Oli jälleen tumman Slurp-kahvin maistelun aika. Papujen mukana tuli selkeästi saaristoilman tuulahdus ja sitä kautta kahviterveiset Mokkapuu-paahtimolta Kustavista.
Mokkapuun paahtama Ethiopia Sidamo Furla on lähtöisin Borenan seudulta Sidamosta. Heirloom-lajikkeinen kahvi (eli paikallinen villilajike) kasvaa 1800-1900 metrin korkeudella merenpinnasta. Tämä(kin) etiopialaiskahvi on saanut natural-käsittelyn osakseen. Sidamo Furla on perhetilojen kasvattamaa luomukahvia. Kahvimarjat toimitetaan Kassan perheen omistamalle pesuasemalle. Kyseinen pesuasema on ottanut asiakseen panostaa esimerkiksi kestävään tuotantoon sekä positiiviseen ilmasto- ja sosioekonomiseen vaikutuksen. Paremman maailman ja hyvän kahvin asialla siis ollaan.
Sidamo Furlan tuoksu toi välittömästi mieleen hapankirsikat: sekoitus tuttua kirsikan ominaistuoksua, pientä happamuutta ja makeutta. Sen lisäksi tuoksussa oli voimakasta tummuutta sekä pientä savuisuutta. Jauhettuna tuoksusta löytyi edellämainittujen lisäksi myös mokkaa, kevyttä tummasuklaisuutta sekä kirsikoiden ohella myös pientä marjaisuutta, lähinnä herukkaisuutta. Mielenkiintoinen sekoitus.
Valmistustavan valinta tuotti hieman päänvaivaa, mutta lopulta päädyin kupariseen Hario V60 -suodatinsuppiloon. Olen onnistunut muutamasta tummasta tai tummahkosta paahdosta saamaan pour over -menetelmällä yllättävän hyviä kupillisia aikaiseksi, joten rohkenin tätä metodia kokeilla myös nyt.
Reseptiikka on edellisistäkin V60-valmisteluista tuttu: 6g/dl-suhteella mennään. Tässä käytin 24 grammaa jauhettua kahvia (Wilfa Svart Uniform -myllyn asento #16) sekä 400 grammaa noin 95-asteista vettä. Vedestä kaadoin kahvin päälle tasaisesti ensin 100 grammaa ja siihen perään tuttu 30 sekunnin blooming; tällä kertaa sekoittamatta. Tämän jälkeen vettä 250 grammaan asti ja siitä hyvin hiljalleen yhtenä kaatona kannua rauhallisesti pyörittäen 400 grammaan. Kokonaisuuttoaika tälle annokselle oli noin kaksi ja puoli minuuttia.
Makupuolella Sidamo Furla löi karuja kortteja pöytään: maku oli voimakas ja paahteinen, hiukan jopa pisteliäs (kävi mielessä että olisiko jauhatus saanut olla sittenkin hiukan karkeampi), mutta taustalla kuitenkin maistui ne tuoksusta löydetyt hapankirsikat. Muita makuja en onnistunut erittelemään. Tein vielä myöhemmin uusinnan hieman karkeammalla jauhatuksella, mutta lopputulos oli sama: paahteinen, voimakas ja aavistuksen kirsikkainen.
Ei ollut minun kupilliseni tämä. Pidän tummistakin paahdoista, mutta tämä ei vain nasahtanut kohdalleen. Täytyy loppuja papuja vielä testailla sekä mutteripannulla että kenties jopa La Pavonilla espressoksi asti. Myös pressopannu voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Tummien paahtojen ystäville Ethiopia Sidamo Furla voi olla joko ”yksi tumma muiden joukossa” tai sitten he saavat tähän enemmän kenties tarttumapintaa kuin minä. Kahvin ”paras ominaisuus” oli mielestäni sen tuoksu. Helppo, perustoimiva tummapaahto, mutta ei juuri sen enempää.
