Robert Paulig Roastery ja Notes of Nature -kahvit

Porvoossa toimiva Robert Paulig Roastery on ehtinyt jo reiluun kolmenkympin ikään. Paahtimon perustaja (ja espresson Suomeen tuonut) Robert Paulig möi paahtimon Pauligille vuonna 2014 ja keskittyy nyt itse Robert’s Coffee -kahvilaketjuun, jonne Robert Pauligin paahtimo toimittaa luonnollisesti kahvit. Robert Paulig Roastery on muuten Suomen suurin käsityöpaahtimo. Vuodessa se tuottaa noin 250 000 kiloa kahvia yhdeksän hengen voimin yhdessä vuorossa Porvoon Tolkkisissa sijaitsevassa hallikiinteistössä. Paahtimon asiakkaita ovat ravintolat, kahvilat sekä yritykset, jotka tahtovat itselleen ”nimikkokahvin”. Esimerkkinä keskusteluiden lomassa mainittiin muuan helsinkiläinen saunaravintola Löyly.

Sain paahtimolta kutsun tulla ystävänpäivänä uusien kahvien lanseeraukseen ja tutustumaan paahtimoon. Olihan meitä kutsun saaneita toki useampia, eli en ollut mikään VIP sentään. Olipa kutsuttujen ja paikallepäässeiden joukossa yksi tuttukin: Kahjona Kahviin -bloggaaja Markus.

Aamukahviksi sai vaikkapa espresson

Paulig huolehti kutsuvieraiden paikallekyydittämisestä tai kyytien järjestämisestä. Perillä paahtimolla kättelyt, esittelyt, pikaiset kuulumisten vaihdot ja samantien aamupalapöytään. Aamupalan ohessa parempaa tutustautumista paikallaolijoiden kanssa ja meitä olikin melko rikas seurue: toimittajia, pari bloggaria, kokki, Pauligin kahvikouluttajia ja niin edelleen.

Sitten pääsimme itse asiaan. Paahtimo lanseerasi ammattilaisten tarkoituksiin neljä uutta kahvia, joiden nimet kaikuvat kotimaisuutta ja suomalaista luontoa: Kajo, Kuulas, Kipinä ja Korpi. Tuotteet ovat ”Notes of Nature” -perheen kahveja. Kahvit ovat tilaisuuden isännän Jarkko Issukan mukaan ”omni-kahveja”, eli ne ovat paahdettu slow roast -menetelmällä ja niin, että niistä on mahdollista valmistaa huippukupillisia niin suodatinmenetelmillä kuin myös espressoina. Silmää miellyttävänä yksityiskohtana on hillityn fiini pakkauksien ulkoasu, joka jäljittelee paahtimon taustalla näkyvää maisemaa. Ympäristötietoisuus korostuu paahtimon toiminnassa muutenkin: kiinteistön kattoa peittää aurinkopaneelien armeija, joka tuottaa sähköt paahtimon tarpeisiin. Paahtokoneita käytetään kotimaisen biokaasun voimin. Lisäksi paahtimo kierrättää suuret muoviset pakkaukset, joilla raakakahvia saapuu 500 kilon erissä. He toimittavat näitä pakkauksia esimerkiksi rakennusfirmoille, jotka keräävät niihin rakennusjätteet. Myös perinteiset juuttikankaiset 70 kilon raakakahvisäkit pääsevät tyhjinä kiertoon ja uusiin koteihin, kun niitä jaellaan arvontojen tai erilaisten tempausten myötä esimerkiksi somessa paahtimoa seuraaville sekä erilaisten käsitöiden tekijöille.

Perinteiset 70 kiloiset raakakahvisäkit juuttikankaasta
Modernimmat muoviset 500 kilon kahvisäkit
Vasemmalla tapahtuman isäntänä toiminut Jarkko Issukka ja oikealla Barista Instituten kahvikouluttaja Emmi Kinnunen

Paahtimokierros käsitti kurkistukset niin raakakahviosastolle kuin myös paahdetun ja pakatun kahvin puolelle. Tämän lisäksi pääsimme käymään sen kaikkein pyhimmän, eli paahtokoneen, äärellä. RPR:lla on tiloissaan kolme paahtokonetta: 70 kilon, 40 kilon ja 25 kilon koneet (tarkoittaen että 70 kilon koneella voidaan siis paahtaa noin 70 kiloa kerrallaan ja niin edelleen). Pienimmän paahtokoneen äärellä odotti myös päivän ensimmäinen vieraille suunnattu aktiviteetti: kahvin paahtaminen. Emme sentään päässeet käsittelemään isoa paahtokonetta, mutta pienellä, kahvinäytteiden paahtamiseen tarkoitetulla Probatilla paahdoimme pienen määrän kolumbialaisia kahvipapuja.

Multitaskaamista: paahtamista, paahdon etenemisen seuraamista ja somettamista yhtä aikaa
Kouluttajaspesialisti Ella Takalainen vahti suorittamaamme paahto-operaatiota

Paahdon jälkeen suuntasimme tuotantotiloista kohti neuvottelutiloja ja cupping-pöytää. Tarkoituksena oli tehdä cupping juuri lanseeratuista ”Notes of Nature” -tuoteperheen kahveista. Ohjeistus kuului: ”ensin nämä neljä kupillista uutuuskahveja tästä ja vasta sitten siirtyminen seuraavaan neljän satsiin”. Jälkimmäistä neljän kupillisen sarjaa ei sen enempää avattu tai paljastettu, että mitä kahveja kupeissa oli. Tähän oli kätketty pieni juju: molemmat neljän kupin satsit sisälsivät keskenään aivan samat kahvit ja vieläpä samassa järjestyksessä. Vaan silti teimme erilaiset havainnot, kun vertailimme kahviryhmiä keskenään. Jippona oli se, että taustalla soiva musiikki vaihtui kahviryhmien välillä. Jazzahtavamman musiikin soidessa huomiomme kahveista olivat pehmeämpiä, harmonisempia ja kun toista ryhmää maistellessa taustalle vaihtukin Florence and the Machine, niin huomiot olivatkin terävään, hapokkaaseen päin. Näin ne asiat vain yllättävälläkin tavalla vaikuttavat.

Notes of Nature -blendien lisäksi maistelimme myös puoli tuntia aiemmin tekemämme pikkupaahdon. En aivan paahtomestarin titteliä sen perusteella myöntäisi, mutta yllättävän kelvolliseen lopputulokseen päästiin.

Sitten kello näyttikin jo lounasaikaa. Vieraita hemmoteltiin aivan uskomattoman hyvällä kirkasliemisellä lohikeitolla, jolle oli kuitenkin myös kasvisvaihtoehto. Lounastamisen aikana jatkoimme keskenämme seurustelua ja rupattelua ja hetkittäin tuntui kuin olisimme kaveriporukalla kokoontuneet johonkin mökille viikonlopun viettoon pienten kahviaktiviteettien merkeissä.

Kupissa punnittuna uuden Kuulas-kahvin papuja valmiina jauhettavaksi ja Chemexillä valmistettavaksi

Lounaan jälkeen oli seuraavan workshopin aika. Valmistimme pareittain Chemexillä RPR:n uutuuskahveja. Resepti annettiin valmiina ja sitä mukaillen valmistelimme juotavat. Tämän jälkeen kouriimme lyötiin pienet shottilasit ja meitä kehoitettiin maistelemaan toistemme uutokset. Chemex-version rinnalle jokaisesta kahvista valmistettiin shotit myös espressona maistettavaksi. Makueroja löytyi vaikka kuinka paljon ja moni hämmästeli esimerkiksi sitä, että pöydän vaaleapaahtoisimmasta kahvista syntyikin parhaimman makuinen espresso. Vaikka eikös espresso tehdä aina tummasta paahdosta? Ei välttämättä. Edellämainittu oli vain yksi esimerkki asioista, joista saimme aikaan kysymyksiä ja keskustelua.

Chemex- ja espressomaisteluun päättyikin vierailumme ”virallinen osuus”. Lopuksi kutsuvieraat saivat vielä valita kahvia kotiin vietäväksi ja niiden kantamiseen meille annettiin aivan uskomattoman komeat kahvisäkeistä valmistetut reput. Kyllä kelpasi kanniskella kahvia bussiin ja kotiin.

Parasta tällaisissa tilaisuuksissa mielestäni on keskustelu ihmisten kanssa ja se kokemus itsessään, kun samasta asiasta kiinnostuneet tyypit kokoontuvat samaan tilaan. Syntyy uusia tuttavuuksia ja tulee hienoja kokemuksia myöhemmin muisteltavaksi. Kukin kaikkosi tapahtuman jälkeen omilla tavoillaan omille teilleen, mutta korvien väliin jäi kaikumaan yhdessä nauretut naurut ja ristiinrastiin sinkoilleet kiitokset sekä käydyt keskustelut.

En olisi välttämättä keskinyt parempaa tapaa viettää ystävänpäivää. Suuri kiitos Robert Paulig Roasterylle ja Jarkolle kutsusta sekä tapahtumasta. Teillä on hienot tilat upealla paikalla! Toivottavasti törmäilemme paikalle saapuneiden uusien tuttavuuksien kanssa tulevaisuudessakin!

Share

2 Comments on Robert Paulig Roastery ja Notes of Nature -kahvit

  1. Ice
    26.2.2019 at 19:12

    Mielenkiintoista. Koska kyseessä on ravintoloille ja kahviloille tarkoitettu sarja, niin oliko puhetta kuinka tätä heille markkinoidaan? Harvemmin käytössä olevaa kahvia sen paremmin mainitaan, vaan kysyessä tarjolla useimmiten on ”peruskahvia”. Tampereellakin pienpaahtimoilla voisi olla tarvetta kiertää ravintoloita termospullojen kanssa.

    Vastaa
    • Uuttaja
      27.2.2019 at 22:12

      Hei Ice!
      Eipä tullut markkinointihommat puheeksi. Mutta eiköhän talo ole keinot keksinyt. On totta, että liian moni paikka tarjoaa vastaukseksi kysyttäessä kahvista, että se on ihan ”peruskahvia, vaaleapaahtoista”. Pienet lisäinfot ei missään nimessä haittaisi.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *