Posts Tagged ‘berliini’

V60:llä Peru Cajamarca / Nano Kaffee Berlin

Vuorossa on viimeisen Berliinistä mukaan tarttuneen tuliaiskahvin maistelu. Tämä paahtimo oli myös kahvilakohteista reissussa viimeinen. Eli kyseessä oli Nano Kaffee Berlin ja reissukertomuksen kyseisen paahtimon kahvilasta voit lukaista täältä.

Itseasiassa tuliaiskahvi on samaa kahvia, jota join paikanpäälläkin espressona. Eli perulainen Cajamarca. Bourbon, Caturra sekä Typica -lajikkeita sisältävä pientilallisten tuottama kahvi on prosessoinniltaan pestyä, sen kasvukorkeus on 1700-1900 metriä merenpinnan yläpuolella. Kahvi tulee Huabalin alueelta Cajamarcasta, Jaén maakunnasta.

Lue lisää...
Share

V60:llä Guatemala La Ceiba / Röststätte

On aika maistella jälleen yksi tuliaiskahvi kesäiseltä Berliinin reissulta. Tällä kertaa vuorossa reissun kolmas kahvilakohteemme ja sieltä hankittu kahvipussillinen. Paahtimo oli siis Röststätte ja käynnistämme kyseisen paahtimon kahvilassa voitte lukaista täältä.

Mukaani tarttui pussillinen vaaleapaahtoista guatemalalaista La Ceiba -kahvia. Kahvi tulee Guatemalan varmasti maineikkaimmalta kahvialueelta Huehuetenangosta. Sen kasvukorkeus on 1350 metriä merenpinnan yläpuolella, lajikkeiltaan se on Caturraa sekä Typicaa ja prosessoinniltaan pestyä, eli märkäprosessoitua. Tämä pussillinen on poimittu ja paahdettu tammikuun – huhtikuun sadosta. La Ceiban nimi tulee muuten Guatemalan kansallispuusta. Varhaisille maya-kansoille ceibapuu symboloi maan ja taivaan yhteyttä.

Ensimmäiset tuoksumuistiinpanot olivat sitruunaruoho, makeat marjat ja niistä tehty mehu. Jotenkin nämä pavuista tulleet tuoksut saivat minut odottamaan ”ohutta ja kirkasta” tuutuntumaa ja hapokasta kupillista. Jauhettuani kahvin hieman suodatinkarkeutta karkeammaksi V60-suppilolla valmistamista varten tuoksusta tuli huomattavan paljon mehukkaampi, marjaisampi ja mehumaisempi. Tuoksusta nousivat esiin punaiset marjat sekä pieni raakasuklaan aromi. Pavuissa tuoksunut sitruunaruoho otti ja katosi jonnekin.

Valmistelin maisteluun pari kupillista eli yhteensä viisi desiä. Valmistus tapahtui suhteella 32 grammaa kahvia ja 500 grammaa 90-92 asteista vettä. Ensin lisäsin vettä purujen sekaan 100 grammaa, jotta blooming lähtee käyntiin. 30 sekunnin bloomingin jälkeen (en sekoittanut bloomingin aikana) loput vedet lisäilin vähän kerrassaan niin, etteivät purut suppilossa päässeet kuivamaan missään vaiheessa. Lopullinen uuttoaika oli aika tarkalleen 4:30 minuuttia.

La Ceiban maku ei ollut ollenkaan niin mehumainen tai marjainen kuin mitä tuoksu antoi kokoajan odottaa. Maut taittuivat enemmän suklaan puoleen, vaikka ensipuraisussa aivan pieni punaisten marjojen vivahde olikin. Myös hapokkuus oli hyvin marjainen, lähinnä varmasti punaherukkamaista. Pitkään suussa pyörivässä jälkimaussa valtaa piti suklaisuus. Huomattavaa kahvissa oli sen lähes kermainen suutuntuma. Aivan uskomattoman pehmeän tuntuinen.

La Ceiba oli kertakaikkisen hämmentävä kokemus. Tuoksut ja maut eivät juuri kohdanneet ja tuntuikin, että testissä olisi rinnakkain kaksi täysin eri kahvia. Täysin puun takaa minuun iski sen hullun kermainen suutuntuma. Suutuntuman huikeudesta huolimatta tämä kahvi ei ollut mikään järin eeppinen kokemus kahviseikkailujeni saralla, eikä missään nimessä kuulu Huehuetenangon alueen parhaimmistoon (tältä alueelta on ollut useampikin kahvi blogissa maistossa). Tokihan paahtotyö on voinut mennä hivenen pieleen tai sitten odotukseni olivat jälleen aivan liian korkealla tai jopa epärealistiset. Silti antaisin kahville arvosanaksi vahvan kahdeksan ja pistän nimen korvan taakse, jotta mahdollisuuden tullessa vastaan maistelen tätä uudelleen.

Lue lisää...

Share

Aeropressillä Costa Rica Los Acuna / The Barn

The Barn -paahtimon tuotteista ostin mukaani tumman costaricalaisen Los Acunan. The Barn oli Berliinin reissumme yksi ehdottomista kohokohdista ja valikoimasta olikin lopulta melko vaikeaa valita yksi pussillinen (käyntikokemuksen voit lukea täältä). Valikoimaa oli vaikka kuinka paljon, mutta tiesin, että kotona olisi pian mahdollisuus espressojen valmistamiselle ja tästä samasta kahvilasta tulin vielä ostaneeksi käsimyllynkin espressoja varten.

Los Acuna oli siis espressopaahtoinen. Se tulee Costa Ricasta Chirripon alueelta reilun 1800 metrin korkeudesta. Prosessoinniltaan kahvi on Black Honey ja lajikkeiltaan Red Catuai sekä Caturra. Black Honey -prosessissa kahvipavun ympärille jätetään reilusti hedelmälihaa ja papuja kuivataan pitkänkin aikaa varjossa tai suojan alla. Tämä tuo kahviin runsaasti täyteläisyyttä bodyyn.

Ennen jauhamista tuoksusta erottuivat selkeästi kuivatun omenan ja rusinoiden aromit. Myös hienoinen maltainen tuoksu oli löydettävissä. Kokonaisuus oli varsin makea ja täyteläinen. Jauhetusta kahvista alkoi nousta esiin paahteisempi meininki ja makeus otti hurjan askeleen voimakkaampaan suuntaan. Melkein kuin paahdettuja karkkeja tuoksuttelisi. Omenaisuus vahvistui myös ja se toi mukanaan hapokkaampaa särmää aromeihin.

Vaikka kyseessä olikin espressopaahtoinen kahvi, niin en tahtonut alkaa tätä maistelua tekemään espresson kautta. Valitsin menetelmäksi Aeropressin, jota The Barnin huippuystävällinen barista minulle suositteli tälle kahville. En valitettavasti muista tämän naisen nimeä, mutta hän oli kyllä varmasti yksi palvelualttiimmista ja ystävällisimmistä ihmisistä, joita olen kuunaan tavannut. Hän kertoi ummet ja lammet, esitteli tuotteita ja tiesi niistä valtavasti. Lisäksi hän loihti upeat juotavat paikanpäällä!

Ja takaisin asiaan. Aeropress-valmistaminen tapahtui seuraavanlaisella reseptiikalla: 16 grammaa suodatinkarkeutta hienompaa Los Acunaa, 230 grammaa 90-asteista vettä kahdessa osassa kaadettuna. Ensin puolet vedestä kahvin sekaan, muutama sekoitus tikulla ja loput vedet perään. Sitten esikasteltu suodatin korkkeineen päälle ja minuutin mittainen uutto. Lasi päälle, koko komeus ympäri ja herkkua lasiin 30 sekunnin painalluksella.

Ensihörppy toi esiin hapokkaat omenat ja varsinkin jälkimaussa erottuvan hurjan makeuden. Hapokkuus tuntui poskien sisäpinnoilla. Tämä ei varmasti ole pehmeiden ja matalahappoisten kahvien ystävien ykkösvaihtoehto. Suutuntuma toi mieleen mustan teen. Body oli erittäin täyteläinen ja maut selkeät.

Tämä costaricalainen oli erittäin helppo ja mutkaton juotava, varsinkin jos on tottunut hapokkaampiin kahveihin. Omenaisuus ja makeus toimivat hyvin yhteen ja koko komeuden viimeistelee ohut, mutta täyteläinen suutuntuma ja body. Loput pavut päätyvät takuuvarmasti La Pavoni -tarkoituksiin ja espressoiksi. Jos tuntuu, ettei espressohommat vielä luonnistu, niin tiedänpä ainakin, että Aeropressillä saa takuuvarmasti erittäin hyviä kupillisia helposti.

  Lue lisää...

Share

Kalusto: Knock Feldgrind 2 -käsimylly

Kuten aiemmassa artikkelissani jo kerroinkin, niin kahvikalustoni kasvoi yhden La Pavoni Europiccolan verran. Nyt oli vihdoin mahdollisuus valmistella kotosalla espressoja. MUTTA! Se toi mukanaan pienen ongelman. Oma Graef-myllyni ei taivu espressokarkeudelle asti, joten ostaisinko valmiiksi espressokarkeudelle jauhettua kahvia vai hankkisinko uuden myllyn nimenomaan espressoa varten? Sähköiset espressomyllyt ovat hyvissä hinnoissa, mutta voi kiesus ne ovat nättejä.

Lopulta päädyin kompromissiin. Ostin myllyn, mutta ostinkin käsimyllyn. Mylly on Made By Knock Feldgrind 2. Tämä oli se hivenen arvokkaampi hankinta, jonka tein Berliinissä The Barnin kahvila-paahtimolta. Ostohetkellä se kustansi 185 euroa (huhhuijakkaa). Mainitsenpa tässä samalla, että myllyn hankinnassakin oli Papuja ja polkuja -Jukalla sormensa pelissä. Hänellä oli myös La Pavonin seurana Feld2 ja hän kehui myllyä siinä määrin, etten alkanut enempää säästöjä kerryttämään, vaan The Barnille mennessä tein myllyhankinnan.

Knock on hankittu nimenomaan espressokonetta silmälläpitäen. Toisena vaihtoehtona minulla oli Comandante, joka olisi omaan silmään ollut miellyttävämpi, mutta hinta kipusi jo aivan liian kovaksi (235€ The Barnilla). Tämän hankinnan ja päätöksen myötä voin huoletta ruuvata Graef-sähkömyllyäni jokusen pykälän karkeammalle, koska Feld2 hoitelee tästä lähtien espresso- ja mutterikarkeudet. Kätevää!

Myllyn säätäminen on helppoa. Myllyn päällä kammen juuressa on nuoli, joka osoittaa karkeuden myllyn päähän numeroin merkityllä asteikolla. Säätäminen alkoi siitä, että myllyn käänsi niin hienolle kuin se suinkin menee ja siitä kierros kerrallaan selvittämään, että mikä karkeus on juuri sille omalle espressokoneelle sopiva. Tämä otti aikansa ja edelleenkin karkeuteen joutuu tekemään papukohtaisia hienosäätöjä. Kultaista keskitietä ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt.

Mylly purkautuu kolmeen osaan, joten putsaaminen on suht helppoa. Päällimmäisenä osana on kampi ja kansi, joilla karkeuden säätö tapahtuu, sitten varsinainen mylly pinnoitettuine teräksisine kartioterineen ja papusäiliöineen ja alimpana palasena on jauhetun kahvin säiliö. Feld2 ei vie pöydällä paljoa tilaa ja mustan värinsä ansiosta istuu kromisen La Pavonin vierelle todella nätisti. Painoa tällä Skotlannissa valmistetulla myllyllä on noin 600 grammaa. Myllyn runko on alumiinia ja se on tehty koneistamalla yhdestä palasta. Kammessa on riittävästi pituutta, jotta pidempikestoinenkaan pyörittäminen ei tunnu typerälle. ”Urakkanuppi” on sopivan kokoinen ja helpottaa pyörittämistä älyttömästi. Papusäiliöön mahtuu enintään 30 grammaa papuja kerralla.

Feld2 pystyy jauhamaan pavut tarvittaessa (kuulemma) jopa turkkilaiseen ibrik-valmistamiseen sopivaksi. Tähän käytetään siis jo käytännössä niin hienoksi jauhettua kahvia, että se on jo pölyä. Toistaiseksi tälle ei ole tarvetta, mutta katsotaan että mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan.

Tähän asti olen ollut myllyyn äärimmäisen tyytyväinen. Säiliöosa, johon jauhettu kahvi menee, mahtuu nimittäin juuri La Pavonin kahvaan, joten espressoa tehdessä kahvin laittaminen portafilteriin käy äärimmäisen näppärästi ilman kauheita sotkuja (jos osaa asiansa ja kädet eivät satu tärisemään). Mylly oli nopea ja näppärä ottaa käyttöön. Olen hankintaani erittäin tyytyväinen ja kyllä tähän hintaan täytyy jo laatua saadakin.

Lue lisää...

Share

Aeropressillä Kenya Ngunguru AA / Bonanza Coffee Roasters

Kesällä Berliiniin suuntaunut pieni irtiottoloma piti sisällään jokusen astetta paremman kahvilan. Jokaisesta näistä kahviloista ostin myös kahvia kotiin maistelua varten. Tässä maistelussa tartuin Bonanza Coffee Roastersin kenialaiseen Ngunguru AA -kahviin. Tästä voit lukea raportin Bonanzan kahvila-paahtimolla käynnistä.

Ngunguru AA tulee Tekangun alueelta Nyerin piirikunnasta. Kahvi koostuu useammasta lajikkeesta: SL11, SL28, Ruiru 11 sekä Batian. Prosessoinniltaan fully washed, eli pesty eli märkäkäsitelty (rakkaalla prosessointitavalla on monta nimeä). Paahdoltaan kahvi oli sieltä vaaleammasta päästä ja pavut olivat kauniin suuria ja kovia. Kasvatuskorkeutta on todennäköisesti melko reilusti (sitä ei pussi kerro).

Heti papuja hypistellessä kävi selväksi se, että olin melko sitruksisen kahvin äärellä. Sitruksisuuden lisäksi mieleen tuli monia muitakin hedelmiä, joille pavut tuoksuivat. Kaikki nämä hedelmätuoksut ja niiden sekoitus toi taas mieleen jonkun älyttömän hyvän hedelmämehun.

Jauhoin pavut Aeropress-karkeudelle ja pidin uuden tuoksuntutkintatuokion. Sitruksisuus tarkentui vahvasti greippimäiseksi aromiksi. Myös lime oli aika selkeästi tuoksussa esillä. Näiden yhteisvaikutus taasen oli se, että arvelin kahvin olevan varmasti hapokas. Tuntuvan tuoksun seassa piili jokin hienoinen kukkaisuus, joka erottui paremmin, kun jauhettua kahvia ei tuoksutellut aivan nenä kiinni purkissa.

Odotus oli jo siinä pisteessä, että oli laitettava vesi kiehumaan ja Aeropress kasaan. Valmistelin kahvin suhteella: 15 grammaa kahvia ja 250 grammaa noin 85-asteista vettä. Olen kokeillut jälleen monia erilaisia tyylejä ja tapoja Aeropressillä, ja tällä kertaa päädyin ratkaisuun, jossa kaadoin kaiken veden kerralla (tietty hissukseen ja myötäpäivään pyörittäen) ”sylinteriin”, sekoitin muutaman kerran ja annoin uuttua noin minuutin verran. Tämän jälkeen kääntö ja 25 sekunnissa kahvi tuubista kuppiin.

Kärkihavainto: ensi kerralla jauhatus saisi olla hienompi. Meni vähän turhan lupsakasti läpi painaessa. No, näitä sattuu. Maussa vallitsevin elementti olivat ylivoimaisesti sitrushedelmät ja sellainen greippinen karvaus tai hapokkuus. Myös pieni karpalonkaltainen tuntu löytyi, varsinkin jälkimaussa. Kaikesta hapokkuudestaan huolimatta Ngunguru AA oli yllättävän pehmeä ja suutuntumaltaan todella miellyttävä. Hapokkuus ei nimittäin ollut ollenkaan niin ”hurja” kuin mitä tuoksu antoi ymmärtää, vaan se oli ennemminkin hillitty ja hienostunut. Tuntui kivasti poskien sisäpinnoilla.

Mitäs tästä loppukaneettina sanoisi. Vaikkapa näin: jättebra! Oli suoraansanottuna hyvin suunmukainen kahvi minulle. Sitrushedelmäfanina tällaiset kahvit ovat niitä, jotka jäävät ylivoimaisesti parhaiten mieleen. Ruoan päälle kupillinen tai kaksi tällaista, niin eipä sitä mitään jäläkimakkeetakaan enää kaipaile.

Lue lisää...

Share

1 2