Kyllä on kahviharrastajalla helppoa: odottelee vain valmistuslaitteet hollilla aina uutta Slurp-kahvia saapuvaksi postilaatikkoon/-luukusta. Kun kahvi sitten saapuu, niin saa takuuvarmasti tuoreen kahvielämyksen välittömästi. Tämänkertainen kahvielämys tuli Porvoon suunnalta.
Keakoffee ei ole liiaksi Uuttaja-blogissa vielä näkynyt. Heidän valikoimansa Slurp-kahvi on tumma suodatinkahvi (dark filter) Guatemalasta. Kahvi tottelee nimeä El Limon. Kahvi tulee Palencian kylän alueelta sen entisen pormestarin Guadalupe Alberto Reyes:n hellästä huomasta. Hänet tunnetaan myös nimellä Beto. Lajikkeeltaan kahvi on Caturraa ja suhteellisen suuripapuista. Kasvukorkeutta 1600 metriä merenpinnan yläpuolella ja käsittelymenetelmänä on ollut pesukäsittely. Beton tilalla kasvatetaan pääasiassa Bourbon ja Caturra -lajikkeita, mutta kokeiluja tehdään myös muilla lajikkeilla. Beto tahtoo pitää kaikki langat käsissään ja hallita tuotannon jokaista vaihetta. Hänen koko perheensä työskentelee tilalla ja lisäksi hänen poikansa opiskelee agronimiaa kehittääkseen tilaa entisestään. Jälleen kerran kahvi, jolla on upea tarina taustalla ja kaikki täysin läpinäkyvästi tottakai.
Papujen tuoksu oli tumma, jollain tapaa hiukan maltainen ja sitä kautta minulle syntyi mielleyhtymä tummaan leipään. Tuoksu oli lisäksi suhteellisen makea, eli kenties puhumme jonkinlaisesta limpputyylin leivästä. Seasta löytyi myös pientä hedelmäisyyttä, joka korostui jauhamisen myötä. Samoin teki myös makeus. Maltaisuuskin jäi tuoksuun oleilemaan, mutta jotenkin väisti taustalle. Tuoksukokonaisuudesta tuli miellyttävän tasapainoinen ja vaikka kyseessä olikin tumma suodatinpaahtoinen kahvi, niin paahteisuus ei ollut mitenkään liian tuhtia tai överiä. Ennemminkin sellainen sopivan pureva ja kontrastia tuova.
En ole kauhean montaa tummapaahtoista kahvia valmistanut pour over -menetelmin, mutta tällä kertaa uskaltauduin niin tekemään. Olihan kyseessä todellakin tumma suodatinkahvi, joten miksipä ei. Käytin 14 grammaa kahvia ja 230 grammaa 85-asteista vettä. Ensin noin 100 grammaa vettä päälle ja 30 sekunnin blooming käyntiin. Tällä kertaa jätin bloomingin sekoittamatta. Loput vedet lisäsin rauhalliseen tahtiin samalla kannua kahvin päällä pyöritellen.
Sitten maisteluhommiin! Ensihavainto oli, että hapokkuus oli tosi miellyttävä; hieman sellainen sitrushedelmäinen. Tummapaahtoisuus ei tullut mitenkään läpi, eli El Limon ei todellakaan ollut mikään karrelle poltettu hiilipapu, vaan hyvällä maulla maukkaaksi jätetty, mutta silti rohkeasti tummaksi paahdettu. Makupuoli oli tasapainoinen ja kivan makea. Jälkimausta nousi esiin jokin pieni hedelmäisyys. Taitoin sen mielessäni johonkin persikan suuntaan. Jälkikäteen makuluonnehdintaa lukiessani silmiini osui kuvaus litsistä ja pakko ehkä korjailla samaan suuntaan. Litsiähän se oli. Sen lisäksi makuaistini veti yhä jotain pientä mielleyhtymää tumman leivän suuntaan. Ei tosin enää siinä määrin kuin tuoksun kanssa. Olisiko siitä jäänyt kummittelemaan.
Hoksasin, että pitkästä aikaa, ellei jopa ensimmäistä kertaa, maistossa oli guatemalalainen kahvi joltain muulta kuin huippuhyvältä Huehuetenangon alueelta. Lisäksi tämä oli yksi harvoja tummapaahtoisia, joita uskallan lähteä pour over -menetelmällä valmistamaan. Mikäs tätä oli valmistellessa, kun lopputuloskin oli varsin mainio: tasapainoinen, sopivan hapokas, makea ja hedelmäinen kahvi on aina mainiota. Mieleeni hiipii ajatus myös espressona kokeilemista ja se voikin olla seuraava tapani testailla näitä papuja.
