Posts Tagged ‘bourbon’

Slurp-kahvi: Guatemala El Cabro / Kaffa Roastery

Yhteistyössä: Slurp

Aijai, kyllä voi ihminen tulla iloiseksi kotona odottelevasta postista. Nimenomaan silloin kun siellä laskujen ja mainosten seassa odottelee viimeisin Slurp-kahvi. Tämänkertainen kuori piti sisällään terveiset Punavuoresta, Helsingistä. Asialla tietenkin Kaffa Roastery.

Kuoressa odotti pussillinen guatemalalaista Huehuetenangon alueen El Cabro -kahvia. Kahvin prosessoinnissa on yksi äärimmäisen mielenkiintoinen piirre: marjojen annetaan nimittäin kuivua puuhun, jonka jälkeen ne kerätään ja papujen ympäriltä poistetaan hedelmäliha. Kahvi kasvaa 1500-1700 metrin korkeudella Finca La Bosla -tilalla La Libertadin alueella. Lajikkeiltaan El Cabro on Bourbonia ja Caturraa. Kahvi on Kaffalle hankittu noudattaen heidän Kaffa Handshake -periaatettaan ja Kaffan paahtaja on itse ollut tilalla valitsemassa kahvin heidän valikoimaansa.

Lue lisää...
Share

Slurp-kahvi: Guatemala El Mirador / Mokkamestarit

Taas oli parasta mahdollista postia odottamassa allekirjoittanutta, kun palasin töistä kotiin. Lattialla odotteli uusin Slurp-kahvi. Äkkiä takki naulaan, kengät jalasta ja pakettia aukomaan!

Tämänkertainen kahvi toi Uuttaja-blogiin kokonaan uuden paahtimon. Tamperelainen Mokkamestarit on tuttu paahtimo, kuten myös heidän tuotteensakin, mutta blogissa paahtimo ei ole vielä esillä ollut muuta kuin parin teemaistelun kautta. No, nyt korkataan paahtimon kahvihommatkin.

Lue lisää...
Share

V60:llä Peru Cajamarca / Nano Kaffee Berlin

Vuorossa on viimeisen Berliinistä mukaan tarttuneen tuliaiskahvin maistelu. Tämä paahtimo oli myös kahvilakohteista reissussa viimeinen. Eli kyseessä oli Nano Kaffee Berlin ja reissukertomuksen kyseisen paahtimon kahvilasta voit lukaista täältä.

Itseasiassa tuliaiskahvi on samaa kahvia, jota join paikanpäälläkin espressona. Eli perulainen Cajamarca. Bourbon, Caturra sekä Typica -lajikkeita sisältävä pientilallisten tuottama kahvi on prosessoinniltaan pestyä, sen kasvukorkeus on 1700-1900 metriä merenpinnan yläpuolella. Kahvi tulee Huabalin alueelta Cajamarcasta, Jaén maakunnasta.

Lue lisää...
Share

Lappeenrannan kettuterveiset

Se oli ihan tavallinen arkipäivä. Yhtäkkiä puhelimeni kilahti viestin saapumisen merkiksi. Vapaasti muotoiltuna viesti kuului näin: ”Möröööö! Olis kahvia. Hotsittaisko?”. Lähettäjänä Arttu Lappeenrannasta, eli tietenkin Lehmus Roasteryltä. Vastasin vapaasti muotoiltuna näin: ”No, jos mä tän kerran suostun. En mä yleensä oo tällaiseen….”. Ja pyh! Tottakai minä halusin tutustua että mitä sieltä olisi tulossa! Olin kyllä kuullut jo ennakkoon huhua, että ympäri Suomen on liikkeellä ollut huomattavan paljon kettuja.

Ja niinhän siinä lopulta kävi, että kolmen ketun kopla löysi tiensä myös Uuttajan kahvipisteelle. Kahvit on saatu maisteluun yhteistyön merkeissä, kiitos Arttu ja muut lehmuslaiset! Hetkeen ei pääsisi sumppi loppumaan.

Tosiaan, paketti sisälsi kolmea eri kettukahvia, pussillisen kutakin. Sekä se ”perinteisin” Kettu-kahvi että tummapaahtoinen Kettu tulivat papuina ja uutuus-Kettu valmiiksi suodatinkarkeudelle jauhettuna. Alla tarkempi esittely sekä tuoksu- että makuanalyysit kustakin kahvista. Kerrottakoon kuitenkin ensin, että kaikkien Kettu-kahvien pohjana on sama brasilialaisen Fazenda I.P. -kahvitilan natural-prosessoitu Yellow Bourbon Arabica -kahvi, jonka kasvukorkeus on 950-1200 metriä merenpinnan yläpuolella. Tila sijaitsee maineikkaalla Minas Gerais:n alueella.

Aloitetaan siitä ensimmäisestä/alkuperäisestä Kettu-kahvista. Tiesittekös muuten, että etiketissä keikailevan ketun taakse jäävä kuusi todellakin on olemassa? Eli se ei ole ihan mikä tahansa käkkärähavupuu siinä! Lehmuslaiset voivat kertoa tästä varmasti itse lisää. Tämä Kettu-kahvi oli keskipaahtoista eli numeroilla ilmoitettuna klassinen 3/5. Tuoksu oli pehmeä ja niin selkeän pähkinäsuklainen, että Fazerin ja Maraboun levytekeleetkään eivät ole niin pähkinäsuklaisia. Samalla tuoksu oli kuitenkin runsas ja jopa tuhti.

Edellä esitellyn tummapaahtoinen sisar oli paahtoasteeltaan pykälän verran tummempi, eli 4/5. Tuoksu oli tottakai hivenen paahteisempi. Suklaisuus oli tuoksussa edellistä Kettua voimakkaampi ja kokonaisuudesta oli tullut makeampi. Ehkä hiukan jotain paahdetun sokerin kaltaista.

Sitten uutuustapaus: Mauste-Kettu. Yellow Bourbon -kahvi on saanut seurakseen pussiin guatemalalaista kardemummaa sekä srilankalaista Ceylon-kanelia. Eli ihan aitoja oikeita mausteita eikä suinkaan mitään laboratoriokehitteisiä höpöhöpöesansseja. Jo ensinuuhkaisulla oli tuoksun tuoma mielikuva selkeä: pullakahvithan ne siellä tuoksuivat! Ja pullakahvithan tuoksuvat aina hyvälle. Mausteista kardemumma tuoksuu selkeästi voimakkaammin ja kanelin tuoksu ikäänkuin viimeistelee suklaisen ja pähkinäisen kahvin pehmeän aromin. Mauste-Kettu on näistä kahveista vaalein: paahtoaste on 2,5/5. En ole maustettujen kahvien ylin ystävä, mutta tapanani ei kuitenkaan ole sylkeä kuppiin. Tilaisuuden tullen saatan hyvinkin maistaa kupin tai kaksi. Varsinkin, jos mausteet ovat ihan ehtaa tavaraa.

Koska paahtoasteita oli nyt kaikkiaan kolmea eri, mutta kauhean monella välineellä en tahtonut alkaa kahveja valmistelemaan tätä maistelua varten, niin päädyin parhaaseen mahdolliseen vaihtoehtoon, eli Aeropressiin! Sillä kuitenkin onnistuvat äärimmäisen hyvin sekä vaaleammat että myös tummat paahdot. Resepti oli kaikille kahveille sama: 17 grammaa noin suodatinkarkeuksista kahvia ja 230 grammaa 85-asteista vettä. Inverted-metodi, kahvit esilämmitettyyn Aeropressiin, perään suunnilleen puolet vedestä ja huolellinen sekoitus. Tämän jälkeen loput vedet, suodatinpaperin esikastelu ja tulppa päälle. Varsinaista erillistä uuttoaikaa ei ollut, vaan tästä käänsin koko komeuden lasin päälle ja painoin 30 sekunnissa tuubin tyhjäksi kuppiin.

Keskipaahtoisen Ketun mausta päällimmäisinä erottuivat kevyt pähkinäisyys sekä suklaisuus, joka voimistui jälkimakua kohti mentäessä. Aivan kuin maussa olisi ollut seassa hitunen taateliakin. Todella pehmeä ja toisaalta jopa huomaamattoman kevyt suutuntuma iski mieleeni epäilyksen, että olisiko kahvia pitänyt sittenkin olla enemmän suhteessa veteen. Tämä jäi häiritsemään siinä määrin, että tein santsikupillisen vahvemmalla suhteella ja oikein aavistelin: kokemus oli vieläkin parempi santsikupillisen kanssa. Suutuntuma oli kyllä todella muikeanhuikean pehmeä. Jäähtyneen kahvin maussa pähkinäisyys oli hyvin voimakkaasti esillä ja suklaisuus hiipui jonnekin taustalle.

Tummapaahtoinen Kettu oli selkeästi tuhdein, niin kokonaisuudeltaan kuin myös suutuntumaltaan. Lisäksi se oli kolmikosta suklaisin ja makein. Paahteisuus maistui alusta asti, mutta ei häiritsevässä määrin. Se toi mukavan terävää särmää muuten pehmeään kokonaisuuteen. Aeropress-versiota maistellessa tulee mieleen, että tämä olisi testattava vielä sifonillakin jossain vaiheessa, miksei myös pressopannulla. Nokipannukahviksi tämä on taatusti erinomainen!

Mauste-Kettu oli makunsa puolesta lähellä keskitummaa Kettua, toki sellaisella reilulla kaneli- ja kardemummatwistillä ryyditettynä. Mausteita oli lisätty sopivalla kouralla eikä kumpikaan mausteista ottanut kokonaisuudessa dominoivaa roolia. Pehmeys säilyi kokonaisuudessa erinomaisesti ja suutuntumakin oli oikein kivasti kohdillaan. Pullakahvivibat olivat yhä päällä ja ehkä kahvi tavallaan saikin aikaan sen, että aloin himoitsemaan hiukan jotain korvapuustin tapaista suuhunpantavaa kahville seuraksi. Oikein hauska tuttavuus tämäkin Kettu.

Pehmeästä kettukolmikosta oli kyse. Erinomainen kahvilaatu eri paahtoasteilla voi tuoda nenän eteen hyvinkin erilaisia elämyksiä. Puhumattakaan siitä, että jos/kun sekaan annostellaan sopivasti jotain maustetta tuomaan omaa lisäänsä. Tällaisen tuoteperheen kautta mielestäni kenen tahansa olisi äärimmäisen helppo lähteä tutustumaan paremman kahvin maailmaan. Kettu-kahvit olivat kuitenkin todella pehmeitä, mutkattomia, hyvin tutun ja turvallisen makuisia ilman mitään pirskahtelevia ilotulituksia maku- tai tuoksupuolella. Pitäisin mitä tahansa näistä erinomaisena lahjavinkkinä esimerkiksi pukinkonttiin. Mutta pitäkää huoli, että ette laita pakettiin vanhaa kahvia, vaan niin tuoretta kuin suinkin mahdollista. Menee välipäivien herkuttelut sitten kivemmin, kun on viimeisen päälle kunnon sumppia, jolla sulatella ähkyä ja huuhdella suklaakonvehteja kurkusta alas.

Vielä kiitokset Lappeenrantaan ja terveiset, että täällä pidetään ketuista kyllä hyvää huolta!

Lue lisää...

Share

Aeropressillä Pyynikin Humina / Pirkanmaan Paahtimo

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun….noniin, leikki sikseen. Se oli ihan nätti ja tavallinen arkipäivä, kun Pirkanmaan Paahtimon Pekka laittoi viestiä ja kyseli, että mihinkäs osoitteeseen Uuttajalle saisi kahvia postittaa. Annoin osoitteen ja jäin odottelemaan paketin saapumista. Parin päivän päästä tulikin tekstari-ilmoitus, että pakettini olisi lähi-Ärrällä noudettavissa. Paketissa kaksi pussillista kahvipapuja, joista nyt Aeropress-maistelussa ensimmäinen. Kahvit on saatu yhteistyön merkeissä.

Otin ensin suurennuslasin alle Pyynikin Humina -nimisen kahvin. Olin aiemmin jo huomannut, että Pirkanmaan Paahtimo lanseerasi kaupunginosakahvien sarjan, joihin molemmat näistä saamistani kahveistakin kuuluivat. Pyynikin Humina on ruandalaista Nyamasheke PB -kahvia, paahtoasteeltaan keskipaahtoinen (Pirkanmaan Paahtimon asteikon mukaan 3/5), prosessoinniltaan mallia washed ja lajikkeeltaan Red Bourbon Peaberryä. Kahvi kasvaa 2000 metrin korkeudessa Nyamasheken pientilojen alueilla. Pakkauksen takaetiketissä on pieni tarinanpoikanen Pyynikistä ja siellä järjestetystä Pyynikinajosta. Koko tarinaa en tässä kerro (ja jos kuvasta ette pysty lukemaan, niin käykää hakemassa jälleenmyyjiltä tai tehtaanmyymälästä oma pussinne).

Nämä Peaberry-kahvit on aina suhteellisen helppoja tunnistettavia papujen ulkonäön perusteella. Pavut ovat pieniä ja pyöreänmallisia, suhteellisen pienikokoisia ja kovantuntuisia. Tuoksu oli kirpsakan marjainen ja samalla hennon kukkainen. Jauhettuna taas tuoksu oli jo runsaan marjainen ja tuhti. Marjaisuudesta erottui eniten mansikka sekä herukka.

Valmistusmenetelmän suhteen jouduin jo lähes tulkoon vetämään pitkää tikkua, kun en osannut päättää että millä kahvin valmistaisin. Yleensä näissä tilanteissa on vaan parempi tarttua tuubiin, eli Aeropressiin. Näin myös tein, Valmistus reseptillä: 16 grammaa hieman suodatinkarkeuksista hienompaa kahvia ja 92-asteista vettä lisättynä ensin 110 grammaa, jonka jälkeen sekoitin lusikalla kolmesti. Sitten lisäsin vettä 230 grammaan asti ja annoin kahvin uuttua 20 sekuntia. Tämän jälkeen Aeropressin kääntö kupin päälle ja 25 sekunnin painalluksella kahvi kupposeen.

Pyynikin Huminan makua dominoivat punaiset marjat. Pintaan nousevat herukka sekä mansikka. Jostain niiden takaa esiin nousi pieni Earl Grey -teemäisyys makunystyröille. Kahvissa oli myös makeutta, vaan ei hapokkuutta. Suutuntuma oli melko ohuehko, sellaisen perinteisen teemäinen. Mielestäni marjaisuus ja tällainen ohuehko suutuntuma ovat älyttömän hyvä yhdistelmä.

Löin tässä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: tein ruuan päälle jälkiruokakahvin ja samalla dokumentoin kahvin valmistuksen ja maistelun blogia varten. Ja täytyy kyllä sanoa, että jälkiruokakahvina Rwanda Nyamasheke PB oli kertakaikkisen paikallaan. Myös tuhti marjaisuus oli mieleeni, kuten myös matalahappoisuus. Hyvinkin suunmukainen kahvi minulle. Mieleeni tuli maistelua tehdessä, että taidan vielä osan pavuista jauhaa ja valmistella pressopannullakin. Voisin nimittäin hyvinkin kuvitella, että hiukan rasvaisempi ja tuhdimpi body tekisi tälle melkoisen eetvarttia. Olisiko se sitten vaikka aamukahviversio? Pyynikin Huminaa heti hankintaan, jos yhtään olet punamarjaisten kahvien perään.

Lue lisää...

Share

1 2 3 4