Säkkejä vartioi komea, tummanharmaa Probat-paahtokone.

Pirkanmaan Paahtimon kanssa ”samaa ketjua” on Porissa toimiva Cafe Solo, eli Porin Paahtimo. Sololla ei ole kaksisia varastotiloja, joten Porissa operoiva Teijo Villa ajelee Pirkanmaan kollegoiden luo noutamaan viikon tarpeet raakakahvia ja paahtelee niitä kahvilassa Kauppakeskus Puuvillassa.

Pikkuhiljaa oli tilat esitelty ja kuulumiset vaihdettu ja pääsimme siirtymään itse asiaan: kahvinmaisteluun. Maistelussa meillä oli kahdeksan kahvia. Joukossa oli paahtimon uusia kolumbialaisia kahveja paahdettuna kokeilupaahtoasteelle, yksi kilpailijan kahvi sekä pari kahvia paahtimon valmiista valikoimasta. Kaikkiaan kahveissa oli todella monipuolinen kattaus.

Pekka ja Tuomas pyrkivät pitämään laadunvalvontamaistelua kerran viikossa. Lisäksi päivittäin voidaan tehdä koemaisteluja erilaisilla valmistusmenetelmillä, jotta tiedetään, että millä laitteilla kahveja suositellaan valmistettavaksi. Käytännössä kahviammattilaisen/paahtimotyöläisen jokainen työpäivä on maistelupäivä. Kahvin maku kehittyy paljon vielä paahtamisen jälkeenkin eikä samana päivänä paahdettuja kahveja suositellakaan vielä juotavaksi. Kahville tulisi antaa aikaa muutamasta päivästä pariin viikkoonkin, jotta maut ehtivät kehittyä ja kahvi vetäytyä. Karkeana ohjesääntönä Tuomas kertoo, että mitä korkeammalla kasvanut papu, sitä kovempi ja sitkeämpi se on ja sitä enemmän se vaatii aikaa paahdon jälkeen vetäytyäkseen. Eikä paahdettujen kahvien kanssa voi turruttautua siihen, että joskus aiemmin hyväksi todettu paahtotyyli olisi se lopullinen ratkaisu. Laatua on seurattava ja pyrittävä kehittämään entisestään. Jokainen sato on kuitenkin aina erilainen kuin se edellinen.

Tällaisen koepaahtamisen jälkeen Pekka ja Tuomas osaavat hahmottaa sen suunnan, johon kahvin paahtoa lähdetään vielä viemään. Pitäisikö lämpöä olla enemmän, paahdon jatkua kauemmin, paahtoasteen olla vaaleampi ja niin edelleen. Kaikista kahveista pyritään tuomaan esiin kaikkein parhaimmat ominaisuudet. Ja tämä kaikki tietenkin käsityönä. Liian vaaleita paahtoja he eivät halua tehdä, sillä niissä on vaarana että papu jää herkästi osittain ”raa’aksi” ja tuo valmiiseen juomaan heinän tai rehun makua.

En ala analysoimaan/kuvailemaan jokaista maisteltua kahvia erikseen, sillä siihen menisi tolkuton määrä aikaa. Eikä minulla edes ollut kahveista mitään erikseen tehtyjä makuhavaintomuistiinpanoja. Minulla on vain muistikuvat niistä eroavaisuuksista, mitä niistä löytyi. Kolumbialaisten kahvien joukossa oli pari hedelmäistä ja marjaista kahvia, toinen hieman pehmeämpi ja toinen hapokkaampi. Yksi maisteltavista oli selkeästi kuivatuoksultaan savukalamainen ja maultaan leivänkuorimainen/puumainen ja toisaalta kirsikkainen. Yksi, muita selkeästi tummempi, oli purevampi ja selkeästi espressotarkoitukseen erinomainen. Kahvit tuoksuteltiin ensin jauhettuina. Tämän jälkeen niiden päälle kaadettiin vesi ja tuoksuteltiin uudestaan. Pinnalta kuorittiin kahvinpurut ja vaahto pois ja maisteltiin maistelulusikoista ryystäen. Aivan kuten ammattilaiset tekevät. Maistelua tehtiin rauhalliseen tahtiin, jotta kahvit ehtivät jäähtyä ja maku kehittyä.

Maisteltavien kahvien joukossa oli myös luonnossa vahingossa syntynyttä risteytystä, Pink Bourbon -lajiketta. Kyseinen lajike määrättiin hävitettäväksi, mutta meidän onneksemme kahvitilallinen pistikin ne parempaan talteen ja kasvatti niitä. Nyt näiden kahvipensaiden satoa oli yhdessä maistelukupissa ja kaikki maistelijat kehuivat makua kilpaa.

Cuppingin lisäksi paria eri laatua valmistettiin maisteltavaksi Kalitan manuaalisuodattimella. Näin saisimme käsitystä siitä, että soveltuisivatko kyseiset kahvit tälle nimenomaiselle menetelmälle vai olisivatko ne soveltuvampia esimerkiksi Aeropressille tai vaikkapa espressoksi.

Kysäisin Pekalta hänen näkemystään tämän päivän kahvitrendeistä ja mikä hänen huomioidensa mukaan on nyt muodissa tai vasta tuloillaan. Itsekin kahvilaa pyörittäneenä Pekka kertoi, että maito- ja espressopohjaiset juomat ovat nykyään ”kohtaamisjuomia”, joita nautitaan silloin kun ollaan kaverin kanssa liikenteessä ja pysähdytään kahville. Suodatinkahveja juodaan, kun halutaan hakea erilaisia makuja ja säväyksiä eikä tällöin käytetä maitoa. Pekan mielestä nykypäivän trendi ovat enemmänkin ”keskipaahtoisiksi” kutsuttavat paahdot, jotka kuitenkin kallistuvat enemmän vaaleiden kuin tummien paahtojen puolelle. Näitä valmistellaan erilaisin pour over -menetelmin tai Aeropressillä kotona, koska ainakaan Tampereella ei ole montaa kahvilaa, josta kahvinsa saisi esimerkiksi Aeropressillä valmistettuna. Pour over -kahvien valmistaminen kahviloissa on tottakai aavistuksen ongelmallista sen hitauden vuoksi. Laadukas suodatinkeitin on varmempi, nopeampi ja joissain tapauksissa myös parempi vaihtoehto kahvilalle. Kahvitrendeissä ollaan liikkumassa siihen, että haetaan jonkin tietyn alueen, osuuskunnan tai tilan kahvia, kun tähän asti ollaan hifistelty lähinnä alkuperämaan kanssa. Jäljitettävyys kunniaan siis.

Kysäisin myös heidän vasta tekemästään matkasta kahvitiloille Kolumbiaan. Tällaisia matkoja tehdään korkeintaan kerran vuodessa, sillä matka on aina tämänkokoiselle yritykselle melkoisen satsaus. Mutta niin ovat kahvitkin, sillä näiltä tiloilta Pirkanmaan Paahtimo ostaa kahvinsa suoraan ilman välikäsiä. Näitä kahveja tuodaan esiin myös tulevassa Helsinki Coffee Festivalilla Kaapelitehtaalla huhtikuun 21.-23. päivä. Paahtimon väki haluaa varmistua kahvin laadusta ja tilojen oloista ennen ostopäätöksen tekoa.

Iltapäivä meni kuin siivillä. Opin keskusteluista ja maisteluista paljon ja kuuntelin innoissani Pekan ja Tuomaksen tarinoita maailmalta ja kahvimaailmasta. Suuri kiitos vielä heille kutsusta osallistua cuppingiin ja mahdollisuudesta saada tutustua paahtimoon ja sen tuotteisiin. Ottakaa ihmeessä Pirkanmaan Paahtimo tarkkailuun ja hankkikaa heidän kahvejaan kotiinne kokeiltavaksi. He tekevät kovaa työtä laadun ja eettisyyden ajamiseksi.

Pirkanmaan Paahtimon kotisivut
Pirkanmaan Paahtimo Facebookissa
Pirkanmaan Paahtimo Twitterissä
Pirkanmaan Paahtimo Instagramissa
Pirkanmaan Paahtimo Youtubessa

Lue lisää...

Share

Manuaalisuodattimella Colombia Finca La Alcansia / Porin Paahtimo

IMG_6197

Maistelua maistelua maistelua, mitä sitä muuta kahvifani kaipaa? Tällä kertaa kaivelin maisteluun ehkä hiukan kahvikaapin perukoille unohtuneen Porin Paahtimolta ostetun kolumbialaisen Finca La Alcansian. Unohtuneen siinä mielessä, että kahvi oli paahdettu ja pakattu aika tarkalleen kaksi kuukautta sitten. Pussi oli kuitenkin avaamaton ennen tätä maistelua, mutta silti: hups…

Tämä kolumbialainen kahvi kasvaa kuuden hehtaarin kokoisella La Alcansian tilalla. Tilaa hoitaa Mariano Leal, joka peri kahvitilan vanhemmiltaan 22 vuotta sitten. Kasvatuskorkeus on 1450 metriä merenpinnan yläpuolella ja lajike on Caturra. Kahvi on paahdettu Porin Paahtimolla paahtoasteelle 2/5, joten manuaalisuodatin oli aika selkeä valinta valmistusvälineeksi.

Ennen valmistamista ohjelmassa oli tottakai kuivatuoksun analysointia ja aromien hakemista. Ensimmäinen aromihavainto, jonka kirjasin ylös, oli jokin punaisten marjojen ja hedelmien sekamelska. Tämä kaikki tuoksu ”tuntui” nenässä melko tuhdille ja voimakkaalle. Muita selkeitä havaintoja en sitten tehnykään, joten loput kirjaamiset tulisivat sitten uuttamisen jälkeen.

Jauhettua kahvia annostelin esikasteltuun suodatinpaperiin ja manuaalisuodattimeen 17 grammaa. Kahvi oli jauhettu hiukan suodatinkarkeutta karkeammaksi, ei kuitenkaan aivan pressokarkeudelle. Blooming kesti 35 sekuntia ja veden kaadoin kahdessa erässä niin, että kokonaisuuttoajaksi tuli aika tarkalleen kaksi ja puoli minuuttia.

Uutetusta kahvista oli havaittavissa jotain makeaa aromia, kuin todella mietoa karamellia. Makuun asti ei makeutta kuitenkaan riittänyt. Maussa oli jotain kirsikan ja punaisen omenan väliltä, tai kahta edellämainittua yhdisteltynä. Maut tulivat esiin heti eivätkä viipyneet kauaa. Jälkimakuun astui tilalle pehmeää suklaisuutta, kuten monissa muissakin Etelä-Amerikan kahveissa.

Suutuntuman osalta kahvi oli vesimäinen/vetinen. Jotkut voisivat sanoa rumasti, että suutuntumaltaan kahvi oli ”lirua”. Hapokkuutta oli omaan makuuni sopivasti, ettei kahvia tarvinnut juoda irvistellen.

Tällä kertaa kahvi ei ollut mitään tajunnanräjäyttävää, muttei missään nimessä huonoa tai pahaa. Finca La Alcansia on erittäin hyvä ”peruskahvi”, josta ei hyökkää esiin mitään äärikokemuksia, vaan kokonaisuus on toimiva, laadukas ja tasapainoinen. En nostaisi tätä parhaimpien maistamieni kahvien joukkoon, mutta arvosanana antaisin tälle kuitenkin ”vahva kasi”. Jossittelu on aina turhaa, mutta jos ensi kerralla maistelisi tuoreempana eikä hautaisi pussia kaapin perälle…mäntti!

Lue lisää...

Share

Mutteripannulla Ethiopia Sidamo Guji gr1 / Porin Paahtimo

IMG_6078

Hei, tämä kahvihan on käsitelty jo? Tämänhän me maistelimme Pekan kanssa kolmen kahvin kimppamaistelussa? Miksi tämä on uudestaan maistelussa?

Siksi, että halusin testata tämän mutteripannulla. Kuten kimppamaisteluartikkelista varmasti muistattekin (jos ette muista, niin lukaiskaa se uusiksi), niin Sidamo Guji on paahtoasteeltaan 3/5 ja Porin Paahtimon paahtaja Teijo Villan mukaan soveltuu myös mutteripannukahviksi hyvin. Ja koska kimppamaistelu jätti Gujista vähän vaisun kuvan, niin annan sille uuden mahdollisuuden. Edellisen Porin Paahtimon kahvin (guatemalalainen Finca Santa Cecilia Chemexillä) maistelussa sanoin lisäksi, että jätän varsinaiset maistelut tästä eteenpäin Aeropressillä, manuaalisuodattimella tai Chemexillä tehtäväksi ja teen lisämaistelut sitten esimerkiksi presso- tai mutteripannulla, jos katson tarpeelliseksi. Tällä kertaa katsoin uudelleenmaistelun välttämättömäksi.

En sen kummemmin ala esittelemään enää kahvin tietoja, koska ne löytyvät yllämainitsemastani kolmen kahvin kimppamaisteluartikkelista. Keskityn nyt tämän maistelun myötä tehtyihin havaintoihin ja löydettyihin ominaisuuksiin. Heti ensimmäisenä jauhetun kahvin kuivatuoksusta: edellisessä maistelussa tuoksu oli toffeemainen ja ”jälkiruokamainen”. Mutterikarkeudelle jauhettuna kuivatuoksu oli jotain aivan muuta. Tällä kertaa se oli enemmänkin tuhdin hedelmäinen, mutta silti makea.

Mutteripannulla valmistamisesta olen tehnyt ohjeen blogiini jo kauan sitten ja ohjeen voi lukaista täältä. Ohjeen mukaan keittelin tämänkin, eli vettä venttiiliin saakka, sihti kahvia täyteen, tiivistämättä tasoittaminen ja hellalle lämpenemään. Välillä mutteripannulla keittäessäni on paineventtiili alkanut pitämään ”höyryjunamaista” vihellystä ja olen joutunut selvittämään syytä, että miksi näin tapahtuu. Jätin jauhatuksen hivenen karkeammaksi ja vettä paineventtiilin alareunaan asti eikä vihellystä ole enää kuulunut. Kumpi lie sitten vaikutti vai vaikuttiko kumpikaan…

Mutteripannulla keittämisessä parasta on odotella, että kahvi alkaa pulppuamaan paineen vaikutuksesta säiliöön. Nenään tulviva tuoksu vain nostaa odotusta ja saa veden herahtamaan kielelle. Lisäksi mutteripannu on jotenkin niin ajattoman kaunis laite, että niillä voisi vaikka sisustaa kotinsa. Älkää kuitenkaan tehkö mutteripannuistanne kukkaruukkuja, jooko?

Sen verran rikoin ”etikettiä”, etten juonut tällä kertaa kahvia espresso- tai mokkakupista, kuten tapana on. Tylysti kaadoin pannun tyhjäksi tavalliseen kahvikuppiin. Tällöin kahvi jäähtyy hiukan kauemmin, mutta eipähän tarvitse pitää pannua enää hollilla santsaamista varten, vaan sen voi pestä samantien.

Valmiin kahvin tuoksu oli yhä hedelmäinen. Siitä puski läpi sitruksisuutta ja voimakkuutta. Edellinen maistelu toi suuhumme marjaisuutta ja pähkinäisyyttä. Tällä kertaa Gujista pisti esiin sen sitruksinen hapokkuus, joka oli tällä menetelmällä kuitenkin paljon pehmeämpi kuin manuaalisuodattimen kanssa. Lisäksi jälkimausta tuli paljon miellyttävämpi ja pitkäkestoisempi.

Maku oli lähinnä vain vahva. Nyt ei marjaisuus ollut niin pinnalla, mikä on mutteripannulla valmistamisessa toki ihan ymmärrettävää. Sidamo Guji oli mutterikahvina tuhti, hapokas ja voimakas. Kaikkiaan ihan mainio, mutta ehkä hiukan persoonaton, kahvi mutteripannulle. Ehkä se voisi olla tähän tarkoitukseen vielä pykälän verran tummempi, jotta hapokkuus tasottuisi eikä olisi aivan niin hyökkäävä? Valmistan kuitenkin jatkossa tämän kahvin mieluummin mutteri- tai pressopannulla kuin manuaalisuodattimella. Mutterin mukanaan tuoma paksuus ja tukevuus sopivat Gujin luonteeseen hyvin. Kupillisella tätä lähtee päivä varmasti käyntiin.

Lue lisää...

Share

1 2