Slurp-kahvi: Uganda Sipi Falls / RPS Roastery

Jälleen ovat Slurp-kahvituulet puhallelleet suotuisasti Uuttajan, ja tottakai monen muunkin tilaajan, suuntaan. Tällä kertaa tuulet puhalsivat sekä Kuopiosta että Ugandasta.

Kuopiossa majaansa pitävä RPS Roastery (tästä RPS Roasteryn Facebook-sivulle) toimitti tummempaa paahtoa Slurp-kansalle maisteluun. Tämä panimon yhteyteen perustettu paahtimo on vielä verrattain nuori, eikä ole esimerkiksi Uuttaja-blogissakaan edustanut. Lafkan kahveja on kyllä minullakin ollut, mutta ne ehtivät mennä kahvinjanoisten vieraiden suihin ennenkuin ehdin niistä sanaakaan raapustamaan. Sen verran sanottakoon paahtimosta, että perustajiin kuuluvat Jesse Parkkali sekä Teija Lublinkhof ja paahtimo/panimo sai runsaasti huomiota osakseen lanseeraamalla ”Trump-Putin” tuotteet molemmissa kategorioissa: oluessa ja kahvissa. Sitten siirrymme suoraan kahvin pariin (mutta RPS voisi olla asiallista kuitenkin käsitellä tulevaisuudessa omassa esittelyartikkelissaan, eikö vain?).

Jo pussin kurkistusaukosta näki, että nyt on vuorossa vähän tummempi paahto

RPS:n tummahkoksi paahtama kahvi tuli siis Ugandasta, Mt.Elgon alueelta Sipi Millsin prosessointiasemalta. Nimensä asema on saanut lähistöllä sijaitsevasta Sipi Falls -vesiputouksista. SL14 ja SL28 -lajikkeista koostuvaa kahvia tuottaa vuonna 1996 perustettu Kawacom Farmer’s -niminen kahvintoimittajayritys. Heidän avustuksellaan ja tiukan yhteistyön voimin alueen kahvin laatu on parantunut viime vuosina huomattavasti ja yhä enemmän alueelta löytyy kahveja, joilla on huomattavan paljon yhtäläisyyksiä esimerkiksi moniin kenialaisiin kahveihin. Uganda on pääasiassa tunnettu Robusta-lajin tuottamisesta, mutta olosuhteet ovat paikoitellen erittäin suotuisat myös tälle laadukkaammalle Arabica-lajillekin. Sipi Falls -kahvin kasvukorkeus on 1300-2000 metriä merenpinnan yläpuolella ja kahvi on pesukäsiteltyä.

Kahvin tuoksu oli pyöreä ja runsas. Selkeimmin (itseasiassa todella selkeästi) siitä nousi maitosuklaan pehmeä tuoksu, joka sekoittui paahteisuudesta johtuvaan tummuuteen ja voimakkuuteen. Välillä mieleen tulee kaakaopapumainenkin tuoksu, vaikka vahvimmiten ollaan kuitenkin maitosuklaan äärellä. Pientä makeuttakin tuoksusta löytyi. Varsinkin sen jälkeen kun kahvi oli jauhettu.

Jauhetuista pavuista irronnut tuoksu toi mukanaan paljon kaikkea hyvää. Lisää makeutta, voimakkaampaa suklaisuutta, ihan pienen hedelmäisyyden(-ko/-kö) ja tukevuutta. Jotenkin tuoksu vain on sen oloinen, että paras on silti vielä edessäpäin? Aivan kuin tuoksun olisi tarkoitus vain kiusoitella maistelijaa ja jättää kovimmat paukut maisteluun saakka.

Valmistusmetodiksi tällä kertaa valikoitui Aeropress, koska paahto oli tosiaan hivenen tummempi. Myöhemmin tämä tulisi varmasti maisteltua myös V60-versiona (ja ehkä uskaltaudun jopa espressoakin kokeilemaan). Aeropress-reseptinä jälleen inverted-metodilla 15 grammaa kahvia ja 220 grammaa 92-asteista vettä. Kahvit esilämmitettyyn pressiin, puolet vedestä perään, sekoitus, loput vedet perään ja 30 sekunnin uutto. Sillä aikaa suodatinpaperin esikastelu ja korkki papereineen tuubin päälle. Kääntö lasin päälle ja 30 sekunnin painalluksella kahvit kuppiin.

Sipi Falls oli miellyttävän pehmeä, tukevahkolla ja tuntuvalla bodylla varustettu, hienostuneen suklainen makupaukku. Pientä makeuttakin kahvissa oli, mutta makupaletilla kiikuteltiin kyllä yhden jalan varassa tumman suklaan ja maitosuklaan rajalla. Suklaisuuden ja makeuden yhdistelmä toi mieleen monia pääsiäisen, tai miksei vaikka joulunkin, suklaamakeisia. Jälkimaku kahvissa taittoi hivenen karvaaksi ja tällöin tummapaahto oli maussa isännän roolin. Kitkeryyttä kahvissa ei kuitenkaan ollut ja hapokkuuskin oli hyvin maltillinen.

Sanoisin, että oikein mainio pesty ugandalaiskahvi. Maussa dominoi todellakin suklaisuus ja tumman paahdon ominaismaku teki jälkimausta tuntuvan. Suklaisuuskin varmasti korostui tämän tummemman paahtoprofiilin myötä. Aeropressillä valmistettuna kahvi oli ihan ok, mutta jotenkin minulla on epäilys, että se tulee olemaan huomattavasti parempi joko perinteisenä suodatinkahvina tai sitten pressopannukahvina. Ja kuten edellä mainitsinkin, niin ehkä uskaltaudun jopa kahvan verran tätä La Pavonillakin kokeilemaan; kenties vielä toisen ja kolmannenkin, jos lopputulos oikein vakuuttaa.

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *